Olen vuoden päivät harrastanut paljon liikuntaa: naisvoimistelutyyppistä jumppaa, joogaa, spinningiä, pumpia, kuntosalia.
Ongelma on, että liikunta tuntuu vain 'ihan kivalle'. Missä viipyy se ihana endorfiinihumala, josta niin monet puhuvat...
Tiedän, että liikunnasta on vain hyötyä, mutta koska lopullinen nautinto puuttuu, on sen vaatima aika viikosta alkanut ärsyttää.
Ovatko toiset luodumpia liikkumaan kuin toiset? miten on, saatteko te endorfiinihumalan ja valtavan nautinnon liikunnan jälkeen?
Miksen saa hyvänolon tunnetta liikunnasta?
Ihmeissään asiasta
11010731
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 110
Vanhimmat
Kokeile uusia lajeja. Maantie/maastopyöräilyä, uintia, juoksua, maastokävelyä, rullaluistelua, kiipeilyä. Sun pitää vaan löytää sun "oma" laji ja jäädä koukkuun. Kyllä se löytyy vielä.
jalkovälissäsi kun poljet kuntopyörällä. Siksi et saa hyvänolon tunnetta.
Oon samaa mieltä. Koita uusia lajeja vaikkapa jonkun kaverin kaa. Se voi auttaa
sun tarttee pikkusen muuttaa tota toteutusta.
hommaat jonkun mustan ns masaimiehen treeni kaveriks ja ku se sua polkee ku tulpatonta mopoo ni pitäs tuntuu
että tekee sitä mistä pitää. en saa mitään endorfiini eikä muitakaan humalia tai aaltoja, mutta yleisesti hyvä olo siitä kyllä tulee. se hyvä olo ei välttämättä ole sen treenin jälkeen koska treenaan kovaa ja se vie kaikki voimat mutta tunti pari sen jälkeen tilanne on toisin.
Se myöskin tulee vasta monen kuukauden päästä
Ehkä syynä on sekin, että ajoittain kärsin lievästä masennuksesta. Ehkä tarvitsen enemmän stimulaatiota hyvään oloon kuin muut. Olisi ihanaa kokea se high-tunne, josta jotkut puhuvat. En aio antaa periksi liikunnasta, mutta kyllähän se vähän työstä käy usemman kerran viikossa itseänsä liikututtaa.
Etenkin kokemattomilla uimareilla kylmäpulahdus saa aikaan myös mielihyvähormoneina tunnettujen dopamiinin, serotoniinin ja endorfiinin eritystä. Niiden erittyminen kuitenkin vähenee, kun uimista jatketaan säännöllisesti. http://www.verkkoklinikka.fi/?page=6404698&id=9784178
älä tee niin paljon! tee vain sitä lajia, mikä tuntuu just sillä hetkellä huvittavan. Eikä niin, että huomenn on pakko mennä spinningiin, ja ylihuomenna johonkin muuhun. Ei ollenkaan noin, vaan tee sitä mikä juuri silloin huvittaa, ja jos nyt yksi päivä ei huvita mikään, niin älä tee mitään. Korkeintaan pientä venyttelyä.
Liikunnan ei pidä olla suorittamista.
Minä en välttämättä usko tuohon, että täytyy veren maku suussa tehdä.
No toisaalta en kaipaakaan mitään endorfiinihumalia, hyvä tasapainoinen olo riitttää hyvin.
Mulla oli nuorempana sama kysymys mielessä kun luin jotain vitsikirjoja joissa jotkut hölkkääjät olivat koukussa hölkkäilyyn (aamulla heräsivat aikaisin jne). En näitä vitsejä ymmärtänyt oman kokemukseni perusteella.
Monet jotka tässä viestiketjussa ovat vastanneet mainitsevat kylläkin tyytyväisen tai muuten hyvän olon mutta se taitaa enemmänkin tulla heidän omasta katsantokannastaan (siis ajattelutavastaan) siihen urheiluunsa.
Luulen että sellaisen 'huumetilan' tapaisen hurmion saavat urheilusta vain harvat.
Toisaalta itsellani oli myös nuorempana (ja ihan siis melkein tähän ikään asti) pitempi-aikainen lievä masennus. Poistui sitten vähän niinkuin itsestaan kun pienensin niitä odotteita mita minulla oli itsestäni ja tein muita muutoksia ajattelutavassani. Toisaalta tämä on sellaista mikä minulle auttoi, mehän olemme kaikki erillaisia joten en väitä etta tällainen olisi ratkaisu omaan masennukseesi.
Kylmä altaaseen pulahtaminen tekee hyvää.
mulla tulee se high tunne niin nopeesti ettei voisi edes uskoa ja se on niin mahtavaa
Itse kyllä rakastan liikuntaa todella paljon ja se on mulle elämäntapa. Ja joka punttitreenin jälkeen tai bodypump tunnin jälkeen olo on aivan uskomattoman hyvä ja virtaa on kun pienessä kylässä! :-)
Itse salilla käydessäni olen kiinnittänyt huomiota siihen miten monet naiset treenaavat pienillä painoilla ja heiluvat eri laitteissa kuin unessa. Ei tuommoisella treenityylillä saa varmaan mitään fiiliksiä eikä varsinkaan tuloksia. Kun treenataan kunnon vastuksilla/painoilla ja todella intensiivisesti keskitytään siihen mitä ollaan tekemässä koet varmasti onnistumisen tunnetta, saat hien pintaan ja löytyvät ne endorfiinit. Tämä pätee mihin tahansa lajiin, haasta itsesi, tee yksi toisto enemmän kuin mitä luulit jaksavasi, juokse pidempään kuin mitä aluksi ajattelit. Anna kaikkesi. Takaan että löytyvät ne fiilikset! Tsemppiä treeneihin! =)
Tuo voi olla totta, etten sinnittele ja pinnistä tarpeeksi. Kyllä hengästyn ja pulssi nousee ja hiki virtaa esim. spinningissä, mutta välttelen äärirajoille menoa, koska pelkään heikotuksen ja pahoinvoinnin (oksetuksen) tunnetta.
Todellinen hyvänolon tunne treenin jälkeen saavutetaan vasta, kun todella puristetaan äärirajoille. Itse taannoin hetkellisesti rankemmasta liikunnasta luopumaan joutuneena huomasin kaipaavani nimenomaan noita "oksetuksen tunteen tuottavia" treenejä, sillä niiden jälkeen olo on aina aivan mahtava. Kevyemmät matalammalla sykkeellä tehdyt treenit saivat minut pelkästään turhautuneeksi.
Treeni on pilalla jos ei vähintään käväistä äärirajoilla. Olo on turhautunut tai "parhaimmassa tapauksessa" neutraali, jos treeni on keskinkertainen. Hiki tulee ja syke nousee kuitenkin aika vähällä. Loistava fiilis tulee, kun ei meinaa jaksaa viimeisiä hetkiä kunnolla
Kaikille ei tule sellaista "high" -fiilistä. Johtuu henkilökohtaisesta välittäjäainemixistä nupissa. Jollain on luonnostaan tai elämäntavoista (syöminen) tai lääkitys, jonka takia serotoniinitaso on ylhäällä ja vastaavasti dopamiini alhaalla. Tällöin ei euforia iske helpolla. Hyvä sosiaalinen tunne jumpalla auttaa euforiaan (etenkin naisilla) eli jos et voi vaihtaa sanaakaan treenin aikana, tää apu jää pois. Itsensä viilentäminen treenin jälkeen uimalla tai viileällä suihkulla todennäköistää sellaista rentoa ihanuustilaa.
