Samuuden ja sumeuden hämärä

Aleksi kirjoitti:

Rationaalisessa ajattelussa on käsiteltävien asioiden ilmettävä tautologioina (tässä tarkoitan tautologialla sitä että kaikkien muotojen on oltava palautettavissa niiden sisällön eli alkuelementtien rakennelmiin), mikäli ajattelu päätyy sisäiseen koherenssiin. Sisäinen koherenssi tarkoittaa sitä että ajattelija kokee ajatelmansa olevan sisäisesti ristiriidaton, vaikka se ei muille sellaisena ilmenisikään. Tautologiat ovat ajatuksia, jotka voidaan palauttaa samuuteen, joka vallitsee kaikkien sisäisesti ristiriidattomien ajatusten välillä, kaikki ajatukset ovat palautettavissa samuuteen.

Mikä on sitten tämä samuus? Samuus on sitä että nämä kaikki asiat ovat pohjimmiltaan samoja, samoista elementeistä rakennettuja. Tautologioita voi ilmetä vain silloin, jos kaikki muodot on rakennettu samoista rakennuselementeistä. Rakennuselementit ovat siis kaiken alku ja juuri, joista mitä monimutkaisimmat muodot saavat alkunsa, kaikki voidaan palauttaa alkuelementtien muodostamiin muodostelmiin, jolloin ajattelu ilmenee sisäisesti ristiriidattomana. On myös mahdollista olettaa dualistista samuutta, voimme kuvitella kaiken muodostuvan positiivisista ja negatiivisista varauksista, jolloin samuus ilmenee näiden kahden alkuelementin muodostamissa muodoissa. Täydellinen samuus edellyttää sitä että kaiken perusta on lopulta yksi ja sama alkuelementti, sillä miten näiden kahden erilaisen alkuelementin erilaisuus voitaisiin ilmaista tautologioina? Ei mitenkään ja sen takia on helpompi olettaa vain yksi alkuelementti.

Se kuinka ajattelu muodostuu, perustuu ajattelun ontologialle, joka on käsitys alkuelementtien luonteesta.

Ajattelu, jota ei ohjaa mikään opillinen ontologinen malli, voisi kutsua sumeaksi ajatteluksi, sillä tässä maailmassa kaikki asiat vain ilmenevät hämärästi, koska siellä olevien asioiden väliset suhteet ovat ehkä ”sattumanvaraisia” tai niitä ei ylipäätänsä sinne kuvitella, asioilla ei ole siellä syitä ja seurauksia, vaan asiat ilmenevät miten ne sattuvat ilmenemään. Mutta kuitenkin tuntuu mahdottomalta että ajattelu voisi edetä ilman perusteluita, miten ajattelu voisi edetä, jos ei olisi perusteluita ja selityksiä? Tämä tosiaan vaikuttaa mahdottomalta, ei voida ajatella ilman perusteluita ja selityksiä, koska se ei olisi ajattelua? Ei-opillista ajattelua ei voi siis olla edeltävien ajatteluketjujen perusteella olemassa, koska kaikessa ajattelussa on jokin asia joka pitää niitä ajatuksia yhdessä, eli siis joitain yhteyksiä ajatuksien välillä täytyy olla, vaikkakaan niiden ei tarvitse olla sellaisia että niiden kuviteltaisiin olevan jotenkin konkreettisesti vertailtavissa toisiinsa, niiden voidaan kuvitella omaavan suhteita, jotka osoittavat sen mitä tällä ajatusketjulla on saavutettu tietyillä ehdoilla, mutta ei juuri mitään muuta.

Kun ajattelemme joitakin loogisia muotoja, rakennamme ne alkuelementeistä, jotka ovat täsmälleen samanlaisia. Näillä elementeillä voi olla ominaisuuksia, mutta täydelliseen loogiseen puhtauteen pyrkiessä ne eivät ole sallittuja, koska silloin voisi olla loogista olettaa alkuelementille ominaisuus, joka ei ole palautettavissa loogisten selitysten maailmaan (mikäli alkuelementit ovat selityksen perusta).

Kun ajattelemme muotoja, tarkoitamme jonkin sisällön muotoa, eli alkuelementtien muodostamaa muotoa, emme siis loogista muottia, joka kopioi sisällön eli alkuelementtien muodostelman tyhjentämällä sisällön mutta täyttämällä ulkopuolen. Näin rakennamme muotin, jolla voimme tuottaa uusia muotoja. Puhtaassa loogisessa avaruudessa on vain puhtaita sisältöjä, eli sisällöt muodostuvat aina alkuelementeistä, jotka ovat täydellisesti samanlaisia.

Ajatelkaamme jotain reaalisia asioita, omena on suurin piirtein pallonmuotoinen, omenasta voimme tehdä muotin laittamalla omenan kipsiin, jonka kovetuttua voimme halkaista tämän kipsimuotin ja täyttää omenan uudella omena-sisällöllä. Kuitenkaan kun laitamme omenan tehosekoittimeen ja kaadamme omenamehun kipsimuottiin ja suljemme sen, niin avattuamme muotin omenamehu valuu muotin raosta käsillemme. Tässä reaalisessa tapahtumassa ei siis sisältö muodostunut puhtaista alkuelementeistä, jotka olisivat tismalleen samanlaisia, vaan sisältö oli erilaisessa muodossa, vaikka se oli aivan sama. Reaalimaailmassa voisimme tietysti puhua puhtaista alkuelementeistä atomeista jne., mutta koska on selvää että nämä eivät ole palautettavissa johonkin samuuteen, alkuelementtiin, joka olisi kaiken perusta, niin todellisessa maailmassa ei vallitse samanlaisia muotin-muodon-sisällön lakeja. Miten siis reaalimaailma ja looginen avaruus ovat yhteen sovitettavissa? Ilmeisesti ainoa keino varmistaa jonkin loogisen muotti-muoto-sisältö tautologisuus on kokeilu, mikäli voimme onnistuneesti käyttää jotain muottia johonkin asiaan, niin silloin tämä muotti on hyödyllinen muotti, mutta mitään se ei kerro sen loogisesta tautologisuudesta.

Kun katsomme kaukoputkella etäisiä kohteita, joudumme säätämään linssiä, jotta näkisimme sen kohteen, jota tavoittelemme mahdollisimman selkeästi. Jos säädämme linssiä liian paljon, kohde sumenee ja vain tietyillä säädöksillä kohde näkyy kirkkaasti ja selkeästi. Meillä täytyy olla jokin käsitys siitä minkä me odotamme olevan kirkasta ja selkeää, mitä se sitten voisi olla? Miksi tarkat ja selkeärajaiset kohteet ovat tarkkoja ja selkeärajaisia kohteita?

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä