Kipeitä asioita ei uskalleta käsitellä. Ne sivuutetaan kuuroin korvin ja sokein silmin. Peniksen tarpeellisesta pituudesta voidaan kyllä vaahdota, muttei siitä, miten miehestä oikeasti otetaan mittaa.
Mies, joka ei huolehdi lapsistaan, ei ole mies. En tiedä, mikä hän on, koska en keksi mitään eläintä, joka käyttäytyisi yhtä halpamaisesti kuin jotkut mieheksi itseään kutsuvat otukset! Ei ole olemassa tilannetta, jossa olisi hyväksyttävää, että mies ei huolehdi lapsistaan.
Joka ikinen ihminen, joka katsoo läpi sormien sitä, ettei mies huolehdi lapsistaan, syyllistyy myös näiden lasten hylkäämiseen, osoittaa, ettei lapsella ole väliä. Jokainen joka sanoo, ettei mies voi pakottaa itseään tuntemaan kiintymystä lapseensa, puhuu paskaa. Ihminen pakottaa itsensä kovin moneen asiaan päivittäin. Kiintymyssuhteet syntyvät tasan kaikki altistumisen kautta. Kysymys on vain siitä, ettei "mies" viitsi tai katso asiakseen. Tämä on sellainen yhteiskunta, jossa se on ihan ok juttu.
Tällaisille "miehille" riittää tukijoita. Toisia "miehiä", "äitejä", "naisia", jotka suostuvat siihen, että "mies" hylkää lapsen, avuttoman ihmisen. Yhtä inhimillistä ja syytöntä kuin seisoisi sivusta seuraamassa kun "mies" potkii lastaan päähän. Kipeimmät jäljet eivät ole koskaan fyysisiä. Henkisistä potkuista ei fyysisiä jälkiä välttämättä jää. Saamatta jääneestä läheisyydestä jäävät fyysiset vammat ovat liian syvällistä laatua näkyäkseen ihmissilmälle selkeinä mustelmina.
Tämän palstan lukijoilla
14
585
Vastaukset
- mitta..
ei varmaankaan ole peniksen mitta. Itsellä avioero käynnissä ja ihmetyksellä ja suurella pettymyksellä olen seurannut exän käyttäytymistä lapsiaan kohtaan.
Mutta ei voi yleistää, tunnen myös yh-isän joka on aivan loistava isä. Halusi lapset itselleen ja taisteli heistä myös. Elää aivan täyttä elämää ja on varmaankin hyvin onnellinen.
Toivoisinpa että omakin ex tajuaisi lastensa merkityksen ennen kuin on liian myöhäistä. - oona.
A. Olet nainen.
B. Tutustuit mieheen, joka jätti sut yksin lapsen kanssa.
C. Olet katkera.
Ja POINTTI: Rakkautta ei oikein voi PAKOTTAA.
Eikä AITOA vastuuntuntoa...- voi pakottaa
olemaan ajamatta toisten päälle suojatiellä. Ihan vastaavalla tavalla ihminen voidaan pakottaa moneen muuhun asiaan. Harva kai käy töissäkään ihan pelkästään huvikseen. Mun tunteilla ei ole paskaakaan väliä. Olen aikuinen ja osaan ne käsitellä itsekseni. Puhun lapsesta, enkä edes omastani, vaan lapsesta, joka oli jo olemassa ennen kuin minä tulin kuvaan mukaan, ja joka on alaikäinen ja täysin aikuisten ihmisten armoilla.
Tämän päivän Suomessa on täysin mahdollista ihmisen lähteä perheestään ja unohtaa myös itse haluamansa lapset täysin, keskenkasvuisina. Ja tällainen käytös painetaan villaisella. Hoetaan: "Ei voi pakottaa" -paskaa. Jos yleinen paheksunta olisi vastaavanlaista kuin vaikka raiskaajaan kohdistuva paheksunta (joka kyllä ei sekään läheskään aina toimi loistavasti) niin isät kummasti laajemmassa mittakaavassa alkaisivat käyttäytyä hitusen paremmin ja pakottaisivat itsensä käyttäytymään paremmin. Aitoon rakkauteen ja vastuuntuntoon sisältyy AINA se itsensä altistaminen. En minä esimerkiksi ole koskaan saanut merkittäviä kicksejä lapsen vaipan vaihdosta. Tein sen silti mielelläni, koska rakastan lastani ja tahdoin, että hänellä on hyvä olla.
