Jos teknologia kehittyy koko ajan vähentäen ihmistyön tarvetta sellaisilla aloilla missä tarvitaan ihmisen fyysistä panosta kohti yhä älyllisempiä ja vaativimpia tehtäviä. Eikö tästä seuraa työttömyyden kasvua, josta taas seuraa syntyvyyden väheneminen, koska työttömien tulot vähenevät, sillä heidän määränsä kasvaa työttömyyden lisäännyttyä, jolloin he eivät voi tehdä enää yhtä paljon lapsia kuin ennen (kun ei ole rahaa lasten elättämiseen).
Käsittääkseni yhteiskunta on sellainen yhdistymä, josta ei voi erota. Tarvitsemme toisiamme elääksemme. Tällä tarkoitan sitä, että yhteiskunta on jonkinlainen aksiooma, jota emme voi epäillä puhuessamme näistä asioista. Markkinatalouden on tarkoitus ensinnäkin laittaa ihmiset töihin ja jakaa ahkerille ihmisille ansionsa mukaan palkkioita. Ihmiset ikään kuin vaihtelevat työtä toistensa kanssa. Minä teen sinulle palveluksen kun sinä teet minulle palveluksen. Raha asettuu sitten tähän väliin ja me saamme luottoa eli rahaa, jonka voimme vaihtaa toisen ihmisen työksi myöhemmin, itse asiassa mihin tahansa työksi kunhan joku vain myy omaa työtänsä sillä hinnalla.
Yritys on sitten toisenlainen toimija, kun se ei ole ihminen ja se ei voi tehdä työtä. Yritys ostaa työtä ja käyttää sitä tuottamiseen. Yritys tuottaa rahaa rahalla, eli tässä vaiheessa rahaa ei tuoteta työllä, vaan sitä tuotetaan ostamalla rahalla rahaa. Nyt yksi toimija voi ostaa jotain mistä se ei ole ”maksanut mitään”. Tämä ei ole mikään ongelma 1800-luvun taloudessa. Investoinnit syövät voiton, syntyy siis uusia markkinoita, kun rahalla tuotettu raha panee ihmisiä ”liikkumaan” näille uusille työmarkkinoille. Yrityksien tuottama investointiraha on siis hyvä asia kun se mahdollisti monien uusien alojen syntymisen. Tässä ei siis ole vielä mitään ongelmallista.
Ongelmia tulee, kun ei ole olemassa enää mitään tilaa minne voitaisiin laajentua. Markkinoita ei voida laajentaa loputtomasti. Investointirahalla ei enää luoda uusia aloja, vaan rahaa tehdään rahalla mielettömästi ja ”investoinnit” aiheuttavatkin inflaatioita, kun realisoidaan sellaista luottoa, jolle ei ole katetta.
Nyt kun joku haluaa tuottaa voittoa, hänen täytyy operoida rahalla, jolla on itse asiassa kaksi erilaista vaihtoarvoa. On olemassa todellinen arvo, joka on suhteessa siihen mitenkä toiset markkinoiden toimijat realisoivat katteetonta luottoansa ja sitten on olemassa se kuvitteellinen arvo, jolla kuvitellaan että nykyisillä ostohinnoilla voitaisiin oikeasti realisoida tämä katteeton luotto todellisuuteen.
Tästä seuraa sitten se että kun taloudessa operoidaan tällä kuvitteellisella rahalla, niin onkin mahdollista että reaalitalouden operaatiot ovatkin jonkin todellisen kutistamista, kun taas kuvitteellinen rahamäärä kasvaa huimasti. Tässä vaiheessa kapitalismi voi hyvinkin alkaa vähentämään väestömäärää, koska inflaation aikana täytyy todella tehdä jotain reaalitodellisuudessa ja silloin pitää leikata menoja ja antaa potkuja ihmisille.
