uskontojen

on syntynyt sotkan munasta, ne jumalat ja jumaluudet ja niiden luomisvoimahan ovat vain panakansojen legendoja...

"Joku saattaa kysyä: Minkä vuoksi maailmassa on niin monta uskontoa, kun kerran Jumala on yksi ja hänen totuutensa pitäisi myöskni olla yksi? Tähän kysymykseen voidaan tässä vastata vain alustavasti: Jumala on yksi, ja hän olisi voinut ilmoittaa itsensä ihmisille vain yhdellä tavalla. Tätä hän ei kuitenkaan ole tehnyt. Kuolevaiset ihmiset eivät kuitenkaan voi udella Jumalan ajatuksia. Emme voi selvittää, minkä vuoksi Jumala itseään ilmoittaessaan on toiminut, niinkuin hän on toiminut, vaan voimme vain todeta, millä tavalla hän on toiminut. Samoin kuin voimme vain todeta, että maailmassa on erilaisia ihmisrotuja, samoin voimme myös vain todeta, että maailmassa on eri uskontoja.
Tähän on kuitenkin tehtävä tärkeä lisäys: Uskontojen monilukuisuus ei ole niin suuri kuin pintapuolisesti katsoen näyttää. Ihmiskunnan keskuudessa on periaatteellisesti katsoen vain kaksi uskontoa, kaksi tapaa päästä Jumalan yhteyteen: ihmisen tie Jumalan luo ja Jumalan tie ihmisen luo. Ihmisen tie Jumalan luo merkitsee sitä, että ihmisen on - tavalla tai toisella - tultava yhtä puhtaaksi ja pyhäksi kuin Jumala. Jumalan tie ihmisen luo taas merkitsee sitä, että Jumala ottaa syntisen ihmisen yhteyteensä ja armahtaa häntä. Edellistä uskontotyyppiä, jota usein lyhyesti sanotaan itsekeskeiseksi l. egosentriseksi uskonnoksi, edustavat kaikki pakanauskonnot, jälkimmäistä uskontotyyppiä, jota nimitetään jumalakeskeiseksi l. teosentriseksi uskonnoksi, vain kristinusko ja jossakin määrin sen historiallisena edeltäjänä ja valmistajana Vanhan Testamentin Jahve-uskonto.
Uskontojen jakaminen itsekeskeisiin ja jumalakeskeisiin uskontoihin ei merkitse sitä, että olisi selvitetty, minkä vuoksi ihmiskunnan uskomukset ovat sellaisia kuin ovat. Uskontotiede ei voi tutkia kaikkivaltiaan, pyhän Jumalan salaisuuksia. Jumala olisi voinut - hänhän on kaikkivaltias - lähettää Kristuksen maailmaan jo historian alussa. Silmäys uskontojen historiaan kuitenkin osoittaa, että Jumala on jättänyt monet kansat omin voimin haparoimaan hänen yhteyteensä. Uskonnonhistoriassa joudutaan sen vuoksi ensin tekemään selkoa siitä, miten moninaisilla tavoilla ihmiset ovat koettaneet päästä Jumalan yhteyteen, ja lopuksi siitä, minkä uuden pakanamaailmalletuntemattoman sanoman, sanoman Jumalan tiestä syntisten ihmisten luo, Jeesus Kristus on ilmoittanut maailmalle. Ihmiskunnan uskonnollinen tila näyttää - periaatteellisesti katsoen - aina olevan samanlainen kuin Jeesus nasaretilaisen vaeltaessa Galilean kujanteilla ja Jerusalemin kaduilla: toiset - fariseukset - uskoivat, että ihminen vilpittömästi rukoilemalla, paastoamalla ja almuja antamalla voi päästä pyhäksi ja nuhteettomaksi Jumalan silmissä, toiset - "maan hiljaiset", syntinsä tunnossa elävät ihmiset - olivat menettäneet tämän uskon ja kaipasivat täydellistä anteeksiantamusta ja armahdusta. Vain siellä, missä ihminen tunnustaaa itsensä täysin syntiseksi pyhän Jumalan edessä ja Jumalan mitoin mitattuna, hän tarvitsee sitä ainutlaatuista evankeliumia l. ilosanomaa, jonka Jeesus Kristus on tuonut maailmaan. Jeesus on jatkuvasti sama kuin kerran täällä vaeltaessaan. Hän on pahennuksena ja loukkauksena niille, jotka luottavat omaan pyhyyteensä, mutta Vapahtaja niille, jotka tunnustavat syntiensä tähden tarvitsevansa Jumalalta täydellistä anteeksiantamusta ja armahdusta."

Kirjasta: Ihmiskunnan uskonnot
Kohdasta: Uskontotieteen yleisiä periaatteita