Olisiko joku kuullut tai oppinut tuntemaan seuraavaa:
Piirretyssä tv- sarjassa koirahahmo kiusasi toista. Lähti ajamaan pyörällä kiusatun ohi, jäi katsomaan tätä ohitettuaan ja vetäisi fillarilla päin puuta kun ei katsonut eteensä. Juuri ennen iskua sain silmät suljettua mutta iskun kuuluessa äänenä, olin jo kietonut kädet ympärilleni ja vavahdin. Törmäys tuntui niin voimakkaana ruumiissani, että tunsin kaarnan kuvion poskessani.Meni ohi samantien.
Bond- leffassa mies löi toista nyrkillä päin naamaa ja toinen lensi nivusilleen ulkoportaikkoon. Refleksit minulla ovat sairaan nopeat; ehdin taaskin suojelemaan sukukalleuksiani (tosin olen nainen) mutta iskeytyminen rappusiin tuntui alueelta lähtevistä "säteistä". Ohi menee aina ja näitä juttuja olisi yhtä monta kuin väkivaltatilanteita viimeisen vuoden aikana katsomissani tv- ohjelmissa.
Ajattelin, voisiko tämä liittyä ajamaani kolariin; mitään ei mennyt pahasti hajalle vaan vain eräs nainen kaarsi aamulla eteeni kolmion takaa ja minä 80 km/h kyljestä läpi. Kylkiluu poikki ja vähän ruhjeita.Ainoa ajatus ennen oli että "nyt sattuu" ja sitten Bam. Tämä sama ajatus on tullut jälkeenpäinkin.
Ammattini tuoman kaaosrutiinin sekä shokin vuoksi järjestin koko kolaripaikan palomiehetkin paikoilleen eikä mitään noepasti tulleita traumoja ollut. Kolarista on jo 4 vuotta
Nyt vaan tämä empatiatunne kasvaa jatkuvasti, en voi enää käydä edes elokuvissa, kun ihmiset katsovat vavahteluani.
Ei se suuri ole; en hyppää ylös, vaan tärähdän koko ruumiiltani aina kun joku jossain satuttaa itsensä jollain tavalla.
Hulluks jos ei oo jo?
Piirretyssä tv- sarjassa koirahahmo kiusasi toista. Lähti ajamaan pyörällä kiusatun ohi, jäi katsomaan tätä ohitettuaan ja vetäisi fillarilla päin puuta kun ei katsonut eteensä. Juuri ennen iskua sain silmät suljettua mutta iskun kuuluessa äänenä, olin jo kietonut kädet ympärilleni ja vavahdin. Törmäys tuntui niin voimakkaana ruumiissani, että tunsin kaarnan kuvion poskessani.Meni ohi samantien.
Bond- leffassa mies löi toista nyrkillä päin naamaa ja toinen lensi nivusilleen ulkoportaikkoon. Refleksit minulla ovat sairaan nopeat; ehdin taaskin suojelemaan sukukalleuksiani (tosin olen nainen) mutta iskeytyminen rappusiin tuntui alueelta lähtevistä "säteistä". Ohi menee aina ja näitä juttuja olisi yhtä monta kuin väkivaltatilanteita viimeisen vuoden aikana katsomissani tv- ohjelmissa.
Ajattelin, voisiko tämä liittyä ajamaani kolariin; mitään ei mennyt pahasti hajalle vaan vain eräs nainen kaarsi aamulla eteeni kolmion takaa ja minä 80 km/h kyljestä läpi. Kylkiluu poikki ja vähän ruhjeita.Ainoa ajatus ennen oli että "nyt sattuu" ja sitten Bam. Tämä sama ajatus on tullut jälkeenpäinkin.
Ammattini tuoman kaaosrutiinin sekä shokin vuoksi järjestin koko kolaripaikan palomiehetkin paikoilleen eikä mitään noepasti tulleita traumoja ollut. Kolarista on jo 4 vuotta
Nyt vaan tämä empatiatunne kasvaa jatkuvasti, en voi enää käydä edes elokuvissa, kun ihmiset katsovat vavahteluani.
Ei se suuri ole; en hyppää ylös, vaan tärähdän koko ruumiiltani aina kun joku jossain satuttaa itsensä jollain tavalla.
Hulluks jos ei oo jo?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Oletko katsonut netistä, mitä siellä kerrotaan post-traumaattisen stressireaktion oireista - siihen liittyvät säpsähtelyt ja koetun vaikean asian mieleenpalaamiset ym. Mielestäni tuo sinun ongelmasi kuulostaa siltä, että tästä voisi olla kyse.
No on tuo käynyt mielessä mutta ei tähän ikään mennessä ole ollut mitään "oikeaa" sairautta niin ajattelin, ettei tähänkään mitkään kirjaviisaudet sovi..
Mutta katson nyt heti. Ktos.