SemiHevi
hyvään oloon minäkin tähtään liikunnassa, itsensä ylittäminen voi
olla se juttu, mutta ei pelkästään fyysinen ulottuvuus anna sitä
mielihyvää. Tuhansia kilometrejä vuoristossa pyöräily antoi hienoja
kokemuksia, mutta myös jooga, jossa olet itsesi kanssa venymässä
ja hengität liikeratoihin pranaa eli puhdasta elämän voimaa, auttaa
myös pieneen matalapaineeseen tai masennuksen poikaseen. Joogaa
voi harrastaa kotona tai ryhmässä, ja itse erityisesti pidän kundaliini-
joogasta, mikä perustuu tulihengitykseen ja sisäisten lihasten vahvistami-
seen. Kokeile ensin jossakin ryhmässä !
Puntiksell aina täysii, tulee vaan paha olo kun liikaa tekee, voimat katoaa kokonaan ja olo on paskempi. Mutta mielen tunne on hyvä kun on tehnyt itsensä ja terveytensä eteen töitä. Enkä todellakaan lasikottele salilla, joskus teen supersarjoja joskus ihan normaalia mutta ain intensiivisesti ja tappiin sakka.
Aina ei voi vetää kovaa ..... muutoin loppuu meneminen kokonaan. Nimimerkin mukaan on JOTAIN PIENTÄ tullut touhuttua, esim. juoksua siten että 30 km ma juostaan ihan kivalla keskustelu tahdilla, loppuviikosta sitten 10 km joka sisältää 3- 4 x kilometrin vetoa tiukkenevaan tahtiin,
noilla sekä kestävyys että vauhti petraantuu ....
t.kerran itsensä 'puuroksi' treenannut ...
Sorry, mut pitääkö oksentaa verta et pääsee kunnon fiiliksiin? Mä en nauti mistään mut pakko tehdä etten näyttäisi läskiltä.. Olen kokeillu eri lajeja.. ei nautintoa!
Suosittelen kokeilemaan zumbaa: se saa hien pintaan, hymyn huulille ja sitä kautta se on paljon enemmän kuin vain pelkkä treeni! Tunteita ja elämyksiä,onnistumisen iloa;)
Hampaat irvessä niin ja jos tuon määrän harrastat viikossa niin ei ole mikään ihme että ei tule hyvää oloa. naisvoimistelutyyppistä jumppaa, joogaa, spinningiä, pumpia, kuntosalia. Aivan liikaa lajeja hellitä vähän vaihda vaikka pyöräilyyn niin siitä tulee hyvä olo...
Ja liiku Kaverin kanssa. Kun oot raatanu ittes tavoitteisiisi, niin tulee kaksinkertainen ilo kun voi hehkuttaa sitä kaverille. Ja Raada kunnolla!
kertomani jonkin sortin apua mitä näkökulmiin tulee, mutta vaikka aikoinaan myös pyöräilin paljon, ainoa asia josta sain endorfiinihumalaa ja tosi yber suurta nautintoa oli salibandymaalivahtina MIESTEN treeneissä. Kerran pelasin miltei 4h putkeen (pysyin siis maalissa treeniporukan vaihtuessa) ja se vauhti, fyysisyys ja TUNTO joka siinä tuntui oli vain uskomaton (tunnepuoli fyysiseltä puolelta tuntui ihanalta jo siksi koska pelaan ilman panssaria ja t-paidalla). Astellessani pukuhuoneen suuntaan tunne oli ns "voittamaton", kuin olisin voinut palata kentälle vielä ainakin pariksi tunniksi, aivan sama vaikka rivistö äijiä olisi läminyt 2m etäisyydeltä koska kroppani oli niin lämmennyt että vaikka olisin saanut täyden lämärin olkapäähäni, en olisi tuntenut mitään. Moinen olisi vain lisännyt "huumaani" entisestään.
T- muija mokke
se ettet ole uskossa. Raamattu sanoo että ruumiillisesta harjoituksesta on hyötyä vain vähään. Ota Herra Jeesus vastaan niin saat sydämeesi rauhan.
niin ei pänni ja pääset vähäksi aikaa eroon tuosta Jessestä...
just...
eivät vain ole samanlaisia ja tykkää samoista asioista. Ihan kuten on sellaisia, jotka eivät pidä musiikista tai elokuvista, on myös meitä jotka emme suuresti nauti liikunnasta. Minusta se ei ole edes "ihan kivaa", vaan lähinnä välttämätön pakko kuten töissä käynti ja kotitöiden teko. Jos en yhtään liiku, olo ei ole hyvä ja kunto rapistuu, joten siksi liikun. Ihan kuten siivoan, koska en tykkää elää sotkussakaan jne. En koe asiasta paineita. Elämässä vaan on asioita, jotka eivät niin nautinnollisia ole, mutta jotka silti täytyy hoitaa.
Käyn ainoastaan punttisalilla mutta ei siitä mitään muuta tunnetta tule kuin paikat kipeeksi tosinaan ja parempi moraalinen fiilis.
Liikuntariippuvuus on yksi riippuvuuden muoto. Nämä liikunnasta riippuvaiset ihmiset ovat sitten tosi pahassa pulassa, kun ovat kuluttaneet itsensä loppuun, eikä jäsenet enää kestä liikkumista. Sinulla on nyt tosi hyvä tilanne, kun et saa hyvänolon tunnetta liikunnasta, niin et todennäköisesti tule harrastamaan sitä liikaa, ja jäsenesi pysyvät hyvässä kunnossa. Liikuntariippuvuus on verrattavissa alkoholi, huume ja seksiriippuvuuteen.
Minulla on kaksisuuntainen mielialahäiriö, ja oletan että masentuneella elimistö ei tuota riittäväsi endorfiineja. Jaksoin kuitenkin harrastaa liikuntaa vakavasta masennusjaksosta huolimatta, ja olen saanut tyydytystä siitä, että senttejä ja kiloja on lähtenyt. Pari viikkoa sitten hämmästyin siitä, että kuntosalitreeni TUNTUI HYVÄLTÄ! Eräästä taitolajista nautin haasteiden vuoksi ja kuntosalitreeniä olen pitänyt välttämättömänä pahana. Ehkä tulevaisuus onkin valoisampi?
Minä en ainakaan saa mitään iloa tarkoituksettomasta juoksemisesta, hyppimisestä ja itseni kiduttamisesta.
Eiköhän se ole ihan normaalia, ettei rääkistä hyvä olo tule?
Kuvailemasi harrastukset ovat tylsiä! Niissä ei ole mitään muuta palkintoa, kuin liikunnan tuloksena saavutettu kunto. Missä on hauskuus? Harrasta mieluummin jotain peliä, niitähän on pilvin pimein. Saat muutakin välitöntä palkintoa.