Minua raivostuttaa, että tällaiset kusiaiset vikisevät siitä, että heitä pakotetaan ja asiat tehdään heille hankaliksi...On myös niitä isiä, jotka oikeasti joutuvat taistelemaan sen puolesta, että saisivat lapsiaan tavata. On heidän ahdinkonsa ja hylättyjen lasten ahdingon julmaa hyväksikäyttöä, että joku mies, joka ehdoin tahdoin itse pakenee vastuutaan esiintyy sillä valeasulla, että hän kyllä kovasti on itse yrittänyt pitää yhteyttä, mutta toiset osapuolet ovat tehneet asian niin vaikeaksi, ettei "lapsi ole oikein ollut minua enää valmis tapaamaan".
Minä en moiseen miehen irvikuvaan koskisi enää pitkällä tikullakaan. Lapsen tuskaa sivusta seuraavana voin huoleti sanoa, että on hyväkin, että mies pysyttelee minusta kaukana. Minulle ei tuottaisi mitään tunnontuskia päästää tyypistä ilmoja pihalle, jos sattuisin hänet näkemään. Arvaa, miltä tuntuu kun hän nimenomaan lanseerasi itsensä minulle lapsistaan syvästi välittävänä ihmisenä, joka on sitä mieltä, että isä on lapselle tosi tärkeä? Kertomuksen oli tarkoitus vain saada minut kuolaamaan ihastuksesta ja ottamaan poloinen hoiviini. Hän tuskastui ja häipyi kun aloin perätä sitä, että hän tekisi kuten oli luvannut ja korjaisi välinsä kadottamaansa lapseen. Kyllä minä voin äitinä raivostua ihan kenen tahansa lapsen kaltoinkohtelusta ja kyllä minä katkeroiduin siitä, että minulle esitettiin muuta ja tavallaan minut otettiin siihen lapsen hylkäämiseen mukaan sen kautta, että hyysäsin aikani luuseri-isää ja ymmärsin hänen "tuskaansa".
- hmmh,
Tavallaan ymmärrän pointtisi, mutta kysyisin, että voidaanko välinpitämättömyyden kohdalla puhua vain naisista tai miehistä? Monet asiat ovat sukupuolikysymyksiä kyllä hyvinkin, mutta mielestäni, jos mennään ihmisyyden sellaisten perimmäisten kysymysten lähteille joita esimerkiksi lasten hyvinvointiakin koskevat kysymykset ovat, on hyvin vaikeaa tehdä sukupuolittavaa erottelua _suhtautumisen_ osalta. Usein voisi kysyä enemminkin sitä, että mikä ihmisyydessä mättää, jos nähdään jossakin asiassa mätää. Käsittänet pointtini.
Itselläni ei ole lapsia, mutta ymmärrän, että lapsen kiintymys on aina aitoa. Aikuisen kiintymys taasen on usein ristiriitaista: aikuinen tekee valintoja, joita lapsi ei osaa tehdä. Aikuinen on vaikuttaja. Lapsikin toki sitä oman kokemuksensa kautta, mutta aikuinen luonnollisesti enemmän vaikutusvaltaisen tahtonsa kautta. mut perkele se oli vaalea norski jolla oli iso heppi ja se sillä pärjäsi helvetin hyvin.
enkä ole yhtään katkera,että jokin tietty ulottuvuus hänestä jäi perimättä.
tykkäs juoda ja pitää hauskaa naisilla ja sen se teki hyvin,vaikka loppujen lopuksi sen kuolema oli rujo ja ruma,se muistetaan uruguayssa.
