Kihlauksella ei enää ole samanlaista laillista asemaa kuin ennenvanhaan, mutta sana tarkoittaa edelleen lupausta avioliitosta, vai tarkoittaako? Eli kaikki, jotka ovat menneet naimisiin, ovat olleet kihloissa, sillä he ovat luvanneet mennä naimisiin, siis kihlautuneet. Vai ovatko? Onko sanan merkitys muuttunut lainvoiman kadotessa?
Sanan merkitys
Kihlaus
9915
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Näin on nykyään.
Ennen oli kihlaus, kuulutus ja avioliitto.
Onhan nykyäänkin kihlaus, kuulutus ja avioliitto...
Taidat kuulua siihen ihmisryhmään, josta valitaan loton viralliset valvojat.
Taidat kuulua siihen ihmisryhmään, josta ei valita ketään mihinkään...
Kotiseutu.
Eikös se sanota laissakin? Avioliittolaki, 1 pykälä: "Nainen ja mies, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet."
Lainvoimaahan kihlauksella ei enää ole siinä mielessä, että esim. lahjoja ei tarvitse palauttaa tai vahingonkorvauksia maksaa (vai mitä niitä olikaan?), jos kihlaus purkautuu.
Erään väittäjän mukaan käräjäoikeuden tuomari on sanonut, että sanan kihlapari käyttö on vanhentunutta ja laki on vanhentunut, mutta muuttaako lain vanhentuminen sanan merkitystä?
Hm, miksi yhden käräjätuomarin mielipide muuttaisi sanan merkitystä?
Toki sanojen merkitys muuttuu ajan myötä, mutta hitaasti ja yleensä abstraktimpaan suuntaan. Kieli on myöskin sosiaalinen konventio eli sanojen merkitys muodostuu myös siitä, miten sanoja käytetään - tosin vaatii aika paljon, että muutos leviää riittävän laajalle ja tulee yleiseen käyttöön. En siis usko, että keskustelupalstoilla vouhkaaminen riittää "kihlaus"-sanan merkityksen muuttumiseen suuntaan tai toiseen näillä näkymin, vaikka jotkut niin tuntuvatkin uskovan.
Kyllä, olen lukenut samoja keskusteluja ja perusteluista tulikin mieleeni, että sanoilla on denotaatio ja konnotaatio. Denotaatio on se, mitä sana "virallisesti" tarkoittaa, mitä sanakirjassa lukee ja konnotaatio on sanan henkilökohtainen merkitys, se mielikuva, jonka sana jollekin henkilölle luo. "Kissa" on sanakirjan mukaan jotain tiettyä ja jokaisen ihmisen mielestä jotain muuta, vaikkapa naapurin Misse. Konnotaatiot vaihtelevat ja siitähän ne ristiriidat syntyvät, kun ihmiset käsittävät saman asian, esim. kihlauksen, eri tavoin.
Tämän huomaa erosta perusteluissa: "sanakirjassa/laissa sanotaan" (denotaatio) ja "minä en kokenut olevani kihloissa" (konnotaatio).
Siispä: sanan kihlaus denotaatiosta voisi sanoa, että koska laki on voimassa, niin siinä oleva sana on myöskin voimassa ja tarkoittaa sitä, mitä laissa sanotaan. Jos laki jossain vaiheessa muuttuu, niin samalla sanan denotaatiokin voi muuttua, riippuu uudesta lakitekstistä.
Konnotaatiopuolella taas - no, kyllähän monet kutsuvat ylinopeuttakin "joustavaksi ajotyyliksi", vaikka laissa ylinopeudesta sanotaan taatusti jotain muuta... ;-) (Anteeksi ontuva vertaus.) Vaikka ihmisillä sanan konnotaatio olisikin denotaatioon verrattuna väärä/erilainen, sitä on hankala lähteä muuttamaan...
Suomen "kihla" on germaanista juurta ja se on alkuperältään sama sana kuin ruotsin "gissla".
Alkujaan "kihla" merkitsee 'pantti' - vrt. ruots. "gissla" 'panttivanki'.
Sormus on tavallaan annettu takuuksi eli "pantiksi" siitä sopimuksesta että mennään toisen kanssa naimisiin.
Vrt. engl. "hostage" tai "pledge"