Itse harrastan budoa, koska siinä saa 1)uutta tietoa kulttuurista 2) sosiaalisuutta 3) eksoottisia elämyksiä 4) itsepuollustustaitoja 5) elämän filosofiaa 6) itsensäkehittämistä 7)ketteryyttä 8) liikuntaa. Noin monta asiaa tarvitaan, että minut saa liikkumaan.
Kaikilla ihmisillä on sinällään Jumalan mentävä aukko. Silloin jos uskoa tai elävää suhdetta Jumalaan ei ole niin ihminen täyttää sitä kaikenlaisilla asioilla hyvillä tai huonoilla.
Liikunnalla,aatteilla,televisiolla,ylisyömisellä,ylijuomisella,uskonnollisuudella ja milloin milläkin.
Kyllä minäkin liikuntaa harrastan.Se on hyväksi.
Mutta elävä suhde Jeesuksen kanssa se antaa enemmän mitä maailma antaa.
Toisinaan saan mielettömiä kiksejä.Ehkä kannattaa kokeilla käymistä jossain seurakunnassa ei kuitenkaan missään jeh.tod tai mormoneissa.
Tai toki voit koittaa vaihtaa jotain esim.jooga johonkin toiseen ties vaikka siitä olisi hyötyä.
Hyvää kesää sulle.
Jos kalenteri on trendilajeja pullollaan, tulee lähinnä mieleen verenmaku suussa liikkuja ja muun kuin liikunnan ilon vuoksi liikkuja.
Jotta kokee liikunnan ilon, pitää olla syttynyt hetkeen, nauttia ja kokea kehon ja mielen yhteys liikunnassa.
Kun kunto kohenee sen verran, että kokee nämä euforian tunteet, ei saa olla mielessä kalorit, nopeus, aika tai mikään ulkoinen stressitekijä.
Rentona keho toimii parhaiten. Itse olen kokenut juostessani kesän kasteisena hellepäivän aamuna tuon, että hengitys kulkee kevyesti, jalat tuskin koskettavat maata ja olen yhtä ympäröivän ilman kanssa, upea tunne!
Jos kalenteri on trendilajeja pullollaan, tulee lähinnä mieleen verenmaku suussa liikkuja ja muun kuin liikunnan ilon vuoksi liikkuja.
Jotta kokee liikunnan ilon, pitää olla syttynyt hetkeen, nauttia ja kokea kehon ja mielen yhteys liikunnassa.
Kun kunto kohenee sen verran, että kokee nämä euforian tunteet, ei saa olla mielessä kalorit, nopeus, aika tai mikään ulkoinen stressitekijä.
Rentona keho toimii parhaiten. Itse olen kokenut juostessani kesän kasteisena hellepäivän aamuna tuon, että hengitys kulkee kevyesti, jalat tuskin koskettavat maata ja olen yhtä ympäröivän ilman kanssa, upea tunne!
Minä en ymmärrä miksi jotkut menevät kuntosaleille polkemaan, kun käytetyn kuntopyörän saa alle tuollaisen kuntosalin tuntihinnallakin jo omakseen!
Minulla ei tuntuisi varmaan myöskään hyvältä jos maksaisin itseni kipeäksi tuollaisten kuntosalien hinnoilla. Muutenkin tuollainen on mielestäni jotenkin vasten mielistä jo katsottunakin - jotenkin pöljää hommaa.
Sitäpaitsi kuntopyörän polkeminen kotona olisi mielestäni kuolemantylsää. Kuntosalilla se menettelee lämmittelylaitteena.
Ja vielä endorfiineistä: viimeksi huimat endorfiinikokemukset sain, kun olin liikuntatunnilla, jossa tehtiin korkealla sykkeellä. Ensin tuntui yksinkertaisesti pahalta, oli jo "nyt kuolen" -tyyppiset fiilikset ensimmäisen puolen tunnin aikana. Sitten fiilis taittui ja lopputunti olo kuin duracell pupulla, se meni endorfiinihumalan voimalla. Mielestäni jokainen treeni ei voi olla tällainen mutta taas joutui huomaamaan että sitä jaksaa enemmän kuin itse uskoo.
Alkuperäinen ei muuten kerro juurikaan liikuntamääriä per viikko..
Alkaa lihassäryt jotka häiritsevät unensaantia? Lääkärit ovat vieneet rahat, vain lasku joka ei auta yhtään kipuihin. Kiitollinen vinkistä jolla pääsee moisesta rienasta, koska kuntoilu olisi muuten mieleistä.
Kokeilisitko vaikka bodycombattia? Käy ainakin se viisi kertaa,ennenkuin avautuu,sen lisäksi vain sitä joogaa tai vastaavasti bodybalancea.
Combattiin saat mättää kaikki tunteet,ilot,surut,vihan ja sen masentuneisuudenkin.
Suosittelen.eroni jälkeen menin niille tunneille ja jäin ihan koukkuun.sinne on itsensä ihana purkaa. Itse harrastan liikuntaa noin 7-9tuntia/vko.
Toivottavasti löydät lajisi sillä liikunnan tuoma ilo on sanoinkuvaamatonta.
kaikkea hyvää.
En saa mitään sen kummempaa endorfiinihumalaa tai mahtipontista tunnetta liikunnan jäläkeen, mutta saan sellasen tyytyväisyyen tunteen itteeni; tulipa tehtyä jotain hyödyllistä ja hyvää omalle kropalle! Kuntosalilla käyn terveyden lisäks ulkonäön muokkaamisen takia, ja aina salilta tullessa on sellanen olo, että nyt muskeli kasvaa ;) se tuo motivaatiota ja mukavaa oloa, muttei mitään semmosta ihan huippu hienoa.
eiköhän tuo endorfiinihumala tule ennimmäkseen kestävyys lajeissa silloin, kun otetaan itsestä kaikki irti ja silmissä jo sumenee vähän ?? (korjakkaa jos väärin) eli ei varmaan iha perus "kuntoilu on kivaa" asenteella "humalaan" pääse.
Pakko on potkia itsensä liikkeelle terveytensä takia. En todellakaan liiku mistään liikkumisen ilosta!
Eri lajit on kokeiltu.
Liikunta ei vaan oo mun juttu! Olen vain ajatellut, että eihän tässä elämässä aina kaikki niin kivaa ole ja silti on asioita tehtävä.
Niin mikä laji sinusta tuntuisi kivalle? Jotkut tykkäävät käydä yksin juoksemassa ja toiset haluavat sosiaalisempia lajeja, kuten joukkuepelit tai jumpat..
Kokeile uusia juttuja, ehkäpä löydät oman lajisi minkä parissa koet niitä hyvänolon tunteita joita etsit :)
Minulle on jankutettu ummet lammet, että olenko kenties masentunut vai mitä, kun olen sanonut etten saa minkäännäköistä hyvää oloa mistään liikunnasta. Inhoan sitä itse liikkumista, ja sen jälkeistä tunnetta, edes se vaikka tiedän kuinka hyväksi se on terveydelle, ei saa tätä inhoa pois. Hyötyliikunta, liikkuminen kävellen aika paljon, siinä minun liikuntani. Kaikki muu tuntuu kamalalta. Lapsesta asti olen samanlainen ollut ja tämä on ihan yleistä meidän suvussa, perinnöllistä. Minä vain nautin muista asioista, ei kaikki ole liikunnallisia, eikä kaikille ole "omaa lajia".
