Keskimäärin älykkyys saavuttaa vakionsa 16- vuoden aikana. Täysi- ikäiseksi tultaessa älykkyys on vakiintunut ja kehitys pysähtynyt?
Onko asia totta , näin luin eräästä nettilinkistä.
Tapahtuuko kehitystä myöhemminkin? Itse koen olleeni "tyhmempi" peruskoulussa ja lukiossa kuin yliopistossa. Ainoastaan yliopistossa saan suht' vaivatta kiitettäviä arvosanoja ( toki opiskelen sellaisia aineita, jotka aidosti kiinnostavat), peruskoulussa keskiarvoni oli alle 8,0, samoin lukiossakin. Kieliäkin omaksun nopeammin yliopistossa kuin lukiossa, ( en tosin ole koskaan ollut huono kielissä, luen yliopistossa yhtä kieltä sivuaineena.)
Voiko siis olla mahdollista, että noin 25 vuotiaana ihminen on älykkyytensä huipulla? ( aloitin yliopistossa vasta 24- vuotiaana, sitä ennen opiskelin muuta, tein töitä ja " etsin itseäni"), pääsin yliopistoon sisään ensimmäisellä yrittämällä. (Tällä hetkellä menossa 4. vuosi.- opareita yli 160)
Eli, tarkoitus ei ole kehua itseäni, mutta sinänsä olen kummastunut siitä, että aiemmin en ole kokenut olleeni älykäs ,vaan keskiverto, epäkäytännöllinen ja en ihmeen hyvä missään.( sukupuolesta vielä, olen nainen, mikä tehnee minusta vielä poikkeuksellisemman, yleensähän yliopistossa opiskelevilla tytöillä on takanaan hyvä/kiitettävä opintomenestys peruskoulussa ja lukiossa.
Onko asia totta , näin luin eräästä nettilinkistä.
Tapahtuuko kehitystä myöhemminkin? Itse koen olleeni "tyhmempi" peruskoulussa ja lukiossa kuin yliopistossa. Ainoastaan yliopistossa saan suht' vaivatta kiitettäviä arvosanoja ( toki opiskelen sellaisia aineita, jotka aidosti kiinnostavat), peruskoulussa keskiarvoni oli alle 8,0, samoin lukiossakin. Kieliäkin omaksun nopeammin yliopistossa kuin lukiossa, ( en tosin ole koskaan ollut huono kielissä, luen yliopistossa yhtä kieltä sivuaineena.)
Voiko siis olla mahdollista, että noin 25 vuotiaana ihminen on älykkyytensä huipulla? ( aloitin yliopistossa vasta 24- vuotiaana, sitä ennen opiskelin muuta, tein töitä ja " etsin itseäni"), pääsin yliopistoon sisään ensimmäisellä yrittämällä. (Tällä hetkellä menossa 4. vuosi.- opareita yli 160)
Eli, tarkoitus ei ole kehua itseäni, mutta sinänsä olen kummastunut siitä, että aiemmin en ole kokenut olleeni älykäs ,vaan keskiverto, epäkäytännöllinen ja en ihmeen hyvä missään.( sukupuolesta vielä, olen nainen, mikä tehnee minusta vielä poikkeuksellisemman, yleensähän yliopistossa opiskelevilla tytöillä on takanaan hyvä/kiitettävä opintomenestys peruskoulussa ja lukiossa.
Vastaukset 24
Vanhimmat
En usko että asia on näin. Kykysi oppia on muuttunut, nuorempana on hieman eri vaikuttimet kuin vanhempana, se on varmasti vaikuttanut.
( Triple Ninen mainostamalta Sigma Societyn sivulta ;)
4 – Vakiintuuko älykkyys kaikilla ihmisillä 16 vuoden vaiheilla?
Vast.:
Ei. Keskimäärin älykkyys saavuttaa maksiminsa 16 vuoden iässä. Eräät tutkimukset osoittavat että näin käy jo 14 vuoden ikään mennessä, toisten mukaan tämä ikä on 17 tai 18. On olemassa tutkimuksia, joiden mukaan ihmisen älykkyys on 8-vuotiaalla jo 80% lopullisesta älykkyydestä ja 13-vuotiaalla 92%. On pitäviä todisteista siitä, että henkilöillä joiden ÄO on korkea tapahtuu kehitystä vielä 20:n tai 25 vuoden ikään asti kun taas henkilöiillä oilla on matalampi ÄO on taipumus vakiintua normaalia aikaisemmin.
