VARISEE! huudettiin ennen raksalla, kun...

Nyt huudetaan "vittu", ja sekin vasta jos roju osuu jonkun päähän.

Olen ollut raksalla töissä yhden ainoan viikon, syksyllä 1974. Koko sen ajan irrotin nauloja käytetyistä betonilaudoista, joten en tullut tekemisiin nosturityöskentelyn kanssa. Voin kuitenkin ylpeänä väittää, että osa Helsingin Itä-Pasilan betonibrutalismihelvetistä on minun rakentamaani! :•) Helsingin satamassa olen ollut töissä niin tilapäisenä kuin vakinaisenakin ahtaajana ja kone- eli yleisahtaajana. Ensimmäisen keikkani tein joulukuussa 1970 ja viimeisen toukokuussa 1974. Laivat olivat siihen aikaan vielä kansiluukkujen kautta nosturilla purettavia ja lastattavia. Manttelimies eli karveliapina seisoi laivan kannella antamassa isoilla räikeänpunaisilla rukkasilla merkkejä nosturikuskille. Kun tyhjä kappale- tai säkkitavaran nostopöytä (eräänlainen lankuista tehty, raudoilla vahvistettu lava) saapui maista nosturin koukussa ruumaan, saattoi manttelimies karjaista ruumassa työskentelevälle jengille varoituksen: ”VARISEEE!”

Aina vaan varisee.

Kotkan satamassa huudettiin vaan että karisee tai tulee.
Ehkä siellä ei ollut niin paljon variksia kuin Sörnäisten satamassa.

Kun ennen laivasta purettiin kahvilastia, niin oli syy huutaa ”varisee”, sillä ruumasta nostettavasta säkistä saattoi varista brasilialaisia kahvipapuja.

(En ymmärrä miksi tämä viesti poistettiin ”sääntöjen vastaisena”)

Rakennustyömaalta uuden Hakaniemensillan ympäristössä on lentänyt purkumassaa kevyen liikenteen väylälle. Asiasta oli Helsingin Sanomiin yhteydessä espoolainen Antti Louko, joka sai massaa päälleen ylittäessään siltaa jalan viime torstaina.

Louko kuvaa kevyen liikenteen väylälle lentänyttä massaa ”kurasuihkuksi”. Hän kertoo väistäneensä suihkua siirtymällä nopeasti jalankulkijoiden puolelta pyöräilijöiden väylälle, mutta ”saaneensa silti osansa tavarasta”.

”Varisee” huudettiin ennen raksalla, mutta entäs nykyisin kun vastavalmistuneista kerrostaloista varisee alas parvekelaseja.

Nykyään ei huudella mitään kun sääntöjen mukaan alue on varmistettava lippusiimoin tai aitojen avulla ettei alle jää ketään.
Eli miksi huutaa kun siellä alla ei saa olla ketään.
Muutenkin kulttuuri mennyt siihen että jokainen tekee vain oman hommansa muista välittämättä.
Onneksi pohjoisessa on vielä sen verran pienet piirit että kaikki tunti toisensa joten aliurakoitsijatkin olivat kuin yhtä perhettä.
Saa nähdä mikä on meno kun tämä kulttuuri katkeaa ranennusalan laman takia, jatkossa kukaan ei tunne ketään.

Ameriikassa huudettiin HEADACHE! Huudetaankohan vieläkin?

Suurin osa lasteista menee paikoilleen konteissa niks naks huutamatta.
Heille jotka ovat olleet raksa- tai satamahommissa joskus 1970- luvulla, voisi olla pienoinen yllätys toimia nykyisten työturvallisuusvaatimusten mukaan...