Kai minun on ihan pakko uskoa, että jostain hitonmoisesta rääkistä itselleen hyvän olon saa. Ja muistan kyllä nuorena nauttineeni pitkistä pyörälenkeistä ja reippaasta soutamisesta.
Mutta minun osaltani peruskoulu kyllä lopetti liikunnan ilon. Koko. Yläaste. Pelkkiä. Joukkuelajeja. Ja minä kun a) en ole sosiaalinen ihminen ja b) pelisilmältäni enintäänkin välttävä, olisin nauttinut yksilölajeista. Minulle on helvetin yhdentekevää, potkitaanko palloa, pompotetaanko sitä, luistellaanko sen perässä vai hakataanko sitä jonkinlaisella mailalla. Pallopelit ovat pallottelua ja sillä selvä. Hatunnosto lajiensa taitureille, mutta minä en niistä innostu.
Mutta niin. Enää ei nappaa mikään vehkominen. Verenmaku suussa ja silmien pimeneminen ovat verenmakua suussa ja silmien pimenemistä. Ei siitä mitään onnen auvoa ole koitunut. Ja tiedän että kaltaisiani on paljon. Liikunta voi olla ihan mukavaa, mutta tuo saatananmoinen moralistinen kohkaaminen ja pakottaminen ja painostaminen karkottavat tehokkaasti. Jos tuska on hyvän olon (nykyään kai jo voisi pitää tuotakin vakiintuneena käsitteenä ja kirjoittaa "hyvänolon") aiheuttaja, niin miten olisi hirressä kiikkuminen?
liiku!! Minäkin ainakin masentuisin sellaisen liikunnan parissa jossa könnätään sisätiloissa ja ähelletään punttien tai kuntopyörien kimpussa.. Itse saan suurta nautintoa siitä kun maisemat vaihtuu,esim pyöräillessä ,kävellessä tai juostessa.
En minäkään aina sitä saa.En tiedä mistä se johtuu.Yleensä kun on ollut vähän pidempi tauko välissä ettei ole urheillut vaikkapa reiluun viikkoon ja menee salille niin silloin monesti se Endorfiinihumala pamahtaa päähän kuin metrin halko,ja muistaa taas miksi sitä hommaa tekee..
Musta jotenkin välittyy semmoinen tuntuma tästä, että harrastat liian montaa juttua ja niitä sitten ehkä vähän heikolla teholla. Kokeile luopua yhdestä tai kahdesta ja keskity jäljelle jääneisiin täydellä teholla. Joka päivä ei ole pakko tehdä mitään. Neljä kertaa riittää viikossa ihan hyvin. Kolmekin on ihan kelvollinen määrä. Ei se määrä, vaan laatu!
Mistä lähtien jooga on ollut liikuntaa?
Käyhän, Olavi, pari kertaa joogaryhmässä tekemässä fyysisiä harjoituksia! Sinullekin avautuu syy, miksi joogaa sanotaan myös liikunnaksi :)
ollut,siinä on nimenomaan ne syvät lihakset jotka tekevät töitä,minulla ainakin valuu hiki enempi joogassa kuin se,että pumppaan bodypumpissa reisiä 30kg painoilla tai rintaa 15. Olen ihan nainen ja luulempa,että moni mies joka kuntosalilla käy "treeneissä",loppuu kunto joogassa,siihen on ihan fyysinen totuus,niitä syviä lihaksia kun ei vaan ole..ikäväkseni sinullekin Olavi sanon..ei muuta kuin hikipanta päähän ja joogaan taivuttamaan aurinko tervehdystä,niin pysyy paikat timmissä kunnossa.
mitään joogaa, meditaatiota yms., ne ovat epäjumalanpalveluksia!!!!! KAKSI VAROITTAVAA ESIMERKKIÄ: ENSIKSI, ERÄS NUORI NAINEN HARRASTI JOOGAA. PÄÄSI HIEMAN PIDEMMÄLLE. TÄNÄÄN ON MIELISAIRAALAS, SULJETTUJEN OVIEN TAKANA, EIKÄ KENTIES KOSKAAN PÄÄSE POIS SIELTÄ! TOINEN ESIM. VASTAAVASTI NUORIMIES HARRASTI EM. LAJIA. TÄNÄÄN ON VAIPOISSA JA TOISTEN AVUN VARASSA LOPPUELÄMÄNSÄ! JOS ET USKO, NIIN OTAPA YHTEYTTÄ LÄÄKÄRI PEKKA REINIKAISEEN TAI HÄNEN KIRJ. KIRJOIHINSA. Jumala tätä Suomen maata siunatkoon.
Olen keksinyt keinon, miten saan aina endrofiinihumalan. Kasvatan lenkkiä ja välillä sitten teen rauhallisempia lenkkejä, jolloin kovempi lenkki aiheuttaa taas kivan endrofiinihumalan. Pääsyy liikkumiseeni on kuitenkin se, että pysyn hyvässä kunnossa ja en liho. Siitäki saan mielihyvää! Flunssat eivät ole enää niin kovia kuin ennen. Jaksan paremmin tehdä myös arkihommia. Ruohonleikkaaminen työnnettävällä leikkurilla on lasten leikkiä, ennen tuskaa.
Parhaimman endrofiinihumalan saan, kun juoksen oikein pitkän lenkin, tai teen pitkähkön ja ripeän polkupyörälenkin. Suokävely tekee kans hyvää!
ala harrastamaan seksiä.
Väärä laji ja sitäkautta väärät lähtökohdat harrastamiselle, siis siinä tapauksessa ettei toi "ihan kiva olo riitä". Jos liikunta alkaa tuntuu jotenkin pakonomaselta ja ilo katoo ni mun mielestä kantsii miettii jotain muuta tilalle. Toisaalta noissa euforia humalissakin on varmaan aika paljon liiotteluakin, vähän sama kait ku seksissä
Vaikea kysymys. En minäkään niitä tilanteita humalan kaltaisena oloina koe.
Joka tapauksessa olen huomannut liikunnan auttavan ainakin aivotoiminnan vilkastumisena. Saan hyviä ideoita usein lenkeilläni. Toki saan myös hyvän fyysisen olon hetkisen lenkin jälkeen, se lienee on sitä endofiinin vaikutusta.
Jos humalaa kaipaat ja sen takia lenkkeilet, niin siihen on kyllä paremmat, mutta epäterveellisemmät konstit.
Paljon paremmin jaksaa töissä ja vapaa-ajalla tehdä kivoja asioita kun harrastaa ulkoilua.
Jokaisella on oma kuntotasonsa. Voisit ehkä yrittää ensin vaikka kuormitustasolla, jolla syke nouseen noin 120 - 150 alueella, jos se tuntuu henngityksen vilkastumisena,vaan ei hengästymisenä. Sykkeen seuraamiseen ei tarvita mitää ihme mittareita. Kaulavaltimosta syke on nopea löytää ja laskea 6 sekunnin jakso, tulos on ihan riittävän luotettava.
