On olemassa skenaarioita, eli mahdollisia tulevia tapahtumia ja toisaalta on olemassa jo sattuneita tapahtumia, eli faktoja. Hyvin yksinkertaista - faktoja ja skenaarioita. Nyt haluan teidän heti painavan mieleenne tämän: on hyviä ja huonoja skenaarioita, mutta vain neutraaleja faktoja. Kuulostaako lupaavalta?
Oletan, että teille on tullut vastaan yksi, jos toinenkin huono skenaario. Hyvä, minullekin on sattunut valtaisa määrä huonoja skenaarioita. Ehkä teillä on elämä suorastaan mennyt päin persettä jo tovin aikaa. Samoin.
No okei, hyvä, meillä on siis tilanne:
Fakta 1: Mount Everest on noin 8 850 metriä korkea.
Fakta 2: Tarja Halonen on Suomen presidentti.
Fakta 3: Valonnopeus tyhjiössä on 299 792 458 metriä sekunnissa.
Fakta 4: Teille on tullut vastaan tukku kehnoja sattumia.
Mikä noista faktoista teitä kismittää eniten?
Hyvin usein käy näin: On olemassa jokin tietty fakta ja henkilö tuumii: "Tämä on ihan kauhea tämä fakta, suorastaan sietämätön. Ei tämä fakta voi olla totta, voiko? Minä kieltäydyn hyväksymästä tätä faktaa, koska se on hirmuinen ja kauhea."
Älkääpä estelkökään faktoja, vaan tehkääpäs näin: "No okei, nyt kävi näin ja näin. Tämä ja tämä juttu ei mennyt putkeen. Mut hei, eikös tämä ole nyt fakta siinä missä muutkin? Maa kiertää Aurinkoa, taivas on sininen, limpsa hapanta ja hunaja makeaa. Jos en murehdi näitä faktoja, niin miksi murehtisin muitakaan faktoja? Tämähän on ihan suorastaan pöhköä."
Ei ole olemassa hyviä tai huonoja faktoja, vain faktoja. Huonovointisuus johtuu etupäässä faktojen estelystä.
Unhodetaanpa faktat hetkeksi ja katsotaankin nyt, mitä skenaarioita meillä on tarjolla:
Skenaario 1: Minua kismittää jokin fakta vielä jatkossakin, enkä pääse siitä yli.
Skenaario 2: En hyväksy olemassa olevia faktoja ja kiusaan itseäni murehtimalla niitä.
Skenaario 3: Yliannostelen lääkkeitä, ryyppään ja paskannan housuihini.
Skenaario 4: Hosun ja hätiköin, enkä järkevästi ota huomioon hienoja skenaarioita, vaan keskityn vaan näihin huonoihin.
Kuulostivatko tutulta? Entäs nämä:
Skenaario 1: Ryyppäämpä tässä ensalkuun kupposen kahvetta ja mietiskelen mitä hienoa ja rakentavaa voisin puuhastella.
Skenaario 2: Väännän ison leveän hymyn perseeseen tuumien: "Hei, tää kaverihan puhuu asiaa."
Skenaario 3: Käynpäs tuossa jossain välissä heittämässä kunnon hikilenkit, siivoilen vähän kämppää ja lukaisen vaikka kirjaa.
Skenaario 4: Hyväksyn sen faktan, että tällä hetkellä en jaksais millään panostaa mihinkään ja kun aloitan tekemisen meiningin, niin minua alkaa heti kismittää. Toisaalta, hyväksyn myös sen faktan, että minulle tulee hieno fiilis, kun saan asioita tehdyksi, vaikka alussa vähän kismittääkin.
Mitäpäs tähän tuumaatte?
Oletan, että teille on tullut vastaan yksi, jos toinenkin huono skenaario. Hyvä, minullekin on sattunut valtaisa määrä huonoja skenaarioita. Ehkä teillä on elämä suorastaan mennyt päin persettä jo tovin aikaa. Samoin.
No okei, hyvä, meillä on siis tilanne:
Fakta 1: Mount Everest on noin 8 850 metriä korkea.
Fakta 2: Tarja Halonen on Suomen presidentti.
Fakta 3: Valonnopeus tyhjiössä on 299 792 458 metriä sekunnissa.
Fakta 4: Teille on tullut vastaan tukku kehnoja sattumia.
Mikä noista faktoista teitä kismittää eniten?
Hyvin usein käy näin: On olemassa jokin tietty fakta ja henkilö tuumii: "Tämä on ihan kauhea tämä fakta, suorastaan sietämätön. Ei tämä fakta voi olla totta, voiko? Minä kieltäydyn hyväksymästä tätä faktaa, koska se on hirmuinen ja kauhea."
Älkääpä estelkökään faktoja, vaan tehkääpäs näin: "No okei, nyt kävi näin ja näin. Tämä ja tämä juttu ei mennyt putkeen. Mut hei, eikös tämä ole nyt fakta siinä missä muutkin? Maa kiertää Aurinkoa, taivas on sininen, limpsa hapanta ja hunaja makeaa. Jos en murehdi näitä faktoja, niin miksi murehtisin muitakaan faktoja? Tämähän on ihan suorastaan pöhköä."
Ei ole olemassa hyviä tai huonoja faktoja, vain faktoja. Huonovointisuus johtuu etupäässä faktojen estelystä.
Unhodetaanpa faktat hetkeksi ja katsotaankin nyt, mitä skenaarioita meillä on tarjolla:
Skenaario 1: Minua kismittää jokin fakta vielä jatkossakin, enkä pääse siitä yli.
Skenaario 2: En hyväksy olemassa olevia faktoja ja kiusaan itseäni murehtimalla niitä.
Skenaario 3: Yliannostelen lääkkeitä, ryyppään ja paskannan housuihini.