Henkinen työ on siinä mielessä erikoinen asia, että sitä voidaan tehdä vasta sitten kun vatsa on ruokittu. Siinä mielessä se on alisteista fyysiselle työlle. Markkinataloudessa henkisen työntekijä voi mennä kauppaan ostamaan ruokaa palkallansa. No ongelmia tulee kun meillä on vain henkisen työn tekijöitä. Nämä kun tarvitsevat ruokaa itsellensä. Kun kone tekee työtä, niin silloin kuluu vain jonkun ihmisen omaisuutta tähän tuottamiseen ja tuotosta olisi tarkoitus saada voittoa. Kukaan tavallinen ei-kapitalisti ostaa ensin ruokaa ja vasta sitten henkistä työtä. Jatkuvat inflaatiot aiheuttavat sen, että reaalitaloutta joudutaan kutistamaan koko ajan, koska markkinoiden rajat tulevat koko ajan uudelleen ja uudelleen vastaan. Tästä seuraa se, että pyrkimykset laajentaa markkinoita aiheuttavat itse asiassa reaalitalouden kutistumista, kun kuvitteellinen vaihtoarvo ei realisoidukaan todellisuudessa, niin sitten pitää kutistaa jotain todellista toimintaa. Todellisen toiminnan kutistuminen tarkoittaa työttömyyden kasvua ja työttömyydestä seuraa väestömäärän väheneminen, kun kaiken ylimääräisen väestön elättäminen on yhtä kuin ylimääräiset kulut, jotka täytyy eliminoida, jotta kuvitteellinen vaihtoarvo voitaisiin säilyttää. Työttömät eivät halua kuunnella Esa Saarisen luentoja, vaan he tarvitsevat ravintoa elääkseen. Kun kapitalisti voi tuottaa koneilla ”ilmaiseksi” ruokaa, niin tälle ruoalle tarvitaan ostajia, jotta tämä tuotanto olisi kannattavaa. Kun tätä ruokaa voitaisiin tuottaa ilmaiseksi niin että sen tuottamiseen ei tarvittaisi ihmisiä, ei markkinoille synny enää ostovoimaa tältä tuotanto osuudelta, joten tämä vähentää markkinoiden ostovoimaa. Ostovoiman lasku taas laskee hintoja ja hinnat taas kuvitteellista vaihtoarvoa. Tästä seuraa siis se että kysyntää henkiselle työlle ei voi juurikaan löytyä, kun ei ole ostajia. Tämän takia useimmista ihmisistä tulee tarpeettomia rahataloudelle, reaalisesta maailmasta voidaan todella repiä jotain reaalista koneilla, mutta sille tuotannolle ei ole tarvetta vähentyneen kysynnän takia. Minusta siis näyttäisi että henkisen työn kysynnän kasvu on aika epätodennäköistä, jos koneilla voitaisiin tehdä kaikki fyysinen työ.
Tässä on siis perusteluita, joita löysin kun olin saanut idean siitä että kapitalismi mahdollisesti vähentää väestömäärää pitkällä aikavälillä. Nämä perustelut ovat siis keksitty jälkeenpäin, aluksi oli siis idea tästä asiasta. En vieläkään voi sanoa että asia olisi näin varmasti, voimme tietää vain sen minkä tiedämme ja sen vastaavuutta tulevaisuuden kanssa ei voi varmistaa kuin aika. Minulla ei ole myöskään mitään traditionaalisia poliittisia päämääriä, joita pyrkisin tukemaan tällä pohdiskelulla tai ainakaan en ole itse siitä tietoinen.