Pitääkö em. paikkaansa? Psykologi osaisi sanoa varmaa.
>Keskimäärin älykkyys saavuttaa vakionsa 16- vuoden aikana. Täysi- ikäiseksi tultaessa älykkyys on vakiintunut ja kehitys pysähtynyt?
Jos heitetään epäluotettavat älykkyystestit ikkunasta ulos niin muusta aineistosta päätellen looginen älykkyys saavuttaa huippunsa alle 30-vuotiaana.
>Tapahtuuko kehitystä myöhemminkin?
Kyllä. Ihmisen aivot näköjään muuttuvat iän myötä. Ihmiset kutsuvat sitä kokemukseksi, mutta se ei ole totta. Todennäköisesti biologia vääntää ihmisen aivoja erilaiseksi eri ikäkausina.
Sosiaaliset taidot korostuvat joillakin iän mukana. Toisista tulee pehmeämpiä ja toisista megabitchejä.
>(Tällä hetkellä menossa 4. vuosi.- opareita yli 160)
>Eli, tarkoitus ei ole kehua itseäni, mutta sinänsä olen kummastunut siitä, että aiemmin en ole kokenut olleeni älykäs ,vaan keskiverto, epäkäytännöllinen ja en ihmeen hyvä missään
Kuule, mikään kertomuksesasi ei vahvista sitä, että olisit nyt älykkäämpi kuin aiemminkin. On ihan mahdollista, että sinuun on iskenyt narsistinen harha. Sinähän kirjoitat:
"toki opiskelen sellaisia aineita, jotka aidosti kiinnostavat"
eli sinun ympäristösi suhteellinen vaatimustaso on saattanut laskea. Et kerro mitä opiskelet pääaineenasi. Yliopistossa opetetaan paljon puppua, jonka opiskelua älykkyys vain haittaa, koska älykäs näkee, että se on puppua.
Jos opiskelet fysiikkaa, matematiikka, tietojenkäsittelyä ja opinnot tuntuvat luistavan paremmin niin olet älykkäämpi kuin aiemmin. Jos sinusta on tulossa nk. novellimaisteri niin todennäköisesti ympäristön vaatimustaso on laskenut aiempaan verrattuna.
Mitä kielten opiskeluun tulee niin sekään ei vaadi älliä. Lievästi CP-vammainen tuttavani veti melkein maksimeja klassisesta kreikasta. Minun lingvistinen älykkyyteni lähentelee 170 testeissä. Kieltenopiskelu ei ole ollut minulle täysin helppoa, vaikka olenkin niitä opiskellut harrastuksena. Kieliopissa on jatkuvasti virheitä eikä ainekirjoituskaan ollut täysin huippua.
Kirjoittaminen ja vieraan kielen hallitseminen on enemmänkin taidetta kuin älykkyyttä.
Tosin nautin patenttien ja sopimusten reikien huomaamisesta. En nauti kielellisistä älykkyystesteistä, koska löydän niistäkin virheitä :-)
Yliopiston vaatimustaso ei liene kaikissa aineissa sama, paljon riippuu mitä ainetta opiskelee. Osasta kursseista saa hyvin helposti kiitettäviä, eivätkä opettajatkaan vakuuta ammattitaidollaan. Toisaalta jos vaatimustaso on laskenut, eikö se tarkoita, että kaikkien yo- opiskelijoiden tulisi saada yhtä helposti kiitettäviä arvosanoja samoista aineista. Todennäköisesti huippuälykäs ihminen ei välttämättä sopeudu yliopistoon, normaaliälyinen pärjää hyvin, jos on ahkera. Parhaiten pärjännevät keskitasoa huomattavasti älykkäämmät, mutta eivät nerot. ( veikkaisin)
Cp -vammaisuuttakin on monenlaisia, eivät kaikki cp -vammaiset ole henkisesti jälkeenjääneitä. Eikös löydy cp -vammainenkin pappi? Sitä paitsi henkisesti jälkeenjäänýt ei voi opiskella korkeakoulussa, jos muuta väität, puhut puppua. Kiinnostaisi tietää, että missä testeissä olet saanut lingvistiiviseksi älykkyydeksi 170. ( Testit mittavat pääasiassa loogista päättelykykyä, useimmat testit ovat kulttuurivapaata kuviopäättelyä.)