panomies on panomies ja niistä tehdään lauluja.- saattavat tappaa edellisten
urosten poikasia, että naaraat tulisivat helpommin kiimaan.
http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/hyva.html
Tässä on muistettava, että nisäkäsuroksen suhde lajin nuoriin yksilöihin ei yleensä ole mitenkään herttainen. Jos kyseessä on laumaeläin, uros saattaa sietää nuoria yksilöitä. Mutta nyt oli kyse paljon enemmästä. Jotta olisi selvitty, uroksen piti käyttää merkittävä osa toimintakyvystään naaraan ja poikasen suojelemiseen ja ruokkimiseen. Tämä merkitsee, että uroksen täytyi voittaa sisäinen, luonnollinen taipumuksensa kohdella kaikkia lajinsa jäseniä mahdollisina kilpailijoina. On muistettava, että tämä tapahtui kauan ennen kuin kukaan kertoi urokselle (tai naaraalle) kukista ja mehiläisistä. Uroksella ei ollut mitään tietoa siitä, mitkä lauman jäsenet ovat sen jälkeläisiä.
Naaraalle epäitsekäs käytös ei ollut mitään uutta. Naarashan hoitaa jälkeläisiään vaivaa nähden, jopa oman henkensä uhalla. Miten saada uroksen kalloon taotuksi sama idea? Naaraassa hoivaamiskäyttäytyminen on jo jossain määrin yleistynyttä. Apina saattaa jopa adoptoida vieraan poikasen.
Luonnolliselta voisi tuntua, että luonnonvalinta johtaa siihen, että urokset hoivaavat itsensä kaltaisia lajin nuoria yksilöitä. Sehän todennäköisesti merkitsee, että ne hoivaavat omia jälkeläisiään. Mutta ensinnäkin tämä vaatii melko mutkikkaita tunnistusmekanismeja, ja luonto kaikessa kekseliäisyydessään yrittää selvitä yksinkertaisilla ratkaisuilla. Lisäksi naaras tarvitsi hoivaa. Itse asiassa on usein tehokkaampaa, että uros suojelee, hoitaa ja ruokkii naarasta, joka hoitaa poikasia, kuin että se sekaantuu suoraan poikasten hoitoon.
Naaras siis tarvitsi uroksen, jolla on suhteellisen erilaistumaton taipumus hoitaa ja suojella muita — olla hyvä, niin sanoaksemme. Ja ajan oloon siksi uroksiin syntyi perinnöllinen taipumus sellaiseen. Ne, joilla ei sellaista ollut, saivat keskimäärin vähemmän jälkeläisiä kuin muut.
Kyseinen taipumus muodostui ymmärrettävästikin sellaiseksi, että se kohdistuu voimakkaimmin heikkoihin ja avuttomiin, etenkin naisiin ja lapsiin. Sellaisena se on erikoinen. Normaalistihan eläimen kannattaa käydä selvästi heikomman kimppuun, koska silloin hyökkääjällä on varsin pieni riski itse vahingoittua kamppailussa. Mutta mainittu taipumuksemme on luonut jopa ilmiön, jota sanotaan antautumiseksi: ihminen alistuu toisen valtaan, luottaen toisen taipumukseen pidättyä tappamasta heikkoa ja avutonta. (Usein esitetyt väitteet, jopa kuvaukset vastaavista ilmiöistä eläinten keskuudessa perustuvat lähinnä tarkoitushakuiseen väärintulkintaan. Tosin niissä voi laumaeläinten osalta olla jossain määrin perää, ja ihmisenkin osalta asiaan voi osittain vaikuttaa se, että yksilön ei ole edullista elää liian pieneksi käyvässä laumassa.)
Taipumus hyvyyteen tietenkin periytyi myös naaraspuolisille jälkeläisille. Se luonnollisestikin vahvisti äidinvaistoa, ja samalla se lisäsi — yleensä suhteellisen harmittomasti — taipumusta suunnata hoivaamistarvetta oman perheen ulkopuolelle.
