Ihmiset ylistävät ja julistavat, itseään tarkoitukseksi. Unohdettu on sellainen elämä, jossa kärsimys oli sallittua, vaikeudet vain voitettavia ja ahdistus sellaisenaan hyväksyttävä elämän piirre. Länsimaiden ihmiset tuudittavat itsensä ajatukseen heidän omasta tärkeydestään: Todella he nukkuvat kuin lapset omaa untaan, eivätkä huomaa, että elämä on paljon muuta, kuin se mitä he rajoittuneisuudessaan näkevät.
Länsimainen ihmiskäsitys on paljolti vääristynyt ja ihanteet on muokattu sellaisiksi, että jokainen voi omassa kurjuudessaan tuntea itsensä vähemmän kurjaksi. Ihmiset arvostavat nykyään rahaa ja kauneutta. Mitään ei välitetä älykkyydestä tai viisaudesta, filosofiasta; ainoastaan siitä, kuinka hyvin hoidettu kehosi on ja kuinka paljoa pystyt kuluttamaan. Totuuden etsiminen on unohdettu ja järjen rakastaminen siirretty syrjään: Riittää, että voit lojua tarkoituksettomuudessasi ja olla tyytyväinen sika, mielummin kuin onneton Sokrates.
Tieto lisää tuskaa, mutta ottakaame vastaan mielummin se, kuin tämä syvä turhamaisuus.
Länsimaita ei ainoastaan uhkaa rappio, vaan elämme rappiossa
Kommentteja?? Ajatuksia länsimaisesta ihmisestä ja ihmiskäsityksestä??
Turhamaisuuden trapetsi.
Glaukon
9904
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
uskoisin että kovinkaan moni suuri ajattelija ei ole ollut kauhean onneton. Tai ehkä parempi olisi sanoa, että ovat ymmärtäneet onnettomuuttaan. Ammentaneet siitä. Itseasiassa sehän onkin ollut hyvä moottori :D Länsimaisissa tavoissa ei ymmärretä, että surullisuudestakin voi nauttia ja ottaa ilon irti.
Mielestäni hyvä ja keskusteleva aloitus, joka varmasti kuvaa hyvin erästä aikamme ajattelumallia. Omasta mielestäni pessimismi ja suoranainen kyynisyys valtaa helposti omat näkemykset, jos on liian optimistinen ihmiskuva. Toisin sanoen eräässä mielessä liian "ylimitoitetut" odotukset ihmisten suhteen voivat johtaa näkemysten kyynistymiseen. Tämä on aika tyypillistä meille idealisteille. Tästä on myös merkkejä joiden "akateemisten" julkkisten kirjoituksissa. Sikäli kuin akateemisuus on mikään meriitti. Tästä kehästä voi vapautua oikean ajattelun avulla. Ensimmäiseksi ei tulisi olettaa liikaa toisista, etenkään jos ei itse ehkä ole valmis noudattamaan omia, ehkä "liiallisiakin" odotuksia. Kun tämän huomaa, niin voi huomata että ihmiset eivät ehkä olekaan niin "tyhmiä" ja "älyllisesti laiskoja" kuin alun perin ehkä oletimme. Toiseksi pragmatistiselta puolelta voisi sanoa että järjen harjoittaminen on ihmisen luonnollinen päämäärä ja siten myös eräänlainen ihmisen luonnollinen velvollisuus. Ei kannata siten arvioida omaa järjellistä pohdintaa, sillä ihmiset saattavat olla jopa kiinnostuneempia hyvästä ajattelusta kuin luulemmekaan. Sapere audite - "uskalla ajatella" voisi kuulua nykyään: uskalla ajatella julkisesti ja ääneen! Hyvää päivänjatkoa!