En ole humanisti, vaan opiskelen yhteiskuntatieteellistä alaa. Mitä vieraisiin kieliin tulee, kielten logiikka on melko yksinkertaista. Romaanisissa kielissä ja englannissa sanasto on myös huomattavan samankaltaista, joten tämäkin auttaa kielten oppimista.
oppii kieliä ns. lonkalta ilman pänttäämistä. (Pänttämisellä viittaan siihen kuinka entinen kämppikseni väitti, että kielten oppiminen perustuu suurelta osin ulkoa opetteluun, ei järjen käyttämiseen). on siis olemassa huippuälykkäitä ja/tai huippulahjakkuuksia, jotka oppivat kielen kuin kielen vaivatta- Esimerkki em. kielinerosta on esimerkiksi professori Hämeen-Anttila. Professori on Islamin tutkija ( en muista virallista alaa ,tai miehen etunimeä ). Reilut vuosi sitten ilmestyneessä Helsingin Sanomien NYT-liitteessä, mainittiin kaikki kielet mitä herra osaa, jos em. kielten hallinta ei vaadi älliä, niin mikä sitten?
Yliopistossa voi alalla kuin alalla olla huippuälykkäitä ihmisiä, ei vain matematiikkaa lukevien joukossa. Todennäköisempää tosin lienee se, että yliopistossa matematiikkaa opiskeleva ja siinä menestyvä on älykkäämpi kuin tyypillinen humanisti. Ihmetyttää toisaalta katkeruus humanistisia aloja kohtaan ( viittauksesi novellimaistereihin), aloilla kyllä luetaan paljon, mutta kyllä siihenkin älliä tarvitaan. Hyvä muisti ja lukunopeus eivät kylläkään täysin korreloi älykkyyden kanssa, tai korrelaatio ei ole 100%:nen. Hyvä muisti ja nopea lukutaito tosin auttavat todella paljon opiskelussa, eikä em. ominaisuuksista ole varmaan haittaa päivittäisessä elämässäkään.
elämässä, opiskeluhan on monelle sitä päivittäistä elämää:)
Tarpeeton lisäkommentti, mutta loppulause vaikutti vähän tökeröltä.
ja älykkyyden suhde lienee niitä enemmän tai vähemmän selvittämättömiä kysymyksiä, mutta varmaan se voidaan sanoa, että yksinkertaistuksia ei kannata harrastaa.
Muistista tiedetään (Bergströmin mukaan) että se on mekanismi aivoissa, joka säilyttää "kovan", so. käsitellyn tiedon. Silloin kun aivoissa tapahtuu arvonmuodostusta tai luodaan jotain uutta, muisti ei toimi. Tiedon on siis oltava jollakin tavalla valmista, kiteytynyttä ja muuttumatonta, jotta muisti sen tallettaisi.
Luovien nerojen tunnettu hajamielisyys ja mm. se miksi vaikkapa hyviä vitsejä on aika vaikea muistaa, voisi selittyä tältä pohjalta.
Älykkyyden suhteen on niin, että se mitä testeillä nykyisin mitataan, näyttäisi olevan valmiutta käsitellä jokseenkin "kiteytyneitä" palikoita. Jos näin on, testeissä menestyvät ihmiset ovat todennäköisesti tyypillisesti epäluovia. Arkipäivän havainnot esim. tältä palstalta taitavat vakuuttavasti tukea tätä oletusta?
Matemaattinen lahjakkuus tarkoittaa operoimista sisällöiltään kiinteillä elementeillä, ja siksi se taitaa olla vähän eri asia kuin esim. kielellis-käsitteellinen lahjakkuus. Filosofit tarvitsevat periaatteessa vähän kumpaakin lajakkuuden lajia: sekä päättelyä kiinteiden palikoiden varassa, että luovaa käsitteellistä yhdistelyä synteesien tekemisessä. Fyysikot, huippufyysikotkin, ovat "filosofeina varsin lapsellisia" (G H von Wright), minkä kyllä voi havaita jos tutustuu vaikkapa Einsteinin tai Hawkingin filosofisiin käsityksiin. Puhumattakaan nyt sitten näistä pienemmistä kuten vaikkapa Kari Enqvististä, jonka tiedonfilosofiset käsitykset ovat hyvinkin naiiveja.
