Voiko näin tehdä, että annan lapsen

vaan annan hänet hyvään kotiin. Ja kyllä, oma kotini olisi kanssa hyvä, mutta kuitenkin. Ja ei, tämä on täyttä totta. Jos et kestä ajatusta, älä tule enää kommentoimaan..

tulevaa lastani. Mutta onko jostakin oikein, että minä saan lapsia, mutta siskoni ei?

Tai mitä mieltä olette lapsista, jotka annetaan adoptioon TÄYSIN TUNTEMATTOMALLE, ettet voi tietää miten lasta hoidetaan?
Aivan mielenkiinnosta kysyn.

Olen tätä asiaa pohtinut PALJON, ja jos se on "laillista", niin siskostani tulee kanssa äiti.

aloittaja kirjoitti:

tulevaa lastani. Mutta onko jostakin oikein, että minä saan lapsia, mutta siskoni ei?

Tai mitä mieltä olette lapsista, jotka annetaan adoptioon TÄYSIN TUNTEMATTOMALLE, ettet voi tietää miten lasta hoidetaan?
Aivan mielenkiinnosta kysyn.

Olen tätä asiaa pohtinut PALJON, ja jos se on "laillista", niin siskostani tulee kanssa äiti.

Lue lisää

meillä Suomessa enää nykyään laillista. Siinähän sosiaalityöntekijät eivät saa määrätä! Adoptiossa sosiaalityöntekijät määrät, kuka saa lapsen. Äidillä itsellään ei ole siihen sananvaltaa, eikä hän saa edes tietää, minne lapsi menee.

eipä taida olla kirjoitti:

meillä Suomessa enää nykyään laillista. Siinähän sosiaalityöntekijät eivät saa määrätä! Adoptiossa sosiaalityöntekijät määrät, kuka saa lapsen. Äidillä itsellään ei ole siihen sananvaltaa, eikä hän saa edes tietää, minne lapsi menee.

Lue lisää

Kyllä biologinen äiti voi laittaa adoption ehdoksi esimerkiksi sen, että lapsi täytyy antaa adoptoitavaksi juuri tietyille vanhemmille (esim. sukulainen, ystävä, sijaisvanhempina toimineet ihmiset). Lapsen adoptioon ei kuitenkaan tällöinkään saa liittyä maksua, kiristystä, lahjontaa tms. Tällaisen adoption täytyy myös olla erityisen hyvin perusteltu.

aloittaja kirjoitti:

tulevaa lastani. Mutta onko jostakin oikein, että minä saan lapsia, mutta siskoni ei?

Tai mitä mieltä olette lapsista, jotka annetaan adoptioon TÄYSIN TUNTEMATTOMALLE, ettet voi tietää miten lasta hoidetaan?
Aivan mielenkiinnosta kysyn.

Olen tätä asiaa pohtinut PALJON, ja jos se on "laillista", niin siskostani tulee kanssa äiti.

Lue lisää

Ja hyvältähän tuo kuulostaa. Sukuunhan lapsi jää, ja saa hyvän kodin. Muista kuitenkin sitten se, että lapsi kiintyy siskoosi, ja on hänen lapsensa. Takaisin et saa. (uskon sinun kyllä ymmärtävän)

En usko että lasten puolesta tulee ongelmia, lapset ovat sopeutuvaisia.

ole kaksosille sen traumaattisempaa kuin muillekaan sisaruksille. Nämähän olisivat jo vauvasta asti eri perheissä. Kaksosiin liitetään vielä nykyäänkin paljon alkukantaisia myyttejä, koska joskus kivikaudella niissä katsottiin olevan jotain taianomaista.

Kaunis ajatus minusta. Sen laillisuudesta ei täällä taida olla kenelläkään tietoa, joten kannattaa kysyä joltakin viralliselta taholta, esim. lakimieheltä. Kannattaa myös miettiä, onnistuisiko se sijaisjärjestelyn kautta, jos suoraan ei saa adoptoida.

se erottaminen kirjoitti:

ole kaksosille sen traumaattisempaa kuin muillekaan sisaruksille. Nämähän olisivat jo vauvasta asti eri perheissä. Kaksosiin liitetään vielä nykyäänkin paljon alkukantaisia myyttejä, koska joskus kivikaudella niissä katsottiin olevan jotain taianomaista.