Hyvyyteen tietenkin liittyy suuntautuneisuutta: olemme ystävällisempiä niille, jotka ovat meille läheisiä ja muistuttavat meitä. Mutta olennaista on, miksi hyvyys ei rajoitu aivan lähimpään piiriin vaikka onkin siinä ehdottomasti voimakkainta. Yksi tärkeä syy tähän on luultavasti se, että hyvyys vaatii varsin vahvojen toisensuuntaisten taipumusten kumoamista. Tarvittiin yleinen mekanismi, joka toimi vastapainona pyrkimykselle kohdella jokaista lajikumppania mahdollisena kilpailijana. Jos aikaa olisi ollut enemmän, olisi ehkä käynyt toisin. Mutta esi-isämme olivat ilmeisesti jossakin evoluution kannalta kriittisessä tilanteessa, jossa ei ollut aikaa kehittää kovin hienostunutta käyttäytymistä. Niin, hyvyys on itse asiassa kovin suoraviivaista ja yksinkertaista.
Idyllistä ei tietenkään tullut täydellistä. Taipumus hyvyyteen on vain yksi ihmisen lukemattomista taipumuksista, eri suuntiin vetävistä impulsseista. Mutta se kulkee vahvana pohjavireenä silloin, kun mikään voimakas pyrkimys ei kumoa sitä. Se on myös yksi osa idyllin käsitettämme: on aika vähän sellaista, mikä on yhteistä kaikille erilaisille taivas- tai paratiisikuvitelmille, mutta rauha ja riitojen puute lienee sellainen, myös sotaisten kansojen keskuudessa.- "mies"-keskusteluun
on aika kaukaa haettua. Tässä puhutaan miehestä, joka ei siis ilmeisesti kykene millään tasolla sitoutumaan omiin lapsiinsa, vaikka väittää muuta. Eläimissähän on se erinomaisen hyvä puoli, että ne eivät valehtele: leijonauros ei pyri naaraan pepun päälle karjumalla suun täydeltä skeidaa "mä en tapa sun pentujas jos annat parit varvit".
Valehtelu pitäisi kriminalisoida. Mitä suuremmat valheet, sen suuremmat sanktiot. Julkinen leimaus paskanpuhujaksi ja häpeäpaaluun!
Mites täällä palstailevat miehet suhtautuvat siihen, että kaveripiirin "herra X" paljastuukin jossakin vaiheessa lapsensa hylänneeksi? Eikö se oudoksuta vai onko ihan normitouhua? Ajatteletteko, että miehellä täytyy olla hyvä syy toimintaansa? - ennenkuin leimaa
"mies"-keskusteluun kirjoitti:
on aika kaukaa haettua. Tässä puhutaan miehestä, joka ei siis ilmeisesti kykene millään tasolla sitoutumaan omiin lapsiinsa, vaikka väittää muuta. Eläimissähän on se erinomaisen hyvä puoli, että ne eivät valehtele: leijonauros ei pyri naaraan pepun päälle karjumalla suun täydeltä skeidaa "mä en tapa sun pentujas jos annat parit varvit".
Valehtelu pitäisi kriminalisoida. Mitä suuremmat valheet, sen suuremmat sanktiot. Julkinen leimaus paskanpuhujaksi ja häpeäpaaluun!
Mites täällä palstailevat miehet suhtautuvat siihen, että kaveripiirin "herra X" paljastuukin jossakin vaiheessa lapsensa hylänneeksi? Eikö se oudoksuta vai onko ihan normitouhua? Ajatteletteko, että miehellä täytyy olla hyvä syy toimintaansa?ketään taustoja tietämättä lapsensa hylkääjiksi. Aina löytyy selitys kaikelle. Syitäkin on monia. Niitä ei vain haluta nähdä, koska oma näkemys vie voiton hinnalla, millä hyvänsä. Oletko aina sataprosenttisen varma siitä, ettei äiti esim. laita niin paljon kapuloita rattaisiin kaiken suhteen, ettei isä kertakaikkiaan enää jaksa tehdä sitä, mitä pitää/pitäisi?
