Ja taaaaaaaaas mulla on inspiraatio. On on, uskokaa tai älkää!
Esimerkki 1.
Kävin veljenpoikani kanssa hiihtoretkellä. Kiva kaveri, mutta ei tietenkään niin rakas kuin oma pojantyttäreni.
Esimerkki 2.
Kävin veljeni pojan kanssa hiihtoretkellä. Kiva kaveri, mutta ei tietenkään niin rakas kuin oman poikani tytär.
Kumman esimerkin tyyli on fiksumpi? Miksi?
Esimerkki 1.
Kävin veljenpoikani kanssa hiihtoretkellä. Kiva kaveri, mutta ei tietenkään niin rakas kuin oma pojantyttäreni.
Esimerkki 2.
Kävin veljeni pojan kanssa hiihtoretkellä. Kiva kaveri, mutta ei tietenkään niin rakas kuin oman poikani tytär.
Kumman esimerkin tyyli on fiksumpi? Miksi?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Veljenpoika ja pojantytär ovat niin vankasti tietoisuuteen juurtuneita käsitteitä, ettei kumpaakaan mitenkään miellä puhujan omaksi pojaksi tai tyttäreksi. On luontevaa (ja mielestäni ehdottomasti luontevampaakin) taivuttaa ”veljenpoikani” tai ”pojantyttäreni” kuin lähteä pilkkomaan näitä käsitteitä palasiksi.
Sen sijaan: jos kuvitellaan, että isälläni olisi uusi puoliso ja menisin hänen kanssaan syömään lounasta, en sanoisi lounastavani isänvaimoni vaan isäni vaimon kanssa.
:•)
Jep. On lupa myös puhua kummipojastani, eikä kumminpojastani tai kummini pojasta. Tai siis lupa on puhua viimemainitustakin, mutta silloin kysymyksessä on ihan eri henkilö. Huh.
Kielipalstalla kannattaa taivuttaa malli aina rautakangesta, koska täällä on tarkkasilmäisin ja -korvaisin yleisö!
>en sanoisi lounastavani isänvaimoni
>vaan isäni vaimon kanssa
Eikös tuo olisi käytännössä yhtä kuin äitipuoli?
Olisin ainakin puoliksi äitipuolen puolesta tässä asiassa. Jotta tämä puoli ratkeaisi kokonaan, käännyn arv. palstalaisten puoleen. Millä puolella olette?
Jos olisin saanut äitipuolen alaikäisenä, voisin sanoa lounastavani äitipuoleni kanssa.
Jos taas isäni olisi mennyt uuteen suhteeseen täysi-ikäiseksi tulemiseni ja omilleen muuttamiseni jälkeen, ko. naishenkilöä tituleeraisin ilman muuta isäni vaimoksi.
Noinhan minäkin pähkäilin.
Jatketaan ajatusleikkiä:
Vaikka olisin juridisesti alaikäinenkin nuori, voisin kuvitella olevan vaikeata mieltää "isän uutta" äitipuoleksi – semminkin, jos äitini olisi yhä elossa ja asuisin hänen enkä isäni ja hänen uuden heilansa taloudessa.
Äidin, isän ex-puolison, on käytännössä oltava kuoliso, jotta uuden mieltäisi oikeasti äitipuoleksi.
Juice sanoitti suomeksi kappaleen I'm my own grandpa eli Oma vaarini oon. En muista tarkalleen, mutta suvun keskinäiset suhteet, sukupolvet ja avioliitot olivat menneet niin mutkikkaiksi, että poika huomasi olevansa oma vaarinsa.
Tässä alkuperäinen kappale enklanniks:
http://www.youtube.com/watch?v=W7x1ETPkZsk
Jos vertaisin sukulaisuussuhteita yleisellä tasolla voisin sanoa, että veljen poika ei ole yhtä läheinen kuin pojan tytär.
Jos sanon veljenpoikani olevan minulle lähes yhtä läheinen kuin pojantyttäreni, tarkoitan tiettyjä henkilöitä.
Veljenpoikani on jo hyvätuloisempi kuin minä.
vai
Veljeni poika on jo parempituloinen kuin minä.
???
[Teoriaahan tämä – ainoa veljeni on kuollut kulkutautiin jo parivuotiaana, jatkosodan aikaan, kymmenisen vuotta ennen syntymääni. Velivainajallani ei ole poikaa eikä minulla veljenpoikaa.]
Olen pahoillani veljesi (joka ei edes ehtinyt olemaan isonaveljenäsi) kohtalon vuoksi. Lapsikuolleisuus on onneksi viime vuosikymmeninä saatu vähenemään.
Minä sanoisin, että
Veljeni poika on jo hyvätuloisempi kuin minä.
Veljenpoikani-muoto on mielestäni turhan omisteleva, koska kysymys ei kuitenkaan ole minun pojastani. Hyvätuloinen on adjektiivi sinänsä, jonka komparatiivi muodostetaan -mpi-päätteellä.