Mihin on "kadonnut ns.voileipäpöydät"

En tiedä, missä ABC:m mättöpöydässä olet kokemuksesi hankkinut. Mutta puhut suurella tietämättömyydellä täyttä soopaa.

Työni puitteissa joudun aika useasti syömään noutopöydistä, joista yksi parhaista on Tuusulassa sijaitseva Krapihovi. Laadukasta kunnon perinneruokaa. Muitakin löytyy pitkin Suomea ihan Lappia myöten. Mieleen on jäänyt myös muutaman eteläsuomalaisen kartanon herkkupöydät. En aliarvioisi myöskään laivojen noutopöytiä. Vikingillä on kivoja teemaviikkoja, esim. Välimeren viikot, joista osaa nauttia vain se, joka niistä ruuista jotain ymmärtää.

Noutopöydistä tekee rahvaanomaisen vain se, joka vetelee lihat ja kalat sun muut sörsselit samalta lautaselta. Jos ei ole vähäisintäkään sivistystä, jopa huippupöydän antimet ovat helmiä sioille.

Mikä estää sinua menemästä laadukkaaseen paikkaan, joita kyllä riittää ja jossa oma ruokatapoihin liittyvä sivistyksesi pääsee kukoistamaan. En tosin tiedä, onko santsaaminen ja santsaaminen... kovinkaan sivistynyttä.

Ja sinä olet OUT! kirjoitti:

En tiedä, missä ABC:m mättöpöydässä olet kokemuksesi hankkinut. Mutta puhut suurella tietämättömyydellä täyttä soopaa.

Työni puitteissa joudun aika useasti syömään noutopöydistä, joista yksi parhaista on Tuusulassa sijaitseva Krapihovi. Laadukasta kunnon perinneruokaa. Muitakin löytyy pitkin Suomea ihan Lappia myöten. Mieleen on jäänyt myös muutaman eteläsuomalaisen kartanon herkkupöydät. En aliarvioisi myöskään laivojen noutopöytiä. Vikingillä on kivoja teemaviikkoja, esim. Välimeren viikot, joista osaa nauttia vain se, joka niistä ruuista jotain ymmärtää.

Noutopöydistä tekee rahvaanomaisen vain se, joka vetelee lihat ja kalat sun muut sörsselit samalta lautaselta. Jos ei ole vähäisintäkään sivistystä, jopa huippupöydän antimet ovat helmiä sioille.

Mikä estää sinua menemästä laadukkaaseen paikkaan, joita kyllä riittää ja jossa oma ruokatapoihin liittyvä sivistyksesi pääsee kukoistamaan. En tosin tiedä, onko santsaaminen ja santsaaminen... kovinkaan sivistynyttä.

Lue lisää

Nimittäin vielä 60-70 luvullakin lähes jokainen ravintola ja kaupunginhotellikin kilpaili upeilla noutopöydillä asiakkaistaan. Niistä käytiin nauttimassa perhekunnittain, sillä sunnuntaisin, kun tuo pöytä oli katettu parhaimpiinsa, se oli todella yltäkylläinen.

Nämä nykyiset, jotka vielä yrittävät pitää perinnettä yllä, ovat jo harvinaisuuksia ja heidän antimiensa runsaus on vain kalpea muisto noutopöydän kulta-ajoista.

