Kun suomen kielessä halutaan ilmaista olemista jollain paikkakunnalla, niin paikkakunnan nimestä riippuen käytetään joko inessiiviä tai adessiivia. Jotkut paikkakunnat puolestaan lienevät kelvollisia molemmille sijamuodoille. Ainoastaan inessiiviä voidaan käyttää mm. Helsingissä, Kotkassa, Jyväskylässä, Espoossa, Turussa ... Ainoastaan adessiivia voidaan käyttää mm. Tampereella, Pieksämäellä, Vantaalla, Hyvinkäällä ...
Sitten on niitä, joissa kielikorvani mukaan kumpikin käy: Raumalla/Raumassa, Imatralla/Imatrassa, Rovaniemellä/Rovaniemessä.
En ole koskaan nähnyt mitään sääntöä tähän, joten periaatteessa asiasta pitäisi vain olla jonkinlainen oikeakielisyyden sopimus jokaisen paikkakunnan kohdalla erikseen. Mutta en ole koskaan myöskään törmännyt ilmiöön, jossa asiaa olisi päntätty päähän esimerkiksi kouluopetuksessa ja kuitenkin jokainen suomea äidinkielenään puhuva osaa käyttää paikallissijoja oikein ja lisäksi intuitiivisesti mieltää vieläpä ennen kuulemattomille paikkakuntien nimille oikean paikallissijan. Mihin tämä kaikki perustuu? Onko suomalaisilla joku kollektiivinen intuitiivinen kielikorva, joka asian meille kuiskaa? Eipä tätä helposti voisi ulkomaalaiselle alkaa opettaa.
Paikkakuntien paikallissijoista
Asiaa tuumiskellut
311126
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 31
Vanhimmat
"Sitten on niitä, joissa kielikorvani mukaan kumpikin käy: Raumalla/Raumassa, Imatralla/Imatrassa, Rovaniemellä/Rovaniemessä." Rauma on salmi. Jos olet raumassa, niin vaatteet kastuu. Imatra lienee samanarvoinen. Niemessä sitten voi olla aivan niinkuin niemellä. Erittäin noloa olisi olla Keravassa tai Keravalla. Järvenpäässä on mukavampaa kuin Järvenpäällä, ainakin jos ei ole lentolaitetta tms.
Ei kastu Iisalmessakaan! Iisalmella et ole itse kaupungissa vaan ympäröivällä maaseudulla.
Tuo järkeily selittää vain osan paikallissijoista. On olemassa kaupunkien nimiä, joilla ei ole juuri minkäänlaista nykykielen merkitystä ja silti niiden kohdalla on selkeä käytäntö paikallissijasta. Esimerkiksi Hyvinkäällä, Keuruulla, Karjaalla. Ja toisaalta vaikka joidenkin paikannimien alkuperä onkin esimerkiksi joen erisnimessä, niin siltikään kaikkien niiden kohdalla ei käytetä "Keravalla" ja "Vantaalla" muotojen mukaista ulkosijaa, vaan sanotaan esimerkiksi "Kymissä" eikä "Kymillä", joka jälkimmäinen muoto viittaisi enemmänkin genetiivin omaiseen ilmaisuun. En oikein näe sitä selkeää sääntöä edelleenkään.
Kun on mietitty maantieteellisten nimien yhteydessä käytettäviä sijamuotoja, on löytynyt jonkinlainen, joskin hatara logiikka ulko- ja sisäpaikallissijojen käytön välillä. Jos mäki tai vaara on korkea, niin että sieltä näkee ja näkyy, ollaan mäellä tai vaaralla. Muussa tapauksessa ollaan mäessä tai vaarassa. Jos paikka on nimen kärjessä ollaan niemessä, muussa tapauksessa ollaan niemellä. Sama pätee myös lahtiin, lahdenpohjukassa ollaan lahdessa, muussa tapauksessa lahdella. Äänteellisestä yhtäläisyydestä ei voi päätellä yhtään mitään. Ollaan Simpeleellä, mutta Kempeleessä.
... että miten on mahdollista, että suomalaiset niin helposti ovat omaksuneet nuo oikeat sijamuodot ilman päähän pänttäämistä, vaikka säännöt ovat noin hatarat?
Olen muistelevinani, että aikoinaan Rautateillä kuulutettiin jotenkin näin että "kiskoautojuna Iisalmelle lähtee raiteelta kaksi" junassakin konduktööri taisi ilmoittaa että "saavumme Iisalmelle viiden minuutin kuluttua". Miten lienee nykyisin: Iisalmelle vai Iisalmeen? ???
>> Miten lienee nykyisin: Iisalmelle vai Iisalmeen?
Onneksi tuotakaan ei tarvitse enää miettiä. Minusta parasta Iisalmessa on ohikulkutie! Muutaman kerran vuodessa on asiaa Viitostietä pitkin Kuopion suunnasta Kajaanin suuntaan tai päinvastoin. Ohikulkutie säästää minulta Iisalmeen vaivautumisen vaivan ja taitavatpa Iisalmelaisetkin olla tyytyväisiä, kun en ole törttöilemässä heidän kaupunkinsa pääraitilla. Osasihan tuo virkavalta kerätä minultakin kiireveron Iisalmen ohikulkutiellä muutama vuosi sitten, mutta yhtä hyvin sama olisi voinut ja voi sattua missä tahansa ja milloin tahansa muuallakin.
