Kun ei mitään konkreettista tehdä avaruuden valloittamiseksi, nähdään päiväunia jostain avaruushissistä, joka joskus sadan vuoden kuluttua ratkaisee kaikki kuljetusongelmat maasta avaruuteen. Joopa joo. Suomeksi: avaruus jätetään scifille, lopullisesti rauhaan ihmiskunnalta.
Avaruushissi: "pie in the sky"
Realismia kehiin
6563
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
"nähdään päiväunia jostain avaruushissistä, joka joskus sadan vuoden kuluttua ratkaisee kaikki kuljetusongelmat maasta avaruuteen" Väite samaa tasoa kuin moonhoax-salatietäjillä. Ei mitään, ei yhtään mitään perusteita.
"Väite samaa tasoa kuin moonhoax-salatietäjillä. Ei mitään, ei yhtään mitään perusteita." Varsinainen ongelma on siinä, että kyseessä on vain spekulatiivinen (rakennus)teknologia. http://en.wikipedia.org/wiki/Exploratory_engineering Ajatuksen toimivuus lepää sen varassa että jotain tullaan keksimään tulevaisuudessa ja sellainen on usein ennenkin osoittautunut toiveajatteluksi tai taloudellis-tieteellis-tekniset haasteet monin verroin vaativimmiksi, kuin osattiin kuvitella. Kuten vaikka miehitetyn planeettojen välisen avaruuslennon, lentävän auton tai fuusiovoimalan tapauksessa. Kaikki nuo ovat mahdollisia ja melko todennäköisesti toteutuvat joskus, mutta ne ovat olleen jo yli puoli vuosisataa mietinnän ja työn alla ja toteutuminen voi olla vielä monien vuosikymmenten päässä tulevaisuudessa (lentävä auto ehkä toteutuu ensimmäisenä). Vuosisata avaruushissin tapauksessa ei vaikuta edes erityisen pessimistiseltä arvaukselta. Vuosi 2200 kuulostaisi jo uskottavammalta. Saattaahan osoittautua että nykyinen idea komposiittinauhasta ei kelpaa kaupallisesti kannattavaan hissiin (esim. mekaanisen kulumisen ongelman vuoksi) vaan hissi tulee edellyttämään sellaisen Clarkenkin ehdottaman timanttikuidusta punotun kaapelin. Jos nanotuubikomposiitti ei pelitä kuin vain avaruushissin tarpeita pienemmässä mittakaavassa, niin siihen se nykyinen avaruushissin idea tyssääkin.
"Saattaahan osoittautua että nykyinen idea komposiittinauhasta ei kelpaa kaupallisesti kannattavaan hissiin (esim. mekaanisen kulumisen ongelman vuoksi) vaan hissi tulee edellyttämään sellaisen Clarkenkin ehdottaman timanttikuidusta punotun kaapelin. Jos nanotuubikomposiitti ei pelitä kuin vain avaruushissin tarpeita pienemmässä mittakaavassa, niin siihen se nykyinen avaruushissin idea tyssääkin. " Tuon mahdollisuuksien rajoissa. Mutta toistaiseksi ei ole viitteitä tuollaisesta. Sen sijaan hiilinanoputkiin ja yleensäkin nanoteknologiaan sijoitetaan, koska ala tuottaa koko ajan pieniä edistysaskeleita, jotka tekevät kehityksestä taloudellisesti kannattavaa. Ilmiö on sama kuin puolijohteissa. Jos 1960 olisi päätetty, että on alettava toteuttaa monoliittista 100MHz:n 32-bittistä prosessoria, joka esim olisi vienyt miljoona transistoria (koska yksikertaisemmalla vehkeellä ei olisi käyttöä), ja koko homma olisi pitänyt toteuttaa ilman välivaiheita 30:ssa vuodessa, homma olisi tietysti jäänyt tekemätta. Mutta onneksi pienet välisaavutukset kustansivat tuotekehityksen ilman pahoja ongelmia. Sama etu on nanoputkiteknologialla. Sillä on valtavasti käyttöä monilla eri toimialoilla, myös elektroniikassa. Siksi se etenee "varmasti" (pidän globaalia teknologisen