Elämän tarkoitus

että hankkii mahdollisimman paljon rahaa, sillä raha on kuin roskaa ja roska on kuin paskaa ja paska ei lopu koskaan.

Mitään ei tietysti tarvitse ja kaikki on samantekevää, jos kuolee pois. Selviytyminen ja suvunjatkaminen lienevät tärkeitä tekijöitä ihmisenkin elämässä. Voin olla tietysti väärässäkin.

Elämän tarkoitusta voi miettiä monesta näkökulmasta. Tässä yksi.

Jotkut todella elävät mielikuvitusmaailmassa, mutta se kuuluu psykopatologian alaan. Jätetään se nyt sivuun.

Elämme mielikuvamaailmassa: itse kullakin on oma mielikuvamaailmansa. Siihen kuuluvat arvot ja uskomukset ja tämän tällaiset.

Mielikuvamaailman romahtaminen saattaa johtaa niin vaikeaan elämän tarkoituksen puutteeseen, että yritetään itsemurhaa. Onneksi näin vaikeat tapaukset ovat aika harvinaisia. Mielikuvamaailman lievempi vikaantuminen on aika yleistä. Silloin elämän tarkoituksen pohtiminen pysyy filosofisena kysymyksenä.

Jos ihmisen mielikuvamaailma on vahva ja ehjä, kysymys elämän tarkoituksesta ei juolahda mieleenkään. Sellaisen pohtimista pidetään väärinkäsityksenä tai pidetään kysymystä kahelina. Silloin ainakin oman elämän tarkoitus on niin itsestään selvä, että sitä ei pystytä edes nimeämään kysyttäessä, ei edes haluta.

elämällä olisi jokin tarkoitus? Esim. kilon verran pahanmakuisen maksamakkaran syömistä päivittäin? Olisipahan jokin tarkoitus niin ei tarvitsisi tuntea tarkoituksettomuutta. Tai ehkä sittenkin on parempi elää ilman ulkopuolista tarkoitusta, mahdollisuudella kokea tarkoituksenmukaisuutta.

Elämän Tarkoitus Purpose of Life on jalostaa maan energioita korkeammalle tasolle ja samalla fyysiseen tasoon 'joutunut' henki saa tilaisuuden itse kehittyä henkisesti, saavuttaa viisaus, jolloin sielu eli henkinen tietoisuus on kohonnut hengen tasolle.



Ihmisen pitää ratkaista ainakin yksi probleema päivässä, pitää mielen vireänä.

Tee ainakin yksi hyvätyö päivässä, mieluisten kaksi, sillä haluathan maksimoida tuloksesi?

Keskustelkaa aidoista asioista, siitä mistä pidätte elämässä.



science direct:

[email protected]



Mitä shamanologia siis tutkii? Se on kysymys mihin törmään jatkuvasti;

joka päivä mietin, millainen on normaali ihminen? Olemmeko olento-

ja joiden pitää kehittyä myös henkisesti...?



Luulen olevani jonkinlainen lähetin myös henkisellä taajuudella...

mutta osa tiedoista/file´istä oli sopimattomia...

Pitää osata vaihtaa oikeassa paikassa vapaalle ja lähteä

vain toteuttamaan itseään…



Minä tunnen ja luotan vaistoihini, Luojan yhteistyöllä.

Mikä voima on ollut aina? Sähkö, se on ollut alusta asti,

joten tietoisuutemme laajentaminen opettaa meidät

näkemään maailman ihan toisin silmin. mikäli se ei

vaikuta oikealle vaihtoehdolle, hitto mä höpötän nyt ihan

omia, mut jatketaan..