Hae itsellesi vähitellen sopiva kuormitus ja laji joka miellyttää. Sen jälkeen se hyvä olokian alkaa tulla. Noin 1/2 - 1 tunti 5 kertaa viikossa aluksi vaikka 6 viikkoa. Eiköhän sen jälkeen jo ala tuntua mukavalle. Ja sitten eteenpäin oman kunnon kehittymisen mukkaan. Yleensä ihmiset menevät ihan liian lujaa ja saavat koko homman tuntumaan epämiellyttävälle. sehän ei ole homman tarkoitus.
Jotta saisi maksimi-endorfiinit, täytyy osata vaihdella harjoittelussa intensiteetttiä, lajia ja lepoa sopivassa suhteessa. Siis täytyy tehdä pitkäkestoista ja matalapulssista välillä, sitten korkeapulssista, sitten punttiharjoitusta jne. Lajeja tulee myös vaihtaa sopivasti. Itse saan parhaat endorfiinit koripallosta ja uinnista, joskus myös punttiharjoituksesta. Lepoa tulee olla riittävästi, jotta elimistö ei liikaa totu rasittamiseen.
Käsittääkseni endorfiini on kropan omaa kipulääkettä, eli sitä erittyy äärimmäisen raskaassa suorituksessa. Omalla kohdalla olen endorfiinihumahduksen tuntenut pari kertaa kun on polkenut kaksi raskasta spinnituntia peräkkäin. Endorfiinikokemusta edeltää lievä pääkipu, ja sitten tulee yhtäkkiä todella nautinnollinen olo siitä liikunnasta. Hiki virtaa ja tuntuu kuin tuntisi joka ikisen solun kropassaan. Tuota tunnetta ei voi oikeastaan verrata sellaiseen normaaliin "hyvään oloon", joka tulee yleensä liikunnan jälkeen ja joka on enemmän ehkä mentaalista, ei niinkään fyysistä.
Seksi, siinä saat liikuntaa ihan tarpeeksi ! ei kun vaan peti heilumaan ;)
vaikka benjihyppyä...............siinä tulee tunnetta kun saa kunnon adrenaliinihyökyn!
Hyvään koukkuun. 5 viikkoo mitä vaan liikuntaa esm. 3 h/vrk. niin tuloksia näkyy, ja liikuntaan lähteminen alkaa olee helppoa.. mutta sun itse pitää tehdä ja lähtee, mieluummin yksin. niin saat koko potin, etkä joudu kuuntelemaan kenenkään itkuja.. mä teen yleensä loka- tammikuun välin niin että laihdun 10kg. ja saan vuoden potkun muulloin liikun vähemmän, esm. parikertaa viikossa..
Työni alkavat klo 7 aamulla ja kotona olen iltapäivällä neljän hujakoilla, nukkumaan pitäisi mennä siinä klo 21 jälkeen. Eli ns. vapaata aikaa jää noin /- 5 tuntia/päivä ja siitä kolme tuntia pitäisi käyttää liikkumiseen? Ei paljon innosta lähteä fyysisesti raskaan työpäivän jälkeen harrastamaan liikuntaa kolmeksi tunniksi.
Missä välissä hoittaa kaikki juoksevat asiat, kaupassa käynnit, kodinhuollon ja sen kuitenkin niin tärkeän hetken ottaa vähän iisimmin työpäivän jälkeen. Varsinkin kun työpäivän päätteeksi on valmiiksi jo niin väsynyt, että voisi käydä suoraan nukkumaan. Auta armias jos jaloissa olisi vielä lapsia pyörimässä.
Ei todellakaan ole kyse lyhytjänniteisyydestä, jos ei kerkeä/jaksa vähäisellä vapaa-ajallaan vetämään kolmen tunnin lenkkiä.
vähä mee biitsille ota iisisti cool
Saako liikunnasta hyväolon tunnetta! Enpä oo koskaan moiseen tunteeseen liikunnan yhdeydessä törmännyt. Tulee hiki, hengästyy, jalat väsyy jne. Ja sen jälkeen ei jaksa tehdä mitään muuta kuin maata sohvalla/sängyssä. Ei riitä voimat edes mennä jääkaapista hakemaan kaljaa, saatikka harrastamaan seksiä tms. :D
Ne matkat, jotka nyt teet autolla. Tee ne pyörällä / kävellen. Ei tule liika hiki, kun ottaa tarpeeksi rauhallisesti ja pukeutuu oikein.
...et toiset olis luotu liikkumaan ja toiset ei. Mä käyn lenkillä sillon ku sattuu se fiilis olee...en saa siitä endorfiinihumalaa, mut olo on sen jälkeen hyvä. Kunpa vaan saisin itseni liikkeelle joka päivä, koska tiedän, et olo hyvä sen jälkeen. Mut ei...en lähde käveleen tai pyöräileen ku ei just sillon huvita. On osasyynä ilmatkin viimeaikoina ollu...en tahallani lähe itteeni kastelee :). Mutta sun kandeis todellakin kokeilla mikä laji se sulle on paras ja mistä saat sen humalasi. Jos sitä ei löydy, ni onko niin kamalaa? Pääasia minusta on se, että olo on hyvä ja jaksaa punnertaa päivästä toiseen. Mä lähden lenkille...ensviikolla ;).
Itse etsin kanssa pitkään lajia josta kiinnostuisin, kunnes kaverini ehdotti sählyn pelaamista. No mentiin sitten treeneihin ja koukkuunhan mä jäin. Joka kerta on kiva mennä pelaamaan/treenaamaan. Nyt alkaa jo 8 kausi. Pitää vaan löytää itselleen se sopiva joukkue jossa viihtyy. Kaverin kanssa on aina helpompi mennä aluksi uuteen harrastukseen. Saa vinkkejä, tukea yms.
joogan harrast. Se on epäjumalanpalv. ja lisäksi se on aiheuttanut joillekin henkilöille mielenterveysongelmia! Eräs nuori mies harrasti ko lajia ja on nyt loppuelämänsä vaipoissa ja toisten auttamisen varassa. Jos saat käsiisi lääkäri Pekka Reinikaisen kirjoja, niis on varoituksia ko epäjumalanpalveluksesta. Hän on tietääkseni ennen uskoon tuloa harrastanut tätä lajia. Jeesus rakastaa sua ja oot Hänelle arvokas. Jumalan siunausta
ja niin monenlaisia meitä. eikä sinne jumalan luo pakko ole edes mennä. Älkää tuomitko, jotta teitä ei tuomittaisi, joten ehkä suvaitsevaisuus olisi parasta jumalanpalvelusta!
Uskovaiset nyt ei saa edes töitä tehtyä.
Odottavat vaan että heidän viedään taivaaseen kun ovat parempia ihmisiä.
Heidän mukaansa esim. luonnosuojelua ei tarvita kun Jumala pitää huolen kaikesta. Jumala antoi ihmiselle aivot vain sen takia että voimme opetella jonkun ihmisen kirjoittamaa Raamattua ulkoa.
ja reenaa samalla.. ei tunnu missää ja on iha puutunu olo eikä jaksa masennuksia miettiä.. Ite reenaan en iha hullun lailla, mut kännissä tuntuu vaan että on sitä voimaa kuin pienessä miehessä ;)
Itse harrastan melko paljon, viikossa ainakin viitenä päivänä tulee liikuttua. Ei niistä minulle tule mitään suurta hyvän olon tunnetta, tietysti se nyt hiukan nostaa mielialaa kun tulee kotiin liikunnan jälkeen.
