Kuinka opettaa ö-kirjain ulkomaalaisille

Pitää tietää, kuinka ruotsalainen sanoo ruotsiksi:

”Saari, saari – heinäsaari! Heinäsaaren ihastuttava morsian!”

Kun sitä litaniaa sitten vain toistetaan tarpeeksi usein, niin eiköhän sitä ölinää ala kuulua vastahakoisimmastakin suusta!

Millaisille ulkomaalaisille? Ja haluatko opettaa kirjaimen vai äänteen?

Ei ö-äänne kovin harvinainen ole maailman kielissä. Tämä tietysti riippuu vähän siitä, mitä ö-äänteellä tarkoitetaan.

Jos joku ei osaa mitään kieltä, missä olisi ö-äänne, niin yksinkertaisinta on kai selittää (jollakin hänen osaamallaan kielellä), että suomen ö on suppean o-äänteen etuvokaalinen vastine. Siis esimerkiksi pannaan huulet kuin aiottaessa ääntää o mutta sitten ennen ääntämistä työnnetään kieli suun etuosaan niin että vokaali ääntyy lähinnä siellä.

Jos joku osaa vain englantia niin sitten menee vähän vaikeammaksi, koska monissa tavallisissa englannin muodoissa ei ole suppeaa o-äännettä. Silloin pitäisi oikeastaan opettaa ensin ääntämään suomen o, joka siis on suppeampi (”suljetumpi”) kuin englannin o (yleensä).

Kirjoissa, jotka on tarkoitettu suomea vieraana kielenä opiskeleville, on toivottavasti jonkinlaisia selityksiä aiheesta. Tosin niissä saatetaan luottaa (liiaksikin) siihen, että tällaiset asiat opitaan suullisesti.

P.S. En haluaisi kuunnella, millaista on ääntämys, jossa ä on opittu lausumaan niin kuin lammas sanoo.

Ei minullakaan ole paljon kokemusta tältä alalta, mutta luulisin kuitenkin, että se vokaali kannattaa ottaa esimerkiksi ranskalaisille tuosta otsikon eka sanasta ja anglosakseille tokasta. Tai eivätköhän ne mahda esiintyä kummassakin kielessä melkein samanlaisina, ne kun keskiajalla sekoittuivat hyvin tehokkaasti? Jos se ei vastaa ihan tarkkaan suomalaista öötä, niin menee se ainakin sinnepäin. Venäjän kielessä ei sitä äännettä taida olla, niin että siitä en osaa neuvoa mitään.

Ei onnistu ä:n opettaminen matkittamalla lampaan määkäisyä. Eri kielissä eläimetkin ääntelevät eri tavoin. Vähän kaukainen esimerkki, mutta kuitenkin. Japaniksi lehmää ammuu: "MOO!". Käki kukkuu: "KAKKOO!", kissa naukuu: "NJAA!", koira haukkuu: "WAN WAN!", kukko: "KOKE KOKKOO!" jne.

Mikäli toimitaan pelkän tekstin varassa, mainintavaihtoehtoja voisivat olla jotkin saksan tunnetummat ö:tä käyttävät sanat (hmm... Göring? ;P) tai ranskan "deux", "peu", tms.

Ainakin amerikkalaiset englanninpuhujat assosioinevat suomen kyseisen äänteen useimmiten grafeemeihin "er", "ur" tai "ear".

Ulkomaalaisille voi opettaa saman minkä viikingit tekivaet - opettaa lukemaan ja kirjoittamaan. aeiti(äiti) saapuu yoe(yö).
Poelloe, pöllö -lintu joka valvoo oeisin- öisin.

Ööt ja äät ovat helppoja ulkomaalaisille, mutta yritäpä opettaa
suomalaista sanomaan ruotsalainen u-äänne. Tuskin kukaan umpisuomalainen osaa sitä äännettä tuottaa oikein.