Tässä jutussa on termit vähän virheellisiä mutta idea selvinee.
Einsteinin mukaan aika hidastuu suuremmassa painovoimassa(ulkopuolisen tarkkailijan mielestä)
Joten saman teorian mukaan aika nopeutuu kevyemmässä gravitaatiossa.
Kysymys kuuluu mikä on universumin ns.nopein aika.
Einsteinin mukaan aika hidastuu suuremmassa painovoimassa(ulkopuolisen tarkkailijan mielestä)
Joten saman teorian mukaan aika nopeutuu kevyemmässä gravitaatiossa.
Kysymys kuuluu mikä on universumin ns.nopein aika.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ominaisaika... se jossa kukin tapahtumat näkevät.
on hieman petollinen.
Fysikaalisena suurena aika on mm. eräs nopeuden komponentti. Nopeus = aikayksikössä kuljettu matka. Tässä mielikuvassa meillä on silmiemme edessä ilmiö, jossa jokin (ikään kuin esineellinen) kohde liikkuu paikasta toiseen ja aikaa kuluu. Ajattelemme "ajan" kuluvan jotenkin "yleensä", ikään kuin jokin kello kävisi tuossa samassa "tilassa" jossa ilmiö tapahtuu, ja mittaisi aikaa.
Ennen suhteellisuusteoriaa kuviteltiin, että aika raksuttaa avaruudessa, sen jokaisessa pisteessä, ja että ajan mittaaminen olisi vain jonkinlainen tekninen ongelma. Aika ei kuitenkaan ollutkaan mitään tämän luonteista, siis kaikkiallista, yleistä. Suhteellisuusteoria kytki ajan kulumisen liikkeen nopeuteen niin, että mitä nopeammin mennään, sitä hitaammin aika kulkee.
Tätä aikadilataatiota kuvitellessamme joudumme vaikeuksiin, koska hahmotamme ajan aina samalla tavalla: ikään kuin se olisi johonkin ilmiöön "ulkopuolisena" kuuluva tekijä - siis ikään kuin ilmiöllä aina olisi ympärillä
än jonkinlainen ajallinen miniavaruus, jossa se tapahtuisi. Tällaista ei kuitenkaan ole.
Jos kaikki maailmankaikkeuden materia häviäisi, häviäisi myös aika. Sitä ei olisi "tyhjyydessä", eikä sitä jäisi jäljelle minkään yksittäisen ilmiön liepeille miniavaruuteen.
Kysymys siitä mikä on valon "todellinen" nopeus on niin muodoin vähän ongelmallinen. Yhtäältä mittaamme valon nopeutta, sanomme, että esim. tyhjiössä sen nopeus on niin-ja-niin paljon. Toisaalta tiedämme että kaikki nopeuden määrittämisessä käyttämämme mielikuvakomponentit, massa, matka, aika, eivät "oikeasti" ole sellaisia kuin minä ne kuvittelemme, vaan jotain ihan muuta. Jos jotenkin pääsisimme jokaikisen ilmiös "sisään", tietäisimme miten meidän ne pitäisi kuvitella. Mutta jo "ilmiön" käsite on jotain joka on ulkopuolisen silmin määritelty.
Niin ollen olemme hieman hukassa. Jos sukellamme äärettömien pienten tapahtumien mikromaailmaan, mielikuvamme asioista hajoavat ja osoittautuvat käyttökelvottomiksi. Esim. sille missä jokin "kohde" on ja miten nopeasti se liikkuu, ei enää hyvin läheltä tarkasteltuna löydy tarkkaa määrittelyä. Tätä sanotaan epätarkkuusperiaatteeksi.
Kysymyksesi jää siis osin ratkaisematta. Emme pääse sellaiselle näköalapaikalle, josta sen voisi ratkaista.