Mielenkiintoista on mm. se että kun älykkyyttä on päädytty mittamaan yksipuolisesti kuviopäättelyllä, samaan kytkyyn on kuitenkin huolittu nopeus - ts. uskotaan siihen että älykkyys olisi nimenomaan myös kykyä ratkaista annettu palikkatesti nopeasti. Tämä kytkentä näyttäisi puhuvan sen puolesta, että yritetään jäljittää sitä aivojen kykyä joka perustuu muistamiseen ja oppimiseen. Oppimispsykologian mukaan tiedetään, että se joka oppii (muistaa) hyvin, oppii tavallisesti myös nopeasti.
Luova ajattelu taas tyypillisesti on hidasta. "Älkääs edetkö niin nopeasti", oli yksi Einsteinin tavallisista huudahduksista. Ludwig Wittgenstein taas kehitti jopa kirjoitustyylin, jota olisi pakko lukea hitaasti.
" testeissä menestyvät ihmiset ovat tyypillisesti epäluovia" kirjoitit. Em. voi olla tottakin, Image- lehdessä ( en muista tarkkaa numeroa)oli mensaa käsittelevä iso juttu, jossa todettiin, että tyypillinen mensan jäsen on noin 30- vuotias insinööri.
Kuviopäättelytestien etu on se, että niihin ihmisen koulutustausta vaikuttaa minimaalisesti. Tosin testit ylikorostavat nopeuden merkitystä, eli älykäs hajamieli saanee testeistä liian matalan tuloksen, toisaalta nopeutta vaaditaan siksi, että jyvät erottuisivat akanoista. Kuviopäättelytehtävät eivät loppujen lopuksi liene (kaikki) niin vaikeita, ettei niitä voisi ratkaista virheettömästi, jos testattavalla vain olisi rajattomasti aikaa käytettävänään.
Pitää muistaa, ettei kukaan osaa oikein selittää, millaisesta henkisestä resurssista "älykkyydessä" on kyse.
Testaamisen historia kertoo vakuuttavasti vain sen että eri aikoina älykkyydellä on käsitetty eri asioita. Sillä on testaamisen noin viisikymmenvuotisessa aktiivihistoriassa ollut vaihteleva sisältö.
Se että nykyisin uskotaan kuviopäättelyyn voi olla seurausta joistakin ajassa olevista yleisten ajatustapojen trendeistä (joista esimerkiksi myös ns. tieteellisen realismin suosio on samansuuntainen esimerkki), eikä ollenkaan siitä mitä tavallisimmin perusteluna esitetään - siis että olisi jotenkin osoitettavissa kuviopäättelyn ei-kulttuurisodonnaisuus. Maallikkokin voi tajuta, etteivät kuviot itsessään ole luonnonmuotoja vaan abstraktioita, ja että loogisen säännön seuraaminen on aina kulttuurisodonnaista.
Tämä on yksi älykkyyskeskustelun tabu. Toinen on esim. se, että testien pisteitykset lähtevät liikkeelle oletuksesta että älykkyys olisi jokin sellainen ominaisuus joka väestössä jakautuisi Gaussin käyrän esittämällä tavalla.
Tällainen lähtökohtaoletus on tietysti kaatteeton sikäli, että se mitä mitataan ei ole selvästi määriteltyä. Gaussin käyrään päädytään kun mittatikut eli tehtävät standardisoidaan olettaen että älykkyys olisi jokin samanlainen ihmisen ominaisuus kuin esim. ihmisen pituus. Mutta älykkyys ei ole mitään samalla tavalla objektiivisesti mitattavaa kuin pituus. Testit toimivat auttavasti älykkyyden määritelmänä, mutta eivät kerro mitään siitä mitä jää testeissä mittaamatta.
Testeissä menestyvät ihmiset näyttäisivät tyypillisesti olevan sokeita näkemään sitä miten vähin eväin älykkyydeksi nimetty henkinen resurssi on määritelty. Heitä eivät juuri vaivaa tuollaiset kysymykset kuin esim. kysymys siitä miksi uskotaan nimenomaan nopeuden olevan merkki kyvykkyydestä, vaikka se voi yhtä hyvin olla merkki tietystä kyvyttömyydestä.
Vaikka viestisi on yleisilmeeltään asiallinen, ei se lähemäpää tarkastelua kestä. Heittelet omia mielipiteitäsi yleisinä totuuksina aika suruttomasti:
"Pitää muistaa, ettei kukaan osaa oikein selittää..."
"Maallikkokin voi tajuta, etteivät..."
"...lähtökohtaoletus on tietysti kaatteeton..."
"...ihmiset näyttäisivät tyypillisesti olevan sokeita näkemään..."
Rivien välistää loistaa kuitenkin kirkkaasi perusajatuksesi, joka olisi ollut kiteytettävissä huomattavasti lyhyempäänkin viestiin:
Otsikko: Pihlajanmarjoista
Kirjoittanut: Kettu
Viesti: Happamia
>>>Rivien välistää loistaa kuitenkin kirkkaasi perusajatuksesi
Kenelle loistaa, kenelle ei. Riippuen siitä millaisen motiivin varassa sitä lähempää tarkastelua tehdään.
Jos kilpailuvietti on kova, juoksuradan merkkipaaluja ei saa kyseenalaistaa. Muuten kilpailun uskottavuus menee. Ja parku on kova. "Ne on vain kateellisia..."
Omaa älykkyyttäni testattiin ensimmäisen kerran kun olin 14-vuotias. Silloin olin siitä ylpeä. Myöhemmin vasta olen oppinut ajattelemaan.
Olen kyllä kiinnostunut asiallisista vastauksistasi esittämiini "mielipiteisiin" (eivät ne ole "totuuksia", vaan pikemminkin nimenomaan kyseenalaistuksia), jos sinulla on sellaisia tarjota. Asiathan eivät miksikään muutu vaikka asenteellinen vouhotus niiden ympärillä olisi minkälaista.
korreloikohan yksilön tarve kyseenalaistaa asioita hänen älykkyytensä kanssa.
Onko niin, että "jonkinverran muita älykkäämmät" pitävät kaikenlaisten asioiden ja ilmentymien ym. kyseenalaistamisesta.
"Paljon muita älykkäämmät" näkevät vaan suoria linjoja ja täysiä totuuksia, ihan niinkuin "tyhmätkin".
Älkää nyt hermostuko kukaan tästä!
opiskelen, en määrittele itseäni varsinaiseksi kielineroksi, mutta opin niitä kuitenkin varsin nopeasti. Kieltenkin opiskelussa vaaditaan päättelykykyä, tietysti hyvä muisti auttaa asiassa. Useat ( ainakin tavallisimmista eurooppalaisisista kielistä)ovat sukua toisilleen, joten niiden sanastokin on paljon samankaltaista joten tämäkin auttaa uuden kielen oppimisessa ja omaksumisessa. Itse esimerkiki luen italiaa ja englannista on ollut korvaamaton apu kielen oppimisessa, sama pätee tietysti muihinkin kieliin. Ranskan ja espanjan oppimisessa puolestaan auttaa italia huomattavan paljon ja tietysti englanti, swahilissa on paljon lainasanoja arabiasta ja tietysti englannista, eli päättelemällä ja talonpoikaisjärjellä selviää kielen oppimisessa. Kaikki kielten opiskelijat eivät tosin tunnu hoksaavan tuota melko loogista päättelyketjua, joka on olemassa kielten välillä. Ehkä he ajattelevat liian monimutkaisesti tai sitten heillä ei ole kovinkaan kehittynyt päättelykyky.
sen mutu-havainnon kanssa, että nimenomaan "jonkinverran muita älykkäämmät" näyttäisivät olevan "elämässä menestyjiä".
Menestyminenhän edellyttää annettujen kilparatojen sisäistämistä.