Kaunis ajatus minusta. Sen laillisuudesta ei täällä taida olla kenelläkään tietoa, joten kannattaa kysyä joltakin viralliselta taholta, esim. lakimieheltä. Kannattaa myös miettiä, onnistuisiko se sijaisjärjestelyn kautta, jos suoraan ei saa adoptoida.

Lue lisää

Kyllä kaksosten erottamista pidetään huonona ratkaisuna ellei sille ole todella hyvää perustelua. Vastasyntynyt vauvakin osaa kaivata sitä toista, jonka kanssa ehkä 9kk jakoi tilan ja elämän äidin vatsassa. Varmasti myöhemminkin kaksonen kokee jotain sellaista "mystistä" kaksosuutta, jota me yksöset emme varmastikaan ymmärrä. Pelkästään sosiaalisen paineen vuoksi serkkuina kasvavat kaksoset kuitenkin joutuisivat melko suurten kysymysten eteen jatkossa. Pidettäisiinkö näille kaksos-serkuille esimerkiksi yhteiset syntymäpäiväjuhlat? Miten he ymmärtäisivät adoption ja eron toisistaan myöhemmin?

Olisiko selityksenä se, että kun bioäiti sääli adoptioäitiä niin paljon, niin hän päätti antaa Bertin hänelle lohdutukseksi. Albertti jäi sitten kotiin lohduttamaan kaipauksesta surullista bioäitiä. Loppujen lopuksi molemmat pojat toimisivat siis lohduttajina. Adoption erottamina (vaikka kuinka olisivat edelleen serkuksia) poikien oma elämä siis muuttuisi ratkaisevasti. Heistä kumpikaan ei voisi enää elää sitä normaaleinta elämää, vaan heidän elämänsä olisi täynnä erilaista jossittelua.

No, turha tätä taitaa olla pohtia, koska eivät sossut tule suosittelemaan kaksosten erottamista. Onneksi.

adoptio-anna kirjoitti:

Kyllä kaksosten erottamista pidetään huonona ratkaisuna ellei sille ole todella hyvää perustelua. Vastasyntynyt vauvakin osaa kaivata sitä toista, jonka kanssa ehkä 9kk jakoi tilan ja elämän äidin vatsassa. Varmasti myöhemminkin kaksonen kokee jotain sellaista "mystistä" kaksosuutta, jota me yksöset emme varmastikaan ymmärrä. Pelkästään sosiaalisen paineen vuoksi serkkuina kasvavat kaksoset kuitenkin joutuisivat melko suurten kysymysten eteen jatkossa. Pidettäisiinkö näille kaksos-serkuille esimerkiksi yhteiset syntymäpäiväjuhlat? Miten he ymmärtäisivät adoption ja eron toisistaan myöhemmin?

Olisiko selityksenä se, että kun bioäiti sääli adoptioäitiä niin paljon, niin hän päätti antaa Bertin hänelle lohdutukseksi. Albertti jäi sitten kotiin lohduttamaan kaipauksesta surullista bioäitiä. Loppujen lopuksi molemmat pojat toimisivat siis lohduttajina. Adoption erottamina (vaikka kuinka olisivat edelleen serkuksia) poikien oma elämä siis muuttuisi ratkaisevasti. Heistä kumpikaan ei voisi enää elää sitä normaaleinta elämää, vaan heidän elämänsä olisi täynnä erilaista jossittelua.

No, turha tätä taitaa olla pohtia, koska eivät sossut tule suosittelemaan kaksosten erottamista. Onneksi.

Lue lisää

KUTEN jo aiemmin sanoin.

Mutta joo, kyselen viralliselta taholta tätä asiaa, kun ei täällä ilmeisesti tiedetä, tuomitaan vaan..

aloittaja kirjoitti:

KUTEN jo aiemmin sanoin.

Mutta joo, kyselen viralliselta taholta tätä asiaa, kun ei täällä ilmeisesti tiedetä, tuomitaan vaan..

joka hoitaa lähes kaikki kotimaan adoptiot, virallinen kanta on se, että kaksosia ei adoptiossa/adoptiolla eroteta.

eli avopuolisoni tukee minua päätöksessään. Niinhän se lapsi "voi tuottaa pettymyksiä" kenelle tahansa, mitä ajat takaa, sitäkö että annan toisen pois, jotta en vosi pettyä lapseeni? Mitä helvettiä..

aloittaja kirjoitti:

eli avopuolisoni tukee minua päätöksessään. Niinhän se lapsi "voi tuottaa pettymyksiä" kenelle tahansa, mitä ajat takaa, sitäkö että annan toisen pois, jotta en vosi pettyä lapseeni? Mitä helvettiä..

