Minulla on äiti joka ei osaa yhteen ja vähennyslaskua. Hän kysyi minulta neuvoa miten kaksi lukua vähennetään toisistaan paperilla, hän ei ole osannut sellaista koko ikänään. Neuvoin häntä, ja hän ei ymmärtänyt sitä neuvoista huolimatta.Se että lainataan toisesta luvusta meni häneltä ohi. Hän sanoi sitten että olkoon, hän ei tarvitsekkaan osata. Sitten hän syytti isäänsä (ukkiani) siitä, ettei hän ollut joskus neuvonut äitiäni laskuissa kun hän oli koulussa. Mikä voisi olla syynä ettei hän opi? En minäkään ole saanut keneltäkään apua laskuissa kun olin koulussa ja siitä huolimatta osaan laskea. Olen huomannut että hän välttelee kaikkea sellaista jossa joutuisi jotain laskemaan ja hän ei ymmärrä sellaista että jos joku asia onnistuu, on se onnistuneiden osatekijöiden summa. Jos epäonnistuu, on se vain niiden jäännös. Hän saattaa asioista tehdä yhden oikein ja seuraavat viisi täysin väärin ja siten kokonaisuus epäonnistuu täysin. Hän ei näe sitä että se kokonainen asia koostuu niistä viidesta eri osasta ja jokaisessa täytyisi olla enemmän onnistunut kuin epäonnistunut. Nyt hän tekee niin että saattaa tehdä vain yhden osan oikein, mutta odottaa silti että koko asiakokonaisuus siitä huolimatta onnistuisi. Onko konsteja jolla saisi ihmisen tajuamaan ts. tajuamaan oppimisen merkityksen ja tavan oppia? Eihän kannettu vesi kaivossa pysy joten sitä oppimista täytyisi itse osata pitää yllä, mutta miten sen löytää jos sitä ei ole ollut koskaan?
Neuvoja tarvitaan
kovasti
11628
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Tee äidillesi seuraava testi: kirjoita paperille aluksi kaksi satunnaista lukua väliltä 0-9. Näytä kyseisiä lukuja äidillesi noin 10 sekuntin ajan ja ota ne sitten pois näkyvistä. Sen jälkeen pyydä häntä kirjoittamaan näkemänsä luvut paperille oikeassa järjestyksessä. Toista samaa lisäten aina yksi numero jokaista kierrosta kohden, kunnes äitisi ei enää muista kaikkia numeroita tai järjestys on väärä. Jokaiselle kierrokselle keksit siis uudet numerot, etkä vain lisää yhtä uutta numeroa edellisten perään.
Ihmiset muistavat keskimääräisesti kyseisessä testissä 5-6 numeroa. Mikäli äitisi tulos on alle sen, saattaa ongelma piillä lyhytkestoisessa muistissa, jonka heikkous aiheuttaa sen, että monivaiheisen laskutoimituksen suorittaminen ei onnistu (vaiheet kerkeävät unohtua). Tällöin kannattaisi ottaa yhteyttä johonkuhun, joka asiasta osaisi sanoa enemmän, esimerkiksi psykologiin.
Tulosta voivat sitten tietysti heikentää useat tekijät, kuten huonosti nukuttu yö tai väsymys, stressi, tietyt lääkkeet, taustamelu ym ym.
Hyvin mahdollista on myös, että ongelma onkin opetustaitosi äitisi motivaatiohukka tai jompikumpi.
Syy voi olla myös opitussa avuttomuudessa: kun äitisi ajattelee ettei osaa suorittaa jotakin tehtävää ja sen takia epäonnistuu/ei yritä, niin siitähän tulee silloin itseään toteuttava ennustus (D. Norman).
Käytä vaikka seuraavia numeroita:
kierr 1: 5 6
kierr 2: 2 9 4
kierr 3: 1 8 1 4
kierr 4: 9 1 2 7
kierr 5: 1 8 2 5 6
kierr 6: 9 2 1 4 0 5
kierr 7: 8 2 9 0 1 4 7
kierr 8: 9 1 4 5 2 5 1 6
hyväntahtoisia ihmisiä. jeejee!!
Yritän tehdä tuon testin. Äidilläni on vain negatiivinen asenne juuri kaikille testeille. Eli hän ymmärtää että siinä haetaan jotain hänestä ja se tyssää siihen. Miten tuollaisen testin voisi pukea aivan tavalliseksi asiaksi joissa sama asia testattaisiin. Kaikki mikä vihjaa johonkin testiin saa kielteisen vastaanoton, koska tuo asia on hänelle erityisen arka. En saa häntä edes kokeilemaan mitään älykkyystestiäkään josta myös jo jotakin näkisi. Ongelma onkin osittain siinä että hän salaa asian muilta ja välttelee kaikkea sellaisia tilanteita, jossa tuo asia mahdollisesti paljastuisi. Siksi hänen tekemisensä ovat aina yksipuolisia. Niissä ei ole esim koskaan mitään suunnitelmallisuutta. Onnistuminen tulee tuurin kautta ja epäonnistumisen aiheuttaa huono tuuri kuten hän itsekkin aina sanoo. Hän tarvitsisi aina niin hyvän tuurin että kaikki menisi kohdalleen, mutta niin on aika harvoin.
Äitini osasi piilottaa tuon asian hyvin eikä sanonut meille omille perheenjäsenillekkään milloinkaan ettei hän osaa yksinkertaisia laskuja. Eikä hän vieläkään halua tunnustaa asiaa.Mutta sen asian olen nähnyt jo nyt niin hyvin. Lisäksi luonteeseen kuuluu todella kovaa määräilevyyttä ja aina asiat täytyi tehdä kuin hän halusi. Olisiko hän pelännyt sen paljastuvan ettei hän osaa. Hän pakotti muut toimimaan tahtonsa mukaan eikä hän ei antanut koskaan kenenkään muun ajatella, kaikki asiat tehtiin aina hänen mukaansa. Pitikö hän näin perhettä omalla tasollaan? Perheellä ei ollut koskaan oikein mitään, mitään sellaista ei tehty jossa olisi tarvittu esim. jonkinlaista suunnitelmaa, äitini ei antanut niitä tehdä. Asiat meni suurinpiirtein siten kuten pelataan hedelmäpelia että jos merkit kohdalle sattuu niin silloin jotain tulee. Eli asia on arka hänelle koska se täytyy noin piilotella. Hän vaikuttaa narsistiselta, mutta olisiko syynä ollut juuri tuo pelko siitä että muut huomaavat hänen puutteensa ja siksi asioiden johtaminen oli ja on edelleenkin hänellä tapana. Aina mentiin sieltä mistä oli helpointa eikä siten saavutettu mitään.
Narsisti mitätöisi nauraen kaiken mikä saattaisi osoittaa hänen puutteellisuutensa, ja selostaisi vakuuttavasti miksi esim. matematiikkaa ei oikeasti tarvitse muut kuin luuserit, ja kaikki jotka ovat hänen kanssa eri mieltä ovat jotenkin vinoutuneita. Hänellä olisi myös suuri ihailijajoukko joka olisi hänen kanssaan samaa mieltä, sättien jokaista joka saattaisi kyseenalaista narsistin teorian.
Luulen että osuit tällä oikeaan:
"olisiko syynä ollut juuri tuo pelko siitä että muut huomaavat hänen puutteensa "
Kontrollifriikki.
Kyseinen sama testi voidaan tehdä myös muilla tavoilla. Lyhytkestoinen muisti toimii siis tarkemmin siten, että se muistaa keskimäärin tuon mainitsemani 5-6 ns. mieltämisyksikköä. Numeroiden sijaan voitaisiin siis esittää esimerkiksi vaikka hedelmien nimiä. Tällöin yksi mieltämisyksikkö olisi siis yhden hedelmän nimi. Yhden mieltämisyksikön on aina kuitenkin oltava yksi yhtenäinen kokonaisuus, kuten numero tai vaikka se hedelmän nimi.
Tein myös vielä erään tarkistuksen tuohon muistettavien mieltämisyksiköiden lukumäärään. Eräissä lähteissä sen normaaliksi määräksi sanotaan jopa 7. Kannattanee siis harkita psykologin konsultointia jo viiden tuloksella. Siinähän kun ei kuitenkaan häviä kuin korkeintaan käyntimaksun verran rahaa. Ikä toki saattaa myös vaikuttaa jonkin verran tulokseen. Kuinka vanha äitisi on?
Yksi tapa tehdä kyseinen testi voisi olla pelata äitisi kanssa muistipeliä. Tuloksen saisit siitä, kuinka monen laatan kääntöpuolen hän muistaa. Tämä tosin vaatisi erittäin suurta tarkkaavaisuutta omalta kohdaltasi, jotta onnistuisit laskemaan oikein. Rajoituksina tietysti se, että muistipelin palasten kuvien tulisi täyttää nuo mainitsemani mieltämisyksikön vaatimukset.
Voithan myös yrittää esittää tuon numerotestin jotenkin erittäin ovelasti - pitämällä sitä itse jonkinlaisena "hömppänä" ja ehdottaa sen kokeilemista siten, että teette sen kummatkin.
Tarkennan vielä siis sen verran, että pitäisin tuon numerotestin tekemistä kaikista tarkimpana keinona. Tällöin äitisi suhtautuu siihen oikealla tavalla, keskittäen siihen tarkasti ajatuksensa.
Tein tuon testin, kyllähän äiti tuntui muistavan suhtkoht hyvin, pientä takeltelua oli kyllä jo alusta lähtien. Tein saman toisen kerran ja hän muisti kaikki. Äitini on ollut aina sellaisen rauhattoman oloinen. Hän saa usein asioista väärän käsityksen ja hän ei ole ollut koskaan samalla "aaltopituudella" minunkaan kanssa. Tuntuu että hänellä om asioista aina se käsitys mikä on ja muuksi se ei muutu tapahtui mitä tapahtui. Tuntuu että hän on elää omassa maailmassaan, jossa asiat tapahtuvat eri tavoin kuin ne oikeasti tapahtuvat, realistinen käsitys puuttuu. Siksi hän epäreaalistisesti kuvittelee että asiat menevät oikein vaikkei niitä hoideta. Hän näkee yleensä kaikista asioista vain pinnan ei syvemmälle.
Jos kokonaisuus koostuisi 10 asiasta jotka täytyy tehdä, hän näkee aina vain sen päällimmäisen, muita hän ei tajua olevan olemassakaan. Hän odottaa kuiten onnistumista oikeasti eikä tiedä että hän on tehnyt vasta 1/10 asiasta. Hänen maailmassaan ei asiat ole kuin jatkumo, jossa toinen asia veisi aina toiseen asiaan, jonka joutuu tekemään vaan jokainen asia on erillinen ja toisista riipputon. Hän ei koskaan näe kokonaisuutta, ainoastaan vaan sen yhden asian. Jos hänelle sanoo suunitelmansa, hän luulee aina sen olevan kuin tarina joka ei ole totta. Hän ei ymmärrä sitä että asiat tehdään oikeasti mitkä on suunniteltu, järjestelmällisesti. Ensimmäinen asia, joka on lähinnä voi mennä oikein, mutta sitten alkaa hässäkkä, hän alkaa hyppiä asiasta toiseen ja käyttää kuin omaa inspiraatiotaan siitä eteenpäin.
Hän alkaa johtaa ja se aina tarkoittaa sitä että joku asia epäonnistuu. Tiedän hänen lapsenaan koska meillä ei mitenkään hääviä lapsuudessa ollut. Vaikka edellytykset olivat kaikki kohdallaan asiat aina epäonnistuivat täysin, ihan elämän perusasioissa. Asioista puhuttiin mutta puheissa hän puhui aina valmiista lopputuloksesta, asia valmistui tavallaan siinä puhuessa. Koskaan asiat eivät oikeasti käynnistyneet alkupäästä. Jos joku aloitti, niin alkoi hän ei tajunnut sitä että asia täytyy lähteä tekemään. Esimerkkinä hän ei oikein käsitä jos taloakin aletaan tekemään että siihen kaivetaan ensin kuoppa, hänelle se asia tyssää heti siihen. Hän voi kysyä että miksi te tälläisen kuopan kaivoitte, vaikka taloa teidän piti ruveta tekemään. Tuollaista luokkaa hänen kykynsä käsittää on, hän näkee sen kuopan kaivamisena sen, joka toisista on talon tekemistä. Noin hän yleensä käsittää asian. Ja tuossa vaiheessa hänelle tulee tunne että nyt asiat menee väärin ja hänen olisi ruvettava johtamaan. Se tarkoittaa että kaikki toiminta pysähtyy, eikä asiat etene, ts. talon teko pysähtyisi, siitä jäisi vain kaivettu kuoppa muistoksi.Kuitenkin hän odottaisi talon tulemista vaikka itse sen tekemisen estäisi.
Mutta otatko huomioon tuossa sellaisen että jos onkin "tyhmä" ja narsisti, onko sellainen mahdollista? Vai ovatko narsistit aina välttämättä älykkäitä ja ihailun kohteita? Häntä ei ehkä ihailla, mutta hän ihailee aina tiettyjä ihmisiä, suorastaan palvoo. Hän selvästi kopioi asioitaan muilta. Varsinkin juuri näiltä ihailemiltaan ihmisiltä. Ihailun kohteet löytyy hänen lähipiiristään. Ne vaihtelevat ja hän janoaa neuvoja näiltä kyseisiltä henkilöiltä ja näiden neuvot ovat sellaisia, joita ei tohdita koskaan epäillä. Olen tuntenut aina että olen hänen vanhempansa, joka joutuu neuvomaan häntä, vaikka olen hänen lapsensa, itse en lapsena kyllä neuvoa saanut. Olen joutunut huolehtimaan että asiat menisi kohdalleen. Eikös narsisti ole kuitenkin sellainen jonka kehitys tietyllä henkisellä alueella on pysähtynyt? Entä jos äitini henkinen kehitys on pysähtynyt sen vuoksi ettei oppimista tapahdu? Voiko niin tulla narsistia? Tarkoitan että jos hän ei osaa esim matematiikkaa on hänen henkinen kehityksensä pysähtynyt myös samalla sille tasolle. Koska sehän ei poista vastuuta että jotain osaa, päinvastoin. Jos ei osaa asioita, ei siten saa vastuuta ja kehitys pysähtyy? Hän joutuu vaatimaan sitä muilta jota itse ei osaa, ja kieltämään sellaisen jota itse ei ymmärrä.
..oletko koskaan kuullut dyskalkuliasta...sama kuin dyslexia mutta siis numeroihin liittyvä sokeus..