Syntyperäinen suomalainenkin tekee helposti virheitä joidenkin paikannimien kohdalla. Esimerkiksi Laukaa taivutetaan usein Vantaan ja Karjaan esimerkin mukaisesti adessiivilla mutta oikeasti pitää käyttää inessiiviä. Täydellinen luettelo löytyy netistä: http://www.kotus.fi/index.phtml?s=461
Sijataivutus on yksi suomen kielen keskeisistä ominaisuuksista. Pieni lapsi oppii nopeasti käyttämään esim. tiettyjen verbien kanssa oikeaa sijamuotoa - ilman että asiaa tarvitsisi mitenkään opettaa. Arvelen, että paikkakuntien sijapäätteet opitaan suunnilleen yhtä luontevasti kuin muutkin kielen rakenteet.
" Arvelen, että paikkakuntien sijapäätteet opitaan suunnilleen yhtä luontevasti kuin muutkin kielen rakenteet" niin pitäs mutta kun tämä nykyinen teini sukupolvi ei opi mitään muuta kun ," IHAN PARAS", "KETÄ VOITTI?", "se on PARHAUTTA" sanontoja.
Kukaan teinikään ei sano asuvansa Helsingillä, Espoolla, Vantaassa tai Tampereessa.
kotiovelta matkaa kilometri Vantaalle, neljä Vantaaseen.
Lapsuudenkodistani oli linnuntietä noin kolme kilometriä matkaa Vuokattiin ja saman verran Vuokatille. Vuokatista Vuokatille on matkaa kilometripari vaakasuunnassa, mutta pystysuunnassakin on samalla siirryttävä lähemmäs kaksisataa metriä.
Kuinka pitkä matka on Espoosta Espoolle tai Tampereesta Tampereelle?
Enhän nyt sentään minäkään ihan mihin tahansa pysty! ☺
..."teini sukupolvi" on yksi näistä hirvityksistä. Nykynuoriso ei hallitse yhdyssanoja. Pitäisi tietenkin olla "teinisukupolvi", johan sen terve kielikorva (tai tässä tapauksessa silmä) kertoo.
Otetaan esimerkiksi Etelä-pohjanmaalla sijaitseva Ylistaro ja Loimaaseen nykyisin kuuluva kylä Alastaro. Ylistaro taivutetaan inessiiviin "Ylistarossa", Alastaro puolestaan adessiiviin "Alastarolla". Missä syy? Entä sitten Alavus, joka ei taivu "Alavuksella" kuten luulisi, vaan "Alavudella" vaikka paikan nimihän tällöin voisi olla Alavude. Tosin olen pähkäillyt itsekseni, että Alavus on aikoinaan saattanut olla "Alavuus" joka siis kuvaa kyseistä seutua, alavaa maata, ja tällöinhän se aivan oikein taipuisi "Alavuudella". Paikallinen murre on ehkä vaikuttanut kirjoitusasuun.
Samanlaisia etuliitteiden tuomia eroja sijamuotojen käytössä on myös muissa paikannimissä. Sanotaan oltavan Ylitorniolla mutta toisaalta Torniossa tai Alatorniossa. Kun pohdiskelin tarkemmin aiempia esimerkkejäni, niin uskaltaisin väittää, että sisäpaikallissijoja käytetään paikannimien yhteydessä silloin, kun paikan sijainti on kohtalaisen tarkkaan määritettävissä. Ulkopaikallissijoja käytetään silloin, kun sijainti on epämääräisempi, vain siellä päin.
Siis henkilö X asuu tarkkaa Espoossa ja henkilö Y epämääräisesti Hyvinkäällä? Eikä asian pitäisi olla juuri päinvastoin, kun ajattelee kuinka laaja kunta Espoo on erilaisine keskuksineen ja maaseutuineen?
Espoo ja Hyvinkää ovat saaneet nimensä ja siihen liittyvän sijamuodon jo silloin, kun kummankin muodosti muutaman talon kylä eikä suinkaan eilen. Lisäksi paikannimellä on saattanut olla merkitys, joka selittää siihen liittyvän sijamuodon mutta joka on painunut unohduksiin vuosisatoja sitten.
Saattaapa olla nuinnii tai sitten toisinnii... Eli olemme back to square one!
En jaksanut kahlata koko ketjua läpi, mutta olin lentää selälleni, kun aikanaan sain tietää, että karvialaiset asuvat Karviassa.
Kotuksen listan (osoite ylempänä) mukaan Karviaan voidaan soveltaa kumpaa tahansa sijamuotoa. Sen sijaan Merikarvia vaatii adessiivia.
Karvialaiset itse kertovat tulevansa Karviasta, mikä nauratti aluksi. Kunnan verkkosivullakin näytään ensisilmäyksellä oltavan Karviassa.
Entäpä Kangasala? Miksi sen adessiivi on Kangasalla, eikä Kangasalalla?
Ei siihen mitään syytä tarvita, se vain on niin.
PS.
Isäni oli syntynyt Kangasalla. Ehkäpä silloin oli myös kangas alla.
on syntynyt Pyhäselässä. Pienenä ihmettelin hetken, ettei vain olisi ollut Pyhäselällä?
'Kangasalla' ('Kangasal-na', vrt. 'kotona') on itseasiassa lokatiivimuoto (essiivi) eikä adessiivi. 'Kangasalta' taas on "vanha ablatiivi" eli nykykielessä partitiivi (vrt. 'kotoa'). Käytössä oleva partitiivimuoto on tietääkseni kuitenkin 'Kangasalaa'.
Lienevätkö 'lempääläinen' ja 'lempääläläinen' yhtä oikein?
Valkeakoskelaiset sanovat olevansa Valkeakoskesta ("koskista), mutta esim. kuusankoskelaiset ovat Kuusankoskelta.
Molemmat kaupungit päättyvät koski-sanaan. Miksi toinen on koskessa ja toinen koskella?