Lue lisää

kerrot. Kysyit voiko tehdä noin ja vastaus on EI.

aloittaja kirjoitti:

eli avopuolisoni tukee minua päätöksessään. Niinhän se lapsi "voi tuottaa pettymyksiä" kenelle tahansa, mitä ajat takaa, sitäkö että annan toisen pois, jotta en vosi pettyä lapseeni? Mitä helvettiä..

Lue lisää

Painavamman vai kevyemmän, ekana vai tokana syntyneen vai arvotteko vai vedättekö pitkää tikkua.
Nämä kysymykset tulevat esiin, että kumpi saa siskosi kanssa ekana valita vauvan. Ja tuli tässä mieleen, että normaali ihminen ei toimi aloituksessa kertomallasi tavalla. Katso elokuva Sopien valinta, jonka järkyttävin kohta oli, kun äiti joutui valitsemaan kumman lapistaan saa pitää. Sinä meinaat vapaaehtoisesti tollasta. Olet provo, onneksi.

Jos et ole provoilija, niin sinun lapsillasi, kaikilla heistä, on lastensuojelun tarve.

Helinä-keiju3 kirjoitti:

Painavamman vai kevyemmän, ekana vai tokana syntyneen vai arvotteko vai vedättekö pitkää tikkua.
Nämä kysymykset tulevat esiin, että kumpi saa siskosi kanssa ekana valita vauvan. Ja tuli tässä mieleen, että normaali ihminen ei toimi aloituksessa kertomallasi tavalla. Katso elokuva Sopien valinta, jonka järkyttävin kohta oli, kun äiti joutui valitsemaan kumman lapistaan saa pitää. Sinä meinaat vapaaehtoisesti tollasta. Olet provo, onneksi.

Jos et ole provoilija, niin sinun lapsillasi, kaikilla heistä, on lastensuojelun tarve.

Lue lisää

Mutta sopi tuohon yhtähyvin kuin ananas kastike leivän paahtimeen.

Mikä saa sinut ajattelemaan, että olisit oikeutettu kommentoimaan kellekkään lastensuojelun tarpeesta, jos oma ymmärryksesi on noin rajallinen, ja pinnallisten mielijohteiden vietävissä? Taidat olla hyvin kypsymätön, suunpieksijä.

tuo sopienvalinta! kirjoitti:

Mutta sopi tuohon yhtähyvin kuin ananas kastike leivän paahtimeen.

Mikä saa sinut ajattelemaan, että olisit oikeutettu kommentoimaan kellekkään lastensuojelun tarpeesta, jos oma ymmärryksesi on noin rajallinen, ja pinnallisten mielijohteiden vietävissä? Taidat olla hyvin kypsymätön, suunpieksijä.

Lue lisää

Jätätkö toisen tyystin ilman vai lähetätkö hänelle pullossa ÄIDINmaitoa?

aloittaja kirjoitti:

eli avopuolisoni tukee minua päätöksessään. Niinhän se lapsi "voi tuottaa pettymyksiä" kenelle tahansa, mitä ajat takaa, sitäkö että annan toisen pois, jotta en vosi pettyä lapseeni? Mitä helvettiä..

Lue lisää

Ihan totta. Miten miehesi voi edes tukea tällaista päätöstä?? Ja miten päätät kumman annat pois?! Laitatko siskosi onnen oman lapsesi oikeuksien edelle? Jokaisella lapsella on oikeus kasvaa omien vanhempiensa kanssa mikäli tähän vain suinkin on mahdollisuus. Sinä olet antamassa lasta pois vain siksi että säälit siskoasi. Todella kieroutunutta.