On totta että tieto lisää tuskaa. mitä enemmän asioita tutkitaan, sitä vähemmän pysrtymme ymmärtämään. Tämänmyötä selviää kuinka mitätön ja avuton yksilö on maailmankaikkeudessa. Tämänymmärrettyään huomaa kyllä yhden asian Jokainen elämä päättyy pouikkeksetta kuolemaan. Kuolemaa ei voi lahjoa rahalla eikä vallalla, eikä kukaan ihminen voi olla niin läheinen että voisi olla silloin kun ihminen kohtaa kuoleman. Kuolema on jokapäiväistä asiaa. Yhden kuolema antaa tilaa toisen elämälle. On tärkeintä että ihminen elää omaa elämmäänsä omalla tavallaan"sisäisessä tasapainossa" Kuolee pois kun aika koittaa on parempi olla väleissä elävien kanssa, kuin polttaa kynttilää muistojen haudalla.
ja siitä me elämme mutta poljemme sen riennoissamme rikki.
Näin on näreet. Länsimainen ihminen on eksynyt tyystin. Valitettavasti kulutuksella aikaansaatuja vahinkoja ei pysty korjaamaan. Epäilen että ihmiset touhottaisivat vähemmän mikäli ymmärtäisivät ekologisia seuraamuksia. Tässä asiassa joutuu syyttämään viranomaisia, jotka ovat aivan yhtä pihalla kuin matti-meikäläinen. Sanottakoon selvästi: Länsimaisella kulttuurilla ei ole tulevaisuutta. Vaikka tämä lama voitettaisiin niin jossain vaiheessa ekosysteemi vaan romahtaa. Siinä sitten ollan, paskat housussa. Onneton Sokrates? Eikö totuus vapauta? Hilpeä Sheakspere: Mikä on totuus, kas, siinä pulma...
Tai kyllä, nykyinen ekosysteemi varmasti tuhoutuu suurimmilta osin, mutta niin se aina välillä tehnyt, ilman ihmisen vaikutustakin. Ilmastomullistusten ja muiden ekokatastrofien kanssa vouhkaaminen ilmaisee, kylläkin ihan ymmärrettävästi, vain ihmisten huolta oman sivilisaatiomme kohtalosta sillä olemme edelleenkin planeettamme kamarasta riippuvaisia. Luonto synnyttää ja tuhoaa miten sille itselleen sopii, eikä ihmisellä juuri ole jakoa siinä prosessissa. Kun laji aikanaan katoaa (rappeutuu turhamaisuuteensa..?) sen "aikaansaannokset" korjataan nopeasti sen myötä...
pointtia. Silti elän mieluummin valinnanvapautta kunnioittavassa kulttuurissa kuin yhteinäisyyttä. En näe ongelmana sitä että ihmiset "valitsevat väärin", niin kauan kun he kärsivät valinnastaan vain itse. Onhan toki tavallaan surullista että "älylliset" aktiviteetit tuottavat nautintoa niin pitkällä viiveellä että maanläheisemmät vaihtoehdot muodostuvat normiksi.. Koko kulttuuria en lähtisi ruotimaan, omaa asemaansakin voi parantaa aika helposti.. On ihan OK jos mieluummin tutustuu maailmanhistorian kirkasmielisimpien ihmisten ajatuksiin kuin sen tutun kaveriporukan.
Onko filosofia sen arvokkaampaa kuin arkisten asioiden ajattelu? Tätä palstaa lukiessani olen havainnut koko filosofisen sanojen pyörittelyn olevan suurimmaksi osaksi vain itsen, oman näkemyksen ja "ajattelijuuden" sokeaa korostamista. Eivät filosofit ole sen enempää ajattelijoita kuin "tavikset" arjessaan. Totuuden etsimisestä puhuvat usein ne, jotka kuvittelevat totuuden jo omaavansa. Ikävä kyllä filosofia on enimmäkseen pelkkää mahdollisuuksien ajattelua, jota voi harjoittaa aivan arkisesti ilman tieteellistä viitelehystäkin, sillä moni filosofisen pyörittelyn piiriin kuuluva/kuulunut seikka tullaan kyllä ratkaisemaan/ratkaistiin aivan muiden tieteiden toimesta.
Milloin maailma sitten mielestäsi ei ollut rappiollinen? Ajateltiinko silloin "syvällisemmin"? Mitä tuo "syvällisyys" on?
Jos tarkoitat rappiolla ihmisten pahuutta ja tyhmyyttä,ainahan ihmiskunta on ollut
rappiolla.Tuskin ihmisillä oli ennen siis syvällisempiä tai kauniimpia ajatuksia kuin
nykyään.