Skenaario 4: Hosun ja hätiköin, enkä järkevästi ota huomioon hienoja skenaarioita, vaan keskityn vaan näihin huonoihin.
Kuulostivatko tutulta? Entäs nämä:
Skenaario 1: Ryyppäämpä tässä ensalkuun kupposen kahvetta ja mietiskelen mitä hienoa ja rakentavaa voisin puuhastella.
Skenaario 2: Väännän ison leveän hymyn perseeseen tuumien: "Hei, tää kaverihan puhuu asiaa."
Skenaario 3: Käynpäs tuossa jossain välissä heittämässä kunnon hikilenkit, siivoilen vähän kämppää ja lukaisen vaikka kirjaa.
Skenaario 4: Hyväksyn sen faktan, että tällä hetkellä en jaksais millään panostaa mihinkään ja kun aloitan tekemisen meiningin, niin minua alkaa heti kismittää. Toisaalta, hyväksyn myös sen faktan, että minulle tulee hieno fiilis, kun saan asioita tehdyksi, vaikka alussa vähän kismittääkin.
Mitäpäs tähän tuumaatte?
Vastaukset 5
Vanhimmat
...
Juttelin hetki sitten syvästi masentuneen läheiseni kanssa. Hän suunnitteli - taas kerran - itsensä lopettamista. Koetin virkistää häntä aika monella ehdotuksella, mutta mikään ei kelvannut. Lopuksi hän kuitenkin sanoi, että pelästytti minua turhaan. Olen kai ainoa ihminen, jolle hän kertoo synkästä sisäisestä maailmastaan. Hän ei suostu pistämään nenäänsä ovesta ulos ilman syytä. Ei hae postia, ei lakaise lunta ulko-oven edestä. Vain kauppaan hän haluaa mennä mutta ei muista tai halua syödä ruokiaan. Hän ei jaksa katsella televisiota tai kunnella radiosta "rämpytystä". Mikään ei kiinnosta, mitään ei jaksa. En itsekään ole kovin hyvässä vedossa ja tuollainen jatkuva toisen ihmisen synkistely vetää minuakin samaan suuntaan.
Itekin oon nuo asiat oivaltanut aika samaan malliin! Elämässä sattuu ja tapahtuu, myös harmillisia juttua, niistä ei eroon pääse. Ite väsyin joitain vuosia sit voivootteluun ja stressiin kaikista mahollisista asioista.
Tuumasin, että katotaas nyt että mikä mun elämässä on hyvin, vaikkei löytyis ku kaks asiaa, ni niistä lähdetään. Eli "nämä eväät on annettu, näillä mennään!!" Enpä oikei muuta keksiny, kun että on katto pään päällä ja lämmitys toimii. =D Mutta kummasti ne ilon aiheet siitä alkoi lisääntyä, ku kieltäyty vähä vähältä siitä pirujen maalailusta seinille ja korvas kiroilemisen aiheita ilon aiheilla.
Sekin aloittajan teoriaan liittyen, että ainakin nykyään ihmettelen esim. sitä, miten ihmiset valittaa, että se petti mua/ meidän rakkaus loppui, en siis koskaaaaaan löydä sitä oikeaa! Löytyihän se oikea ja niitä voi löytyä useitakin elämän aikana. Oli onnea ja rakkautta ja poltetta.
Ihmiset vaan aina tähtää siihen prinsessasatuun, että rakastetaan kuolemaan asti, ei koskaan riidellä eikä petetä. Mutta jos vilkaistaan tilastoja ja historiaa, ni aina on petetty ja riidelty ja rakkaudet on loppunut, pysyttiin sit naimisissa tai ei. (onhan niitäkin, joiden rakkaus kantaa elämän loppuun asti, muttei se kaikkien kohdalle osu) Entä jos hyväksyisi, että elämä ei suju kuin satu, vaan on ylä- ja alamäkeä, aina ollut..
Voisi säästyä monelta murheelta ja masennukselta, jos ei yrittäis tapella tosiasioita vastaan..
Osaahan se elämä ja rakkaus vielä minuakin satutella, mutta ainakin voi toipua nopeasti, eikä jää rypemään murheeseen ja katkeruuteen samalla lailla.
Ja kun hyväksyy ne hyvät ja huonot asiat, niin ne huonotkaan ei yleensä ole enää huonoja ollenkaan! Monesti epäonni koituukin onneksi lopulta.
Onhan tuo psykiatri antanu mulle semmosen diagnoosin, että oon ollu masentunut noin suunnilleen koko elämäni ajan. Okei.. kiva tieto, ehkä sen tajusin jo itekin, ehkä en. Kuitenkin ku se on sitä koko elämän ollu, ni se on jo aika rutiinia. Masennuslääkkeitä en ole koskaan syöny, enkä ole esim. viillellyt, että en ihan niin syvällä oo ollut. Onhan tää elo surumielistä ollut, mutta viime vuosina on helpottanu todella paljon ja kyllä tosi mielelläni jätän sen nuoruuden synkkyyteni taakse.
Siis todellakin aivan huippua, kun joku järkeistää tän asian niin rautalangasta vääntäen, että itse kerran syvän masennuksen läpikäyneenä ja pari kertaa jossain määrin sitä uusineena, saa tästä sellasen älypaketin, millä voi jatkossa välttää koko homman. =)
Sitä kun ei se järki aina pelaa ihan satasella, sillon kun se pohja yrittää tulla liian lähelle, niin tästä saa kyllä aivan varmasti moni uutta potkua alkaa kiivetä ylös päin.
Ja vielä se on pakko sanoo, että toi tapa, millä aloittaja on kirjottanu... Todella nautinnollista luettavaa. =) Kiitos.