Vaikka lapsi jääkin "perheeseen" niin ei se tarkoita että saisit nähdä lasta koska vain. Et tule saamaan mitään tapaamisoikeuksia tms. Entä jos siskosi haluaa ettei lapsille koskaan kerrota totuutta? Tietysti jos ovat identtiset kaksoset niin ei ole mahdollistakaan..
Entä jos siskosi rupeaa vainoharhaiseksi, kokee sinut uhkana ja muuttaa jonnekin kauas pois etkä koskaan näe enää "lastasi"?
Voi nyt tuntua siltä että olette niin läheisiä että kasvatatte lapset yhdessä ja diipadaapa, mutta äitiys ja sen myötä heräävät vaistot saavat naisessa ihmeitä aikaan. Et voi tietää mitä tulevaisuus tuo tullessaan, älä herranen aika leiki tällaisella asialla. Tässä on etusijalla LAPSEN elämä ja hänen oikeutensa, ei siskosi ja hänen halunsa tulla äidiksi.

mä en löydä ap:en jutusta mitään sairasta!
sairaampia ovat nämä alkoholisoituneet vanhemmat jotka paskat välittävät lastensa touhuista, tai ne vanhemmat jotka käyttävät huumeita ja tarjoavat lapsilleenkin huurupäissään, entäs vanhemmat jotka raiskaavat ja pahoinpitelevät lapsiaan?

ensinnäkin ehkä kyselisin ap:enä viralliselta taholta asioista tarkemmin, mutta tosiaan luulenpa vaan että kaksosia ei eroteta.
ajatus kaunis, mutta kaksosilla on erilainen yhteys toisiinsa kuin normisisaruksilla, he kun ovat kohdussa kasvaneet yhdessä sen 9kk.

miksi haluaisitte antaa toisen kaksosista siskollesi? sen lisäksi että haluaisit "ilahduttaa" siskoasi auttamalla saamaan lapsen.
oletteko keskustelleet asiasta siskosi kanssa?
toisaalta olisi varmaan siskollesi "helpompaa" adoptoida lapsi joltain vieraalta ihmiseltä, joka ei olisi enää lapsen elämässä niin usein läsnä, vaan olisi hänen.
kuin nyt jos hän mahdollisesti saisi toisen kaksosista sinulta, niin sinä olisit läsnä koko ajan ja hän saattaisi alkaa tuntemaan riittämättömyyttä ja ehkä kateuttakin, koska tietää sinun olevan oikea äiti ja tietää mistä perheestä lapsi on lähtöisin ja siihen syssyyn varmaan sekoittuisi sisarellasi hieman syyllisyydentuntoakin.

eli en itse välttämättä suosittelisi ryhtymään tuohon.vaikkakin ajatus kaunis, mutta seurauksiakin tulee ajatella pitemmällä tähtäimellä.

pakkohoitoon psykiatriselle puolelle. On sairasta toivoa toiselle noin kauheita asioita. Kuuluisit hoitoon.

ymmärtäisin sen, jos olisit saamassa yhden lapsen, ja haluaisit antaa sen siskollesi, olisit tavallaan sijaisäiti. mutta en tuota kaksosten erottamista ymmärrä, kuten joku jo aiemmin totesi, millä päättäisitte, kumpi on kumman. ja, sitten kun lapset kasvavat, jos omasi on hirveä kakara ja siskon lapsi (tai siis se lapsi, jonka olet hänelle antanut) , olisikin kuin enkeli, eikö tulisi mieleesi, että miksi en valinnut tuota vauvaa, miksi otin tämän. tai jotain muita vastaavia tilanteita. ymmärrän kyllä että haluat auttaa siskoasi koska hän ei saa lapsia mutta silti.

tiiiiiiuli kirjoitti:

ymmärtäisin sen, jos olisit saamassa yhden lapsen, ja haluaisit antaa sen siskollesi, olisit tavallaan sijaisäiti. mutta en tuota kaksosten erottamista ymmärrä, kuten joku jo aiemmin totesi, millä päättäisitte, kumpi on kumman. ja, sitten kun lapset kasvavat, jos omasi on hirveä kakara ja siskon lapsi (tai siis se lapsi, jonka olet hänelle antanut) , olisikin kuin enkeli, eikö tulisi mieleesi, että miksi en valinnut tuota vauvaa, miksi otin tämän. tai jotain muita vastaavia tilanteita. ymmärrän kyllä että haluat auttaa siskoasi koska hän ei saa lapsia mutta silti.

Lue lisää

miten perustelisitte lapsille, miksi ja millä perusteella toinen on annettu pois. Miksi juuri minä kysymykset olisivat varmasti vaikeita.

kaikkea. kirjoitti:

miten perustelisitte lapsille, miksi ja millä perusteella toinen on annettu pois. Miksi juuri minä kysymykset olisivat varmasti vaikeita.

Oletko ajatellut mm seuraavia asioita?
Lapsi jonka annat pois adoptiossa ei sen jälkeen enää koskaan ole sinun lapsesi. Jos vaikka parin kolmen vuoden päästä alat katua niin se on sitten myöhäistä. Voit katua, itkeä ja valittaa vaikka koko loppuelämäsi, mutta siskosi tuskin suostuu enää mitään adoption perumista ajattelemaankaan..
Myös tuo mistä ylempänä joku kirjoittikin että siskossasi voi herätä mm kateutta ja syyllisyyttä ja että hän pahimmassa tapauksessa muuttaa kokonaan pois paikkakunnalta, etkä saa enää nähdä lasta on totta. Ihmiselle kuuluu tietty itserakkaus, pidämme aina itsemme puolta ja ajattelemme omaa etuamme. Niin toimii aloittajan siskokin. Tälle naiselle biologinen äiti voi ajan kanssa muodostua uhaksi, mukana voi vielä olla ripaus syyllisyyttä, ja se on siinä. Tiedän sukulaisia joilla on välit katkenneet lopullisesti mitättömimmistäkin asioista.. Ja vaikkei teillä katkeaisikaan välit niin siskosi perheineen voi silti vaihtaa paikkakuntaa, kauaskin. Mitä silloin teet, muutatteko perässä? Jos ette muuta niin miten kestät jos pieni lapsesi on vaikka eri puolella suomea? Vaikka häntä hoitaa oma sisko, niin sinä et silti näe lasta kuin harvoin. Eikö tulisi ikävä?

Miten olet ajatellut hoitaa lapsia? Näettekö kuinka usein sitten siskon perheen kanssa? Näettekö joitakin kertoja viikossa? Silloin siskosi elämässä on jatkuvasti lapsen biologinen äiti,joka voi tuntua uhalta, vaikket sitä nyt pystyisi ymmärtämäänkään.. Ihminen vain on sellainen, naisella kun herää äidinvaisto oikein kunnolla niin sen lapsen tahtoo pitää täysin omanaan, eikä sitä moni tahdo jakaa edes oman siskon kanssa.. vai näettekö ehkä joitakin noin kerran kuukaudessa? Riittääkö se sinulle? Niinkö harvoin haluat nähdä lastasi, josta tiedät että yhtä hyvin hän voisi olla sinulla ja sinun lapsesi siskollasi? vai näettekö toistenne perheitä ehkä suunnilleen kerran vuodessa parissa? Eikö sinulla silloin herää äidin ikävä lasta kohtaan? Jos ajattelet että et edes vauva ja taapero aikana kaipaa lastasi, niin kysyn millainen ihminen sinä silloin olet jos todella on näin? Millainen äiti, joka sanoo että rakastaa lapsiaan, ei edes suhteellisen lyhyen ajan sisään synnytyksestä kaipaa lasta jonka antoi pois? Millainen ihminen sinä silloin olet, jos sanot että rakastat, mutta voit antaa silti lapsen pois? Eikö rakastava äiti pitäisi kynsin hampain kiinni lapsistaan ihan viimeiseen saakka?

Entä miehesi? kirjoitit että hän tukee päätöstäsi, mutta oletteko te pohtineet asiaa vakavasti, siis ihan todella vakavasti keskenänne?? ja entä siskosi oletteko jutellut hänen kanssaan asiasta ihan kunnolla ja onko hän ilmaissut selkeästi että hän tahtoo sinun lapsesi itselleen? oletteko keskustelleet mikä sinun ja MYÖS miehesi rooli on pois annetun lapsen elämässä? Onko se normaali lapsen, sedän ja tädin suhde, vai jotain läheisempää?

Ja mitä lapsille sanotaan, kerrotaanko totuus joskus täysi-ikäisenä? Vai jo pienenä? Entä jos pois annettu lapsi kysyy miksei hän saanut olla sinun lapsesi? Kysyy miksi äiti tykkäsi toisesta enemmän? mitä ajattelisit silloin? Jaksaisitko selittää loputtomasti että kun minun siskoni ei voinut saada lasta, niin sinä menit niille lapseksi? Ja entä jos lapsi kysyy, että miksi minä, miksei tuo toinen? Voitkohan käsi sydämellä väittää ettet tuntisi yhtään äidin tuskaa.. ja ei se kertominen ole helpompaa sittenkään kun lapset ovat aikuisia, yhtälaillahan niitä kyselyjä ja syyttelyjä voi tulla sittenkin..

