Valokuvamuistista

Kiitos vastauksesta!

Minulla on muutamia muistikuvia varsin varhaisesta lapsuudestani (alle 3 vuotta, en tiedä tarkemmin). Nuo muistikuvat ovat aika kummallisia. Minulla ei ollut aavistustakaan, mitä näkökenttäni ja jo vierailemieni paikkojen ulkopuolella on (ilman kokemusta tällaista tietoa ei kai voikaan olla). Siksi täytin tämän tilan jollakin unien tai satujen tyylisellä kuvitelmalla. Vanhempien kannattaisi muistaa, että heidän lapsensa eivät pieninä koe asioita aivan samalla tavalla kuin myöhemmin. Toisaalta nelivuotiaan ja sitä vanhemman käsityksissä ei taida enää olla paljon eroa. Näin siis lienee ainakin normaalin lapsen suhteen, sikäli kun olen normaali.

Vaikka muistiin ei tallennu kaikkea, sinne tallentuu silti aivan älyttömästi tietoa. Kun näemme kuvan, jonka olemme nähneet aikaisemmin, muistamme usein nähneemme sen aikaisemmin. Kun ottaa huomioon, paljonko kuvallista informaatiota silmämme vastaanottavat koko elämämme ajan, on aika hämmästyttävää, että voimme muistaa suuren osan siitä. Valokuvamuistin omaavilla tämä määrä on ilmeisesti vielä paljon suurempi, joten muistikapasiteetinkin luulisi olevan suurempi. Toisaalta voisi myös olla mahdollista, että erot ovatkin esimerkiksi muistiin palauttamisessa tai siinä, mikä muistiin tallentuu ja miten.

En tiedä paljonko musikaalisuutta on tutkittu, mutta yleisesti käytetään sellaisia sanoja kuin vaikkapa sävelkorva. Se kaiketi tarkoittaa lähinnä kykyä erottaa eri sävelet eli äänenkorkeudet, varsinkin yhtäaikaiset sellaiset. Omasta mielestäni muusikon tärkein taito on kuitenkin kyky muistaa melodiat (tai liikkeet, nuotit, koskettimet?). Jotkut ihmiset pystyvätkin muistamaan hämmästyttäviä määriä musiikkia. Itse pystyn kerralla muistamaan ehkä yhden kappaleen, joten tällä muistilla ei paljoa soitella.

En ole siis itse millään tavalla lahjakas musiikissa, mutta muutaman kerran olen huomannut, kuunneltuani jotakin musiikkia, pystyväni toistamaan mielessäni hetken aikaa tarkasti jonkin kohdan musiikista. Yleensä minulla on vain muistissani vain mahdolliset ja jonkinlainen hämärä käsitys melodiasta. Noissa kerroissa on kuitenkin erilaista se, että pystyin ikään kuin toistamaan kuulokokemuksen tarkasti mielessäni, tavallaan kuulemaan uudestaan, yhtä tarkasti (ja samassa ajassa) kuin jos olisin sen parhaillaan kuullut oikeasti. Asiaa on vähän vaikea selittää. Nimenomaan siis toistamaan kuulokokemuksen, ei musiikista syntynyttä muistikuvaa. Jos noin kävisi aina, se varmaan tekisi musiikin tekemisen ja soittamisen paljon helpommaksi. Ehkäpä sama voisi tapahtua myös näköaistin suhteen, siis niin, että pystyisi elokuvamaisesti toistamaan näkökokemuksen mielessään?

Autisteille on kai tyypillistä, että he kiinnittävät huomionsa sellaisiin asioihin, joihin muut eivät yleensä kiinnitä huomiota? Ei minusta autisti ole kovinkaan lähellä miehistä miestä. Eikös miehisenä itseään pitävälle miehelle ole ominaista muun muassa kerskuminen, itsensä voittamattomana ja erehtymättömänä pitäminen, pyrkimys toisten hallitsemiseen ja alistamiseen ja kiinnostus vain perinteisesti miesten kiinnostuksen kohteiksi määriteltyihin asioihin? Itsekeskeisyys esim. vallantavoittelun takia lienee vähän eri asia kuin itsekeskeisyys siksi, ettei ollenkaan huomioi muita tai pysty kunnolla kommunikoimaan. Ehkä. En tosin tiedä autismista mitään. Täytyypä tutustua aiheeseen.