valtion diktaattori päättää hyökätä naapurimaahan ja oman valtion sotilaat teurastavat kaikki naapurimaan kansalaiset. Onko sotilaat vastuussa tappamisesta vai diktaattori? diktaattori voi aina ajatella, että sotilaat tappoivat naapurimaan kansalaiset ja olla näin ollen vastuusta vapaa. sotilas taas ajattelee että syy oli diktaattorin ja hän vain totteli käskyjä. Hieno homma, kukaan ei kärsi omantunnon tuskista ;). eli kukaan ei ole vastuussa tappamisesta(ko)?
vastuun vapaudesta...
luuhamara
12375
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Diktaattori antoi tappokäskyn,
Sotilas toteutti tappokäskyn.
Molemmat syyllisiä. Diktaattorin ei pitäisi sitä antaa, eikä sotilaan sellaista toteuttaa.
Molemmat vastuussa. Ei pidä ryhtyä diktaattoriksi eikä sotilaaksi.
Sotilaan voi pakottaa tappamaan, mutta sotilas tietää sen mahdollisuuden ryhtyessään sotilaaksi, ellei häntä sitten pakoteta siihenkin. Suurin osa tosin ryhtyy sotilaaksi ihan vaan tyhmyyttään. Diktaattoriksi ei ryhdytä vahingossa.
Sillä on vastuu, kenellä valta. Sillä on valta, kenellä raha. Siksi vastuu hyökkäyksestä on sillä, jolla oli eniten rahaa.
...ehkä vähän liian kaukaa haettua, se nimittäin tekisi Bill Gatesista suurimman syyllisen USA:n sotiin, ei esimerkiksi Bushista. Toisaalta kuulin joskus, että eräs amerikkalainen miljonääri rahoittaa Bushin vastaista vaalikampanjaa. Kaipa niihin sotiin on syyllinen amerikkalaisten enemmistö, kun kerran kehuvat olevansa demokraattisia.
On kyllä ihan totta, että on ikävä maksaa veroja, kun osa niistä menee sellaisiin tarkoituksiin, joihin niiden ei toivoisi menevän. Onneksi en maksa paljoa.
Bill on kyllä maapallomme ihmisistä se, jolla on mahdollisuudet tehdä eniten moraalisia päätöksiä. Tosin se, ryhtyykö hän niitä paavin tavoin latelemaan, on eri asia. Raha mahdollistaa minun nähdäkseni, ehkä ainoana asiana maailmassa, moraalisen toiminnan.
Voidaan sanoa, että Bill Gatesin päätös olla puuttumatta Irakin sotaan oli väärä, mutta itse en sille linjalle lähtisi. Hän kun on kuitenkin vain mies, eikä varmasti ole immuuni hänkään tiedotusvälineiden passivoivalle vaikutukselle sen enempää kuin me muutkaan. Voidaan siis kysyä, olisiko ollut moraalista lähteä jotain äärimmäistä näkökantaa julistamaan, ennen kaikkien puolien tutkimista.
Toki olet samaa mieltä, että joku moderni ryysyrantalainen Suomessa ei voi tehdä todellista moraalista päätöstä Irakin sodan suhteen? Itse olen sitä mieltä, että päätökset ilman merkitystä eivät ole päätöksiä lainkaan. Siksi, niin kylmältä kuin se ehkä kuulostaakin, köyhien moraalilla on hyvin vähän merkitystä.
Sanoisin, että vaikutusvalta mahdollistaa moraalisen toiminnan. Jos et voi vaikuttaa, et voi vaikuttaa.
Raha tuo kieltämättä vaikutusvaltaa (ja toisinpäin). Mainitsemallasi paavilla on kuitenkin historiallisista ja uskonnollisista syistä vaikutusvaltaa, joka ei ole suhteessa varallisuuteen. Raha ei siis ole ainoa asia, joka tuo vaikutusvaltaa.
"Toki olet samaa mieltä, että joku moderni ryysyrantalainen Suomessa ei voi tehdä todellista moraalista päätöstä Irakin sodan suhteen?"
On myös mielenkiintoinen kysymys, että voiko toimimatta jättäminen olla epäeettistä? Ryysyrantalainen saattaa päättää, että ei kannata sotaa, eikä tapa irakilaisia. Mutta hänen käy sääliksi irakilaisia, joita muut tappavat, ja hänelle tulee mieleen, että asialle pitäisi tehdä jotain. Pitäisikö hänen siis ryhtyä aktiivisesti estämään tätä tappamista? Onko hän epäeettinen, jos hän päättää olla tekemättä mitään? Onko hän vastuussa muiden tekemisistä, jos voisi ne estää?
Laissa sanotaan, että esimerkiksi heitteillejättö on laitonta. Se on kuitenkin passiivista. Samoin verotettavien tulojen ilmoittamatta jättäminen on passiivista ja laitonta.
Ilmeisesti tämä asia mitataan laiskuudella. Rauhanaktivistin tai kettutytön mielestä hän on epäeettinen, sohvaperunan mielestä ei. Kyse on lähinnä siitä, paljonko voi vaikuttaa ja millä vaivalla suhteessa hyötyyn. Rikkailla vaiva on pienempi ja vaikutusmahdollisuudet suuremmat. Raha siis lisää vastuuta, tai pikemminkin vaikutusvalta lisää vastuuta.
Varmaankin Bushilla oli enemmän vaikutusvaltaa Irakin sodan suhteen kuin Gatesilla.
