Mä oon 16-vuotias. Mua pelottaa ihan hirveästi, että mulla on joku dementia, MS-tauti tai vastaava. Mä unohtelen kaikkia ihan tavallisia ja suuriaki asioita, eikä mun vanhemmat jaksa välittää siitä. Mun äiti on sairaanhoitaja, ja se sanoo, että tää on ihan normaalia. Mulla on joskus rytmihäiriöitä. Mä saan välillä jotain ihmeen "ahdistuskohtauksia"; ei meinaa saada henkeä, pelottaa, sydän hakkaa kovaa... Mun kaverit on etäisiä kaikki, mä en tiedä mitä on tapahtunu, onko tapahtunu mitään, mutta mä en todellakaan tiedä mikä siihen on syy, että mulla ei oo enää kunnon ystäviä. Sitte, mun näkö on huonontunu taas yhtäkkiä, mun laseissa on tällä hetkellä -5.00 ja -5.75, enkä nää piilareilla paljon mitään.
Eniten mua kuitenki huolettaa toi unohtelu; mä kun oon musiikkilukiossa, niin täällä pitää kauheasti muistaa asioita, ja monta kertaa oon unohtanu oman instrumentin soittotunninkin! Mua huolettaa, että onko mulle tapahtumasa jotain... Jos joku ihminen viittis PIKKUSEN auttaa, antaa vähän vaikka rohkasua tai jotain, niin mä oisin TODELLA kiitollinen...
Eniten mua kuitenki huolettaa toi unohtelu; mä kun oon musiikkilukiossa, niin täällä pitää kauheasti muistaa asioita, ja monta kertaa oon unohtanu oman instrumentin soittotunninkin! Mua huolettaa, että onko mulle tapahtumasa jotain... Jos joku ihminen viittis PIKKUSEN auttaa, antaa vähän vaikka rohkasua tai jotain, niin mä oisin TODELLA kiitollinen...
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hei
Tutkipa vaikka näiltä sivuilta hakusanalla "paniikkihäiriö" löydät varmaan paljon tuttua, SE EI OLE MERKKI HULLUKSI TULEMISESTA TAI VASTAAVASTA. Rytmihäiriöt tai ylimääräiset lyönnit tuntuvat inhottavilta mutta ovat vaarattomia. Tuohon sinun listaasi voisi vielä lisätä mahdollisia ilmiöitä huimaus, ja tunne että menettää tilanteensa hallinnan, yhtäkkiä pitää lähteä pois jostakin tilanteesta jne. Sitä on paljon "liikkeellä" ja hyvin hoidettavissa. Tavallisin alkamisikä on juuri tuo sinun ikäsi. Kerro terkalle,hän tietää miten siitä eteenpäin, tämä on hänelle jokapäiväistä juttua, hän ei hämmästele. Unohtelu taas liittyy tähän, kun keskittymiskyky tilapäisesti heikkenee, kun on sitä muuta mietíttävää
Olen kokenut tuon saman itsekin, paniikkihäiriö on todella kyseessä. Itse en ole hakenut koskaan apua ongelmaan mutta olen ajan kuluessa oppinut tunnistamaan turhan pelon tunteen ja ahdistuksen ja hallitsemaan sitä jonkin verran.
Tosin joskus en pysty sitä hallitsemaan vieläkään vaan ahdistus kestää jonkun aikaa ennen kuin saan sen hallintaan. Jos kehtaat käy hakemassa apua lääkäriltä, itse en sitä koskaan hakenut ja hävettää.
Olin aikanani koulukiusattu ja yleensä omani johtuu siitä että pelkään muiden ajattelevan minusta jotain sellaista mitä en ole ja paniikki iskee.
Se miten olen selvinnyt elämästä on ollut se että olen vain aina koittanut mennä pelkoni läpi ja kestää sen aiheuttaman ahdistuksen, siten olen huomannut että pelko on ollut turha.
Eniten ahdistus iskee jos olen uusien ihmisten parissa enkä tunne ketään. Varsinkin jos ei ole mitään yhteistä jutun aihetta on pahin hiljaisuus. Jos minulla on joku jolle jutella ei ahdistusta yleensä synny.
Mulla ongelmat alkoi kanssa näön huonontuessa, 15-16 kesäisenä.