Tässäpä vaan yks harmiton ja höpsö ketjunaloitus. Millainen on se hetki, kun jonkin arkipäiväisen asian yhteydessä olet itsellesi kiitollinen vegaaniudestasi?
Itse olen huomannut, että nyt kun en enää mässäile irtokarkkeja ja suklaapatukoita vaan esim. tummaa suklaata, kuivattuja hedelmiä/marjoja tai vaikka itse leipomaansa vege-banaanikakkua. Sama määrä kaloreitahan helposti tulee, mutta kai se on monesti se vähempi keinotekoisuus joka pelastaa huonolta omaltatunnolta. Itselläni on vuosia ollut jokaisen herkuttelun jälkeen todellinen morkkis, mutta vegaaniuden myötä ei ole tarvinnut tuosta enää kärsiä, vaan on voinut keskittyä ruoasta nauttimiseen.
Itse olen huomannut, että nyt kun en enää mässäile irtokarkkeja ja suklaapatukoita vaan esim. tummaa suklaata, kuivattuja hedelmiä/marjoja tai vaikka itse leipomaansa vege-banaanikakkua. Sama määrä kaloreitahan helposti tulee, mutta kai se on monesti se vähempi keinotekoisuus joka pelastaa huonolta omaltatunnolta. Itselläni on vuosia ollut jokaisen herkuttelun jälkeen todellinen morkkis, mutta vegaaniuden myötä ei ole tarvinnut tuosta enää kärsiä, vaan on voinut keskittyä ruoasta nauttimiseen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Joka kerta kun tulee uutisissa että taas on löytynyt uusi lihatila tai broileritila tms. jossa eläimiä on kohdeltu huonosti ja ne ovat seisseet omassa paskassaan tai kuolleet nälkään tms. Silloin olen kiitollinen että ainakaan minä en ole tuollaista toimintaa tukenut omilla pennosillani.
Minulle veganismiin pyrkiminen on nimenomaan kulutuskysymys, eli mihin minä rahani laitan, mitä haluan tukea ja mitä en... Sen takia fyysisesti en varmasti olekaan täysin puhdas vegaani koska voin syödä kaverin tarjoaman pullan tai juustovoileivän vaikka siinä olisi maitoa, jos se pulla tai leipä menee muuten roskiin. Ruoan heittämistä roskiin en voi sietää, olipa se vegesafkaa tai ei.
Minullekin kyllä ruoka ja itse kokkaaminen on iso arjen ilo. Erityisesti se on sitä silloin kun onnistuu ja joku toinen näyttää oikeasti tykkäävän kokkauksistani ja kehuu niitä. Ja tietysti silloin, kun joku vaikea ruoka onnistuu hyvin, esim. uncheese-resepti (ts. juuston korvike).
Ja toinen on eläimet. Kun on löytynyt koti hylätylle kissalle tai kun on saatu pahoinpidelty koira terveeksi ja se tulee tervehtimään iloisesti häntää heiluttaen, silloin täyttää mielen ilo siitä, että suhteeni eläimiin on juuri sitä mitä haluankin sen olevan. Mieluummin autan kärsiviä eläimiä kuin tuotan niille kärsimystä.
Myöskin se, kun jossain ravintolassa olen saanut vegaaniruokaa ystävällisen palvelun kera, tuottaa iloa. Tosin se nyt ei ihan jokapäiväistä ole kun en edes syö ulkona päivittäin.
En ole vielä täysin vegaani, mutta syön hyvin minimaalisen määrän eläinkunnan tuotteita. Ainoastaan kananmunia ja hunajaa, niitäkin hyvin satunnaisesti.
Olen Japanissa ja en oikeen osaa lukea kanjeja. Kun en voi tietää mitä mikäkin sisältää, lounaaksi ja välipaloiksi tulee ostettua vaan salaattia ja hedelmiä. Karkkia en voi syödä ollenkaan, kun kaikessa on liivatetta täällä, ja jokaiseen leivonnaiseen on varmana laitettu maitoa.
Ja kun alkoi ostamaan vegaanisia hoitoaineita ja suihkutuotteita (Tokyossa on Lush joka toisen nurkan takana =D Lush on muuten loistava, jokaisessa tuotteessa on piirroskuva siitä, joka sen on tehnyt :D ) oli paljon raikkaampi olo. Ja meikkejäkään ei voi ostaa turhia, kun pitää erikseen varautua ja ottaa selvää mistä mitäkin saa.
Säästää rahaa ja laihtuu :)
Kaiken lisäksi ei ole niin suoraan mainonnan uhrina. Kun TV:stä tulee miljoonia kosmetiikka ja ruoka mainoksia, mihin helposti altistuis. Mutta. Kun kaikki sisältää jotain soveltumatonta, niin mitään turhaa ei taaskaan voi ostaa .__.