Tuosta alempana olleesta radannostosysteemistä tuli mieleeni tämä:
Periaatteessa ratatasoa pystytään korottamaan jos satelliitissa on siipiratasmaisesti neljä suurta levyä pitkien köysien päässä. systeemiä pyöritetään siten että yksi kerrallaan levy koukkaa alemman ratatason kautta ja kohtaa häivän tiheämmän kaasukehän. Koska alempi levy lievästi jarruuntuu, kykenee järjestelmä lisäämään nopeuttaan ja kohottamaan ratatasoaan.
Pyöritysenergia tuotetaan aurinkokennoilla ja gyroskoopeilla.
Tämä siis on tarkoitettu vain jo radalla olevan kappaleen ratatason säilyttämiseen ja toimii vain suhteellisen matalilla radoilla.
Keksittekö ongelmia systeemissä tai onko jo keksitty muualla?
Periaatteessa ratatasoa pystytään korottamaan jos satelliitissa on siipiratasmaisesti neljä suurta levyä pitkien köysien päässä. systeemiä pyöritetään siten että yksi kerrallaan levy koukkaa alemman ratatason kautta ja kohtaa häivän tiheämmän kaasukehän. Koska alempi levy lievästi jarruuntuu, kykenee järjestelmä lisäämään nopeuttaan ja kohottamaan ratatasoaan.
Pyöritysenergia tuotetaan aurinkokennoilla ja gyroskoopeilla.
Tämä siis on tarkoitettu vain jo radalla olevan kappaleen ratatason säilyttämiseen ja toimii vain suhteellisen matalilla radoilla.
Keksittekö ongelmia systeemissä tai onko jo keksitty muualla?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Eikös se ole ihan lakien vastaista. Lisääntyykös polkupyörän vauhti kun ajat lätkköön tai lumikerrokseen. Hymh öhö öhö
Sillä on suuri nopeus kohtaamaansa kaasuun nähden.
Siis pyörä ikään kuin kuopii.
Pyörällä on koko ajan kuitenkin myös vastuskomponentti, joka saa koko vehkeen hidastumaan. Plus mangnus efekti on myös nostoa vastaan.
"airfoil", joka ei kehdannut kirjautua sisään
Että kaasun määrä vähenee mentäessä ylös päin ja siis vastus on pienempi.
No ajatellaan näin: Ollaan kiertoradalla 250 km korkeudessa. Köysien pituus on 150 kilometriä. Ala-asennossaan levy siis on 100 km korkeudessa. Kuvitellaan systeemin kierrosnopeudeksi jotakin tolkutonta.
Nähdäkseni tuossa tilanteessa systeemin pitäisi kyetä nostamaan ratanopeuttaan.
Magnus-efektillä ei tässä systeemissä ole juuri käyttöä (tässähän ei käytännössä ole pyöriviä sylintereitä, vaan levyjä ja köysiä).
Jos oikeesti oltaisiin kiertoradalla 250km. nopeus luokkaa 7,8km/sek paljonko lienee kierrosnopeus jotta tulisi lisämomenttia.. olisi harvemassa ilmassa yläpuolela levyjen nopeus kaksinkertainen. Vajoaa kuitenkin avaruusasemakin huomattavasti kierroksen aikana, vaikka onkin 450km korkeudessa.
Koska mikään ei tule tyhjästä, kuten kirtoradan nosto, on tehokkaampia tapoja nostaa korkautta kuin keksimäsi tapa.
Ohutta kaasua sähkökentällä kiihdyttävä systeemi on tehokkaampi, mutta tämä on mielenkiintoinen teoreettisena mahdollisuutena.
Teoriassa tuo voisi toimia mutta käytännön sovellukseksi liian hankala. Ensinäkin ilmakehän tiheyden gradientti on hyvin pieni jolloin levyjen pitäisi olla hyvin kaukana toisistaan. Levyjen suurentaminen lisäisi vastusta mutta samalla myös auringon säteilypaineen vaikutus kasvaa. Tietysti jos levyt olisi aurinkokennoja joiden hyötysuhde olisi lähellä 100% niin tältä ongelmalta vältyttäisiin.
Lisäksi levyt aiheuttaisi vääntömomentin satelliittin, joka pitäisi kumota jollain toisella systeemillä.
Toimivasta systeemistä tulisi varmaan niin massiivinen että samalla määrällä polttoainetta hyötykuorma pystyttäisiin pitämään radalla tuhansia vuosia
merkitsevä asia olisi tiheysero Delta m = Delta(roo1-roo2)V kaasukerrosten välillä. Kaasunvastus kai määräisi tasapainon. Ratanopeus määrittää nopeuden, jolloin mm äänen nopeus voisi nousta kynnykseksi.
Ratanopeus:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Ratanopeus
Vielä 30 km:ssa äänen nopeus on n. 1000km/h.
Ratanopeus~7.936*10^3 m/s =7.936 km/s= 28570km/h
G=6.67259*10^-11m^3/(kg*s^2)
R=6300km
ME=5.9742*10^24kg
v ~ sqrt(G*ME/R).
Pelkistetysti voisi ajatella näin:
Yläkauha kerää (v d/2 vt)*A2 *roo2 impulsssin ja alakauha (v-d/2-vt)*A1 *roo 1 impulssin, vt = symmetrisen kauhan tangentiaalinopeus pyörimiskeskipisteeseen symmetriakeskipisteessä , d etäisyysero maasta .(Erittäin karkea ajatus)
Nettoimpulssi (v-d/2-vt)*A1 *roo 1 -[(v-d/2-vt)*A2 *roo 2] = -vt*A1*roo1 vt*A1*roo1
= vt(A1*roo1-A2*roo2), jos lapiot ovat identtiset
= vt*A(roo1-roo2).
Tämän pitäisi vielä voittaa kaasunvastus kv^2 tms.
Sanotaan, etten lähtisi kokeilemaan...
Ole noissa juuri negatiivista merkitystä. suurempi vastus on vain eduksi. Lisäksi se levyn asento voidaan optimoida ja vain alimmassa asennossa ollaan suoraan virtausta vastaan.
(no teoreettista pohdintaahan tämä on, mutta massaa vaatimattomalla kiertoratakiihdytyksellä on puolensa)