Eikös Jenkeissä ole jonkinlaisia testejä, joissa arvioidaan testattavan lukutaitoa, minkä ikäisen tasolla se on etc? Lasten äo- testeissähän tyypillisesti arvioidaan sitä kuinka kehittyneitä ovat testattavan luku- ja kirjoitustaito ja matemaattiset taidot. em.pätee Yhdysvaltoihin, Suomessahan ei lasten älykkyyttä testata kuin poikkeustapaukissa.
Toisaalta lukihäiriöinen ei ole tyhmä, mutta kouluopiskelu perustuu niin pitkälti lukemiseen, että lukihäiriöinen joutuu tekemään paljon enemmän töitä kuin normaalisti/hyvin lukeva pärjätäkseen koulussa.
Mutta jos "jonkinverran muita älykkäämmät" "elämässä menestyjät" ovat kyseenalaistaneet ja "nähneet" annetut kilparadat ja toimivat sitten laskelmoidusti omaksi edukseen annettujen kilparatojen mukaisesti. Tämä "näkeminenhän" lisää menestymisen mahdollisuutta annetuilla kilparadoilla enemmän kuin pelkkä sisäistäminen.
Menestyksestä poisputoajat olisivat ne "jonkinverran muita älykkäämmät", jotka haluaisivat toimia eettisesti oikein (jos eroaa annetusta) omalle minälleen uskollisena.
-näkeekö "paljon muita älykkäämmät" suorat linjansa ja täydet totuutensa täysin oikein?
-toisin kuin "tyhmät", jotka ei näe niitä oikein?
-voiko "tyhmäkin" nähdä asiat täysin oikein?
Vastauksia en tiedä. Osittain kysymykset liittyvät juuri niihin asioihin, jotka muodostavat tabuja älykkyyskeskustelussa.
Käsitteillä ulkoaohjautuvuus ja itseohjautuvuus on kuvattu persoonallisuustyyppien eroa, so. sitä että toiset näyttävät sisäistävän enemmänkin ulkoapäin "annetun" arvomaailman, toiset taas tuntevat tarvetta luoda itse omat arvonsa. (Ja nuo ulkoaohjautuvat uskovat ihan vilpittömästi siihen että jos joku kieltää heidän yleisiksi (totuuksiksi?) käsittämänsä arvot, sen täytyy olla "kateellinen", tms.)
Miten ulkoaohjautuvuus sopii yhteen sen kanssa että esim. muistin on todettu tallentavan vain "valmiiksi käsiteltyjä" tietoja? Tai miten tämä sopii yhteen sen kanssa, että nykyiset älykkyystestit mittaavat vain olemassaolevan päättelysäännön nopeaa löytämistä? Ehkä testit ovat sellaisia kuin ovat nimenomaan siksi että niitä käytetään siten kuin käytetään? Eli tietyn näennäisesti pätevän mitta-asteikon pystyttämiseen ja legitimoimiseen, jotta ulkoaohjautuvilla ihmisillä olisi arvot joiden mukaan he voisivat itsensä määritellä?
Hassua, silloin kun itse opiskelin psykologiaa, esitettiin luennoilla tietoja, joiden mukaan liike-elämässä menestyisivät usein hyvin dullin, so. heikkolahjaisen tasolla olevat ihmiset. "Nämä ottavat liike-elämän haasteet vilpittömästi tosissaan, ja keskittyvät koko tarmollaan menestymään", professori sanoi. Siihen aikaan talous ei nauttinut sellaista ykköspaikan arvostusta kuin mitä se nyt nauttii. Siihen aikaan myös "älykkyytenä" arvostettiin ja testeissä arvioitiin sellaista mikä nyt on sysätty syrjään, jopa tietomäärää. Nyt meillä on vallalla yleinen (harha)näkemys siitä että "rahallinen" menestyminen on itsessään jotain hienoa (riippumatta siitä miten itsekukin rahoja käyttää - eli mikä on menestymisen "muodon" varsinainen "sisältö", sehän "on jokaisen oma asia"), ja samaan aikaan jostain syystä olemme päätyneet mittaamaan (käsitteenä epäselvää) älykkyyttä vain "muodollista" päättelykykyä jäljittävien testien avulla, testien, joista pidämme suorastaan kunnia-asiana ettei niihin liity mitään "sisällöllistä"...
