Psykoosi ja parisuhde

en oo seurustellu, mut sisaruksella oli. Ei sellasessa tilanteessa seurustella. Hoitosuhde ja sairaalaan.

Hetkinen! Nyt täytyy tarttua asiaan. Käsittääkseni psykoosi ei sinänsä ole sairaus tai jos on, niin käsite on turhan laaja jotta tuohon voisi vastata. Esimerkiksi skitsofrenia on psykoottinen häiriö ja muita psykoottisia häiriöitä on niin monen asteisia, että tuota olis pakko tarkentaa ennen kuin siihen voi vastaata. Ja kuka täältä netistä voi asiaan paljonkaan sanoa. Ehkä sen, että psykoottisista häiriöistä kärsivän ihmisen kanssa parisuhde on tottakai vaativampaa kuin kahden ns. "terveen" välinen parisuhde. Mutta jos olet rakastunut älä heitä kirvestä kaivoon ainakaan suomi24 vastausten perusteella.

Riippuu psykoosin laajuudesta ja vakavuudesta. Mahdollisuus uusiutumiseen on aina olemassa. Itse tein sen päätöksen, että haluan terveen miehen.

Onko arka aihe? Koska näin vähän kommentteja...

Elin avoliitossa sairastuessani psykoottiseen masenukseen. Suhde päättyi noin kaksi vuotta sairastumisestani, syynä oma lähtöni kuntouttavaan asumiseen ja avoni muutto toiselle paikkakunnalle parempiin töihin. Jälkikäteen olemme keskustelleet yhteiselosta sairauteni aikana.

Haastaviksi koimme arjen sujumisen oireiden kanssa. Sekä masennus että psykoosi vaikeuttavat arjen sujumista ja "terveen" osapuolen on otettava suurempi vastuu arjen sujumisesta. Psykoosijaksosta toipuessa lääkityksestä ja toimivasta päivärytmistä huolehtiminen vei ison osan voimavarojani.

Tunnetasolla haastavia ovat muutokset ajattelussa ja käytöksessä. Vaikka rakkaus ja kiintymys säilyvätkin, voivat esim. pelkotilat vaikeuttaa yhteiseloa.

Tiedän että tätä ei kysytty, mutta toivottavasti tästä oli apua.

Skitsofrenia on tietääkseni elinikäinen sairaus, jossa pidetään oireet kurissa lääkityksellä. Itse sairastin kolme vuotta sitten psykoottisen häiriön, eikä mies sen takia ole lähtenyt lätkimään. Mielestäni pahin aika parisuhteen kannalta oli juuri tuo sairastuminen, koska siinä koeteltiin suhteen kestävyys. Olin kyllä itse silloin halukas ottamaan eron, koska epäilin miestäni monesta asiasta.

Kun ne pari osastokuukautta ja psykoosin jälkeinen masennus olivat ohitse, en ole huomannut mitään ongelmia suhteessamme, jotka voisivat liittyä tuohon sairastumiseen. Pikemmin se sairastuminen puhdisti kaikesta menneestä ja sain aloittaa tavallaan puhtaalta pöydältä.

Olen psykoottisen häiriön jälkeen opiskellut uuden ammatin ja opiskelen parhaillaan avoimessa yo:ssa. Lisäksi hoidamme yhdessä kotityöt ja kolme lastamme, vaikkakin nyt työttömänä suurin osa kotihommista on minun vastuulla. En valita. Olemme molemmat suht onnellisia eikä tulevaisuus näytä yhtään pahalta. Miehellä riittää töitä ja itse olen alkanut harrastaa pianon soittamista kirjoittamisen ja lukemisen lisäksi.

Tämä oli siis sairastaneen kannalta katsottuna, mutta saanen vastata omasta puolestani. Mieheni ei käy keskustelupalstoilla koskaan.