Mitä taas laivoihin tulee, niiden noutopöytä on nykyään aivan ala-arvoinen, sillä laivojen keittiöt ovat varautuneet lähinnä lämmittämään valmisateriat jotka tulevat eri valmistajilta ja kuumennetaan lämpöpöytien pakkeihin. Sama tilanne on kylmissä ruoissa. Ei niitä enää juurikaan laivoilla valmisteta vaan suurissa tehtaissa maissa. Sapuskat ostetaan paatteihin tarjousten perusteella.
Viimeisin muistoni on viime vuoden joulukuulta Vikingin uusimmalta laivalta, linjalla H:ki Tallinna.
Kylmäpöydässä luki sortimenttien nimet ja kalan ystävänä luonnollisesti halusin erilaisia kaloja lautaselleni. Kohdassa graavi lohi oli jokin omituisen näköinen salaatti. Huomautin henkilökunnalle kaipaavani graavikalaa, koska lapun mukaan sitä piti olla tarjolla. Pöydästä huolehtiva henkilö lupasi auttaa ja lähti "Byssasta" kyselemään. Hetken perästä hän saapui mukanaan kokinhattuinen henkilö, joka katsoi pöytää ja totesi, "No onhan täällä graavia lohta, mitä te oikein kyselette?"
En vain olettanut sen kalan olevan perunoiden ja sipuleiden ja soosin seassa. Sama tilanne miltei kaikissa muissakin sapuskoissa. Sortteja on kymmenittäin kaikki miltei saman makuisia ja näköisiä sötkötyksiä, ei se ole perinteinen saisova pöytä, se on sen sikalamuunnos.

Minusta oli hienoa saada itse suunnitella syöntijärjestys omalle lautaselle pöydästä haluamansa hakien. Oli mukavaa aloittaa kalapöydästä ja mädistä, jatkaa siitä kylmiin leikkeleisiin ja salaatteihin ja lopuksi jos vielä jaksoi, hakea jotain lämmintä ruokaa kaiken päälle. Sitten hetken levättyään täydentää ateria jollain pikkuisella makealla jälkiruoalla.

Santsaamisella tarkoitin sitä, että jos jokin laji miellytti enemmän, voi sitä hakea lisääkin ja kaiken kaikkiaan santsaaminen on aina kyseessä kun tyhjä lautanen jätettiin pöytään ja valittiin uusi ruokalaji, jonka aikana tarjoilija korjasi tyhjän lautasen pöydästä.
Ei sitä santsaamista kukaan paheksunut eikä nimitellyt moukaksi, sillä se kuuluu noutopöydän luonteeseen.
Valitettavasti usein näki juuri noita hieman tottumattomiakin ruokailijoita, jotka latasivat lautaselleen lihapullat ja kiiselit.
Mutta hyvä hovimestari oli sitä varten, että hän opasti ja neuvoi kohteliaasti ja huomaamattomasti vasta-alkajia.
Ne ajat ovat auttamatta takanapäin ja on aivan turhaa verrata esimerkiksi tuon Krapihovin nykyistä pöytää heidän joskus kauan sitten tarjoamaansa. Ei sen runsaus ole enää samaa luokkaa kuin vielä 70 luvun lopulla esimerkiksi!
Että siinä mielessä olen kyllä OUT!

Nuorempaa polvea kirjoitti:

Nimittäin vielä 60-70 luvullakin lähes jokainen ravintola ja kaupunginhotellikin kilpaili upeilla noutopöydillä asiakkaistaan. Niistä käytiin nauttimassa perhekunnittain, sillä sunnuntaisin, kun tuo pöytä oli katettu parhaimpiinsa, se oli todella yltäkylläinen.

Nämä nykyiset, jotka vielä yrittävät pitää perinnettä yllä, ovat jo harvinaisuuksia ja heidän antimiensa runsaus on vain kalpea muisto noutopöydän kulta-ajoista.

Mitä taas laivoihin tulee, niiden noutopöytä on nykyään aivan ala-arvoinen, sillä laivojen keittiöt ovat varautuneet lähinnä lämmittämään valmisateriat jotka tulevat eri valmistajilta ja kuumennetaan lämpöpöytien pakkeihin. Sama tilanne on kylmissä ruoissa. Ei niitä enää juurikaan laivoilla valmisteta vaan suurissa tehtaissa maissa. Sapuskat ostetaan paatteihin tarjousten perusteella.
Viimeisin muistoni on viime vuoden joulukuulta Vikingin uusimmalta laivalta, linjalla H:ki Tallinna.
Kylmäpöydässä luki sortimenttien nimet ja kalan ystävänä luonnollisesti halusin erilaisia kaloja lautaselleni. Kohdassa graavi lohi oli jokin omituisen näköinen salaatti. Huomautin henkilökunnalle kaipaavani graavikalaa, koska lapun mukaan sitä piti olla tarjolla. Pöydästä huolehtiva henkilö lupasi auttaa ja lähti "Byssasta" kyselemään. Hetken perästä hän saapui mukanaan kokinhattuinen henkilö, joka katsoi pöytää ja totesi, "No onhan täällä graavia lohta, mitä te oikein kyselette?"
En vain olettanut sen kalan olevan perunoiden ja sipuleiden ja soosin seassa. Sama tilanne miltei kaikissa muissakin sapuskoissa. Sortteja on kymmenittäin kaikki miltei saman makuisia ja näköisiä sötkötyksiä, ei se ole perinteinen saisova pöytä, se on sen sikalamuunnos.

Minusta oli hienoa saada itse suunnitella syöntijärjestys omalle lautaselle pöydästä haluamansa hakien. Oli mukavaa aloittaa kalapöydästä ja mädistä, jatkaa siitä kylmiin leikkeleisiin ja salaatteihin ja lopuksi jos vielä jaksoi, hakea jotain lämmintä ruokaa kaiken päälle. Sitten hetken levättyään täydentää ateria jollain pikkuisella makealla jälkiruoalla.

Santsaamisella tarkoitin sitä, että jos jokin laji miellytti enemmän, voi sitä hakea lisääkin ja kaiken kaikkiaan santsaaminen on aina kyseessä kun tyhjä lautanen jätettiin pöytään ja valittiin uusi ruokalaji, jonka aikana tarjoilija korjasi tyhjän lautasen pöydästä.
Ei sitä santsaamista kukaan paheksunut eikä nimitellyt moukaksi, sillä se kuuluu noutopöydän luonteeseen.
Valitettavasti usein näki juuri noita hieman tottumattomiakin ruokailijoita, jotka latasivat lautaselleen lihapullat ja kiiselit.
Mutta hyvä hovimestari oli sitä varten, että hän opasti ja neuvoi kohteliaasti ja huomaamattomasti vasta-alkajia.
Ne ajat ovat auttamatta takanapäin ja on aivan turhaa verrata esimerkiksi tuon Krapihovin nykyistä pöytää heidän joskus kauan sitten tarjoamaansa. Ei sen runsaus ole enää samaa luokkaa kuin vielä 70 luvun lopulla esimerkiksi!
Että siinä mielessä olen kyllä OUT!

Lue lisää

laivalla syötyä meriaamiaista ei voittanut mikään, aivan loistavaa. Nykysistä en tiiä kun en ole Estonian jälk. suostunut laivaan kipuamaan :)

Nuorempaa polvea kirjoitti:

Nimittäin vielä 60-70 luvullakin lähes jokainen ravintola ja kaupunginhotellikin kilpaili upeilla noutopöydillä asiakkaistaan. Niistä käytiin nauttimassa perhekunnittain, sillä sunnuntaisin, kun tuo pöytä oli katettu parhaimpiinsa, se oli todella yltäkylläinen.

Nämä nykyiset, jotka vielä yrittävät pitää perinnettä yllä, ovat jo harvinaisuuksia ja heidän antimiensa runsaus on vain kalpea muisto noutopöydän kulta-ajoista.

Mitä taas laivoihin tulee, niiden noutopöytä on nykyään aivan ala-arvoinen, sillä laivojen keittiöt ovat varautuneet lähinnä lämmittämään valmisateriat jotka tulevat eri valmistajilta ja kuumennetaan lämpöpöytien pakkeihin. Sama tilanne on kylmissä ruoissa. Ei niitä enää juurikaan laivoilla valmisteta vaan suurissa tehtaissa maissa. Sapuskat ostetaan paatteihin tarjousten perusteella.
Viimeisin muistoni on viime vuoden joulukuulta Vikingin uusimmalta laivalta, linjalla H:ki Tallinna.
Kylmäpöydässä luki sortimenttien nimet ja kalan ystävänä luonnollisesti halusin erilaisia kaloja lautaselleni. Kohdassa graavi lohi oli jokin omituisen näköinen salaatti. Huomautin henkilökunnalle kaipaavani graavikalaa, koska lapun mukaan sitä piti olla tarjolla. Pöydästä huolehtiva henkilö lupasi auttaa ja lähti "Byssasta" kyselemään. Hetken perästä hän saapui mukanaan kokinhattuinen henkilö, joka katsoi pöytää ja totesi, "No onhan täällä graavia lohta, mitä te oikein kyselette?"
En vain olettanut sen kalan olevan perunoiden ja sipuleiden ja soosin seassa. Sama tilanne miltei kaikissa muissakin sapuskoissa. Sortteja on kymmenittäin kaikki miltei saman makuisia ja näköisiä sötkötyksiä, ei se ole perinteinen saisova pöytä, se on sen sikalamuunnos.

Minusta oli hienoa saada itse suunnitella syöntijärjestys omalle lautaselle pöydästä haluamansa hakien. Oli mukavaa aloittaa kalapöydästä ja mädistä, jatkaa siitä kylmiin leikkeleisiin ja salaatteihin ja lopuksi jos vielä jaksoi, hakea jotain lämmintä ruokaa kaiken päälle. Sitten hetken levättyään täydentää ateria jollain pikkuisella makealla jälkiruoalla.

Santsaamisella tarkoitin sitä, että jos jokin laji miellytti enemmän, voi sitä hakea lisääkin ja kaiken kaikkiaan santsaaminen on aina kyseessä kun tyhjä lautanen jätettiin pöytään ja valittiin uusi ruokalaji, jonka aikana tarjoilija korjasi tyhjän lautasen pöydästä.
Ei sitä santsaamista kukaan paheksunut eikä nimitellyt moukaksi, sillä se kuuluu noutopöydän luonteeseen.
Valitettavasti usein näki juuri noita hieman tottumattomiakin ruokailijoita, jotka latasivat lautaselleen lihapullat ja kiiselit.
Mutta hyvä hovimestari oli sitä varten, että hän opasti ja neuvoi kohteliaasti ja huomaamattomasti vasta-alkajia.
Ne ajat ovat auttamatta takanapäin ja on aivan turhaa verrata esimerkiksi tuon Krapihovin nykyistä pöytää heidän joskus kauan sitten tarjoamaansa. Ei sen runsaus ole enää samaa luokkaa kuin vielä 70 luvun lopulla esimerkiksi!
Että siinä mielessä olen kyllä OUT!

Lue lisää

Noita ruhtinaallisia seisovia pöytiä ihaninen kalavateineen ja salaatteineen. Leikkeleitä, lämminruokavaihtoehtoja ja jälkiruokien moninaisuutta unohtamatta.
Oli todellinen juhlahetki sunnuntaisin kun isä vei koko pesueensa hotellin ravintolaan syömään. Silmät pyöreinä ihastelimme noita luomuksia jotka olivat ihanasti koristeltuja ja värikkäitä.
Vanhemmat neuvoivat miten ja missä järjestyksessä kannattaa pöydän antimia noutaa ja nauttia.
Piti ottaa lautaselle vain sen verran kuin uskoi pystyvänsä syömään. Ei ollut sivistynyttä jättää lautaselle ruokaa ja hakea silti uutta.
Ne ajat ovat menneet, nämä nykyiset noutopöydät ovat vain kalpea aavistus silloisista runsauden sarvista, valitettavasti.