No kuitenkin sen parhaan huuman olen saanut jokaisella neljällä kerralla Jukolan viestin jälkeen. Aikaa siinä on mennyt semmoiset pari tuntia, ja paras kohta on kun pääsee juoksemaan pitkää maalisuoraa ja ohittaa muita väsyneitä suunnistajia. Ja olo oman suorituksen jälkeen on aina ollut todella hyvä, ei muista kilpailuista tule samaa oloa. Osa syy on varmasti yöosuudessa, sillä ne on jotain sellaista jota ei tule usein tehtyä.
Eli jos löytää oman lajin, niin menee johonkin suureen kilpailuun (missä oma taso riittää). Ainakin minulle toimii!
Oletkohan nyt ymmärtänyt hieman väärin? Ei se liikunta mitään huumetta ole, ja jos ihanaa humalaa kaipaat niin kannattaa varmaan mennä baariin. Useimmat harrastavat liikuntaa, koska pitävät siitä aktiviteettina sekä siitä 'ihan kivasta' fiiliksestä kropassa.
Mikäli liikunnan harrastaminen tökkii, kokeile uusia lajeja. Minä olen vihannut liikuntaa koko elämäni, mutta jostain syystä nyt sitten innostuin kuntosalilla käymisestä, ja siellä tulee ravattua vähintään kolme kertaa viikossa pelkästään siksi kun se on niin mukavaa.
Se hyvä fiilis tulee siitä, kun tietää pitävänsä huolta kropastaan. Lopullinen nautinto on elää pidempään ja terveemmin.
..hyvänolon tunnetta. Tunnin juoksusta tai hölkästä saan
"Suoritatko" urheilua ja liikuntaa ilman että mielesi on siinä mukana? Kuunteletko mieltäsi ja kehoasi, mitä ne kertovat sinulle? Oletko itsesi paras ystävä jolle halua tehdä hyvää ja helliä? Vai liikutko siksi että niin täytyy?
Kaikki hyvä olo lähtee terveellä ihmisellä sisältäpäin, sisäisestä keskustelusta oman itsen, sisimmän kanssa.
Hidasta tahtia että mielesi ehtii mukaasi, mitä sitten ikinä elämässäsi teet.
Kysy itseltäsi, haluatko tehdä noin vain näin... ja kuuntele mitä sisäinen äänesi sinulle vastaa. Löydä alkuperäinen minäsi, se joka olit ennen kuin olit vielä koululainen.
Liikunta, ja muut asiat tuovat hyvää ja onnellista oloa ja olemista vasta sitten kun lakkaat suorittamasta ja toteuttamasta ulkoapäin annettuja asioita. Kun olet tasapainossa itsesi kanssa, sen huomaavat myös muut, ja alat saavuttaa sellaisia asioita joita olet aina "salaisesti" halunnut. Hyvä olo lähtee kiertämään sen jälkeen läheisiisi. Hassua kylläkin, kun satsaat iseesi, annat paljon myös muille.
SINÄ OLET TÄRKEIN IHMISESI.
Hyvää matkaa!
t. Minä ja ja paras kaverini itseni
heti täytyy todeta liikunnasta ei saa tehdä pakkopullaa eli lepo on tärkein elementti ja hierotus jos on laiska venyttelemään, lisäksi lajeja ei saa olla hirveän monta muuten ei kehity, itse panosta hiihtoon ja siihen kuuluu pyöräilyä, sauvakävelyä hölkkää,vaellusta,uintia,soutua. hiihto vaatii hyvän tekniikan, mutta sitä tukevat harjoitukset ovat välillä leikkiä, kuten vaellus upottavalla suolla, kyykäärmeitten joukossa, silloin voi pinna keittää mutta se harjoitus on hyväksi laiskalle luonteelleni joten kehitys on hyvää. jos on kova työ tressi pitää vetää harjoitus puoliteholla sekä levätä paljo ja hoitaa hierotus usein.
Mä¨harrastan hiihtoo, mut kesällä mun on tosi vaikee saada itteeni liikkeele , vaikka tekis mieli lähtee mut kroppa tai mieli ei oo samaa mieltä..
Olisko mitään ehdotuksia.?
Nyt kyllä kuulostaa,että vika ei ole lajeissa,eikä mahdollisuuksissa vaan korvien välissä. Mikä on motiivi,että liikut tai sitä pohtisit tekeväsi. Liikunta on itsessään sellainen jota tulee haluta tehdä,sama kuin täällä nyt seksistä puhutaan,niin siitäkin voi nauttia vain jos itse tahtoo. Liikunta on tahto laji,ei pakolla vaan rakkaudella itseään kohtaan. Motiivi liikkumiseen on jokaisella omansa,terveys,kalorit,laihdutus etc. mutta motiivi siihen tulee olla itsellään. Minulle se on nautinto,tiedän silloin houlehtivani itsestäni ja sehän on minun kroppa josta pidän huolen, miksi on se,että tahdon elää elämäni terveellisesti,siitä huolimatta,että pidän viinistä ja hyvästä ruoasta. Mutta tiedän kroppani voivan hyvin,mieleni voi hyvin,eli tasa-paino,kerran me eletään,miksipä sen kuluttaisi sohvalla katsomassa tv:tä kun sen voi tehdä liikunnallisesti hyvässä seurassa.
Neuvoni on,että pohdit motiivisi ja sitten harrastat tai et..hampaat irveessä et saa mitään hyvää. Missä muussa asiassa sillä tavoin tulee hyvää?
Liikunnallista kesää kaikille,pitäkää huoli omasta kropastanne,se on ainut jonka te saatte.
Liikuntaa pitää rajoittaa jos tympii tai ei ole ilo mukana,kokeissa kannattaa käydä kokeissa joissa selvitetään kilpirauhasen toiminta ja veren kuva sekä vitamiini taso, raudan puute sekä muidenkin tarpeellisuus. Urheilussa kulutus on kovaa kuten b-vitamiini,rauta,sinkki,kalkki,c-vitamiini. Jos et käytä noita kannattaa ottaa aika lääkärille joka tutkii missä vika, Mehiläisessä on hyviä urheilu lääkäreitä jotka kyllä osaa tutkia,Mielestäni lepo on tärkeä sekä säännöllinen ja monipuolinen ruokailu, eikä harrastus kaveritkaan ole pahasta , voi kysellä miltä niistä tuntuu.Hierotus palauttaa hyvin esim.O M T keskus on hyvä hierotus paikka.