Miksi pohjimmiltasi haluat antaa lapsesi pois? Onko kyse todella siskon ilahduttamisesta, vai ajatteletko (kenties alitajuntaisesti) ettet jaksa kolmen pienen lapsen kanssa tai että taloudellisesti voi olla rankkaa, jne? Jos näin on, niin tosiasiahan on se, että Suomessa ei kukaan jää yksin ja apua saa kyllä aina, mutta kerran adoptioon antamaasi lasta et saa takaisin enää ikinä, et vaikka olisi kuinka mieletön ikävä tahansa..

Leena...... kirjoitti:

Oletko ajatellut mm seuraavia asioita?
Lapsi jonka annat pois adoptiossa ei sen jälkeen enää koskaan ole sinun lapsesi. Jos vaikka parin kolmen vuoden päästä alat katua niin se on sitten myöhäistä. Voit katua, itkeä ja valittaa vaikka koko loppuelämäsi, mutta siskosi tuskin suostuu enää mitään adoption perumista ajattelemaankaan..
Myös tuo mistä ylempänä joku kirjoittikin että siskossasi voi herätä mm kateutta ja syyllisyyttä ja että hän pahimmassa tapauksessa muuttaa kokonaan pois paikkakunnalta, etkä saa enää nähdä lasta on totta. Ihmiselle kuuluu tietty itserakkaus, pidämme aina itsemme puolta ja ajattelemme omaa etuamme. Niin toimii aloittajan siskokin. Tälle naiselle biologinen äiti voi ajan kanssa muodostua uhaksi, mukana voi vielä olla ripaus syyllisyyttä, ja se on siinä. Tiedän sukulaisia joilla on välit katkenneet lopullisesti mitättömimmistäkin asioista.. Ja vaikkei teillä katkeaisikaan välit niin siskosi perheineen voi silti vaihtaa paikkakuntaa, kauaskin. Mitä silloin teet, muutatteko perässä? Jos ette muuta niin miten kestät jos pieni lapsesi on vaikka eri puolella suomea? Vaikka häntä hoitaa oma sisko, niin sinä et silti näe lasta kuin harvoin. Eikö tulisi ikävä?

Miten olet ajatellut hoitaa lapsia? Näettekö kuinka usein sitten siskon perheen kanssa? Näettekö joitakin kertoja viikossa? Silloin siskosi elämässä on jatkuvasti lapsen biologinen äiti,joka voi tuntua uhalta, vaikket sitä nyt pystyisi ymmärtämäänkään.. Ihminen vain on sellainen, naisella kun herää äidinvaisto oikein kunnolla niin sen lapsen tahtoo pitää täysin omanaan, eikä sitä moni tahdo jakaa edes oman siskon kanssa.. vai näettekö ehkä joitakin noin kerran kuukaudessa? Riittääkö se sinulle? Niinkö harvoin haluat nähdä lastasi, josta tiedät että yhtä hyvin hän voisi olla sinulla ja sinun lapsesi siskollasi? vai näettekö toistenne perheitä ehkä suunnilleen kerran vuodessa parissa? Eikö sinulla silloin herää äidin ikävä lasta kohtaan? Jos ajattelet että et edes vauva ja taapero aikana kaipaa lastasi, niin kysyn millainen ihminen sinä silloin olet jos todella on näin? Millainen äiti, joka sanoo että rakastaa lapsiaan, ei edes suhteellisen lyhyen ajan sisään synnytyksestä kaipaa lasta jonka antoi pois? Millainen ihminen sinä silloin olet, jos sanot että rakastat, mutta voit antaa silti lapsen pois? Eikö rakastava äiti pitäisi kynsin hampain kiinni lapsistaan ihan viimeiseen saakka?

Entä miehesi? kirjoitit että hän tukee päätöstäsi, mutta oletteko te pohtineet asiaa vakavasti, siis ihan todella vakavasti keskenänne?? ja entä siskosi oletteko jutellut hänen kanssaan asiasta ihan kunnolla ja onko hän ilmaissut selkeästi että hän tahtoo sinun lapsesi itselleen? oletteko keskustelleet mikä sinun ja MYÖS miehesi rooli on pois annetun lapsen elämässä? Onko se normaali lapsen, sedän ja tädin suhde, vai jotain läheisempää?

