Itse en enään osaa tuntea minkäänlaista vihaa,tai tuskaa. Mutta pelkoa sitäkin enemmän,ja sääliä myös muiden puolesta. Mun tunteet on menneet aivan sekaisin,elämä on ollut aivan järkyttävää,kun helpotti masennuin vakavasti,nykysin olen ihan pihalla tunteistani en osaa edes itkeä tunteesta, vaan kaikki kääntyy huumoriksi kunisänikin kuoli vähänaikaa sitten niin en oikeasti tuntenut mitään,lähinnä mua huvitti koko asia,tai ei mua satuttais vaikka mies jättäis mut,kun miettii niin mikään ei oikeen liikuttais mua.
Mitä jos ei osaa tuntea VIHAA???,
vaan ainoastaan PELKOA???.
17
1051
Vastaukset
Lue kirjoitus tunteet ja emootiot. Pelko on asia, joka estää ihmistä näkemästä sitä todellisuutta, jossa elää. Siksi emme ole yhteydessä tunteisiimme. Todellisuutta on aina hyvä katsoa oli se millainen hyvänsä, sitä pelätään aiheetta. Se on ainoa mikä auttaa ihmistä. Ihminen pitää vihaa usein kiellettynä, sitä ei saisi olla, jolloin viha ikäänkuin vahvistuu ihmisessä.
- hä?
Kirjotus tunteet ja emootiot on enimmäkseen sinun omaa yksinpuhelua. Ei liene ihan korrektia mainostaa sellaista ja samalla otsikossa väittää että vihaa pidetään kiellettynä. Jos se on kiellettyä sinulle, se ei sitä välttämättä ole kaikille muille.
- tavallinen ihminen
hä? kirjoitti:
Kirjotus tunteet ja emootiot on enimmäkseen sinun omaa yksinpuhelua. Ei liene ihan korrektia mainostaa sellaista ja samalla otsikossa väittää että vihaa pidetään kiellettynä. Jos se on kiellettyä sinulle, se ei sitä välttämättä ole kaikille muille.
Tietenkin sinä kokisit vihaa, jos hyväksyisit sen olemassaolon sisimmässäsi. Nyt torjut sitä. Tämä on ihan tavallista ihmiselle.
- hä?
tavallinen ihminen kirjoitti:
Tietenkin sinä kokisit vihaa, jos hyväksyisit sen olemassaolon sisimmässäsi. Nyt torjut sitä. Tämä on ihan tavallista ihmiselle.
Melkoisen suuruudenhullua sinulta kuvitella että tietäisit mitä minä hyväksyn tai en hyväksy, koen tai en koe, kiellän tai en kiellä. Jos taas vastaat aloittajalle, vastaa aloittajalle. Älä minulle. En ole aloittaja.
- tavallinen ihminen
hä? kirjoitti:
Melkoisen suuruudenhullua sinulta kuvitella että tietäisit mitä minä hyväksyn tai en hyväksy, koen tai en koe, kiellän tai en kiellä. Jos taas vastaat aloittajalle, vastaa aloittajalle. Älä minulle. En ole aloittaja.
Kyllä oli tarkoitus vastata alottajalle. Pahoittelen erehdystä.
Ehkä alottaja lukee tämän.
- masennut, viha
Masennus, viha on aivan samoja asioita - sama se miksi niitä nimität. Molemmat ovat seurausta pelosta.
- eivätkä ole seurausta
pelosta. Miettisit hiukan.
- on vihaa
eivätkä ole seurausta kirjoitti:
pelosta. Miettisit hiukan.
Masennus on aivan sama asia kuin viha, ja molemmat ovat seurausta pelosta. Ota vaan selvää asioista, niin tiedät etkä luule.