Se ei ole tarpeeksi kovaa rääkkiä, ja ulkona sitä parhaiten saa kun kävelee pitkiä lenkkejä, ja hei oletko sä vähän tyhmä, ei siitä nyt mitään humalan tapaista hyvää oloa tule, pöljä
samalaisia ja sihen on vaan tyytyminen, miks pitää olla ku muutkin ? ku kaikki olla erialisia ja jos ei kiinnosta ni ei kiinnosta mitä sitä väkisin alkaa jos toisillakin nii kyl mullakin. liikku sen mitä hyvälle tuntuu ja mityä sitä pulttii ottamaan kyl siin elämän vaikeeks saa ku kaikkee ei olennaista miettii:)
niitä ihmisiä jotka haluaa näkyviä tuloksia
nopeasti,ja kun niitä ei tule niin nopeasti
niin silloin liikunta ei ole kivaa..eikä silloin myöskään tule
sitä hyvänolon tunnetta..
mä kuulun itekin näihin ihmisiin mutta
nostelen silti käsipainoja koska jossain
vaiheessahan sen treenaamisen täytyy
alkaa näkyä lihaksissa..
nosiis. et tee sitä täysii ja et oo ajatuksel mukana. eihä sitä hyvänolon tunnet voi tulla jos oot tyylii ressaantunu ja ajatukset pyörii jossai iha muual. kannattaa mennä piiiitkäl lenkil ja kuunnella jtn kivaa musaa. kyl sä sit huomaat kui mukavaa se on. ja rentouttavaa!
Nuo jotka bisnestä tekee, saa hyvänolon tunnetta siitä, että elätät heitä. Mä itse käyn metsässsä kävelyllä, saattaapa joku marjapuskakin tulla vastaan, poimin. Mukavia sieniä, kerään pois..ja kunto kasvaa ihan itsestään..ja fiilis on hyvä. Joskus on termospullo mukana tai pari smörgarii... arvaa, miksi pakenin stadista veks, maailmassa on muutakin..Mulla on duuni lähellä hyvä fiilis, toki sinkkuna eläilen, mutta se on mun valinta... et voi nauttia liikunnasta kaupallisessa paskassa, koskapa se ei ole sitä, mitä todella haluat ! T; Korkki
niitä ihmisiä jotka haluaa näkyviä tuloksia nopeasti
ja kun niitä ei tule niin nopeasti..
niin eihän se liikunta ole kivaa..
kuulun itekin näihin ihmisiin,
mutta nostelen siltikin käsipainoja..
koska täytyyhän sen alkaa jossakin
vaiheessa näkyä:::)
Menin tänään pyörällä mustikkaan, kävelin ylä- ja alamäkiä ja poimin mustikoita. Oli kaverikin mukana. Aurinko paistoi ja maailma parani. Ajettiin sitten kotiin ja tuli tosi hyvä olo. Huomenna leivon piirakan. Pyöräilen siis joka paikkaan ja ihmettelen maailmaa. Siinä sivussa tulee kuntoiltua ihan huomaamatta
Harva siitä nauttii.
Yleensä sellaiset jonninjoutavat paperinpyörittäjät koska eivät muuten liikuntaa saa ja asuvatkin toisten tekemissä asunnoissa, eli UUSAVUTTOMAT:
teet puolitehoilla. Pitää tulla kunnolla hiki ja vetää niin, ettei enää sen kovempaan suoritukseen olisi pystynytkään. Pelkkä käsien ja jalkojen heiluttelu ei riitä...
Luulen, että mielihyvän tunne rakentuu monista seikoista liikunnan kohdalla. Ihan yksin kertaisimmillaan sen voi kokea liikunnan kivuutena. Esim. tanssi- tai vaikka ratsastustunnilla. Esimerkiksi itse koin tämän tunteen tänään kamppailutunnilla, mikä on kuntosalini järjestämä todella raskas, sykettä nostava tunti. Iloitsin ihan vaan, kun sain hyppiä ja pomppia ja nyrkkeillä ja riehua miten itseäni huvitti. Tietenkin tämä tunne kesti niin kauan, kun puhtia riitti. Sen jälkeen alkoi "pakolla liikkuminen", eli ryhmän paine sai jatkamaan liikkumista ja tietenkin ohjaajan motivointi ja tieto siitä, että teen tämän itseni hyväksi, vaikka nyt tuntuu pahalta. :D
Toinen, mistä voi saada iloa on se, että oppii jotain uutta. Tai jumppalajeissa tämä yleensä tarkoittaa, että jaksaa "pomppia" pidempään tai jaksaa tehdä enemmän vatsa- tai rintalihaksia. Pidemmälle vietynä tämä voi johtaa iloon siitä, että ylittää itsensä. Luulen, että juuri tämän kaltaisista itsensä ylittämiskokemuksesta varmaan puhut..? Tai tulee lähinnä mieleen, että pystyy vaikka juoksemaan maratonin tai muuta vastaavaa. Itse koen pieniä ilon tunteita siitä, että jaksan pidempään, kuin viime viikolla, mutta tunteen "kasvattamiseksi" minun tulisi oikeasti ponnistaa paljon pidemmälle. Vahvimmin tämän tunteen olen kokenut sellaisissa tilanteissa, jossa olen aluksi hoippunut äärimmäisen jännityksen ja pelon rajalla ja lopulta sulkenut kaikki ajatukset ja onnistunut tekemään sen, mikä minua pelotti. Esim. Benji-hypyssä. : D Urheilussa en ole kokenut samanlaista sekopäistä ilontunnetta. Ehkä pitkillä lenkeillä olen saanut mielihyvää, kun juoksu luistaa jne.
Lisäksi minua innostaa myös liikunnan kaikki oheistarvikkeet esim. kauniit vaatteet tai hyvä musiikki, vaikka en kyllä välineurheilija ole. Mutta jonkinlainen narsistisuus on minusta liikunnassakin sallittua. Esim. Bodypump tunnilla todella saa ihailla omia liikkeitä ja orastavia muskeleita! :D Jos on hyvä tanssimaan, niin sitä ei saa peittää! Jos osaa jonkun jutun hyvin, niin pitää tehdä täysillä. :)
Yksi mutta on kuitenkin matkassa: Luulen, että jos pyrit tavoittelemaan onnen tunnetta tai onnellisuutta liikunnan avulla, niin uskon, että tavoitteesi jää saamatta. Uskon myös, että tämä koskee kaikkia muitakin elämänalueita, kuin liikkumista. Onnellisuus on mielestäni vain ns. "sivutuote", jota ilmenee aina silloin tällöin kaiken tekemämme ja kokemamme ohessa. Jos keskittää voimansa vain onnellisuuden tavoitteluun, niin silloin tulee pettymään. Tietenkin on hyvä, jos tiedostaa, että mistä pitää ja mistä ei ja pyrkii tekemään valintoja sen mukaan. Mutta välillä on vain huonoja vaihtoehtoja ja silloinkin pitäisi voida olla tyytyväinen, jos pystyy valitsemaan niistä huonoista siedettävimmän.
Tämä olisi hyvä aihe johonkin sporttilehteen!
Täällä nämä kotitohtorit taas auttavat kaikella "oppimalla tiedollaan" aivan kuten kotikutoiset kotikemistit bodailevat.... "minä kyllä tiedän" kysy tuo asia ammatti ihmiseltä älä täältä....
Täällä nämä kotitohtorit taas auttavat kaikella "oppimalla tiedollaan" aivan kuten kotikutoiset kotikemistit bodailevat.... "minä kyllä tiedän" kysy tuo asia ammatti- ihmiseltä älä täältä....
vitto ooks sää tyhmä luuleks sää et liikunta tuo hyvän olon tunteen ei todellakaan
maata sohvan pohjalla ja syljeskellä kattoon ja odottaa ettää se tippuu takaisin alas, jolloin sen voi sylkäistä takaisin kattoon...
