kumpi pahempi kipu

No on se ponnistus kipu kyllä kovinta, jos siinä ei ole mitään kivunlievitystä päällä sitä sopii kuvaamaan parhaiten kaverini äidin kuvaus "niin kuin pillu laitettais kuumalle hellanlevylle". Oon kyllä ihan samaa mieltä siitä kivusta :D Mut kyllä silti avautumisvaiheen supistukset tuntui inhottavemmilta vaikkeikaan kipeämmiltä koska mulla toi avautumisvaihe kesti sen 21h ja ponnistus 21min.. Että tuon keston takia se ponnistusvaihe sinänsä helpompi vaikka kipeämpää tekikin.
Ja vaikka sulla ei ole ollut harjoitus suppareita tiedät kyllä mitä ne kunnon supparit sitten on. Tulee useasti aika säännöllisellä välillä ja jokainen supistus vie täysin sun huomion.
Ja eihän sitä tiedä jos sulle käy samalla tavalla kun mulle että vedet menee, niin siinä ei auta muuta kun soittaa synnärille ja kysyä että mites jatkossa :) Mulla meni vedet ja siitä 10min ja säännölliset supistukset alkoi ja niitä ei voinu kyllä verrata mitenkään niihin harjoitus suppareihin :D

Paljon voimia synnytykseen!

ne supistuskivut on semmosia joita ei toivois pahimmalle vihamiehellekään. Sain sitte epiduraalin ja sitte aukes taivas! Tunsin kyllä joka supistuksen vaikken kipua tuntenutkaan. Siihen ite synnytyskipuun ei niin kerinny kiinnittää huomiota kun keskittyi siihen ponnistamiseen ja hengittämiseen ettei taju lähde. Kipiäähän seki kävi tietenki, mut kamalammat kuvat mulle jäi niistä suppareista.
Saas nähä miten tällä kertaa menee.

Minä en kerennyt saamaan kipulääkkeitä ollenkaan, kun synnytys eteni niin nopeasti. Kivut olivat todella kovat avautumisvaiheessa, minulla tosin paikat aukesivat nopeasti, joten kätilön mukaan se vaikutti siihen, että kivut oli kamalat. Noin tunnissa kohdunsuu aukesi 2cm 10cm:n ja olin ensisynnyttäjä:D. KIpu oli kaikista kovin mielestäni siinä vaiheessa, kun supistukset olivat tosi kovat ja piti vielä ponnistaa siinä samassa, vaikka ponnistamisen tarvetta ei ollut. Myöhemmin ponnistaminen oli helpompaa, kun tuli selvästi tunne, että tarvitsee ponnistaa. Minulla ponnistusvaihe kesti n.50min, koska jouduin ponnistamaan vauvan alas synnytyskanavassa, kun se ei ollut kerennyt mukaan avautumisvaiheessa. Kaikki kivut loppui kuin seinään, kun vauva tuli ulos:) Se oli tosi mahtava fiilis. Omasta synnytyksestäni on nyt 6viikkoa ja nyt jo olen sitä mieltä, että voisin mennä uudestaankin:)On se vaan niin upea kokemus kivuista huolimatta..

Kyllä mulla oli ainakin supparit tosi kipeitä, varsinkin loppua kohden. Ponnistusvaiheessa ei jotenkin enää voinut edes keskittyä kipuun, vaan ajatteli vain sitä ponnistamista. Ja jotenkin se aktiivinen ponnistaminen vie sitä kipua pois, vaikea selittää :) Ja kyllä sitä kipulääkettä saa yleensä, jos siltä tuntuu. Itellä meni luomuna, rankkaahan se oli mutta kivut loppu tosiaan kuin seinään vauvan synnyttyä. Tsemppiä synnytykseen :)

Supistuskivut oli pahinta koko synnyttämisessä. Sitä kestikin sellaiset 24h. Sairaalassa sain epiduraalin jonka vaikutus kesti loppuun saakka. Ponnistus kesti 13 min enkä tuntenut kipua ollenkaan paitsi muutaman sekunnin kun pää syntyi.

Olen sitä mieltä, että ei niitä oikeen voi verrata. Itselläni synnytys alkoi supistuksilla, joista en meinannut millään olla varma, että onko nämä nyt niitä oikeita supistuksia, kun ei olleet oikeen kipeitä. Sitten jossain vaiheessa ajattelin, että kai nämä nyt niitä on ja lähettiin sairaalaan, olin 2cm auki. Sen jälkeen kivut koventuivat ja sain kipulääkettä. Loppuvaiheessa ennen synnytystä supistukset olivat kyllä kipeitä, mutta yksi kerralla ottamalla ne kyllä kesti. Kovempi homma oli synnytyspöydällä kun ähkin yli 50 min ja sitten otettiin vauva imukupilla. Ponnistusvaiheessa se kipu on vähä erilaisempaa, ei tunnu niin kipeältä kun itse saa ponnistaa supistuksen ollessa päällänsä. Itselläni ei keretty antamaan epiduraalia eikä spinaalia ja synnytyksestä selvisi ihan hyvin, eikä jäänyt kauhua kivusta. Kaikki se kipu unohtuu samantien ku saa pikkuisen mahanpäälle!!