sivilisaation romahdusta mahdollisena). Ja kun nanoputken tuotanto on hanskassa arvaan, että n. tusina firmaa aloittaa raivoisan kilpajuoksun hissien pystyttämiseksi, koska tuotto-odotukset ovat niin suuria. Mutta mitä me nyt siitä. Katsotaan tilanne uudestaan esim 2019. Oleellista on, että mitään sellaista ei ole tiedossa, joka "ehdottomasti tekisi avaruushissin mahdottomaksi". Kukaan ei ole sellaista osoittanut. Lisäksi kansainvälinen kiinnostus ideaan kasvaa sitä mukaan kun teknologia tulee uskottavammaksi, siis vuosi vuodelta. Kiinnostus on nyt aivan eri tasolla kuin n. 10v sitten kun minä ensi kertaa luin vakavista kehittelijöistä. Liiketoiminta ja R&D perustuu epävarmuuteen, riskien ottamiseen. (Vaikka M$ on osoittanut, että ilman innovaatiotakin voi tehdä tulosta. Mutta sitä ei ole pakko arvostaa)
"...koska ala tuottaa koko ajan pieniä edistysaskeleita, jotka tekevät kehityksestä taloudellisesti kannattavaa. Ilmiö on sama kuin puolijohteissa." Ehkä. Mutta pienet askeleet eivät riitä joten vertailu tietotekniikan kehitykseen ei ehkä oikein toimi. Maanpäällisissä käyttötarkoituksissa kaupallisesti kannattavaan toimintaan päästään ehkä jo hyvinkin pienillä määrillä ja avaruushissiin vaaditaan sitten vaikkapa kymmenen miljardia kertaa massiivisempaa tuotantoa. Jolloin hissin hinta saattaa nousta tasolle joka tekee homman mahdottomaksi. Eli onhan esim. kullalla ja platinallakin paljon teollista käyttöä, mutta kenelläkään ei ole varaa käyttää niitä kadun päällystämiseen. "Ja kun nanoputken tuotanto on hanskassa arvaan, että n. tusina firmaa aloittaa raivoisan kilpajuoksun hissien pystyttämiseksi, koska tuotto-odotukset ovat niin suuria." Tuollainen alkaa vain ja ainoastaan jos hissin rakentamiskustannukset jäävät sellaiselle tasolle että tuotto kattaa ne kohtuullisessa ajassa. "Oleellista on, että mitään sellaista ei ole tiedossa, joka "ehdottomasti tekisi avaruushissin mahdottomaksi". " Onko tuo oleellista? Täsmälleen samoinhan voidaan todeta hyvin monesta asiasta. Marsin terraformauksesta tai tähtienvälisestä avaruusaluksesta jne. mutta kukaan ei vakavissaan oleta että tuo ei-mahdottomuus tarkoittaisi niiden toteutumista jo lähitulevaisuudessa. Vaikka avaruushissi on mahdollista rakentaa niin se ei vielä tarkoita, että se on mahdollinen nykyteknologialla lähitulevaisuudessa. "Liiketoiminta ja R&D perustuu epävarmuuteen, riskien ottamiseen." Niinköhän? Pikemminkin siihen, että oletus voittoa tuottavasta liiketoiminnasta on realistinen. Avaruushissi tuskin toteutuu niin kauan kuin sellaisen perustamiskustannukset ovat korkeammat kuin kantorakettien (tai vaikka avaruuslentokoneen)suunnittelu, rakentaminen ja käyttö.
Avaruushissi on NASA:n hanke. NASA ei ole SciFi. Rainer Granitin kirjat voivat olla. 2.000.000 palkinto odottaa hissin ideoijaa. Se on realismia!
Se nyt vaan on liian kallista. Uskon että "avaruuden valloitus" voisi edetä Kuuhun ja Marsiin saakka jos se olisi ollut ihmiskunnan ykkösprioriteetti ainakin niistä ajoista kun se alkoi olla teknisesti mahdollista eli 1950-luvulta lähtien. Toisen maailmansodankin olisi voinut jättää sotimatta. Uskon että jos ihmiset olisivat olleet tässä asiassa tosissaan ja pitkäjännitteisiä ne se olisi onnistunut meidän resursseillamme sisemmässä aurinkokunnassa.