Olen koko elämäni elänyt sellaisten ihmisten kanssa, jotka vaativat minua miellyttämään itseään. Minulle saa sanoa ja tehdä mitä huvittaa, en saa puolustautua. Minulle kehutaan aina kuinka paljon parempia, älykkäämpiä ja kauniimpia muut naiset ovat. Tällaista alistamista ovat harrastaneet mm. äitini, (ex) anoppini, sukulaiset, (ex) mieheni, poikaystäväni, työpaikkakiusaajani ja myös esimieheni mielestä minun tulee hymyillä ja kunnioittaa vanhoja työntekijöitä.
Miksi muut ihmiset vaativat minua miellyttämään itseään. Minun pitää totella, alistua, kehua heitä, nostaa heitä jalustalle, mielistellä enkä saisi koskaan saada itselleni mitään tässä elämässä.
Olen akateemisesti koulutettu, koulutustani pilkataan ja mollataan. Olen kaunis, ulkonäköäni mollataan ja pilkataan. Minua haukutaan laihaksi ja rumaksi (kun ei lihavaksikaan voi sanoa), jatkuvasti sanotaan kuin paljon kauniimpia muut naiset ovat.
Mistä on kysymys? Voin toki olla yksin, irtisanoutua ihmissuhteista, työpaikoista yms. mutta mitä ihmettä voin oikeasti tehdä.
Minä en saa enkä voi osata mitään. Jatkuvaa nälvimistä sanoinpa mitä tahansa. Minua tentataan ja kysytään asioista. En oma-aloitteisesti tuo itseäni esiin.
Jos yritän sanoa että minua loukataan tai jollakin tapaa lievästi ilmaista tyytymättömyyttäni saamaani kohteluun minulle sanotaan että olen mielisairas.
Yritän aina hankkiutua em. henkilöistä eroon, eli en oma-aloitteisesti hakeudu heidän seuraansa, vaan he löytävät minut aina jostain ja aloittavat nälvmisen.
Mikä tarve noilla ihmisillä on nälviä minua? Ja mitä minun tulisi tehdä.
Niin, jos vähänkään lakkaan mielistelemästä, minulle kostetaan sitten pahimmalla mahdollisella tavalla.
Eli sekään ei onnistu.
Onneksi on luottoystäviä ja hyviä ihmisiä, myös samalla tavalla "päähän potkittuja" kohtalotovereita.
Miksi muut ihmiset vaativat minua miellyttämään itseään. Minun pitää totella, alistua, kehua heitä, nostaa heitä jalustalle, mielistellä enkä saisi koskaan saada itselleni mitään tässä elämässä.
Olen akateemisesti koulutettu, koulutustani pilkataan ja mollataan. Olen kaunis, ulkonäköäni mollataan ja pilkataan. Minua haukutaan laihaksi ja rumaksi (kun ei lihavaksikaan voi sanoa), jatkuvasti sanotaan kuin paljon kauniimpia muut naiset ovat.
Mistä on kysymys? Voin toki olla yksin, irtisanoutua ihmissuhteista, työpaikoista yms. mutta mitä ihmettä voin oikeasti tehdä.
Minä en saa enkä voi osata mitään. Jatkuvaa nälvimistä sanoinpa mitä tahansa. Minua tentataan ja kysytään asioista. En oma-aloitteisesti tuo itseäni esiin.
Jos yritän sanoa että minua loukataan tai jollakin tapaa lievästi ilmaista tyytymättömyyttäni saamaani kohteluun minulle sanotaan että olen mielisairas.
Yritän aina hankkiutua em. henkilöistä eroon, eli en oma-aloitteisesti hakeudu heidän seuraansa, vaan he löytävät minut aina jostain ja aloittavat nälvmisen.
Mikä tarve noilla ihmisillä on nälviä minua? Ja mitä minun tulisi tehdä.
Niin, jos vähänkään lakkaan mielistelemästä, minulle kostetaan sitten pahimmalla mahdollisella tavalla.
Eli sekään ei onnistu.
Onneksi on luottoystäviä ja hyviä ihmisiä, myös samalla tavalla "päähän potkittuja" kohtalotovereita.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kerropa mikä se koulutuksesi on?
Miksi minun koulutustani saisi nälviä? Olen aina hoitanut työni esimerkillisesti, tosin yritän olla olematta liian ahkera, koska se ärsyttää muita. Ikinä en kehu itseäni tai hauku muita. Olen aina tullut hyvin toimeen ihmisten kanssa töissä.
Esimerkki nälvmisestä:
Minulla on hyvä englanninkielen taito. Tästä seuraa että minua haukutaan matemaattisesti lahjattomaksi, koska minä olen "kieli-ihminen". Tosin, olin englannissa ja muissa niin huono etten pärjännyt yliopiston englannissa.
Kukaan ei kysy matikan osaamisestani, vaan se johtopäätös vedetään siitä kun avaan suuni ja puhun englantia. Siis henkilöt, jotka eivät osaa laskea toisen asteen yhtälöä haukkuvat minua tyhmäksi ilman että kukaan kysyy minulta mitään.
Tuollaista nälvimistä esimerkiksi on ollut todella paljon. Ei jaksa koko ajan kuulla miten epäonnistunut olen elämässäni.
Luonnollisesti minä en saa koskaan sanoa kenellekään mitään vastaavaa.
Vaihda työpaikkaa..
Miksi jaksat kuunnella mielisairaita?
Vaihdoin jo työpaikkaa, mutta harmittaa kun jouduin lähtemään ja kiusaajat saivat jäädä sinne. Ihan periaatesyistä se ärsytti minua ja niitä muita kiusattuja jotka myös joutuivat lähtemään. Eikä työpaikkaa voi aina vaihtaa, siitä saa huonon maineen.
Niin, ihmettelen vaan miksi minun pitäisi koko elämäni olla toisten pompoteltavana. Minun pitäisi kunnioittaa muita (alistua, mielistellä vaieta), mutta kuka minua kunnioittaisi. Äitini haukkuu minua jatkuvasti jos sanon mitään "vastaan". Siis minä en saa olla mistään eri mieltä, olen epäkunnioittava.
Myös yliopistossa sain törkeää kohtelua eräältä opettajalta. Hän nälvi, syytti ja syyllisti minua ja vaati minulta enemmän kuin muilta. Sanoin asiasta hänelle ja hän hylkäsi minut ja haukkui minua ympäriinsä. Eli aina minun pitäisi suostua nälvittäväksi tai muuten kostetaan. Kyllähän kaikilta opiskelijoilta pitäisi vaatia samoja asioita. Tyyppi mustamaalasi minua toisen yliopiston professorille.
Mulle tulee mieleen, että oliskohan niin, että nuo negatiiviset asiat saa sun mielessä erityisen painoarvon ja et huomaa myönteistä palautetta, jos sitä onkaan, kun taas korostat mielessäsi negatiivista palautetta? Eli sulla voi olla taustalla jotain huonouden tunteita, tai joku krooninen luonnemasennus, tai ihan vaan masennus, mikä aiheuttaa tuon pessimismin.
Saattaa olla myös, että sulla on vain niin heikko itsetunto, ettet kestä negatiivista palautetta, etkä osaa suhtautua huumorilla ihmisten negatiiviseen, tai kiusaavan käytökseen.
No, toinen vaihtoehto on, että olen jonkinlainen neurootikko, tai muuten kiltti ja heikko, jonka kaikki psykopaatit ja muut mielisairaat etsivät käsiinsä projisoinnin kohteeksi ja lähteeksi. Sellainenkin on mahdollista, että kimpussasi on useampi narsisti verta imemässä ja sitten ne loput, jotka eivät ole narsisteja, ovat niin huumaantuneina narsistien hulluudesta, että ovat liittoutuneet näiden halujen kanssa ja kiltisti toimivat joukkopsykoosin osina, vailla omaa mieltä.
Todennäköisesti kyseessä on molemmat kohdat.
Viestisi oli erittäin ilkeää luettavaa. koko elämäni olen saanut törkeää kohtelua sen vuoksi, että ihmiset (naiset) ovat kateellisia ja nyt sitten haukutaan luonnemasentuneeksi. Vai että huumoria. just joo.
Mikä tarve sinulla oli kirjoittaa tuo viesti. En ikinä enää kirjoita tänne yhtään mitään.
Samaistun tuntemuksiisi jonkin verran. Olen aika vainoharhainen persoonallisuus, ja se on tuottanut minulle ongelmia sosiaalisessa kanssakäymisessä. Koen helposti sosiaaliset tilanteet uhkaaviksi, ihmisten mielipiteet ja sanomiset tahalliseksi kettuiluksi. Tiedän tosin, että he käyttäytyvät niin, koska itse annan heille "aihetta" siihen olemalla epäluuloinen.
En usko, että tällä "ilkeämielisellä" kirjoittajalla oli mitään ilkeää sanottavaa. Ehkä hän vain katsoi objektiivisesti tilannetta ja sanoi mielipiteensä. Sen voit ottaa apuna tai hyökkäyksenä. Ehkä kannattaisi ottaa apuna ja miettiä hänen sanomisiaan ja yrittää muuttaa asennoitumista elämään ja siten parantaa elämänlaatua.
Kaikkea hyvää sinulle!