oli paljon pahempia. Ponnistamaan kun pääsi niin ei ollut enää läheskään yhtä kovia kipuja, paikkojen venyminen tuntui vain jonkin verran kun pää tuli ulos. Olen samaa mieltä kuin joku tuossa aiemmin kirjoitti että supistuskivut oli pahimmillaan sellaisia ettei toivoisi pahimmalle vihamiehelleenkään, ja minun mielestä ponnistusvaiheeseen kun pääsee niin on jo todellakin voiton puolella!

itseäni pelotti myös synnytyskivut todella paljon.
kuvittelin ne ihan kamaliksi.heti synnytyksen jälkeen ajattelin,ettei läheskään ollut niin kamalaa kuin olin kuvitellut.kyllähän se tottakai kipeää teki.
rohkeasti vain ilman pelkoa synnyttämään :)synnyttäminen on ainutlaatuinen kokemus.vieläkin kun muistelen synnytystä niin tulee tippa linssiin.ei kivun takia vaan se onnellisuus.

Kyllä se vain niin on, että se on sitten ihan sun oma kokemus, kun sen aika tulee. Kaikki riippuu ja roikkuu niin monesta asiasta. Synnytyksiä ja tuntemuksia on vähän vaikea vertailla. Jollakulla voi olla epiduraali päällä vielä ponnistusvaiheessakin, jolloin se ei tunnu niin pahalta, tai sitten niin, että epiduraali tai muut kivunlievitysmenetelmät ovat toimineet supistuksiin, mutta eivät sitten enää ponnistusvaiheessa. Voiko niitä sitten verrata, jos toista kipua on helpotettu, toista taasen ei?

Ja avautumisvaiheessa on lisäksi se, kuinka KAUAN joudut kärvistelemään. Jos synnytys etenee tosi nopsaan, olet varmaan vielä melko hyvässä kunnossa kestämään ne viimeiset kaikkein kivuliaimmat supistukset ennen ponnistamista, mutta jos olet 20 tuntia avautunut ja olet jo ihan väsähtänyt ja lopen uupunut, niin siinä vaiheessa ne vikat supistukset on aivan sietämättömiä kestää.

Itse olen kokenut synnytyksen, jossa oli kaikki mahdollinen kivunlievitys, epiduraalikin, sekä sellaisen synnytyksen, joka meni täysin luomuna. Toinen kesti kauan (36 h, ponnistaminen 1 h), toinen meni nopsasti (5 h, ponnistaminen 4min). Molemmissa oli kipu päällimmäisenä, ekassa epiduraali vei kivut avautumisvaiheesta, mutta ponnistaminen oli yhtä h***ttiä, tokassa kipu oli tosissaan kova, koska mitään kivunlievityksiä ei ehditty laittaa (noh, ilokaasua yritin kiskoa, mutta ei se kyllä mitään auttanut), mutta koska olin vielä hyvässä tsempissä, kesti sen. Samaa kipua en ikimaailmassa olisi kestänyt, jos olisin ollut yhtä väsynyt kuin ekaa tehdessäni kaksi yötä valvoneena.

Tuo vertaus kuumasta hellasta kyllä pitää paikkansa, se ponnistuskipu oli ainakin minulla tosiaan myös sellaista viiltävän terävää ja polttavaa kipua. Kuin kuumaa tervaa olisi kaadettu tuonne alapäähän. Sattuu niin s**kelisti! Onneksi kesti vain hetken. Vikat supistukset ennen sitä oli myöskin aivan TAJUTTOMAN kovat. Onneksi sitten pääsinkin lähes heti ponnistamaan, kun kipu alkoi olla sitä luokkaa, että taju lähtee. Eli kaikella kivulla on kuitenkin merkityksensä. Ei sitä turhan takia tarvitse kestää! :)

Mulla kans meni sillai että avautumiskivut, eli supistukset oli ihan jotaki järkyttävää kestettävää, kun en siihen ottanut puudutuksia. varsinkin ne viimiset. huh! mutta ponnistaminen ei tuntunut yhtään! Toki se venyminen tuntui mutta ei käynyt yhtään kipeää. Oli vain semmonen tunne ku olis ilmapalloa venyttänyt käsillä tyhjänä.... tai jotain sinne päin! :)
Jokaisella aika yksilölliset nuo kokemukset kuitenkin...
tsemppiä matkaan! :)

Aluksi, älä pelkää ja ajattele pahinta ollenkaan. Itse koin parhaaksi sen, kun en ajatellut pahemmin tulevaa synnytystä ja annoin vain kaiken mennä omalla painollaan. Minun kohdallani supistuskivut olivat pahemmat kuin ponnistuskivut. Ponnistus oli lähes "nautinto" kun tiesin synnytyksen olevan pian ohi ja keskityin niin siihen ponnistamiseen että supistukset jäivät taka-alalle.

