Epäpätevä Ben Furman!

Furman näyttää saaneen pätevyytensä erikoista tietä. Suurin pulma Furmanin suhteen lienee kuitenkin hänen tapansa puhua eri medioissa mielenterveysasioista toistuvasti kärjistäen, mustavalkoisesti ja usein monimutkaisia asioita populistisesti yksinkertaistaen. Suomen Kuvalehden haastattelussa hän mm. vertaa psykoterapiassa käyntiä hammaslääkärillä käyntiin ja ihmettelee, kuka kävisi hammaslääkärillä 2 kertaa viikossa kahden vuoden ajan niin kuin psykoterapiassa on tapana! Varmaan hauska mielikuva, mutta herättää kyllä kysymyksen sekä Furmanin etiikasta ja tietotasosta. Alaan vähemmän perehtynyt saa Furmanin kautta usein hyvin kummallisen käsityksen Suomen terapioista sekä terapeuteista. Median näkökulmasta Furman kyllä on riemullinen tapaus, koska hänen avullaan on helppo laatia myyviä otsikoita (Ben Furman:Freud oli kokaiinia käyttävä höppänä- City-lehden otsikko muutaman vuoden takaa.) Faktat ja fiktiot näyttävät Furmanin lausumissa sekoittuvan usein niin, ettei lukija tiedä mikä on mitä. Furman on käynyt sotaansa hoitojärjestelmiä ja psykologiaa vastaan pari vuosikymmentä ja näyttää näkevän psykoanalyytikot kaiken pahan alkuna ja juurena. Hän ei jätä tilaisuutta käyttämättä mollatakseen ns. perinteisiä hoitojärjestelmiä. Hän väitti viime syksynä lähinnä psykoanalyytikoiden kärsivän kelan psykoterapiarahojen loppumisesta, vaikka merkittävä osa Furmanin yksisilmäisiin kommentteihin tuli kognitiivisten ja muiden ei-analyyttisten psykoterapeuttien taholta. Furman ei pahoitellut, että potilaat joutuivat umpikujaaan rahojen ja terapioiden keskeytyessä, ei surkutellut psykoterapeuttien tilannetta, kun nämä joutuivat hankalaan tilanteeseen yrittäessään viedä hoitoja eteenpäin kaaottisessa tilanteessa. Ei, hän kiitti kelaa hienosta ja ryhdikkäästä linjauksesta potilaiden jäätyä heitteille. Furmanin toiminta oli mitä härskeintä junailua ja vallankäyttöä yrityksessä kaataa nykyistä psykoterapiakenttää. Furmanin etiikka on monilta osin todella kyseenlaista ja hänen asemansa vuoksi sitä on syytä ruotia julkisesti.

Ben Furman on paitsi julkkis ja psykiatri, myös yksityisyrittäjä, joka tarjoaa psykoterapiakoulutusta (Lyhytterapiainstituutti) sekä monenlaisia palveluita mm. yrityksille.

Kuinka hänet on voitu valita Kelan psykoterapioista päättävään ryhmään asiantuntijajäseneksi?

Olen käsittänyt, että ihminen, jolla on oma lehmä ojassa enemmän tai vähemmän on JÄÄVI osallistumaan tämmöiseen päätöksentekoon edes asiantuntijan roolissa.

Onko se edes sallittua?
Jos se on sallittua, niin se ei ainakaan ole hyvien tapojen mukaista.

En ole tunnistanut Furmania fanaatikoksi!