Nyt auttakaa joku ihana ihminen minua, olen jo niin poikki taistelemaan. Eli, 2002 minulle syntyi ihana poika, kuitenkin kovin itkuinen ja "levoton". Raskauden aikana minulla todettiin c-proteiini puutos veressä ja sairastin 2 laskimotukosta. Poika on ollut hyvin impulsiivinen ja ulospäinsuuntautunut, höpöttää ja liikehtii lähes taukoamatta, oikein iloinen ja reipas, mutta liian levoton ja liiankin äänekäs. Päiväkodissa silloinen 2-vuotiaani passitettiin erityisryhmään, koska tarvitsee erityistä tukea. Motorisia vaikeuksia myös on mm. väsymystä ryhdissä ja "kömpelyyttä" liikkuessa. Olen aina tiennyt että jotain on pielessä ja yrittänyt taistella lapseni puolesta. Nyt lapseni alottaisi syksyllä koulun ja tilanne päiväkodissa on vain yhä kärjistyneempi, mukaan on tullut edellisten lisäksi käytöshäiriöt; uhmakkuus, omaehtoisuus, raivokohtaukset ja lisäksi yksi fyysinen oire, ns. käsien räpsytys nopeassa tahdissa paikoillaan. kerta toisensa jälkeen olen raahannut lapseni psykologisiin tutkimuksiin, perheneuvoloihin tunne-elämän selvittelyihin ym. Ja aina vastaus on sama; reipas ja iloinen poika, ei ongelmia. Ehkä huomionhakua tms. Lapseni on nyt ollut 3 vuotta siinä samassa pienryhmässä,johon kuuluu erityislastentarhaopettajia, erityisavustajia ym. ammattitaitoista porukkaa jotka ehdottomasti kokevat poikani haastavana ja erityistä tukea tarvitsevana eikä heidän mielestään (niinkuin ei omastakaan mielestäni) poika ole valmis menemään tavalliselle luokalle. Valitettavasti koska pojan ongelmat näkyvät pää-asiassa ryhmässä ja arjessa, mutta eivät noissa tunnin kestävissä psykologisissa tutkimuksissa, niin pelkäänpä että ongelmat jätetään taas poikani tulevan opettajan harteille. Vaikka olenkin nori äiti, niin en tyhmä, minulla on myös toinen lapsi, joka onkin erittäin hyvin pärjäävä ja oikein rauhallinen ja tunnen ja tiedän että lapseni tarvitsee apua, meillä tilanne on mennyt niin pitkälle, että poikani sanoi minulle tahtovansa kuolla koska ei osaa käyttäytyä oikein eikä pysty hillitsemään itseään. Niin minun kuin päivähoidonkaan mielestä poikani ongelmat eivät ole yksin psykologisia, ja molemmat epäilemmekin adhd:ta (vaikka siitä tuntuukin olevan tullut muoti-ilmiö). Auttakaa miten saan lapseni tutkimuksiin, jos en kunnan kautta niin yksityistä kauttako???
Lapseni tarvitsee jo avun
Väsynyt äiti
7608
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
lähettää neuropsykologisiin testeihin ym. Siis nimenomaan NEUROpsykologisiin testeihin.
Helpoimmin ja nopeimmin pääset varaamalla yksityiseltä ajan
Kyllä tuon kertoman perusteella täälläkin herää epäilys ADHD:stä. Ei tarvitse mennä yksityiselle vaan ihan terveyskeskuksenkin kautta saa lähetteen erikoissairaanhoitoon lastenneurologille. Lasten kohdalla julkinenkin terveydenhuolto toimii nopeasti ja on tuntuvasti halvempaa.
juttu, niin miksiköhän aloittajan lasta ei sitten ole laitettu eteenpän, nimenomaan neurologisiin testeihin?!
Eli itse en pitäisi niinkään varmana että sieltä julkiselta se lähete tipahtaa..
Jos äiti sanoo, että itse epäilee ADHD:ta ja kertoo nuo em. oireet, niin aivan varmasti lääkäri tekee lähetteen eteenpäin lastenneurologille.
Lähetettä ei siis saa ellei äiti itse tee epäilydiagnoosia jo valmiiksi. No, jo on huonoksi mennyt.
tutkimuksiin pääsy niin simppeliä ole=) Olisikin. Eli kuultaisiinkin enempi vanhempia.
Aloittajaa suosittelen kääntymään tosiaan suoraan yksityiselle, sinne voit mennä ilman lähetettä.
Kiitos kaikille vastauksista. Varasin yksityiselle neurologille ajan, ja harmi että piti mennä näin, että joutuu maksamaan itsensä kipeäksi vastauksista, kun tosiaan ongelmat ovat olleet ilmeisiä monen vuoden ajan ja olen niihin apua yrittänyt pyytää. Oli nyt vastaus/tulokset mikä tahansa sieltä niin saanpahan ainakin itselleni mielenrauhan. :) Tosiaan kyllä olen sitä mieltä että pitäisi enemmän kuunnella vanhempia ja vähän ottaa tosissaan. Riippuu tietysti varmasti kunnasta ja ihmisistä. Kerronpa sitten vastaukset myöhemmin.