- Hmmmmmmmmmmm
Mulla on oikeestaan melekein sama tilanne. Ennen itkin joka ilta itsevihaani, mutta minulla oli myös paljon haaveita ja osasin nauttia asioista ja tuntea niitä. Nykyään ei oikeestaan mikään tunnuu miltään, kaikki on vaan huvittavaa. Ei minkään näköisiä haaveita, koska en uskalla haaveilla. En uskalla myöskään tuntea mitään ja luulen että se johtuu siitä että tunteet luovat mielihyvää, joka luo minulle haaveita ja pelkään haaveita, koska olen aina murtanut ne omassa päässäni kun olen pelännyt ympäröivää maailmaa niin paljon. Joten en siis uskalla tuntea asioita. Elämä on nykyään kyllä paljon helpompaa kun voi vaan nauraa asioille jotka on ns. päin persettä. Eipä oikeestaan kiinnosta. Ei oo myöskään harrastuksia, ei liiemmin mielipiteitä ym. Ennen kyllä oli niitäkin. Tykkään kyllä dokata joka viikonloppu ja se onkin ainoo asia jota teen säännöllisesti. Ette uskokkaan miten elämä voikaan olla helppoa kun ei mistään osaa olla surullinen, vihainen, joskus ärtyynnyn, mutta en suutu oikeestaan koskaan. Nykyään kun ajattelee niin kaikki tunteet kuulostaa kyllä aika tylsältä puuhalta, niin että taidan pysyä tutussa ja turvallisessa tunteiden yksinkertaisessa kieltämisessä. Pää on kyllä aika tyhjän, melkein nautinnollisen tyhjän tuntunen koko ajan. Btw mulle ei oo todettu masennusta tai mitään muutakaan koskaan eikä tulla toteamaankaan:D:D:D
- hmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmm
Voiko tällaisesta tunteiden kieltämisestä muutes seurata pidemmän päälle jotain jänniä juttuja?
- Varjolilja
hmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmm kirjoitti:
Voiko tällaisesta tunteiden kieltämisestä muutes seurata pidemmän päälle jotain jänniä juttuja?
Kyllä vain, tulee jänniä juttua, niin jänniä, ettei oikein osaa etukäteen arvatakaan. Minulle niitä on tullut. On tullut masennus, harhoja, minuus hajonnut "osiksi", jotka vuorottelevat minussa, eli dissosiaatiohäiriö. Tunteita en koe, en ole kokenut vuosiin, mutta terapiassa koetan opetella niitä havaitsemaan ja tunnistamaan, hyvin hitaasti ja vaivalloisesti. Olen kuin aloittaja, mikään ei enää voi hetkauttaa tai satuttaa minua, ei sekään, että mieheni jättäisi minut. Ehkä vain irtoasin kaikesta nykyistäkin enemmän, hekottelisin vain.
- Hmmmmmmmmmmm
Varjolilja kirjoitti:
Kyllä vain, tulee jänniä juttua, niin jänniä, ettei oikein osaa etukäteen arvatakaan. Minulle niitä on tullut. On tullut masennus, harhoja, minuus hajonnut "osiksi", jotka vuorottelevat minussa, eli dissosiaatiohäiriö. Tunteita en koe, en ole kokenut vuosiin, mutta terapiassa koetan opetella niitä havaitsemaan ja tunnistamaan, hyvin hitaasti ja vaivalloisesti. Olen kuin aloittaja, mikään ei enää voi hetkauttaa tai satuttaa minua, ei sekään, että mieheni jättäisi minut. Ehkä vain irtoasin kaikesta nykyistäkin enemmän, hekottelisin vain.
Iseasiassa kuulostaa melko mielenkiintoselta. Luulen kyllä että tää menee ohi kun kasvan aikuiseks, oon nimittäin vasta 18v. Nykyään kyllä toi hekotus kuuluu joka asiaan mikä menee päin persettä vaikka kauheesti mulla ei oo asioita jotka voisin pilata.
Onko muuten normaalia kun olen myös täysin koukuttunut itseni kanssa juttelemiseen. Teen sitä kokoajan olin sitten missä tahansa. Voi kyllä olla että se on vain tapani ajatella. Mutta kuitenkin kuvittelen keskustelevani jonkun tiedostamattoman henkilön kanssa tai sitten kuvitelen keskustelevani jonkun kaverin kanssa. Saan siitä jonkin sortin nautintoa, kun taas ihmisten kanssa jutteleminen tuntuu rasittavalta. koska ihmiset suhtautuu asioihin niin tunteikkaasti, säälien ym, kun itse taas hekotan siinä vieressä.
