Olen mies...on jo ikääkin
Täällä on keskusteltu oppimishäiriöistä.Asia kiinnostaa minua sikäli, että en ikinä saanut käytyä kouluja kunnolla loppuun.
Tietysti kansalla on tähän termikin olemassa..tyhmyys!
Kumminkin opin normaalisti lukemaan ja kirjoittamaan lapsena.
Mutta ne säännöt,niiden noudattaminen on todella vaikeaa, Matematiikka,kielioppi,yleensä kaikki,jopa aikoinaan liikennesäännöt.
Olivat minulle kauhistus!
Siihen aikaan,lapsena ja nuorena tälläiselle oli yleensä varattu tulevaisuus joko rikollisena tai paskakuskina, se oli vain luojan määräämää jne.
Opin tietyt asiat suorastaan helposti,ikinä minulla ole ollut vaikeuksia oppia ajamaan laitteita,mopoa, autoa jne..enkä eksy metsässä.
Itsetuntoni on tietysti huono, ja pelkäsin/pelkään opetella asioita joita en ehkä ymmärrä.
Olen hyvä piirtäjä,koulussa voitin kilpailujakin.(jos aihe oli vapaa)eli ei sääntöjä!
Myös rytmitaju,ja sävelkorva on hyvä...mutta ne nuotit!Soittelin rumpuja mallikkaasti, olen nopea käsistäni.
Minulla on lievä R-vika, vaikka olen ferpaalisesti puhelias.
Olin huono urheilija,mutta nopea ja tarkka silmäinen lentopallonpelaaja. (helppot säännöt)
Joskus en ymmärrä lukemaani, joudun lukemaan asian moneen kertaan, aivan kuin jäisin miettimään liikaa jotain kohtaa.
Tarvitsen hyvän motivaation oppiakseni yleensä mitään, ja omalla tavallani.
Siksi koulunkäynti oli lähes mahdotonta, oppimistapa oli ennalta säädetty ja noudattaa tarkkoja kriteerejä...kauhistus!
Nämä pikku seikat tietysti aiheuttivat suuria ongelmia elämääni, mutta olen sukkuloinut halki elämän vaiston avulla..hehe
Tyttäreni on selvästi perinyt ominaisuuksiani
käy häntä sääliksi!
Pelkkä tyhmyys ei mielestäni selitä ongelmaani.
Täällä on keskusteltu oppimishäiriöistä.Asia kiinnostaa minua sikäli, että en ikinä saanut käytyä kouluja kunnolla loppuun.
Tietysti kansalla on tähän termikin olemassa..tyhmyys!
Kumminkin opin normaalisti lukemaan ja kirjoittamaan lapsena.
Mutta ne säännöt,niiden noudattaminen on todella vaikeaa, Matematiikka,kielioppi,yleensä kaikki,jopa aikoinaan liikennesäännöt.
Olivat minulle kauhistus!
Siihen aikaan,lapsena ja nuorena tälläiselle oli yleensä varattu tulevaisuus joko rikollisena tai paskakuskina, se oli vain luojan määräämää jne.
Opin tietyt asiat suorastaan helposti,ikinä minulla ole ollut vaikeuksia oppia ajamaan laitteita,mopoa, autoa jne..enkä eksy metsässä.
Itsetuntoni on tietysti huono, ja pelkäsin/pelkään opetella asioita joita en ehkä ymmärrä.
Olen hyvä piirtäjä,koulussa voitin kilpailujakin.(jos aihe oli vapaa)eli ei sääntöjä!
Myös rytmitaju,ja sävelkorva on hyvä...mutta ne nuotit!Soittelin rumpuja mallikkaasti, olen nopea käsistäni.
Minulla on lievä R-vika, vaikka olen ferpaalisesti puhelias.
Olin huono urheilija,mutta nopea ja tarkka silmäinen lentopallonpelaaja. (helppot säännöt)
Joskus en ymmärrä lukemaani, joudun lukemaan asian moneen kertaan, aivan kuin jäisin miettimään liikaa jotain kohtaa.
Tarvitsen hyvän motivaation oppiakseni yleensä mitään, ja omalla tavallani.
Siksi koulunkäynti oli lähes mahdotonta, oppimistapa oli ennalta säädetty ja noudattaa tarkkoja kriteerejä...kauhistus!
Nämä pikku seikat tietysti aiheuttivat suuria ongelmia elämääni, mutta olen sukkuloinut halki elämän vaiston avulla..hehe
Tyttäreni on selvästi perinyt ominaisuuksiani
käy häntä sääliksi!
Pelkkä tyhmyys ei mielestäni selitä ongelmaani.
Vastaukset 4
Vanhimmat
ongelman nimi taitaa olla lukihäiriö, käy osoitteessa www.lukihero.fi, löydät apua molemmille::)) Lainaa kirjastosta kirja "ei tyhmä eikä laiska vaan erilainen oppija".
ei..ethän sinä tyhmä ole..laisinkaan,tekstistäsihän tuli esiin mitä erilaisempia taitoja mihin kykenet!!
en ole mikään ammattiihminen mutta mieleeni tuli tässä sellainen sana kuin dysfasia..siinä on puheen ymmärtämisen mikä vaikuttaa oppimiseen ja/tai tuottamisen vaikeuksia..ei siis mikään kehitysvamma vaan kautta aikain joillakin ihmisillä olva juttu..kuten pojallanikin..otappa selvää aiheesta!en ole varma mutta tyttärenkin kohdalla kannattaa kysyä koulupsykologilta mikä olisi kyseessä..että miten saisi apua parhaiten..kyse ei ole siis tyhmyydestä ollenkaan!!etsi netistä hakusanalla dysfasia..jos vaikka siitä olisi apua=)
Mulla on vähän sama juttu, noiden sääntöjen kanssa. Neljä vuotiaana opin ihan itse soittamaan pianoa, soitin kaikkia lastenlauluja kuulomuistin perusteella. Sitten kun olin kuusi vuotias, vanhempani ilmoittivat minut pianonsoittotunneille. Kävipä sitten niin, että innostus pianonsoittoon lopahti heti. Ei enää saanut soittaa vapaasti ja niinkuin halusi, vaan piti hioa tekniikkaa aina käsien asennosta istuma-asentoon. Eikä enää saanut opetella mitä halusi, vaan opettaja antoi kotiläksyt, jotka oli ihan kökköä musiikkia (lapsen mielestä tietty :)
Jatkoin kuitenkin pianonsoittoa 16-vuotiaaksi, pakkopullaa se kyllä oli. Sen koommin en ole pianoon koskenut (ikää nyt 22).
Sama juttu piirtämisessä. Rakastin lapsena piirtämistä, mutta koulussa kun kuvaamataidon tunnit alkoivat, aloin vihaamaan piirtämistä, ja kuvaamataidon opettajaa..
Myös tietokoneista olin hyvin kiinnostunut, ennen kuin menin opiskelemaan alaa.. lopetin koulutuksen puolen vuoden jälkeen, kun kiinnostusta ei enää löytynyt.
Näitä esimerkkejä on paljon.. mutta lopetan nyt luettelemisen tähän :)
Tässä tuli taas esimerkki meidän ns.alisuorittajien ongelmiin.
Jotkut ,kuten me,tarvitaan erillaista opetusta ,kuin mitä "normaalikoulu" tarjoaa.
Moni kyky menee hukkaan tämän valitettavan seikan vuoksi.
Näillä erilaisilla oppijoilla on evoluutiossa ollut"tarkoitus" muuten meitä ei olisi.
Yhteiskunta vain on harmonisoitunut, eikä luovuutta arvosteta, kuin vasta sitten kun oppiarvot on ensin hankittu.