Jos sähkö on ikiaikaista, niin kuin koko maailman kaikkeus-

kin, niin mitä se silloin merkitsee vai merkitseekö se yhtään

mitään? Tai jos ajatellaan kuinka ihmisaivojen signaalin vä-

litys ja prosessointi perustuu sähköisten neuronien ym. yksi-

köiden vilkkaan nopeaan, kineettiseen toimintaan. Niin, kineet-

tisyys on siitä hauska käsite, että se näyttäisi yksikön välittävän

informaation itsestään niin nopeasti,, että on kahdessa paikassa

yhtä aikaa. Kineettisyys on sähkön magneettista ominaisuutta,

joka esim. ihmisen kehossa havaitaan astuttaessa nastan päälle

avojaloin -> kipu.

Tällöin informaatio kivusta kulkeutuu jalkapohjasta

aivolohkoon hermoverkostomme kautta, joka perustuu sähköisten

partikkelien toimintaan, jonka täytyy olla myös magneettinen eli

kineettinen, sillä mikään informaation muodoista ei voi olla niin

nopea, kuin magneettikentän muodostama yhteys kahden eri par-

tikkelin välillä...Vai keksiikö kukaan parempaa selitystä?

No, mutta hei!?! Silloinhan me olemme eräänlaisia

vastaanottimia ja lähettimiä, jos karkeasti tarkastellaan, eikö vain?

Tai, jos asiaa tarkastellaan aivojen ja mielemme toiminnan kautta, niin

silloin tietoisuutemme ovat yhteydessä laajempaan m-kenttään, mutta

myös toisiimme. Ai kuinka niin? Mitä nopeampaa ja kiihkeämpää ajat-

telu eli mielen prosessointi on, sitä enemmän se vaatii myös sähköistä

signaalin välittämistä eri partikkeleiden välillä. Tällöin myös aivojen

sähkömagneettinen kenttäkin laajenee, jopa kallon ulkopuolelle asti.

Tästä on havaintoja jo 1900-luvun alkupuolella erään tuntemattoman

italialaisen tutkimusmiehen kokeilujen perusteella.

Seuraava kysymys nouseekin jo mieleeni, eli voidaanko aivojen proses-

sointi eli asioiden käsittelykykyä ”virittää” tai kohottaa keinotekoisesti?

Mitäkö tarkoitan tällä? Voidaanko aivojamme kehittää mekaanisesti, kemi-

allisesti tai biologisesti? Joko se olisi mahdollista?!?

Huh, mitä juttua sitä aina tälle blogille siunaantuukin.... Niin muuten, pieni

varoituksen sana niille, jotka eka kerran tutkii tätä blogia ja sen artikkeleita,

sekä mun omia kannanottoja(joihin voi/saa suhtautua varauksella!!), jotka

poikkeavat yleisestä mielipiteestä monestikin. Mutta minähän olenkin vain

oman tieni kulkija, joka katsoo tätä kaikkea hiukan "eri tasolta". Sillä, jos

olisin vaikkapa 190cm pitkä, niin voisi se vaikuttaa huomattavasti mielipiteisiini.

Äkkisestään kummallinen seikka, mutta JOKAINEN meistä katsoo ja elää tätä

elon tietä OMALTA tasoltaan. Se ei voi olla vaikuttamatta JOSKUS asenteisiin

tai mielipiteisiimme, väittää allekirjoittanut!!! Ja hei, MEHÄN OLEMME SAMASSA

VENEESSÄ KAIKKI, joten kaikkien mielipiteet sallittakoon, eikös???

Elämän tarkoitus, kenen kannalta katsottuna, senkö joka omaa elämäänsä elää tässä ja nyt, vaiko jonkun muun ?

Ai että tietenkin ihan oman elämänsä kokijan kannalta. No, ei kait ihmisen historian aikana kukaan ole mitään yleispätevää, jokaista tyydyttävää vastausta moiseen kysymykseen pystynyt antamaan.

Sen mitä itse haluan, miksiköhän haluan sanoa, on että, on se nyt sentään jotain saada elää verrattuna siihen että ei.

Kun on tähän maailmaan tietoisuuden kokijaksi syntynyt, niin onhan se jokaiselle
tottavie jotakin, ja vähimmilläänkin huimasti parempi kuin ei mitään.

Aurinko paistaa, kaikille se paistaa.

