Ptolemaios oli

Ps. deferentit ja episylkit voimme siirtää galaksien kordinaateihin.

Kehittelen teoriaa.

aurinko pitää sisällään 99.8% aurinkokunnan massasta ja toimii saapuvan säteilyn polttopisteenä massansa johdosta, joten se on erittäin hyvä maailman napa heti, kun maapallolta irtaudutaan.

tietämättömyyttäsi uudeksi "tiedoksi". Tietysti maa on havaintomme lähtökohta, mutta ptolemaiolainen näkemys aurinkokunnasta ja maailmankaikkeudesta on osoittautunut perättömäksi jo vuosisatojen ajan.

Sitä paitsi Sol saattaa olla gravitaatioefektiltään eri mieltä maakeskeisyyden kanssa.

Maailmankaikkeudessa ei ole mitään erillitä keskipistettä tai ulkolaitaa, koko tämänhetkinen maailmankaikkeus on juuri tällä NYT hetkellä maailmankaikkeuden äärilidalla, me olemme maailmankaikkeuden laidalla juuri tässä ja nyt.

Tämä koskee kaikkia maailmankaikkeuden fyysisiä atomeja, että kaikkea ja valoa/sähkömagneettiset säteilyt, jokaisella on oma paikkansa ja ne ovat joka hetki maailmankaikkeuden äärilaitaa. Singulariteetti josta kaikki lähti liikeelle, oli oman maailmankaikkeuden aikansa äärilaita.
Maailmankaikkeuden laidan ulkopuolella on "tulevaisuus" se mihin kaikki menee, ei vielä "ole", siinä raja.

Maailmankaikkeus myös lakkaa olemasta, heti mikä se hetki sitten oli, kaikki tapahtuman maailmankaikkeudessa ovat ainutkertaisia ja peruuttamattomia, avaruudessa vallitsee tietty järjestys,"suunta".
Maa planeetan pinalla on enemmänkin epäjärjestystä, koska pyöreän äärettömyyden pinalla irtonaiset kappaleet voi liikkua jopa oman tahtonsa mukaan.

Sehän on ihan selvää, mikäli maapallo ei sattuisi olemaan maailmankaikkeuden keskipisteessä me havaitsisimme jossain suunnassa enemmän galakseja kuin muissa suunnissa, lisäksi galaksit toisella reunaa olisivat vanhempia kuin toisella

mutta koska galakseja on jokseenkin yhtä paljon joka suuntaan meistä ja ne ovat myös yhtä vanhoja joka suunnassa, se todistaa kiistattomasti että maapallo sijaitsee täsmälleen maailmankaikkeuden keskipisteessä

homoillut, herra lesbian!