Ja sä olet kotoisin Pohjanmaalta kun ei saa tyttöjä katsella sillä mielellä, koska he ovat Kristuksen morsiamia.
No anteeksi pyydän, jos on krapula, ihmisen pitää päästä liikkumaan eli töihin tai mitä vitun lenkkeilemään.
Se on aina parempi kuin levätä 3 päivää sängyssä kuin joku Uuno Turhapuro.
Mun mielestä: Kokeile säkin joskus liikuntaa.
Hei minä saan ainakin vaan tosi hyvän olon spinningin jälkeen kun hiki valuu ja päsee suihkuun.Tottakain se aito tunne tulee avantouimisesta.Se on nasta.
on pelkkä helvetin tunne joten siihen ei kandee luottaa ees
itsellesi tavoitteita ne yleensä motivoivat ja lisäävät hyvän olon tunnetta varsinkin jos pääsee tavoitteisiinsa
Itse olen koko elämäni liikkunut ja en kyllä mitään endorfiinihumalaa ole kertaakaan saanut, ehkäpä se johtuu tästä paskasta maailmasta. Kaikki menee vaan rutiinitoimenpiteellä ja rupee pikku hiljaa kyllästyttää, poikesin hieman asiasta, mutta tulipahan sanottua. Hhmmm, tajusin just mitä hemmettiä mä tänne kirjoitan. Ainii ajankulutusta sitä tässä hemmetin elämässä on vaikka muille jakaa, ei muuta kuin epäterveelliset tavat käyttöön niin ei oo enää montaa vuotta... :)
...oma liikuntamuoto voi vaatia paljon aikaa löytyäkseen.
Olen pelaillut jääkiekkoa ja -palloa, rullalautailut, -luistellut,... mutta motocross tuntuu ensimmäistä kertaa mukavalta kuntoilulta, vaikka crossipyörän alle vaatiikin.
Minulla on se sama juttu? Kuinka poista sw huono olo?
Tuo on todella mielenkiintoinen asia ja jännä huomata että muutkin ovat asian kanssa painineet.
Itse ainakin huomaan että tavallinen kuntoilu salilla (vatta treenit ynnä muut painojen nostelut) ei anna samaa hyvänolon tunnetta kuin juokseminen.
Ainut mikä mulla tuo tuota hyvänolon tunnetta jossain määrin on kunnon lenkki. Syke siellä 135 - 155 välimaastossa. Lenkin loppupuolella varsinkin jotain 155-160.
Lenkin pituus n. 5km
Onko tähän syynä se että raskas painojen nostelu erittää enemmän adrenaliinia ?
Eikös se ole stressiä aiheuttavaa ? Tiedä sitten, ehkä joku viisaampi osaisi vastata tähän.
Mies 30
Mulle syynä on kouluaikainen amerikka henkinen urheilu..
Ei voi vähempää kiinnostaa kuntoilu.
Saan kuntoilua töissä.
Osalle itsensä rääkkääminen lienee sadismiin verrattava tapahtuma tähtilipun urheiluideologiaa kickseineen.
Aikas monella juontuu edellämainitusta syystä, että kiitoksia vaan sinne kilpailuhenkiseen koululaitokseen!
Mulla sama juttu nykyisin. Ennen, nuorempana sain liikunnasta ja ruumiillisesta työstä mielihyväntunteen vaan nyt se on ollut kadoksissa jo parikymmentä vuotta.
Mikä lienee syynä?
Osa ihmisistä uskoo saavansa siitä endorfiinihumalan kun niille on sanottu niin mutta oikeasti tunne voi olla vain tämä "ihan kiva". Järjetön hyvänolon tunne perustuu tähän lume vaikutukseen mutta hyvä asia se vain on koska se saa ihmiset liikkumaan. En minäkään siitä mitään tunnelatausta aikaiseksi saa vaan tulen ainoastaan hyvälle tuulelle yleensä koska sain suoritukseni tehtyä.
Yleensäkin ihmiset valehtelevat itsellensä kaikesta saadakseen paremman elämän ja masentuvat törmättyään todellisuuteen....
heti ensin, tyhmät runkkarit lopettakaa noi asiattomat kommentit.
Todellakin kokeile uusia lajeja vaikka semmoista mikä ei ole tullut mieleesi ikinä. Kesällä voisit harrastaa aina sään salliessa ulkona jumppaa, pyöräilyä, meressä uintia ja omalla kropalla tehtäviä lihasharjoitteita joihin saat kyllä vaikka netistä ohjeita. Entisenä kilpauimarina voin sanoa ettei se harjoittelu ole aina endorfiinihumalaa mutta kun saavuttaa asettamansa realistiset tavoitteensa on olo pitkään hyvä. Iloisia treeni hetkiä ja muista levätä myös ja olet saava palkinnon fysiikan ja mielen puolella.
sitä voi tituleerata itteensä kilpauimariksi jos on osallistunu edes yhteen kilpailuun...esm koulussa! Minä olen kilpa-uimari,juoksija,hiihtäjä,karateka,painija,heittäjä,kädenvääntäjä,penkkipunnertaja, ja vielä jokunen laji mahtuis mutten viitti itte ittelleni antaa titteleitä.Jotkut pellet jotka on käyny poijanmulukkuna jokusen kerran painisalilla tykkää sanoo ittestään: olen "vanha painija"...Naurettavaa!
Siis,muisteleppas ennenkuin nimittelet muita...taisitpa kilpailla poikasena muussakin lajissa kavereittesi kanssa: Olethan myös kilparunkkari!
Et tee tarpeeksi kovaa. Ainakin mulla se ns. high -kokemus tulee vasta kun olen tehnyt todella kovalla sykkeellä harjoitetta vähän pidemmän aikaa. Pitää ensin tuntua pahalta ennen kun alkaa tuntua hyvältä. Kun sen pahan olon saa selätettyä, tulee se euforinen olo.
Joka reenissä ei voi vetää näin kovaa, mutta tuo on käytännössä kovan aerobisen rääkin ominaispiirre, ainakin mulla. Puntilla en saa samanlaista tunnetta, kun syke ei pysy todella korkealla riittävän pitkään kerrallaan. Jooga tai jumppa nyt ei todellakaan riitä mihinkään.
Teepä 2 tuntia yhtäjaksoista hikiliikuntaa jatkuvalla ja kohtalaisella kuormituksella, niin sitten saat endorfiinihumalan. Tietenkin tällainen liikuntasuoritus edellyttää että kunto on edes tyydyttävä, että tällaiseen suoritukseen pystyy. Et sä sitä salilla vähän peppua heiluttamalla saa.
Voi olla että siitäkin tulee hyvä olo, mutta toi endorfiinihumala on ainakin mulla semmoinen joka tuo totaalisen levollisen raukean ja tyytyväisen olon. Se alkaa jo suorituksen loppuvaiheessa, mutta parhaiten sen huomaa suorituksen jälkeen kun rääkki on loppu. Nautintoa lisää kun hiet pesee heti pois. Humala kestää parista tunnista puoleen päivään.
Liikunta on homojen hommaa! vedä kännit niin kyllä niitä endorfiinejä alkaa vapautumaan eikä tarvii nähdä edes vaivaa moisen pelleilyn eteen :)