Pohdintaa narsismista..

Luulen että siinä käy niin että heikompi narsisti jää ennen pitkää alakynteen, jonka jälkeen sitten alkaa erilaiset mielenterveydelliset ongelmat syöksykierteenomaisesti.

Tähän tietysti vaikuttaa myös se, onko fyysistä väkivaltaa mukana kuvioissa, koska usein toinen on kuitenkin ratkaisevasti toista vahvempi fyysisesti, oli sitten mies tai nainen.

Joskus tällainen pariskunta hioutuu yhteen ja alkaa yhdessä kiusaamaan naapureita tai touhuamaan jotain muutta omituista.

Historia tuntee pariskuntia jotka ovat ryöstäneet pankkeja, pahimmilaan päästäneet ihmisiä hengiltä mitä erillaisimista syistä.

Jos hiostavat toisiaan, niin energia menee siihen ja yleensä muut ihmiset saavat olla suhteellisen rauhassa.

Tämmöinen havainto parista, joista nainen täysiverinen narsisti ja mies vähintään itsekäs öykkäri, jolla hyvin sovinistiset asenteet.

Nainen valitsi miehen nähtävästi tämän perheen jonkinmoisen omaisuuden takia. Suhteeseen kommunikaatio oli riitelyä ja huutamista. Väkivalta sekä uskottomuus kuuluivat kuvaan. Pari ihaili toinen toisensa röyhkeyttä ja vaikeutta. Näillä aiheilla he kerskuivat ulkopuolisille. Onnen aikoinaan heillä oli aina yhteisiä vihan ja huijauksen kohteita. He nauttivat kovasti perheensä herättämästä huomiosta. Lopulta mies alkoholisoitui ja erosi vaimostaan, koska tämä pyrki jymäyttämään puolisoaan raha-asioissa poikkeuksellisen härskisti. Pari vuosikymmentä kestäneen myrskyliiton jälkeen narsisti nainen näytteli jätetyn uhrin roolia, koska mies järjesti raha-asiat niin, ettei jaettavaa juuri jäänyt. Katkeruus on ilmeisesti aitoa. Tänäkin päivänä nainen perustelee ihmisille, että hänellä on oikeus tehdä niin ja näin, koska hän uhrasi parhaat vuotensa vaikeaan avioliittoon. Toisaalta hän muistelee eksänsä erikoisia otteita, ja on niistä edelleen hyvin ylpeä. Jos joukossa on sinkkunainen, ex-rouva röyhistää rintaansa töräyttäen, että hänellä on sentään ollut aviomies.

toinen jaksaa pitää puolensa narsistin kanssa, pakka pysyy jotenkin ulos päin koossa.
Mutta kun tulee ikää ja sairautta, silloin ei jaksa ja masennus ja ahdistus on viedä hengen.
Eikä suinkaan narsistilta, vaan tältä toiselta, joka tavallaan on luonnehäiriöinen hänkin, koska ei ole ajoissa irti päässyt.
Nyt ei ole enää voimia, eikä mahdollisuuksia. Kukaan ulkopuolinen kahta lähisukuun kuuluvaa lukuunottamatta ei uskoisi, millainen peto narsisti voi kotona olla.
Hänhän on vieraille mitä parhain seuran pitäjä.
Asumme niin kaukana, että yhteyttä pidetään lähinnä puhelimessa. Kauhulla seuraan tilannetta, eikä minulla ole keinoja auttaa.

Kaksi sellaista ihmistä, jotka pyrkivät siirtämään toisiinsa tunteita, kun eivät niitä itse pysty käsittelemään, pysyä onnellisesti yhdessä? Luulen, että narsisteilla on sen verran pelisilmää, että valitsevat sopivia uhreja kumppaneiksi, eivät itsensä kaltaista ihmistä.