Käsittääkseni yhteiskunta on sellainen yhdistymä, josta ei voi erota. Tarvitsemme toisiamme elääksemme. Tällä tarkoitan sitä, että yhteiskunta on jonkinlainen aksiooma, jota emme voi epäillä puhuessamme näistä asioista. Markkinatalouden on tarkoitus ensinnäkin laittaa ihmiset töihin ja jakaa ahkerille ihmisille ansionsa mukaan palkkioita. Ihmiset ikään kuin vaihtelevat työtä toistensa kanssa. Minä teen sinulle palveluksen kun sinä teet minulle palveluksen. Raha asettuu sitten tähän väliin ja me saamme luottoa eli rahaa, jonka voimme vaihtaa toisen ihmisen työksi myöhemmin, itse asiassa mihin tahansa työksi kunhan joku vain myy omaa työtänsä sillä hinnalla.
Yritys on sitten toisenlainen toimija, kun se ei ole ihminen ja se ei voi tehdä työtä. Yritys ostaa työtä ja käyttää sitä tuottamiseen. Yritys tuottaa rahaa rahalla, eli tässä vaiheessa rahaa ei tuoteta työllä, vaan sitä tuotetaan ostamalla rahalla rahaa. Nyt yksi toimija voi ostaa jotain mistä se ei ole ”maksanut mitään”. Tämä ei ole mikään ongelma 1800-luvun taloudessa. Investoinnit syövät voiton, syntyy siis uusia markkinoita, kun rahalla tuotettu raha panee ihmisiä ”liikkumaan” näille uusille työmarkkinoille. Yrityksien tuottama investointiraha on siis hyvä asia kun se mahdollisti monien uusien alojen syntymisen. Tässä ei siis ole vielä mitään ongelmallista.
Ongelmia tulee, kun ei ole olemassa enää mitään tilaa minne voitaisiin laajentua. Markkinoita ei voida laajentaa loputtomasti. Investointirahalla ei enää luoda uusia aloja, vaan rahaa tehdään rahalla mielettömästi ja ”investoinnit” aiheuttavatkin inflaatioita, kun realisoidaan sellaista luottoa, jolle ei ole katetta.
Nyt kun joku haluaa tuottaa voittoa, hänen täytyy operoida rahalla, jolla on itse asiassa kaksi erilaista vaihtoarvoa. On olemassa todellinen arvo, joka on suhteessa siihen mitenkä toiset markkinoiden toimijat realisoivat katteetonta luottoansa ja sitten on olemassa se kuvitteellinen arvo, jolla kuvitellaan että nykyisillä ostohinnoilla voitaisiin oikeasti realisoida tämä katteeton luotto todellisuuteen.
Tästä seuraa sitten se että kun taloudessa operoidaan tällä kuvitteellisella rahalla, niin onkin mahdollista että reaalitalouden operaatiot ovatkin jonkin todellisen kutistamista, kun taas kuvitteellinen rahamäärä kasvaa huimasti. Tässä vaiheessa kapitalismi voi hyvinkin alkaa vähentämään väestömäärää, koska inflaation aikana täytyy todella tehdä jotain reaalitodellisuudessa ja silloin pitää leikata menoja ja antaa potkuja ihmisille.
