Luin äsken tuossa jutun jossa arvostellaan
tämän palstan filosofian tasoa.
Mielestäni pitäisi miettiä mikä yleensäkkään
on filosofian tarkoitus.
Minun mielestäni filosofian tarkoitus
ei ole oikea oppisuus, vaan älyllisen
toiminnan ylläpitäminen,ja sen kehittäminen
Joten filosofiaa voi harrastaa myös ne
jotka eivät ole kyseisiä filosofian teoksia
lukeneet
Täytyy muistaa myös se että nämäkin
teokset ovat ihmisten kirjoittamaa "oletusta"
Joiden todenperäisyydelle on olemassa
hyvin vähäisiä todisteita tai ei mitään.
tämän palstan filosofian tasoa.
Mielestäni pitäisi miettiä mikä yleensäkkään
on filosofian tarkoitus.
Minun mielestäni filosofian tarkoitus
ei ole oikea oppisuus, vaan älyllisen
toiminnan ylläpitäminen,ja sen kehittäminen
Joten filosofiaa voi harrastaa myös ne
jotka eivät ole kyseisiä filosofian teoksia
lukeneet
Täytyy muistaa myös se että nämäkin
teokset ovat ihmisten kirjoittamaa "oletusta"
Joiden todenperäisyydelle on olemassa
hyvin vähäisiä todisteita tai ei mitään.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Suapihan sitä vuntsia mitä lystäjää, mutta toisaalta näitä filosooffeja kun on kautta aikain ollut jokunen, niin niiden ajatukset voi olla hyvä kelata kertaalleen läpi ettei haaskaa arvokasta aivoaikaa valmiiksi ajateltuihin ajatuksiin. ;-)
Jos joka iikka aloittaisi aina nollasta, ei pähkäily etenisi mihinkään.
Mutta saahan sitä tuumia mitä tuumituttaa.
On erittäin hyvä, että "tavalliset ihmiset" (vastakohtana filosofian ammattilaiset) tutustuvat jo esitettyihin filosofisiin ajatuksiin ja yrittävät itsekin niitä arvioida oman kokemuksensa pohjalta. S24-keskustelu on (hieman liiankin kanssa) juuri tavallisten ihmisten keskustelua, joten täältä on useimmiten melko turha odottaa kovin laadukkaita kommentteja mihinkään. Mutta joskus niitäkin saa.
Filosofia kuuluu kaikille siinä missä taidekin (ja jopa tieteetkin).
Asiahan itse asiassa on niin, että meistä häviävän pieni osa ajattelee oikeasti uusia ajatuksia. Valtaisan suuri osa vain soveltaa muilta saatuja, omaksuttuja ajatuksia. Ajatuksien lähteitä on vaikka kuinka: tutut, sukulaiset, TV, kirjat, netti, ylipäätään kaikki, mistä nyt voi jotain kuulla, nähdä tai lukea. Mutta kaikki se, mitä joka tuutista jatkuvasti työntää, on kunkin kannalta valmiiksi ajateltuja ajatuksia.
Jos sitten alkaa kehittelemään itse ajatuksia päässänsä, päätyy helposti ajattelemaan päättömyyksiä. On harvojen lahja onnistua ajattelemaan omiaan *ja* keksiä samalla jotain, missä on ylipäätään jotain antia kanssaihmisille.
Niin, enkä tietenkään keksinyt tuota itse. ;-)
Ehkäpä TV-sarjat kuitenkin pyrkivät minimoimaan tiedon ja ajatuksellisen sisällön. Sarjojen tekijälle on haitaksi jos jaksosta jää jotain käteen, koska samaa ajatusta ei voida esittää tällöin uudestaan.
Vähän sama ongelma kuin yksityisellä psykoterapialla.
http://areena.yle.fi/hae?keyword=Television tiiliskivet&l=3
Joku Lost on huippuesimerkki TV-sarjojen konsteista.
Mutta töllöstä tulee muutakin kuin fiktiota. Ylläolevassa viittasin enemmänkin asiaohjelmiin. (Ei, 4D-dokkareita ja Hurjimpia poliisivideoita ei lasketa niihin. :-)
Kuvailemasi ongelma koskee kyllä ihan kaikkea. Miksi tekniikka hajoaa käsiin? Miksi lääketiede on nimenomaan _lääke_tiedettä (eikä terveystiedettä, hoitotiedettä, tms) ja pyrkii hoitamaan _oireita_ mahdollisimman tehokkaasti? Miksi huoltamon duunareita ei kiinnosta hoitaa koslaasi vimpan päälle? Jne jne...