Minun mielestä ehdottomasti supistuskipu. Ponnistusvaiheessa kipu vaimeni aina ponnistaessa niin uskomattomalle kun se kuulostaakin. Itse asiassa ponnistaminen oli vaan helpottavaa kaiken supistelutuskan jälkeen.

en ainakaan muista tunteneeni kovaa kipua ponnistusvaiheessa mutta kylläkin ennen sitä..paine takapuolessa oli kaikkein kamalinta ja siihen ei auta mikään! supistukset kestin epiduraalin avulla. Kamalimmat muistot synnytykstä johtuvat kyllä istukan käsin irotuksesta ja verenhukasta..

huh, kamalaa! aivan hirvea kipu! supistuskivut tuntuivat kuin pahoilta menkkakivuilta (tosi pahoilta :P).. ponnistukipu sen sijaan tuntui tosiaankin siltä että repeää kahtia. ja kenenkään kätilön on turha enää sanoa (minulle ainakaan), ettei repeämistä tunne!

ensi kerralla pyydän ponnistukipuun pudendaalipuudutuksen!

eipä varmaan jännitys lieventynyt näitä lukiessa.. suosittelen, että pysyt poissa täältä viimeiset viikot. tänne kun usein päätyy ne kauheimmat kokemukset :( harvoin saa lukeaa niin helposta synnytyksestä ku mulla oli, mutta eipä niistä taida olla tarvetta puhua. toisin kuin niistä huonoista kokemuksista. supistuskipuja ei kannata pelätä. sehän on vain lihas, mikä supistelee. siinä ei mikään paikka ratkea :) ne on todella kipeitä, mutta ne ei vahingoita mitenkään. ja ne ei ala useinkaan sillä täydellä teholla, elikkä pikkuhiljaa voimistuu ja ajatukseen ehtii tottua. suurin osa saakin sitten tässä vaiheessa jonkinlaista puudutusta, ja loppu on varmasti helpompi. ja sen alapään saa kyllä tunnottomaksi paikallispuuduttellakin jos haluaa varmistaa ettei sielä tunnu mitään. mulla epiduraali vei kaiken tunnon vyötäröstä alaspäin, mutta pyysin silti vielä puudutteen sinne alas! ihan varmuuden vuoksi. kätilöä vähän nauratti. ja niin muuten nauratti muakin. ponnistusvaiheesta voin kertoa, että suurin huolenaihe oli tippuvat sukat.... eihän se kaikilla mene näin hyvin, mutta tähän pyritään ;)

epiduraalin,aika myöhässä tosin kun kaikki meni sitten loppuvaiheessa nopeasti.
Mutta supistukset eivät tuntuneet missään,ne vaan tulivat tiheästi ja menin vielä pyörällä paikalliseen terveyskeskukseen kun en ollut varma että onko tämä nyt sitä..

Lääkäri teki sisätutkimuksen ja kysyi että mitä ihmettä minä täällä vielä teen. No vähän hölmistyneenä sanoin että mistäs minä tiedän kun en ole ennen synnyttänyt eikä supistukset olleet kivuliaita,vaikka lapsi syntyi sitten viikon yli lasketunajan.

Olispa lapsi syntynyt kotiin tai ambulanssiin jos olisin vielä jäänyt ihmettelemään supistuksiani kotiin =)

oon vahvasti sitä mieltä, että se on kiinni ihmisestä..
ennen synnytystä kaikki kertoi kuinka paljon synnytys ja kaikki sattuu..
synnytys supistuksetkin muka 10x menkka kivut.,.
Itse synnytin esikoiseni kuukausi sitten.
En ottanut mitään muita kivun lievityksiä, kun kohdunkaulan puudutuksen ja ilokaasua hengitin. Minulle jouduttiin kestosupistuksien aikana laittaa tippoja mitkä vahvistaa supistuksia sillä en tuntenut mitään kipua tai tarvetta ponnistaa vaikka supistukset nousi käyrillä 100.
Ponnistus vaihekkaan minua ei sattunut yhtään ! se tuntu kovalta paineelta vatsassa, minä vain väsyin ponnistamaan kun en muistanut hengittää. Heti kun lapsen pää oli syntynyt niin se pienikin kipu lähti.
Ainut mitä en sietänyt on ne jälki supistukset, ne teki tosi kipeää, kipeämpää kuin synnytys supistukset.
Jokainen nainen kumminkin tuntee synnytyksen erillaila :) ja jotkut pitää kipuja pahana ja toiset eivät minään.

Supistuskivut oli kauheita. Ponnistuskipua en tuntenut kuin paineena takapuolessa, kiitos ihanan epiduraalin joka vei ne paskamaiset supistuskivut pois heti parissa minuutissa piikin saatuani.