Ja mitä lapsille sanotaan, kerrotaanko totuus joskus täysi-ikäisenä? Vai jo pienenä? Entä jos pois annettu lapsi kysyy miksei hän saanut olla sinun lapsesi? Kysyy miksi äiti tykkäsi toisesta enemmän? mitä ajattelisit silloin? Jaksaisitko selittää loputtomasti että kun minun siskoni ei voinut saada lasta, niin sinä menit niille lapseksi? Ja entä jos lapsi kysyy, että miksi minä, miksei tuo toinen? Voitkohan käsi sydämellä väittää ettet tuntisi yhtään äidin tuskaa.. ja ei se kertominen ole helpompaa sittenkään kun lapset ovat aikuisia, yhtälaillahan niitä kyselyjä ja syyttelyjä voi tulla sittenkin..

Miksi pohjimmiltasi haluat antaa lapsesi pois? Onko kyse todella siskon ilahduttamisesta, vai ajatteletko (kenties alitajuntaisesti) ettet jaksa kolmen pienen lapsen kanssa tai että taloudellisesti voi olla rankkaa, jne? Jos näin on, niin tosiasiahan on se, että Suomessa ei kukaan jää yksin ja apua saa kyllä aina, mutta kerran adoptioon antamaasi lasta et saa takaisin enää ikinä, et vaikka olisi kuinka mieletön ikävä tahansa..

Lue lisää

Edellinen kirjoittaja kertoi jo kaiken olennaisen. On huomattava, että tätä sivuavasta asiasta on keskusteltu myös eduskunnassa, kun on pohdittu sijaissynnytysten sallimista tai kieltämistä (Suomessa sijaissynnytykset ovat onneksi tällä hetkellä kiellettyjä). Sijaissynnytysten "helppoutta" on perusteltu vetoamalla siihen, että "sijaissynnytetyn" lapsen adoptoivan naisen oma äiti tai sisar toimisi sijaissynnyttäjänä ja kantaisi lapsen. Nämä voivat kuitenkin olla erittäin ongelmallisia konsepteja, koska jotkut voivat joutua painostetuiksi sijaissynnytysjärjestelyihin.

Tyyppiesimerkki on rikas pariskunta A ja B, jotka haluavat isovanhemmiksi, C ja D heidän tyttärensä aviomiehineen ja E heidän toinen tyttärensä, joka on sinkku. Jos C ei voi saada lapsia, niin hän voisi A:n ja B:n kanssa yrittää esimerkiksi taloudellisesti painostaa E:tä ryhtymään C:n ja D:n perheelle sijaissynnyttäjäksi.

Tämä on eräs pääasiallisista syistä, miksi vastustan sijaissynnytyksen sallimista.

mikko_n_75 kirjoitti:

Edellinen kirjoittaja kertoi jo kaiken olennaisen. On huomattava, että tätä sivuavasta asiasta on keskusteltu myös eduskunnassa, kun on pohdittu sijaissynnytysten sallimista tai kieltämistä (Suomessa sijaissynnytykset ovat onneksi tällä hetkellä kiellettyjä). Sijaissynnytysten "helppoutta" on perusteltu vetoamalla siihen, että "sijaissynnytetyn" lapsen adoptoivan naisen oma äiti tai sisar toimisi sijaissynnyttäjänä ja kantaisi lapsen. Nämä voivat kuitenkin olla erittäin ongelmallisia konsepteja, koska jotkut voivat joutua painostetuiksi sijaissynnytysjärjestelyihin.

Tyyppiesimerkki on rikas pariskunta A ja B, jotka haluavat isovanhemmiksi, C ja D heidän tyttärensä aviomiehineen ja E heidän toinen tyttärensä, joka on sinkku. Jos C ei voi saada lapsia, niin hän voisi A:n ja B:n kanssa yrittää esimerkiksi taloudellisesti painostaa E:tä ryhtymään C:n ja D:n perheelle sijaissynnyttäjäksi.

Tämä on eräs pääasiallisista syistä, miksi vastustan sijaissynnytyksen sallimista.

Lue lisää

Eikä ole. Sinä vastustat sitä ja adoptiota siksi, että uskot jonkinlaiseen biologisen vanhemmuuden kaiken ylittävään magiaan, joka sitä vanhemmat, pääasiassa äidin, ja lapsen toisiinsa ja ohjaa aadoptiolasta etsimään verisukulaisiaan vaikka koivun ja tähden viitoittamana. Ajatus liittyy jotenkin uskonnolliseen vakaumukseesi, vaikka ei olekaan sillä täysin perusteltavissa. