Oli kyseessä sitten syntymätön tai syntynyt lapsi, nk toivottu tai ei-toivottu? Millä isä perustelee itselleen vai perusteleeko, että lapsi ei häntä tarvitse tai jos tarvitseekin, niin mitä siitä?
Voisitko itse ajatella hylkääväsi lapsesi? Mitä sellaisesta ajattelet? Oletko itse kokenut tai nähnyt sellaista? Miten ympäristön pitäisi suhtautua asiaan? Levitellä käsiään vain?
mitä ajattelee isä, joka
jättää lapsensa?
15
585
Vastaukset
- jarona
mmun vanhemman lapsen isä hylkäsi lapsensa kun meille tuli ero. Sitä ennen oli täysillä lapseni elämässä. Nyt ei edes soittele hänelle.
En voi ymmärtää kuinka joku voi olla niin kylmä. Lapseni kyselee välillä miksi isä ei soita ym. Eipä sille asialle kukaan ympäristössä ole tehnyt mitään ja mun mielestä niin kusipää ihminen saa rauhassa elää sitten ilman lastaan.
Varmaan joskus vanhana kun on saanut tarpeekseen bilettämis, huume ja rikolliselämästään niin ehkä katuu yksinäisyydessään ja varmaan voi haitata että oma lapsi häntä vihaa.
Mutta lapsellani on loistava isäpuoli ja lapseni saa meiltä ja sukulaisilta ja ystäviltä rakkautta ja turvaa, joten eiköhän selviä suhteellisen traumoitta elämästään.automaattisesti vihais hulttio isää???
minäkään en vihannut biologista isää vaikka se ei yhteyksiä koskaan pitänyt.
haaveilin kyllä et joku päivä kun satutaan olemaan samassa maassa niin haen sen kaljoille,olis niin pirun hauska ollut kuulla hänen suvun tarina.
2002 sitten olin samassa maassa ja etsiskelin isääni satama baareista, mut en löytänyt häntä.
puhelinluettelosta löysin yhden sukunimen joka oli sama kuin omani ja sinnen soitin,sattui olemaan velipuolen numero jota en tuntenut,sain kuulla et 2vuotta aikaisemmin oli ottanut ja kuollut.
mut mitään vihaa ja katkeruutta siittäjääni kohtaan ikinä ole tuntenut.- jarona
monte24 kirjoitti:
automaattisesti vihais hulttio isää???
minäkään en vihannut biologista isää vaikka se ei yhteyksiä koskaan pitänyt.
haaveilin kyllä et joku päivä kun satutaan olemaan samassa maassa niin haen sen kaljoille,olis niin pirun hauska ollut kuulla hänen suvun tarina.
2002 sitten olin samassa maassa ja etsiskelin isääni satama baareista, mut en löytänyt häntä.
puhelinluettelosta löysin yhden sukunimen joka oli sama kuin omani ja sinnen soitin,sattui olemaan velipuolen numero jota en tuntenut,sain kuulla et 2vuotta aikaisemmin oli ottanut ja kuollut.
mut mitään vihaa ja katkeruutta siittäjääni kohtaan ikinä ole tuntenut.Mun lapsi eli isänsä kanssa niin pitkään että muistaa hänet. Näki että isä kävi käsiksi äitiin usein. Kun jätin isän niin hän lopetti suhteen lapseensa jonka oli halunnut maailmaan itse mun kanssa.
Se että kykenee hylkäämään lapsen jonka kanssa on pitkään elänyt ja jota on hoitanut ja vaippoja vaihtanut ja opettanut pyörällä ajamaan ym on eri asia kuin olla kokonaan pois lapsen elämästä jota ei tunne.
Lapsellani on hyvin ristiriitaiset tunteet isäänsä. Välillä on isää itkenyt ja ikävää välillä taas vihaa häntä. Lapseni on selkeästi sairastunut lievästi masennukseenkin kun isä hylkäsi. Parani kyllä siitä ja voi taas hyvin. - jarona
jarona kirjoitti:
Mun lapsi eli isänsä kanssa niin pitkään että muistaa hänet. Näki että isä kävi käsiksi äitiin usein. Kun jätin isän niin hän lopetti suhteen lapseensa jonka oli halunnut maailmaan itse mun kanssa.
Se että kykenee hylkäämään lapsen jonka kanssa on pitkään elänyt ja jota on hoitanut ja vaippoja vaihtanut ja opettanut pyörällä ajamaan ym on eri asia kuin olla kokonaan pois lapsen elämästä jota ei tunne.
Lapsellani on hyvin ristiriitaiset tunteet isäänsä. Välillä on isää itkenyt ja ikävää välillä taas vihaa häntä. Lapseni on selkeästi sairastunut lievästi masennukseenkin kun isä hylkäsi. Parani kyllä siitä ja voi taas hyvin.Isä on selkeesti kostanut lapselleen sen että mä hänet jätin.
jarona kirjoitti:
Mun lapsi eli isänsä kanssa niin pitkään että muistaa hänet. Näki että isä kävi käsiksi äitiin usein. Kun jätin isän niin hän lopetti suhteen lapseensa jonka oli halunnut maailmaan itse mun kanssa.
Se että kykenee hylkäämään lapsen jonka kanssa on pitkään elänyt ja jota on hoitanut ja vaippoja vaihtanut ja opettanut pyörällä ajamaan ym on eri asia kuin olla kokonaan pois lapsen elämästä jota ei tunne.
Lapsellani on hyvin ristiriitaiset tunteet isäänsä. Välillä on isää itkenyt ja ikävää välillä taas vihaa häntä. Lapseni on selkeästi sairastunut lievästi masennukseenkin kun isä hylkäsi. Parani kyllä siitä ja voi taas hyvin.alle neljä vuotias olin kun kunnolla on elämässäni vielä ollut.
- jarona
monte24 kirjoitti:
alle neljä vuotias olin kun kunnolla on elämässäni vielä ollut.
Moni lapsi ei siihen pysty vielä vanhanakaan. Oman elämän kuitenkin vain pilaa katkeroitumalla. Parempi vain unohtaa ihmiset jotka eivät elämään ole halunneet toista, vaikka onhan se aikuisen vastuu lapsistaan huolehtia.
jarona kirjoitti:
Moni lapsi ei siihen pysty vielä vanhanakaan. Oman elämän kuitenkin vain pilaa katkeroitumalla. Parempi vain unohtaa ihmiset jotka eivät elämään ole halunneet toista, vaikka onhan se aikuisen vastuu lapsistaan huolehtia.
siskopuoleni oli ainut lapsi joka siitä välitti, velipuoleni ei sitä sietänyt ollenkaan, eikä nuorimmaisin siskopuolikaan siitä välittänyt.
sain 2002 matkalta siskoltani isäni linkkarin jonka isäni oli yrittänyt velipuolelle antaa muistoksi niin eipä huolinut.
nyt se on minulla, hopeaa linkkari kyljissä ja isäni suntymävuosi ja nimi kaiverrettu siihen, todella vanha mutta siisti linkkari.monte24 kirjoitti:
siskopuoleni oli ainut lapsi joka siitä välitti, velipuoleni ei sitä sietänyt ollenkaan, eikä nuorimmaisin siskopuolikaan siitä välittänyt.
sain 2002 matkalta siskoltani isäni linkkarin jonka isäni oli yrittänyt velipuolelle antaa muistoksi niin eipä huolinut.
nyt se on minulla, hopeaa linkkari kyljissä ja isäni suntymävuosi ja nimi kaiverrettu siihen, todella vanha mutta siisti linkkari.minä joka en sitä tuntenut muistutan tavoiltani ja eleiltäni isääni eniten,et näin sain sisarpuoliltani kuulla :) kai me sitten jotain peritää geeniemme mukanakin.
- jarona
monte24 kirjoitti:
minä joka en sitä tuntenut muistutan tavoiltani ja eleiltäni isääni eniten,et näin sain sisarpuoliltani kuulla :) kai me sitten jotain peritää geeniemme mukanakin.
Oma lapsikin muistuttaa monessa hyvässä isäänsä. On urheilullisesti esimerkiksi harvinaisen lahjakas. Kaikissa ihmisissä on jotain hyvääkin ja lapseni on perinyt just ne hyvät jutut isältään. Toivon että ei ikinä katkeroidu ja pilaa sillä elämäänsä. Hyvän elämän kuitenkin saanut ja hyvät jutut perinyt vanhemmiltaan. Onneksi kävi niin päin, eikä molemmilta niitä huonoja.
- muistuttaa
monte24 kirjoitti:
minä joka en sitä tuntenut muistutan tavoiltani ja eleiltäni isääni eniten,et näin sain sisarpuoliltani kuulla :) kai me sitten jotain peritää geeniemme mukanakin.
muistuttaa isäänsä eniten tämän lapsista. Kohtalon ivaa!
Silti isä kehtasi vielä lapsen kuvan nähtyään pyöritellä silmiään ja sanoa, ettei varmasti voi olla tällaisen lapsen isä kun lapsen äitikin on tiettävästi vaikka kenen kanssa maannut.
- vänksy
epäilemättä koki itsensä ulkopuoliseksi minun elämässäni ja siksi vetäytyi koska äidillä, jonka luona asuin, oli jo uusi mies, eli kokonaan uusi perhe.
En syyllistä isää, enkä ole katkera. Tiedän, et isä piti musta silti.- jarona
Mutta mun exälle on tullut selväksi että oma lapsensa isäänsä kaipaisi. Isää vain ei kiinnosta koska lapsen äiti ei ole hänestä enää kiinnostunut. Kostaa lapselle sen.
- Shit Parenting
http://kuvaton.com/kuvei/shit_parenting.png
Mun mielestä on turhaa syyttää vain isää tuosta tilanteesta. Olethan ollut kuitenkin tietoinen minkälaisen ihmisen kanssa olet lasta lähtenyt tekemään, vai.
Ja miten sitten odotat ympäristön reagoivan tilanteeseesi? Pa***than ovat no niin sanotusti housuissa. Itse uskon ennalta ehkäisevään toimintaan enkä niinkään jälkiviisasteluun ja jossitteluun. Nyt sinulla on valta käsissäsi kasvattaa lapsestasi vastuullinen aikuinen joka ei noudata isänsä esimerkkiä, eikö niin. Ja tähän asiaan toivon sinulle vilpittömästi onnea, sillä en tosiaankaan kuvittele yksinhuoltajan elämän olevan ruusuilla tanssimista ja siksi en siihen itse ryhdykään. Harva parisuhde kun ikävä kyllä kestää kovin kauaa niin jätä lasten teon niille joilla on parhaat edellytykset kasvatuksellisesti onnistua siinä vaativassa tehtävässä yksin tai kaksin. - scale
mutta en mä voisi jättää lastani. Vaikka tulisi avioero, niin mun lapset on mun lapsia.
Itse olen isän hylkäämä, siis se ei halua pitää mitään yhteyttä.
Omat kokemukseni on, että ympäristö ei suinkaan levittele toimettomana käsiään, vaan tuomitsee sen lapsen luuseriksi ja nuorisorikolliseksi, jota aina ollaan valmis syyttämään. Kas meillä ihmisillä on aina ollut taipumus potkia niitä, joilla menee vähän huonommin, kuin itsellä. Se tuo itselle mukavaa ylemmyydentunnetta ja helposti. - uhkasi poliisilla
kun pyysin lapsen puolesta häntä ottamaan yhteyttä lapseen. Pyysin toistuvasti, koska en saanut mitään vastausta.
Isukki on sitä mieltä, että lapsen pitää itse ottaa yhteyttä, sitten joskus. Valitettavasti tietooni tuli (liian myöhään), että lapsen sisko on joitakin vuosia sitten myös tullut isän hylkäämäksi eikä isä ole vastannut hänen tai hänen äitinsä yhteydenottoihin.
Tyypin on tapana toimia niin, että sanoo viattomasti tyyliin: "Ei kukaan ole multa mitään sellaista koskaan kysynyt tai sellaista pyytänyt?" jos joku ei ole ihan rautalangasta vääntämällä häneltä jotain lyhyesti ja ytimekkäästi kysy. Sitten jos tämän jälkeen hänelle erehtyy sen pyynnön tai kysymyksen äärimmäisen selkeästi esittämään, hän ei vastaa mitään tai ehkä tyyliin: "Ok" (josta ei käy ilmi, että mikä nyt on ok ja mitä siitä seuraa). Jos vastaukseen penää tarkennusta, tulee vain kiukkuinen: "Ja taas sä häiritset mua!"
Sellaiseenko ihmiseen pitäisi lasta opastaa yhteyttä ottamaan?
Ja siis kyseessä ei ole mikään huume/viina/rikoskierteeseen sortunut kaveri vaan omissa (tosin vaihtuvissa) piireissään arvostusta nauttiva älykkö, joka menestyy kaikessa, mihin ryhtyy. Kukaan hänen (vaihtuvassa) lähipiirissään ei suostu uskomaan, että lasten hylkääminen olisi hänen oma valintansa. Myös nyyhkytarinat kun ovat kaverin erikoisalaa.
Meillä äideillä ei ole mitään saumaa tuoda lasten hätää esille. Meidät on taitavin vihjauksin leimattu milloin hulluiksi, milloin mustasukkaisiksi, milloin patologisiksi valehtelijoiksi ja panettelijoiksi.
Juttuun kuuluu se, että uusissa ympyröissään isukki nauttii nykyisen kumppaninsa kera arvostusta hyvästä vanhemmuudesta, humanistisuudesta, antimaterialisteina hyväntekeväisyysihmisinä ja syrjäytyneiden lasten hädän puolestapuhujina. Voiko skitsefreenimmaksi mennä?
Tarpeetonta lienee lisätä, että hylkääminen kulkee isin suvussa. Toivottavasi suku jalostuu niin, että ymmärtävät olla hankkimatta niitä lapsia lainkaan kun ne pitää sitten dumpata.
Hirveä ristiriita tajuta, että on lapsen paras pysyä selvästikin sairaasta isästä erossa, mutta että lapsella silti tulee olemaan isänkokoinen aukko elämässään, haamukipuja.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Haluan sinut, kuuletko minua.
Haluan sinut. Toivon, että voisimme olla yhdessä. Mietin pystynkö täyttämään toiveesi, olemaan arvoisesi. Voisitko saad1001753- 591150
Alastomat miehet seksikeinussa lasten nähden PRIDEssä!
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/adf62289-a0b6-4b4c-9672-9e19c01beb51 Eikö nyt muka mene jo aivan liian pitkälle että4401117- 1701043
- 58821
Anteeksipyynnöstä
Uskotko anteeksipyynnön voimaan? Mikä tekee anteeksipyynnöstä vaikeaa? Onko se mielestäsi joskus turhaa, joko pyytäjän130804- 84753
Naiselle Kuuleppa Tämä
Tämä ei ole mikään vitsi. Minulla on ikävä sinua nainen! Naiselle mieheltä47741- 51708
- 57671