No, hanki sig sauer.

Ensimmäisellä tasolla sanoisin että elämän tarkoitus on toteuttaa itseänsä ihmisenä. Täten ihminen saa ainakin kokemuksen elämänsä mielekkyydestä ja tarkoituksellisuudesta.

Toisella tasolla on huomattava, että ihminen on paitsi biologinen, myös tietoinen olento. Täten ihminen joutuu luomaan suhteen itseään ympäröivään maailmaan paitsi aineellisella, myös henkisellä tasolla. Tämän kaltaista asennoitumiskehystä ja sen tarvetta on kuvannut vaikkapa Erich Fromm: ihmisen täytyy juurtua maailmaan myös maailmankatsomuksensa tasolla, jotta voisi tuntea sen kodikseen.

Ensimmäisellä tasolla vastaus on siis selvä ja yksioikoinen. Toisella tasolla taas mahdollisia totuuksia ja tarkoituksia on useita, monesti kulttuurisidonnaisia: ihmisen täytyy löytää oma paikkansa maailmassa.

Kyllä ihmisen elämä kulminoituu pääasiassa itsensä esille tuomiseen ja etenkin ulkonäölliset seikat ovat erittäin keskeisessä roolissa ihmisen elämän tarkoituksessa.

Elää ja olla olemassa ovat ihmiselle sama asia, (koska ihminen tietää kuolevansa, ja mitenkäs siellä sivun alussa selitettiinkään.) Hienona kehäpäätelmänä elämän tarkoitus on olla olemassa.
Keksin hienon teorian olemisen tarkoituksesta. Se on luoda monimuotoisuutta, eli erota/erilaistua. Samanaikaisesti on tarkoitus myös yhdistyä. Näin syntyy uutta. Mikä oikeastaan on kuolema? Jos leikkaan kynnet, ne kuolevat. Osa minusta on kuollut, en ole enää minä, vaan jotain uutta. Vastaavasti mikrobi syö kynnet, ja niistä tulee osa mikrobia. Näin maailma ainakin toimii, onko niin tarkoitus?

Ei elämällä periaatteessa mitään tarkoitusta ole. Ihminen on eläin siinä missä kaikki muutkin otukset ja "elämän tarkoitus" lienee jälkeläisten tuottaminen. Tosin olen ajatellut skipata sen heh. Ihminen ei ole niin kumoinen otus mitä yleensä ajatellaan. Koska meillä on hyvin kehittynyt tietoisuus, voimme ajatella olevamme jokin maapallon ykköslaji mutta onko mitään "ykköslajia" olemassakaan ja millä mittapuulla?

Koska näyttäisit jo kysyvän "elämän" tarkoitusta eli päämäärää, niin tästä kysymyksestä tai huolesta on tullut jo sellaisenaan sinulle päämäärä, tarkoite.

Usein väittetty päämäärä on "elämän" jatkaminen. Kiistämättä sinänsä tällaisen väitteen oikeutusta, voidaan kuitenkin kysyä, miksi jatkuvuus tulisi olla sellaisenaan päämäärä. Ja minkätyyppisestä jatkuvuudesta on kyse.

Vastaus on yleensä siihen suuntaan että materiaalinen jatkuvuus: lapset, suku, ihmislaji ja lopulta orgaaninen elämä. Se miksi orgaaninen elämän pitäisi jatkua, ei voida kuitenkaan selittää siitä itsestään käsin. Tätä on kutsuttu filosofiassa luonnolliseksi virheeksi (naturalistic fallacy) tai kehäpäätelmäksi. - Siitä miten asiat ilmenevät on vaikea johtaa, miten niiden PITÄISI olla. Kysymys halutaan vain peittää häiritsevänä luonnollisen asennoitumisen piirissä, joka tuntee avuttomuutta tällaisen kysymyksen edessä, kenties pelkoakin.

Filosofiassa se johtaa ihmettelevään ja avoimeen asennoitumiseen, aivan kuten lapsillakin.