Tieteenfilosofiasta

Luennot on lukutaidottomille ;)

Tieteenfilosofiassa on se ominaispiirre, että on olemassa oikeasti useita tieteenfilosofisia traditioita. Monesti vain tieteenfilosofit (esim. luennoijat) eivät muista selittää edustavansa vain yhtä traditiota. Kuitenkin ero voi olla eri näkemyksillä kuin yöllä ja päivällä. AJatelkaamme esim. positivismin ja fenomenologian eroa. Positivistisesta näkökulmasta esim. valon määritteleminen elektromagneettiseksi aaltoliikkeeksi korvaa "koetun valon harhan" tieteellisemmällä selityksellä. Fenomenologisen tieteenfilosofian näkökulmasta taas juuri valon kokemus on itse asia - "elektromagneettinen säteily" vain sekundaarinen selitysmalli. Itse olen kuunnellut fallibilistisen luentosarjan ja hoh hoh... Ei tienny hirttääkö itsensä, luennoitsija vai lähin naapuri kun luennoitsija selitti tippa linssissä, että jos hän päästää irti tästä kynästä, ei ole mitään varmuutta siitä tippuuko se... (Ei tarvinne erikseen mainita, että kyllä: se tippui). Nyt herääkin kysymys, kiinnostaako esim. kovien luonnontieteiden filosofia. Tällöin vastaus olisi joku analyyttinen/empiristinen/positivistinen lähestymistapa. En itse näitä juurikaan tunne, joten joku muu voisi suositella vaikkapa jotakin kirjaa. Jos taas ihmistieteet/inhimillinen elämismaailma kiinnostaa enempi, olisi vaihtoehtoina mainittava mm. fenomenologia, pragmatismi sekä ns. hengentieteiden filosofia (mukaanlukien hermeneutiikka). Nämä ovat ehkä luonnontieteiden näkökulmasta suht samantekeviä, mutta ihmistieteiden/humanistisen tutkimuksen kannalta olennaisia. Joka tapauksessa, pidä mielessä että se, mitä sinulle kerrotaan totena, voi olla osaltaan vain eräs näkökulma asiaan.

Esim. Fysiikan aalto-hiukkas-dualismi. Asiaa pidetään paradoksaalisena; hiukkanen kun voi olla kahdessa paikassa samanaikaisesti. Silti, asia on todistettu moneen otteeseen. Toinen erittäin mielenkiintoinen aspekti on Kartesiolaisen maailmankuvan "hajoaminen" nano-mittakaavassa. Mikä siis saa ihmisen uskomaan luonnonlakiin? (lauseessa on tarkoituksella sana usko.) - Miten tiedämme jotain? Ps. Veikkaan että tietäminen kietoutuu uskomiseen - tietämisellä on vahva tunne komponentti. Näin voisi tehdä johtopäätöksen: Tiede on uskomista, eikä se siten ole kovin kaukana uskonnosta.

Saatan olla väärässäkin, mutta minulla on sellainen uskomus, että yliopistojen ja korkeakoulujen luennoille voi (edelleen) mennä kuka tahansa kuuntelemaan, mutta kursseja ei voi suorittaa (kuulustelua/tenttiä ei oteta vastaan eikä käsitellä) ellei ole ko. oppilaitoksessa kirjoilla ja nimenomaan sinä lukuvuonna aktiivina. Eri asia on sitten, jos jossain on esimerkiksi tila niin tiukoilla että joudutaan tarkkailemaan keitä pääsee kuuntelemaan, ja sitten tietenkin priorisoimaan oppilaitoksen kirjoilla olevia oppilaita. Tämä siis yliopistoja ja korkeakouluja koskien. En tiedä mikä on tilanne näiden entisten opistojen jne. suhteen - joku muu ehkä tietää siitä enemmän. Lopuksi vinkkinä: pidäpä silmällä "Studia Generalia" -tyyppisiä luentosarjoja, jota on nimenomaan tähdätty ns. suurelle yleisölle eikä vain opiskelijoille. Niistä saattaa löytyä juuri sinua kiinnostavia luentoja.