Ammatillisen urani viimeinen lehti on kääntymässä ja taitaapa se olla enää jälkikirjoitusta vaille, ts. työpöytää jo siivotaan ja eläkkeelle jääminen häämöttää. Tässä on ollut aikaa pohdiskella jos jonkinlaisia asioita pehmeää laskua tehdessä, joten uskaltaudunpa nyt kysymään mieltäni vaivanneen asian ja hieman erikoisemman kysymyksen, joskin varsin mielenkiintoisen sellaisen.
Nimittäin: voiko ympäristön voimakkaat luontoperäiset hajut vaikuttaa niitä hengittävän ihmisen suolikaasun hajupartikkeleihin jopa siinä määrin, että kyseisen hajua henkittäneen henkilön omat suolikaasut alkavat haisemaan likipitäen täysin samalta? Onko tätä asiaa tutkittu ja onko siihen tutkimustuloksia olemassa?
Kysymyksen ja toivottavien vastausten pohjaksi pari omakohtaista esimerkkiä: 70-luvulla vierailin työni puolesta eräässä teurastamossa, jossa jauhettiin lihamyllyllä eläinrehua turkiseläimille. Haju, tai paremminkin löyhkä, teurastamossa oli sanoin kuvaamaton sekä uniikki. Vierailujen jälkeen havaitsin aivan selvästi omien suolikaasujeni haisevan täysin samalta kuin siellä teurastamossa. Korostan, että hajun täysin uniikin piirteen vuoksi sen oli helppo päätellä alkuperältään teurastamosta lähtöisin olevaksi. Joskus myös navetan tai säilörehun hajun vaikuituspiirissä olon jälkeen olen tehnyt samansuuntaisia päätelmiä.
Tuorein esimerkki on ihan konkreettinen vieläkin; hankin koiran kolme vuotta sitten. Koirani on mitä mainioin kaveri ja vain yksi negatiivinen piirre siinä on, nimittäin sen pierut ovat paljon suurempi käsite kuin haju - paremminkin voisi puhua vallitsevasta olotilasta. Yöllä, jos se pieraisee sänkyni vieressä, niin en suinkaan herää siitä aiheutuvaan ääneen vaan hajuun, joka on todella paksu, omaperäinen (=helposti tunnistettavissa ja yksilöitävisä) ja se on oikeastaan enemmänkin maku kuin haju. Varmaan arvaattekin, että omat suolikaasupäästöni ovat alkaneet haisemaan täysin samalta kuin koirani pierut.
Näin anonyyminä tohdin tätä täältä kysäistä. Tunnen kyllä mahdollisesti hyvinkin kysymykseni aiheesta tietäviä ihmisiä, joilta voisin vastauksen saada. Näin hentona naisena en vain tohdi sitä tehdä, ettei hieman epäsovinnainen kysykseni jäisi elämään ammattipiireissäni ja näin tahraamaan kohtuullisen menestyksekästä uraani.
Nimittäin: voiko ympäristön voimakkaat luontoperäiset hajut vaikuttaa niitä hengittävän ihmisen suolikaasun hajupartikkeleihin jopa siinä määrin, että kyseisen hajua henkittäneen henkilön omat suolikaasut alkavat haisemaan likipitäen täysin samalta? Onko tätä asiaa tutkittu ja onko siihen tutkimustuloksia olemassa?
Kysymyksen ja toivottavien vastausten pohjaksi pari omakohtaista esimerkkiä: 70-luvulla vierailin työni puolesta eräässä teurastamossa, jossa jauhettiin lihamyllyllä eläinrehua turkiseläimille. Haju, tai paremminkin löyhkä, teurastamossa oli sanoin kuvaamaton sekä uniikki. Vierailujen jälkeen havaitsin aivan selvästi omien suolikaasujeni haisevan täysin samalta kuin siellä teurastamossa. Korostan, että hajun täysin uniikin piirteen vuoksi sen oli helppo päätellä alkuperältään teurastamosta lähtöisin olevaksi. Joskus myös navetan tai säilörehun hajun vaikuituspiirissä olon jälkeen olen tehnyt samansuuntaisia päätelmiä.
