Aika paljon näytetään puhuvan älykkyydestä, mutta viisaus ei näytä olevan kovin kovassa kurssissa.
Älykkyys on mielestäni vain taito ratkaista ongelmia, mutta viisaus on taito elää elämä parhaalla mahdollisimmalla tavalla, ja eikö se nimenomaan ole tärkeintä?
Älykkyys on mielestäni vain taito ratkaista ongelmia, mutta viisaus on taito elää elämä parhaalla mahdollisimmalla tavalla, ja eikö se nimenomaan ole tärkeintä?
Vastaukset 8
Vanhimmat
"Älykäs selviää tilanteista, joihin viisas ei koskaan joudu."
Ehkäpä syy on se, että usein viisaana pidetään sellaista,joka on opetellut ulkoa kaikki olympiatulokset viimeisen sadan vuoden ajalta. Sitä ei älykäs välttämättä tekisi...
Jos ajattelemme viisauden olevan oikeaa tietoa, niin älykkyydestä ei ole juurikaan hyötyä sitä. Eipä toisaalta tiedostakaan ole juuri hyötyä ilman älykkyyttä. Elämä on yhtä ongelmanratkaisua ja ongelmia on paha ratkaista ilman tietoa.
Taito elää parhaalla mahdollisella tavalla seuraa siis sekä älykkyydestä että viisaudesta, ja todennäköisesti siihen tarvitaan vielä paljon muitakin kykyjä. Ainakin motivaatiota, joka monilta näyttää puuttuvan...
olen nähnyt livenä miehen joka osasi ne olympiatulokset, ei ehkä sadalta vuodelta mutta pitkältä siivulta kuitenkin. Kaveri vaikutti mielestäni keskimääräistä pölkymmältä, energiankäyttö tuntui jakaantuvan urheilun seuraamiseen ja naapurin kanssa riitelyyn. Ei ollut viisaudestaan tunnettu mies.
Tuo parhaalla mahdollisella tavalla eläminen (mikäli mittarina käytetään yleisesti arvostettuja asioita) henkilökohtaisella tasolla taas ei paljon motivaatiosta, viisaudesta tai älykkyydestä riipu, tärkeämpiä ovat notkea selkä, psykopaattiset piirteet ja oikeat suhteet.
"olen nähnyt livenä miehen joka osasi ne olympiatulokset, ei ehkä sadalta vuodelta mutta pitkältä siivulta kuitenkin."
Älykäs ihminen hakisi olympiatulokset jostain tietokannasta niitä tarvitessaan, jos niitä nyt joskus elämänsä varrella sattumoisin johonkin tarvitsisi. Vaikea kyllä kuvitella mihin. No, on kai ihmisillä kummallisempiakin harrastuksia, mutta en kyllä jaksa käsittää mitä mielenkiintoa vanhoissa olympiatuloksissa on.
"Tuo parhaalla mahdollisella tavalla eläminen (mikäli mittarina käytetään yleisesti arvostettuja asioita) henkilökohtaisella tasolla taas ei paljon motivaatiosta, viisaudesta tai älykkyydestä riipu, tärkeämpiä ovat notkea selkä, psykopaattiset piirteet ja oikeat suhteet."
Mielenkiintoinen näkökanta. Ajattelin kyllä lähinnä jotain sellaista kuin ystävällisyys, lahjakkuus, terveys, empatiakyky, rakastettavuus, vahvuus, kauneus. Ei mielestäni psykopaatteja tai muita kusipäitä enää kovin yleisesti arvosteta. Ehkä tietyissä piireissä, mutta niihin ei yleensä ole pakko päätään työntää...
otin tarkasteltavaksi kun tuossa omassa aikaisemmassasi oli:
"Ehkäpä syy on se, että usein viisaana pidetään sellaista,joka on opetellut ulkoa kaikki olympiatulokset viimeisen sadan vuoden ajalta. Sitä ei älykäs välttämättä tekisi... "
ja halusin tuoda esille että käytännössä sellaisen tavanneet eivät kyllä erehdy viisaana pitämään, itse se varmaan luulee viisas olevansa (niinhän me kaikki).
Tuo toinen näkökulma sitten perustuu tuonne työelämän kokemuksiin(joka aika pitkälle muovaa sitä yleistä hyvinvointia), ja niissä piireissä aina toisinaan täytyy pyörähtää. Ehkäpä kokemukset ovat muokanneet turhan kyyniseksi, mutta aikaslailla paljon näyttää olevan noita samoin tunteviakin(kts. työpaikat forum).
Eräs sosiaalinen tapahtuma:
Katson että älykäs ilman viisautta on nokkela, ja laukoo teräviä huomautuksia toisten juttuihin/
Toisista ihmisistä.
Kun taas viisas osaa pitää havaintonsa omana tietonaan, eikä pudottele toisia.
tyhmien puolustus keinoja.
Ei äly auta jos ei ole viisautta.
Viisautta on käyttää älyä oikein.
Jos ihminen olisi viisas, maapallolla ei olisi niin paljon sotia ja väkivaltaa kuin on.
Älykkyyttä käytetään vain rikkaiden rikastumiseen ja "hyvinvoinnin" lisäämiseen, ensisijaisesti.
Jonkinverran tietysti on älykkyyden tuottoa vahingossa mennyt köyhimpien ja vähäosaisimpien hyödyksi, mutta hyvin vähän, liian vähän.