Muuten todella rauhallinen ja apaattinen olen muuta sitten joskus tulee outo olo. Sellanen jännä agression ja jonkun innostuneen fiiliksen välinen olotila, jolloin teke mieli tehdä kaikkea typerää. Sitä olotilaa pidän kyllä aivan ainutaatuisen hienona, tekis mieli vaan ottaa turpaan ja juosta agressiot ja raivo pihalle. En ole agressiivinen muita kohtaan enkä vihainen kenellekkään/millekkään, se on vain hauskaa ja huvittavaa, loistavaa.
Kykenetkö muuten hyvään loogiseen ajaatteluun noista häiriöistäsi huolimatta? - Varjolilja
Hmmmmmmmmmmm kirjoitti:
Iseasiassa kuulostaa melko mielenkiintoselta. Luulen kyllä että tää menee ohi kun kasvan aikuiseks, oon nimittäin vasta 18v. Nykyään kyllä toi hekotus kuuluu joka asiaan mikä menee päin persettä vaikka kauheesti mulla ei oo asioita jotka voisin pilata.
Onko muuten normaalia kun olen myös täysin koukuttunut itseni kanssa juttelemiseen. Teen sitä kokoajan olin sitten missä tahansa. Voi kyllä olla että se on vain tapani ajatella. Mutta kuitenkin kuvittelen keskustelevani jonkun tiedostamattoman henkilön kanssa tai sitten kuvitelen keskustelevani jonkun kaverin kanssa. Saan siitä jonkin sortin nautintoa, kun taas ihmisten kanssa jutteleminen tuntuu rasittavalta. koska ihmiset suhtautuu asioihin niin tunteikkaasti, säälien ym, kun itse taas hekotan siinä vieressä.
Muuten todella rauhallinen ja apaattinen olen muuta sitten joskus tulee outo olo. Sellanen jännä agression ja jonkun innostuneen fiiliksen välinen olotila, jolloin teke mieli tehdä kaikkea typerää. Sitä olotilaa pidän kyllä aivan ainutaatuisen hienona, tekis mieli vaan ottaa turpaan ja juosta agressiot ja raivo pihalle. En ole agressiivinen muita kohtaan enkä vihainen kenellekkään/millekkään, se on vain hauskaa ja huvittavaa, loistavaa.
Kykenetkö muuten hyvään loogiseen ajaatteluun noista häiriöistäsi huolimatta?Nuo häiriöt ovat heikentäneet paljon kykyäni ajatella, myös muistiani. Minun olisi kannattanut mennä hoitoon jo kauan sitten, ei vasta, kun olin tullut täysin tunteettomaksi ja päästää muistini purkautumaan vanhoista, vuosikausia unohduksissa olleista traumamuistoista täysin hallitsemattomasti.
Suosittelen sitä samaa muille samassa tilanteessa oleville, mennä ajoissa psykiatriseen hoitoon eikä vasta sitten, kun on mennyt henkisesti täysin jumiin. Silloin on hoito vaikeaa, raskasta ja hidasta ja vaatii suurta sitkeyttä sekä potilaalta että terapeutilta.
- Mikexz
Kaikki viha ja agressiot on itselläni mennyt
pois kun mulle pakotetaan risperdalia ja levozinia on kauheaa kun ei suutu mistään.
Musiikki ei tunnu oikein miltään kun on niin
tasainen olo näistä mieltätasaavista lääkkeistä.
Haluisin lopettaa ne mutta ei täällä kuntoutuskodissa saa mitään ITSE päättää.