- sana!
ennenkuin leimaa kirjoitti:
ketään taustoja tietämättä lapsensa hylkääjiksi. Aina löytyy selitys kaikelle. Syitäkin on monia. Niitä ei vain haluta nähdä, koska oma näkemys vie voiton hinnalla, millä hyvänsä. Oletko aina sataprosenttisen varma siitä, ettei äiti esim. laita niin paljon kapuloita rattaisiin kaiken suhteen, ettei isä kertakaikkiaan enää jaksa tehdä sitä, mitä pitää/pitäisi?
Kaikelle ei tasan löydy selitystä. Jopa ihminen itse ei läheskään AINA ole selvillä siitä, miksi tekee niinkuin tekee.
Ap. kirjoittajana olen 100% varma ja selvillä siitä, että kertomassani tapauksessa on isä hylännyt keskenkasvuisen lapsensa eikä tätä enää noteeraa millään lailla, vaikka lapsen äiti on pyytänyt (isä on itse möläyttänyt suoraan minulle, että näin todella on) isää ottamaan yhteyttä lapseensa. Samainen isä tapaa kyllä myöhemmästä liitosta syntynyttä lastaan säntillisesti, eikä kärsi alkoholiongelmasta tjsp, joten se ei ole este. Lapset asuvat samassa kaupungissa, joten välimatkakaan ei ole este. Ao. lapselta olen myös suoraan kuullut, että hän toivoisi isänsä ottavan yhteyttä. Lapsi on ollut jo kouluikäinen kun tapaamiset lakkasivat, joten hän ei ole ollut manipuloitavissa äitinsä taholta siitä, mistä syistä tapaamiset loppuivat.
Jollei taustalla ole jotain mystistä isään kohdistuvaa tappouhkausta (jos otat yhteyttä lapseen, kuolet), josta en ole selvillä, sanoisin kyllä, että olen tässä tapauksessa ihan varma, että välinpitämättömyys on isän oma päätös eikä liity väsymykseen.
Takerrun viimeiseen lauseeseesi: Pitäisikö isän sitten olla aktiivinen isä lapselleen? Onko lapsen tapaamatta jättäminen lapsen hylkäämistä? Tarvitseeko lapsi isää mitenkään välttämättä? Tämän miehen mukaan ei. Satunnaisesti kohdattava kaupan kassakin kelpaa vallan mainiosti aikuisen roolimalliksi ja täyttää isättömyydestä ehkä (onko tämäkin vain myytti?) seuraavan tyhjiön. - ainoastaan.
sana! kirjoitti:
Kaikelle ei tasan löydy selitystä. Jopa ihminen itse ei läheskään AINA ole selvillä siitä, miksi tekee niinkuin tekee.
Ap. kirjoittajana olen 100% varma ja selvillä siitä, että kertomassani tapauksessa on isä hylännyt keskenkasvuisen lapsensa eikä tätä enää noteeraa millään lailla, vaikka lapsen äiti on pyytänyt (isä on itse möläyttänyt suoraan minulle, että näin todella on) isää ottamaan yhteyttä lapseensa. Samainen isä tapaa kyllä myöhemmästä liitosta syntynyttä lastaan säntillisesti, eikä kärsi alkoholiongelmasta tjsp, joten se ei ole este. Lapset asuvat samassa kaupungissa, joten välimatkakaan ei ole este. Ao. lapselta olen myös suoraan kuullut, että hän toivoisi isänsä ottavan yhteyttä. Lapsi on ollut jo kouluikäinen kun tapaamiset lakkasivat, joten hän ei ole ollut manipuloitavissa äitinsä taholta siitä, mistä syistä tapaamiset loppuivat.