Tykkään kyllä näistä tämän palstan "älykkäistä", mutta varmaan, jos he olisivat valtion päämiehiä, saisivat nopeasti sodan aikaiseksi.
Triple nine, luuhamara, Ossi ja muut veikot!
Kuinka usein kyseenalaistatte asioita?
Entä omia mielipiteitänne?
Onko kaikki ajattelunne niin täyttä totta, faktaa, ettei ajattelunne sisällä mitään niin epämääräistä kuin mielipiteet?
ja on varmasti laskenutkin eri opinahjoissa. Toisaalta väitetään, että yliopisto- opiskelijoiden äo on vähintään keskitasoa korkeampi.( keskimäärin, joten eiköhän sieltä löydy niitä huippuälykkäitä ja lahjakkaitakin) Tietysti kaikkiin väitteisiin voi suhtautua kriittisesti ja yliopistossa on varmasti ihan "taviksia", siis äo:nsa puolesta taviksia. Toisaalta eivät kaikki suinkaan saa helposti kiitettäviä arvosanoja tenteistä, kielistä tai kirjoita nopeasti esseetä, josta sitten nappavat sen kiitettävän arvosanan. Osa suhtautuu opiskeluun todella tunnollisesti, kirjoittavat opinnäytteitään ajan kanssa, lukevat huolella ja keskittyneesti, esim. harve lukee tenttikirjan päivässä( sivumäärä keskimäärin per kirja n. 250)ja päivällä en tarkoita sitä, että koko päivä uhrataan kirjan lukemiseen, vaan välillä katsotaan telkkaa, syödään, surffaillaan netissä ja ulkoillaan.
Enpä juuri kyseenalaista omia ajatuksiani, ainoastaan muiden. Harvoin tosin olen täysin varma asioista, mutta mistäpä sitä nyt ylipäätään voisi olla täysin varma ;-)
Ajatteluni sisältää aika paljon mielipiteitä.
samana, perusälykkyys nimittäin. Olet kaiketi yhtä älykäs kuin aina ennenkin, mutta ehkä sovellut yliopistoon paremmin kuin muualle. Iän mukana tulee kypsyyttäkin ja pitkäjänteisyyttä, nämä myös auttavat yliopistossa.
Peruskoulussa kiitettävä opintomenestys ei ole vielä tae korkeasta älykkyydestä ( joskus tilanne on päin vastoinkin:))Jos olet eri mieltä em. kommentoi.
Luulisin, että älykkyys lisääntyy koko ajan iän myötä (tietysti tarpeeksi vanhana voi alkaa laskea). Ainakin itsessäni huomaan kyllä paljonkin kehitystä, jos mietin vaikkapa muutaman vuoden takaista. Uskon että näin on jatkossakin, olen nyt vähän yli parikymppinen. Ihmiset kehittyvät koko ajan, jotkut hitaammin, jotkut nopeammin. Muuten olisi kai ihan turha edes syntyä...
Älykkyystestien tulokset eivät varmaan oleellisesti kasva, ne kun mittaavat mitä mittaavat, esim. nopeutta. Oman käsitykseni mukaan ainoa hyödyllinen älykkyys on sellaista, jota voi käyttää johonkin muuhunkin kuin vain testiin. Elämän varrella oppii jatkuvasti lisää ja ongelmanratkaisukyky kehittyy kun sitä käyttää. Tämäkin voi tietysti riippua siitä, haluaako kehittyä tai kehittää itseään, mutta on se ainakin mahdollista.
Täällä on jo vastauksia sadellut, mutta lisätään nyt vielä keskusteluun seuraava lainaus:
"Vielä 4 ja 5 vuoden iässä mitattu IQ ei ennusta aikuisen IQ-arvoa, mutta IQ alkaa vakioitua jossain vaiheessa 5 ja 10 ikävuoden välillä ja vakioituu sen jälkeen pian. Wechslerin asteikolla mitattu älykkyyskertoimen IQ "raakapistemäärä", jota ei uudelleen standardoida iän mukaan, muuttuu iän mukana keskimäärin näin (Jensen 1972):
Ikä 16 25 40 60
IQ 103 114 103 93
"
(Ahmavaara, Vanhanen: Geenien tulo yhteiskuntatieteisiin, s83)