Lääkäri sanoi että mun pitää itsenäistyä ja
päästä eroon vanhemmista jne. Kuitenkin tämä
on ristiriidassa sen kanssa että ei saa ITSE
päättää mitä lääkkeitä syö. - brmmbrmm
Pelko ja viha ovat samasta juuresta mutta vihassa ei pelkoa tunne. Vihassa kontrollin tunne pelon yli voittaa hetken äärimmäisessä kontrollissa, missä jäädään absoluuttisen yksin. Pelossa kontrollia yritetään saavuttaa pelon yli ja ollaan jatkuvassa pinteessä, missä ollaan yksin vaikka kuinka pyytäisi.
Kuolema pelottaa. Tuntematon.
Kun lentokone tippuu modernit ajattelijat huutavat kauhuissaan mutta postmodernit ajattelijat rupeavat nauramaan.
Olet siis postmoderni.
Nauru vapauttaa vallan kahleista mutta pelko on silti edelleen kohdattava. Aina kun kääntyy asteen vaajaaksi pelosta se vähäisin jäljelle jäävä kasvaa takaisin vallitsevaksi peloksi. Vilkaise ainakin kerran ja huomaa, että pelko on vain läsnä. - Tunteeton......
Onko noiden tunteiden löytämiseen jotain kotikonsteja, kun en haluaisi mennä hakemaan sairaalasta mitään mielenterveysongelmia. Mutta olen siis itsekin täysin pihalla omista tunteista. Koskaan ei ole huono päivä, ei myöskään hyvä, aina samanlainen tyhä olo, ongelmat korkeintaan naurattavat jne. Mikään ei tunnu miltään. Kaikki asiat menee niin jyrkkää alamäkeä että järjellä ajateltuna voisin tehdä jotain tuntemusharjoituksia jos sellaisia on olemassa. En osaa luoda enää edes mielipiteitä asioista.
- Varjolilja
En tiedä itsenäisestä tunteiden opettelusta. Ehkä sellaistakin voi olla ja osata. Minulla kaikki menee hitaasti ja vaikeasti. Tunteet tai niiden kokeminen on minulle pelottavaa. Opettelen niitä traumaterapeuttini ohjauksessa, hitaasti ja vaivalloisesti. Minua ei enää haittaa mikään, ei edes se, että minulla on hoitosuhde psykiatriin ja terapeuttiin. Sairaalassa en ole ollut. Kun ihminen vajoaa riittävän alas, ei millään enää ole väliä. Silloin suostuu "alentumaan" hoidettavaksi, kun ei enää muutakaan voi. Lopulta tulee "pää vetävän käteen", ja silloin ei ole paljon vaihtoehtoja jäljellä. Ei ole häpeä olla hoidossa. En enää välitä mahdollisista "leimoista", joita minuun ehkä on tullut tai tulee. Saan itse päättää, kenelle kerron sairaudestani tai hoidostani. Niitä ihmisiä ei ole paljon.
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1901945
- 1131053
- 104991
Koillis motor
Kyllä on mennyt palvelu alas ku lehmänhäntä, sovitut asiat ja luvatut soitot pitää hoitaa eikä tehä oharia, täysin tumpa20747- 52694
ABC: n kahvilan uusi nimi matkimalla
Kahvia ja virvokkeita myytiin aikoinaan ÄKKI-VANNIN KAHVILASSA Haapavedellä ja paikalliset sanoivat sitä haussia "Tuhann42598Kauhavan häiriköijistä
Juttua Iltalehdessä. Pakko sanoa että noi nuoret on kyllä ihan pimeitä. Putkin peltoja jupksevat kiusaamaan kun ei tietä29590Kylillä ei ole näkynyt? Missä luuraat nainen?
Olisit soittanut mulle nainen. Oltais voitu nähdä vaikka laavulla. Miksi pelkäät minua? Eihän siinä ole mitään järkeä. m174546Tehdäänkö tänään toiveista totta?
Poikkea tänä illasta siinä lähellä ja annetaan silmien puhua ja sen jälkeen puhu sinä lopulta mitä ajattelet..45528Rydman sivuutti mutupohjalta asiantuntija-arviot tutkimusrahoitusta myönnettäessä
Onko Rydman sopiva tai kykenevä toimimaan ministerinä? Ei ole. Ministerit ovat joutuneet puhuteltaviksi vähemmästäkin;203481