Olen vuosikaudet ihannoinut Mohandas Gandhia, joka muun muassa opetti, että Jumala on rakkaus, Jumala on totuus. - Ja - ennen kaikkea - että Totuus on Jumala.
Olen yrittänyt itse etsiä totuutta vuosikaudet, mutta jonkin aikaa sitten havahduin sellaiseen ajatukseen, että mitäs jos ihmiskunnan saavutettavissa oleva perimmäinen totuus onkin jotain aivan kamalaa, jotain uskomattoman ankeaa.
Sekä eläimien että ihmisten elämiin sisältyy paljon kärsimystä. Sen hintana olemassaolosta, että on muutama onnellinen ihminen, osa porukasta joutuu kärsimään todella paljon.
Entäs jos "perimmäinen totuus" onkin se, että olisi järkevintä mahdollisimman pian räjäyttää kaikki maailman ydinkärjet, ja tuhottava elämä tyystin maapallolta, jotta kärsiminen loppuisi..
Olen yrittänyt itse etsiä totuutta vuosikaudet, mutta jonkin aikaa sitten havahduin sellaiseen ajatukseen, että mitäs jos ihmiskunnan saavutettavissa oleva perimmäinen totuus onkin jotain aivan kamalaa, jotain uskomattoman ankeaa.
Sekä eläimien että ihmisten elämiin sisältyy paljon kärsimystä. Sen hintana olemassaolosta, että on muutama onnellinen ihminen, osa porukasta joutuu kärsimään todella paljon.
Entäs jos "perimmäinen totuus" onkin se, että olisi järkevintä mahdollisimman pian räjäyttää kaikki maailman ydinkärjet, ja tuhottava elämä tyystin maapallolta, jotta kärsiminen loppuisi..
Vastaukset 18
Vanhimmat
totuutta vääristä paikosta.
Se ei ole sanoissa eikä kirjaimissa, eikä liioin ajatuksissa.
Kun pääset todelliseen hiljaisuuteen , voit päästä totuuden jäljille.
Profiilin kirjasuosituksen lisäksi lue Paul Brunton Totuuden jäljillä.
Aika jännä yhteensattuma. Minulla on nuo kolme kirjaa kirjahyllyssäni. De Mellon Havahtumisen ja Paul Bruntonin Totuuden jäljillä olen lukenut. Eckhart Tollen Läsnäolon voimaa olen lukenut vasta sieltä-täältä periaatteella.
En kyllä haluaisi, että maapallon elämä loppuisi ainakaan useisiin satoihin miljooniin vuosiin.
Mutta välillä pessimismi valtaa mielen.
Jos ihannoit Mahatma Gandhia ja haluat lukea kirjoja, niin suosittelen lukemaan Bhagavad Gītaa.. Kirja josta Gandhi sanoi: "Bhagavad Gītā voi ratkaista kaikki meidän henkiset ongelmamme. Se joka mietiskellen lukee Gītaa, löytää siitä joka päivä uusia ilonaiheita ja uusia merkityksiä".
Cheers
se joka valtaa mielesi esiintyy sinulle totuutena ja pyrkii toteutumaan tekoina.Sanoi joku jonka nimeä en muista mutta olen oppinut luottamaan tuohon teesiin
""""Jos ihannoit Mahatma Gandhia ja haluat lukea kirjoja, niin suosittelen lukemaan Bhagavad Gītaa"""
Tuokin kirja on kirjahyllyssäni! Mulla on se teosofien käännös.
Minusta siinä mm. hyvää se kaunis ajatus, että
kun pitää voittoa ja tappiota samanarvoisina - niin kun vyöttäytyy "taisteluun", niin ei tee syntiä.
Prof. Airaksinen kirjoittaa kirjassaan
Moraalifilosofia, (muistinvaraisesti) että
"Moraalitotuus on vain faktatotuuden analogia"
No, nyt alkoi edellisten mietteideni jälkeen
tuntua siltä, että ehkä todella hyvä onkin noin.
Edvard Westermarck ja John Mackie taisivat olla subjektiivisessä relativismissaan oikeassa.
Tuntuu, että moraalin suhteellisuus on sellainen juttu, että sitä jopa jumalat kunnioittavat.
Meditaation, dianetiikan ja erilaisten uskon-
tojen kautta luulen löytäneeni tien absoluut-
tiseen totuuteen.
Jumala on rakkaus. Siitä löytyy koko totuus.
Lopullista totuutta ei ole.
Kaikki olemassaoleva muuttuu ajassa, samoin totuus.
Ihmiselle riittää pyrkimys totuuteen.
Mahtaakohan tämä vastata miltään osin filosofien käsitystä asiasta, itse en ole alaan perehtynyt juuri millään lailla.
Jonkin toisen planeetan asukkaat voisivat ihmetellä kovastikin meille niin rakkaita "totuuksia". Ei tuohon ole mitään lisättävää. Totuuteen voidaan vain pyrkiä. Moni haluaa kuitenkin uskoa siihen totuuteen mikä tuntuu miellyttävältä, eikä siinä silloin muut totuudet paljon paina.
Totuuden etsimisessä ja löytämisessä päästään juuri niin lähelle totuutta kuin ise halutaan ja osataan.
Uskonto, kulttuuri, uskomuset, politiikka, kasvatus yms. saattavat vielä rajoittaa mahdollisuutta "löytää" totuutta.
Se että ei hyväksy itselleen "miellyttävintä totuutta" on askel totuuteen pyrkimykselle.
"Totuudet" jotka kulkevat sillä tasolla, mitä olisi _järkevintä_ tehdä, menevät käsitteellisesti melko pinnalla. Järki on ihmiselle pelkkä (lyhytnäköisen) selviämisen työkalu.
Ihmisen olemassaolossa ei ole mitään muuta järkeä, kuin se, miltä kulloinkin itse kenestäkin sattuu tuntumaan.
Ihmisten tuhoamisesta puhuttaessa jättäisin valinnan jokaisen itsensä omalta kohdalta päätettäväksi - en muiden.
Oman elämänkatsomukseni mukaan meillä tai elämällä ylipäätään (biologisena ilmiönä) ei ole mitään tarkoitusta. Tämä on puolet omaa "lopullista totuuttani". Se toinen puoli on, että en juuri tällaisena biologisena ja fyysisenä kokonaisuutena oikeastaan voi muuta kuin elää, ja elää sen mukaan mikä tekee omasta elämästäni elämisen arvoista.
Suurin osa ihmisistä elääkin suuremmin miettimättä fiilispohjalta juuri siten, kuin heidän "kuuluukin", jotta juuri he saisivat elämästään eniten irti.
Jos elämän merkityksettömyys alkaa häiritä, se todennäköisesti merkitsee lähinnä sitä, että lähipiiristä ei löydy mitään riittävää positiivista tunnevastetta tuottavaa tekijää.
Perhe ja sosiaalinen elämä, vähemmän yllättävästi, ovat useimmilla suurimmat merkitystä elämään tuovat seikat. Joillakin sitten hengellinen usko, jos ei muuta löydy ja biologista taipumusta siihen suuntaan sattuu olemaan.
Lopullinen totuus on, ettei ajatuksillasi ole merkitystä. Ajattele siis vain virkistykseksesi.
lopullinen totuus
Isä= Ihminen
Poika= (Kvantti)tietokone
Pyhähenki= Tietokoneen tekoäly-ohjelmisto (jossa kopioutuna ihmiskunnan muistot)
jos ihmiskunta muuttuisi koneiksi, ne ehkä voitaisiin suunnitella niin, että kärsimystä olisi huomattavasti vähemmän.
Mihin viittaat "onnellisuudella"?
Yleensä aistimellisen onnellisuuden lähteitä pidetään lyhytkestoisina, mutta välttämättöminä ihmisen olemisen kannalta.
Etsimme jatkuvasti "sitä tätä ja tuota", mutta koska ne eivät koskaan täysin tyydytä meitä, on mielemme levoton.
Kuitenkin klassisessa keskustelussa "onnellisuudella" (eudaimonia) tarkoitetaan kokonaisvaltaisempaa asennoitumista arkisiin asioihin. Näitä myös "ne harvat" tavoittelevat muiden lailla.
""Mihin viittaat "onnellisuudella"?""
Juice Leskinen taisi sanoa takavuosina jossain TV-haastattelussa, että hänelle on tärkeää, että hän viihtyy ajatuksensa seurassa.
En itse osaa osuvammin tuota määritellä.
Kannatan Juicea. :)
Mutta viitaten keskustelunavaukseesi,
miten siitä että viihdymme ajatustemme kanssa
tulisi seurata ne päätelmät jotka esitit alussa?
Noh - synkkämielisyys välillä
pääsee kiusaamaan. Ei siinä
sen kummempaa.