Elikkäs jos päätöksen tekee diktaattori, on ilman muuta vastuussa. Johtavassa asemassa oleva sotilashenkilö voinee olla vastuussa jos voisi kietäytyä hyökkäämästä ja hyökkää silti, tai jos hyötyy henkilökohtaisesti hyökkäyksen seuraamuksista. Tavan rivisotilas voi olla hommaansa pakotettu(esim. asevelvollisuus) tai hankkiakseen leipee perheelle. Jos solttu tekee vain välttämättömän jotta ei tulisi itse ammutuksi eikä nauti hommasta, ei voitane pitää vastuullisena. Suomessakaan muuten ei varmaan sodan aikaan ollut hirveästi vaihtoehtoja aseistakieltäytyjille.
Mielestäni ketään ei pakoteta tappamaan edes suomen asevelvollisuusarmeijassa.
Kyllä se niin on, että kyseessä on puolustusvoimat, eikä hyökkäysvoimat. Meillekin terotettiin siellä sitä, että olemme hampaisiin asti aseissa puolustaaksemme maata, emmekä hyökkäämään ketään vastaan. Toki voidaan sitten miettiä sitä, että onko hyökkäys paras puolustus. Mihinkään kysymyksessä esitetyn kaltaiseen ei rivisotilaan kuitenkaan tarvitse ainakaan suomessa ryhtyä, vaan meille kerrottiin että mikäli käsky annetaan, joka rikkoo kansainvälisiä säädöksiä, sitä ei TULE noudattaa. Siis ei pidä noudattaa, ei että ei tarvitse noudattaa.
Mielestäni pakotetaan. En tiedä, kuinka nykyisin sotatilanteessa suhtauduttaisiin karkuruuteen, mutta ainakin viime sodissa siitä seurasi välitön kuolemantuomio.
Sota ja tappaminen ei juurikaan kaunistu sillä, vaikka armeijaa kutsuttaisiin sotajoukoiksi, puolustusvoimiksi, rauhanturvajoukoiksi tai vaikkapa enkelikuoroksi. Esimerkiksi Israelilla on puolustusvoimat, jotka ovat toistaiseksi onnistuneet puolustamaan maataan varsin mallikkaasti.
Kansainväliset säädökset eivät tuomitse ihmisten tappamista, joten niiden hyödyllisyyttä tai oikeellisuutta voitaneen pitää aika kyseenalaisena. Ne kieltävät ainoastaan tietyt tappamisen muodot. Jos ihmiset haluaisivat lopettaa sodat, niin tappaminen kiellettäisiin kansainvälisellä sopimuksella. Tällä hetkellä tappaminen on kiellettyä vain saman valtion kansalaisten kesken, ainakin useimmissa maissa.
Kansainvälissä sopimuksissa on vielä sekin ongelma, että käytännössä sodista on aina vastuussa hävinnyt osapuoli. Samalla taas voimakkain valtio, kun nyt USA, voi tehdä aivan mitä tahtoo välittämättä muiden valtioiden mielipiteistä.
Olettekos muuten tulleet ajatelleeksi, että mitä jos Yhdysvallat sattuu kiinnittämään huomiota Tarja Halosen kannatuslukuihin? Hänhän on kannatusluvuista päätellen ilmi selvä diktaattori. Todennäköisesti meidät vapautettaisiin tappamalla puolet maamme puolustusvoimista, miehittämällä maamme ja määräämällä uusi hallitus :-(
Yleisesti siis vääristä asioista tehdään oikeita antamalla niille kauniita nimiä. Saman voi tietysti tehdä myös toisinpäin. Kannattaa siis vähän ajatella eikä antaa väärin käytettyjen sanojen luomien mielikuvien hallita ajatteluaan.
Jos valtiolla on taloudellinen valmius varustaa armeija, ilman että siitä koituu ihmisille mahdotonta kärsimystä, en näe sellaisen pitämisessä mitään moraalisesti väärää. Pitäähän kunnon valtion turvata kansalaistensa elintaso mahdolliselta köyhemmän valtion taholta tulevalta invaasiolta.
Aseistakieltäytyjät ovat ihmisiä, jotka tekevät omasta mielestään oikein, kun eivät tue puolustusvoimien toimintaa millään lailla. Minun mielestäni asia ei ole näin. Jos aseistakieltäytyjällä olisi varaa esimerkiksi lahjoa 80% eduskunnasta muuttamaan perustuslakia, sillä olisi moraalista merkitystä. Hyvin vähän todellista moraalista vaikutusta on sellaisen asian vastustamisella, johon ei millään tavalla pysty vaikuttamaan.
Joten tässäkin asiassa raha ratkaisee. Kylläpäs kapitalistin maailman muuttuu kauniimmaksi kun se on minun.
on kuitenkin sellainen ettei kaikkien mielipiteitä voida ottaa huomioon, jo ihan yleisen järjestyksen kannalta. Ei rintamalle varmaankaan hirveää tunkua olisi , jos ei käytettäisi myös voimakeinoja karkuruuden estämiseksi. Oikeinko vai väärin, en ota siihen nyt kantaa.
Alkuperäinen kysymyshän koski diktatuuria, jossa rauhankaan aikana ei ihmisen hengellä juurikaan ole arvoa, ja sotaan lähdettäessä ovat yksilön vaikutusmahdollisuudet varmaankin aika olemattomat. Rivisotilas voi luultavasti vain valita, antaako henkensä välittömästi "omille", vai mahdollisesti vähän myöhemmin "viholliselle". Vihulaisen kanssa riitelyssä on kuitenkin pikkuisen paremmat selviytymisen mahdollisuudet henkilökohtaisella tasolla.
Uskoisin, että aseistakieltäytymisen idea on siinä, että kieltäytyy (jo ennakkoon) epämoraalisesta teosta.
Ilman sotilaita ei ole armeijaa ja ilman armeijaa ei ole sotaa. Jos se olisi minun vallassani, niin maailmassa ei olisi sotilaita eikä siis sotia.