Henkinen työ on siinä mielessä erikoinen asia, että sitä voidaan tehdä vasta sitten kun vatsa on ruokittu. Siinä mielessä se on alisteista fyysiselle työlle. Markkinataloudessa henkisen työntekijä voi mennä kauppaan ostamaan ruokaa palkallansa. No ongelmia tulee kun meillä on vain henkisen työn tekijöitä. Nämä kun tarvitsevat ruokaa itsellensä. Kun kone tekee työtä, niin silloin kuluu vain jonkun ihmisen omaisuutta tähän tuottamiseen ja tuotosta olisi tarkoitus saada voittoa. Kukaan tavallinen ei-kapitalisti ostaa ensin ruokaa ja vasta sitten henkistä työtä. Jatkuvat inflaatiot aiheuttavat sen, että reaalitaloutta joudutaan kutistamaan koko ajan, koska markkinoiden rajat tulevat koko ajan uudelleen ja uudelleen vastaan. Tästä seuraa se, että pyrkimykset laajentaa markkinoita aiheuttavat itse asiassa reaalitalouden kutistumista, kun kuvitteellinen vaihtoarvo ei realisoidukaan todellisuudessa, niin sitten pitää kutistaa jotain todellista toimintaa. Todellisen toiminnan kutistuminen tarkoittaa työttömyyden kasvua ja työttömyydestä seuraa väestömäärän väheneminen, kun kaiken ylimääräisen väestön elättäminen on yhtä kuin ylimääräiset kulut, jotka täytyy eliminoida, jotta kuvitteellinen vaihtoarvo voitaisiin säilyttää. Työttömät eivät halua kuunnella Esa Saarisen luentoja, vaan he tarvitsevat ravintoa elääkseen. Kun kapitalisti voi tuottaa koneilla ”ilmaiseksi” ruokaa, niin tälle ruoalle tarvitaan ostajia, jotta tämä tuotanto olisi kannattavaa. Kun tätä ruokaa voitaisiin tuottaa ilmaiseksi niin että sen tuottamiseen ei tarvittaisi ihmisiä, ei markkinoille synny enää ostovoimaa tältä tuotanto osuudelta, joten tämä vähentää markkinoiden ostovoimaa. Ostovoiman lasku taas laskee hintoja ja hinnat taas kuvitteellista vaihtoarvoa. Tästä seuraa siis se että kysyntää henkiselle työlle ei voi juurikaan löytyä, kun ei ole ostajia. Tämän takia useimmista ihmisistä tulee tarpeettomia rahataloudelle, reaalisesta maailmasta voidaan todella repiä jotain reaalista koneilla, mutta sille tuotannolle ei ole tarvetta vähentyneen kysynnän takia. Minusta siis näyttäisi että henkisen työn kysynnän kasvu on aika epätodennäköistä, jos koneilla voitaisiin tehdä kaikki fyysinen työ.
Tässä on siis perusteluita, joita löysin kun olin saanut idean siitä että kapitalismi mahdollisesti vähentää väestömäärää pitkällä aikavälillä. Nämä perustelut ovat siis keksitty jälkeenpäin, aluksi oli siis idea tästä asiasta. En vieläkään voi sanoa että asia olisi näin varmasti, voimme tietää vain sen minkä tiedämme ja sen vastaavuutta tulevaisuuden kanssa ei voi varmistaa kuin aika. Minulla ei ole myöskään mitään traditionaalisia poliittisia päämääriä, joita pyrkisin tukemaan tällä pohdiskelulla tai ainakaan en ole itse siitä tietoinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
???
Kapitalismi hyötyy kehitysmaiden velkataakasta, jonka avulla se siirtää omia yrityksiään noihin maihin, joissa tuotanto on huomattavasti halvempaa kuin kotimaassa. Velkataakka - kulttuurin ohella - on suurin syy kehitysmaiden väestöräjähdykseen, sillä kehitysapua ei saada kunnolla perille, koska suurin osa valtion saamista rahoista menee velkataakan maksuun. Ulkomaanveloilla pelaaminen on myös selvästi rikkaita maita suosivaa, sillä esimerkiksi Britannian Toisen maailmansodan velkataakka armahdettiin ilman sen suurempia ongelmia; kehitysmaiden velkoja ei sen sijaan juurikaan anneta anteeksi, koska yhtiöt kärsisivät näiden maiden elintason noususta. Hyvin alhainen elintaso ja köyhyysrajan alapuolella eläminen nostaa väestömäärää valtavasti, sillä ihmiset tekevät paljon lapsia oman vanhuutensa turvaksi ja perheen elättäjiksi. Osa lapsista myös kuolee hyvin nuorina puutteellisen terveydenhuollon vuoksi, mikä myös osaltaan asettaa paineita suuren jälkikasvun tekemiseen.
Minä en tosiaan ymmärrä, miten kapitalismi voi vähentää väestömäärää. Kenties paikallisesti rikkaissa maissa, mutta globaalisti vaikutus on päinvastainen.