Jollei taustalla ole jotain mystistä isään kohdistuvaa tappouhkausta (jos otat yhteyttä lapseen, kuolet), josta en ole selvillä, sanoisin kyllä, että olen tässä tapauksessa ihan varma, että välinpitämättömyys on isän oma päätös eikä liity väsymykseen.
Takerrun viimeiseen lauseeseesi: Pitäisikö isän sitten olla aktiivinen isä lapselleen? Onko lapsen tapaamatta jättäminen lapsen hylkäämistä? Tarvitseeko lapsi isää mitenkään välttämättä? Tämän miehen mukaan ei. Satunnaisesti kohdattava kaupan kassakin kelpaa vallan mainiosti aikuisen roolimalliksi ja täyttää isättömyydestä ehkä (onko tämäkin vain myytti?) seuraavan tyhjiön.Sinun tapauksesi ei ole mikään yleispätevä esimerkkitapaus eroisistä. Et voi sitä kautta yleistää koko eroisärepertuaaria huonoiksi ja välinpitämättömiksi isiksi. Olen pahoillani siitä, että sinulle käynyt noin, mutta se on vain yksi tapaus monien joukossa. Koita silti nähdä katkeruudestasi huolimatta metsä puilta. Molempiin sukupuoliin mahtuu kaikenlaista taapertajaa. Ja kuka on isänä tai äitinä täydellinen?
- Syyttävä sormi
ei ole aina hyvä lähtökohta. Onko koskaan?
- vili
mielestäni joka jampalla on mahdollisuus tehdä tasan niinku haluaa. kyse on vain valinnoista.
toisella ei ole pleikkaria ja toisella ei ole faijaa. silti sillä lapsella on ELÄMÄ.
se unohdetaan helposti kun keskitytään siihen mitä toisella on ja toisella ei ole.
lapsen syntymä on mielestäni sen verran iso juttu, että se nyt on sama onko sitä isää enään kuvioissa..se on hommansa jo tehnyt.
nämä ihmiset jotka tuollaista kohtaloa itkee...voisi päästä asiasta yli, se ei varmasti mikään iso asia ole. olisitte tehneet aborin tai valinneet oikein.
itse en henkilökohtaisesti aio faijaksi, vaikka pamauttaisin jonkun paksuksi...en pilaa elämääni jonkun toisen takia.
mielestäni se on ihan yhtä oikein olla faijana tai olla olematta faija.. se on elämää- pamauttaisit
jonkun paksuksi, niin etkö välittäisi edes siitä lapsesta?
- vili
pamauttaisit kirjoitti:
jonkun paksuksi, niin etkö välittäisi edes siitä lapsesta?
mä hoitaisin elatusmaksut ja materian kondikseen, mutta faijaksi en rupeaisi.
mulla ei ole väliä...vihaa tai rakastaa meikäläistä, kunhan pärjää elämässä.
Ketjusta on poistettu 11 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Räppäri kuoli vankilassa
Ei kuulemma ole tapahtunut rikosta. Sama vahinkohan kävi Epsteinille. https://www.hs.fi/suomi/art-2000011840869.html "874168Välillä kyllä tuntuu, että jaat vihjeitä
Mutta miten niistä voi olla ollenkaan varma? Ja minä saan niistä kimmokkeen luulemaan yhtä sun toista. Eli mitä ajatella283137No kyllä te luuserit voitte tehdä mitä vaan keskenänne, sitä en ymmärrä miksi pelaat,nainen
Pisteesi silmissäni, edes ystävätasolla tippui jo tuhannella, kun sain selville pelailusi, olet toisen kanssa, vaikka ol452340- 351348
- 10919
- 133911
- 6894
Masan touhut etenee
Punatiilitalon tietotoimiston mukaan Masa on saanut viimein myytyä kämppänsä ja kaavoittaa uudelle lukaalille tonttia pa12832Naisten ja miesten tasoeroista
Oletteko huomanneet, että naisissa ylemmän tason naiset ovat sinkkuja, ja miehissä alemman tason incelit? Toimivat paris124776- 11770