Voisiko joku fiksumpi selittää, miksi lihakeitossa lihat vain keitetään, mutta jauhelihakeitossa liha aina paistetaan ekaksi?
Miten siis jauheliha eroaa lihasta - etenkin jos kummatkin ovat samaa nautaa samasta kohden?
Miten siis jauheliha eroaa lihasta - etenkin jos kummatkin ovat samaa nautaa samasta kohden?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Minä ruskistan jauhelihan siksi, kun se on paistettuna paremman näköistä, kuin jos se olisi raakana sinne keittoon laitettu. Kyllähän se muuten kypsyy siellä keitossa samalla tavalla kuin koko lihakin, vaikka sitä ei ruskistasi. Siis minulle se on "ulkonäkö" seikka.
Jauhelihassa on niin paljon rasvaa mukana, joka vapautuu soppaan ja kelluu inhasti siinä pinnalla, että se kannattaa paistaa ensin. Kokonaisen lihan rasva on lihan sisällä - tai yleensä soppaliha on melko rasvatonta muutenkin.
Paistamalla ensin saadaan liika rasva pois lihasta.
... sopan jäähtyä. sitten vain lusikalla rasvat pois, niin saa köykästä keittoa :) Ja sopan maku vain paranee - jos nälältään jaksaa odottaa..
Ihan siitä ilosta että sain nimimerkin lopulta
tallennettua ,saa onnitella.. !
Lisäilen sinne tietoja kunhan aivot alkaa heräillä :o)
Joo- se keitto.
Kyllähän jauhelihan voi lisätä raakanakin, mutta
se ei ole kovin esteettisen näköistä ja tosiaan rasva alkaa kellumaan keiton pinnalla.
Koitas tehdä joskus silleen että ruskistat
lihat ensin uunissa ennen keittoon lisäämistä.
On muuten vinhasti eri makuinen kun jos lihat
pelkästään keitetään. Samoin juurekset voi pyöräyttää uunin kautta, aika isoina lohkoina kannattaa laittaa ja pienennellä sitten
keittoa varten
Pätkivän muistini uumenista löytyy soppaohje, jossa lihat paahdettiin luineen uunissa ennen liemeen upotusta. Ohje oli kotoisin välimeren perukoilta, ja lihana oli vuohi tahi lammas. Aterioinnin ideaan kuului luiden imeskely liemen lusikoinnin ohessa. Tein lammasversion kotoa löytyvillä mausteilla - en ohjeessa olleilla - ja hyvää tuli.
Niin ja tervetuloa joukkoon *porkkanapää*.
Tämä ohje on Pohjois-Karjalasta ja nimeltään
Kaivoskeitto. Tätä on tullut monesti myytyä esim. eläkeläisryhmille ja kovasti on ollut tykätty. Se uunissa kypsennys kyllä maustaa
keittoa mukavasti. Lisäksi reilun kokoisia
uunituoreita sämpylöitä tai tuoretta ruisleipää
niin vot se on siinä.
Luiden imeskely on varmaan mukavata jos joku tykkää, mulla hieman tökkii ajatus hyytyneestä
luuytimestä..
Kiitokset tervetulotoivotuksista :o)
Täällähän minä oon pyörinyt jo jonkun aikaa,
mutta niitä häiriköitä oli jossain vaiheessa
enempi kun tarpeeksi. Niin että hyvä kun nyt pääsi ihan rekisteriin, niin erottaa porkkanpäät toisistaan
(välillä oli jo ihan jakomielitautinen olo kun porkkanapäät keskustelee keskenään)
70-luvulla kun alettiin intoilemaan kaikista terveysjutuista, äitini innostui tietenkin kuten muutkin ja teki aina jauhelihakeiton ilman "haitallista" paistamista. Laittoi sitten veden kiehumaan todella kovaa kattilaan ja murenteli jauhelihat sinne. rasvaa kellui sitten enemmän pinnalla jos jauheliha oli rasvaista ja vähemmän jos oli raaskinut ostaa parempaa vähärasvaista laatua. En minä penskana huomannut mitään eroa, vedin vaan ääntä kohti kun soppaa tarjottiin. Itse paistan ne lihat kun tykkään, että niiden kanssa paistetut sipulit ja muut kasvikset on kivampia.
:)
Ruskistamisen ainoa tarkoitus on keittoon laitettaessa, että niiden makuaromit voimistuvat ja siten maustavat varsinaista keittoa.
Jos teemme ruskean peruskastikkeen pohjaa, ruskistamme uunissa tai pannulla siihen tulevat lihat luut ja juurekset, saadaksemme täyteläisemmän maun.
Jauhelihakeittoon saadaan lisäksi mukavampi murumainen koostumus, jos liha ruskistetaan huolellisesti ja siinä samalla sen rakenne rikotaan.
Etenkin sipulia on hyvä hieman ruskistaa, sillä sen maku on melkolailla parempi ja pyöreämpi sen jälkeen keitossa.
Nykyään lihakeittoon pitää ostaa yleensä luut erillään, sillä harva kauppa tarjoaa enää soppalihaa jossa on ydinluuta mukana. Tuo luuydin on tosin sitten varsinainen kolesterolipommi, mutta ei kai sitä päivittäin kukaan syö, ei edes lappalaiset. Mutta se antaa keitolle taivaallista makua.
Lihakeitosta vielä saa maukkaamman jos viitsii kuutioida lihan ja ruskistaa ne ja juurekset ennen keittoon laittamista.
Joskus erinomaisena maun antajana lisättiin liemeen vielä pala tai pari jännettä, sitä vaaleaa hihnamaista ja niin sitkeää, ettei sitä kukaan edes erehtynyt syömään, eli vain maun vuoksi. Olettekos enää nähneet missään, muistaneeko edes kukaan?
Sitten nuo kaupan valmiit keittojuures paketit.
Parhaat maunantajat lähes puuttuvat, eli juuriselleri, palsternakka ja lanttu. Katsokaapa, niin pakaste tai kaupan tuorepaketti sisältää 80 prosenttia porkkanaa, ja loput melkein purjoa, muutama pieni lantunkipenä ja siinä kaikki.
Kannattaa ostaa kunnon juurekset ja itse kuutioida ne ja pakastaa sopivina annospusseina, niin saa kunnolliset makujuuret soppaan.
Unohtamatta runsasta persiljaa.