Tuorein esimerkki on ihan konkreettinen vieläkin; hankin koiran kolme vuotta sitten. Koirani on mitä mainioin kaveri ja vain yksi negatiivinen piirre siinä on, nimittäin sen pierut ovat paljon suurempi käsite kuin haju - paremminkin voisi puhua vallitsevasta olotilasta. Yöllä, jos se pieraisee sänkyni vieressä, niin en suinkaan herää siitä aiheutuvaan ääneen vaan hajuun, joka on todella paksu, omaperäinen (=helposti tunnistettavissa ja yksilöitävisä) ja se on oikeastaan enemmänkin maku kuin haju. Varmaan arvaattekin, että omat suolikaasupäästöni ovat alkaneet haisemaan täysin samalta kuin koirani pierut.
Näin anonyyminä tohdin tätä täältä kysäistä. Tunnen kyllä mahdollisesti hyvinkin kysymykseni aiheesta tietäviä ihmisiä, joilta voisin vastauksen saada. Näin hentona naisena en vain tohdi sitä tehdä, ettei hieman epäsovinnainen kysykseni jäisi elämään ammattipiireissäni ja näin tahraamaan kohtuullisen menestyksekästä uraani.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Suolikaasujen alkuperä on kahtalainen: toisaalta niissä on nieltyä ilmaa, toisaalta suoliston bakteerien (ja muiden mikrobien) aineenvaihdunnan myötä syntyneitä kaasuja. Yleensä suolikaasuna lisää jos syö monimutkaisia hiilihydraatteja, joita ruuansulatus ei kykene pilkkomaan, jolloin ne jäävät bakteerien hajotettaviksi.
Koska tuossa kaasussa on siis myös ihmisen itse nielemää ilmaa, on tietysti mahdollista, että ympäristön voimakkaat hajut päätyvät suolistoon ja vastaavasti myös ulos peräsuolen kautta. Mutta tällainen kaasukierto voi toimia vain niin kauan kun ihminen oleskelee tuossa hajua sisältävässä ympäristössä. Toisin sanoen, teurastamon haju kulkisi mukana korkeintaan muutaman päivän viimeisestä käynnistä hajun lähtöpaikasta.
Ne hajut suolistokaasut kaiketi johtuvat suolistossa toimivasta bakteerikannasta ja ruoasta jota sulatat.
Jos nämä pysyvät vakiona ja vietät kutakuinkin samanlaista elämää jatkuvasti, pitäisi suolistokaasut pysyä vakiohajuisina.
Todennäköinen muuttuja on tässä tapauksessa on bakteerikanta,joka teurastamossa ja koiran omistuksen myötä jonkinverran muuttui ja (samalla muuttui myös hajut).
Uskallan ehdottaa vielä yhtä koetta mikä todistanee teoriani paikkansa pitäväksi ja antaa sinulle "puhtaan pöydän" eläkepäivien kunniaksi.
Kokeilepa "hapankaalikuuria" ennen eläkkeelle lähtöä. Mikäli "kaasuanalyysit" vahvistaa teorian asia on todistettu ja voit huumorimielellä siirtyä eläkepäiville.
Siksikö joillakin naisilla on niin vahvat parfyymit.. Heidän pierunsa siis muuttuvat samantuoksuisiksi, ja pieraistessahan sitten parfyymi vaan voimistuu.
Loistava huomio!
ohjelma ongelmallisista brittipiereskelijöistä,
jotka tuhnivat aina ja kaikkialla elenpalttisesti.
heille kokeiltiin jos jonkinsorttista hoitoa ja dieettiä laihoin tuloksin.
mieletäni tyypit olivat aika paksun näköisiä ja mussutivat kaikenlaisia herkkuja koko ajan.
niukemalla ylensyönnillä kaasujen tuotto laskee
aivan radikaalisti.
tämä vain sivusi itse aihetta kylläkin.
Biologinen elämä toimii oman (kemiallisen) logiikkansa mukaan. Elämän tarvitsemia erilaisia molekyylityyppejä on on paljon, ei kuitennkaan ihan äärettömästi. Osa elämän kemian väli- tai lopputuotteista ilmaan haihtuessaan aistitaan epämillyttävinä hajuaistimuksina.
Tässä enimmäkseen muualle kuin ruoansulatukseen liittyviä "tuoksumolekyylejä":
http://www.amino.eu/amiini_fi.html
http://www.rolf.fi/?p=37
http://fi.wikipedia.org/wiki/Amiini
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kadaveriini
Tulee siitä kun ilmassa oikeastaan leijailee mikroskooppisen pieniä paskakikkareita joita henkilö vetäessään nenäänsä vetääkin paskaa henkeensä? Näin olen miettinyt tätä asiaa?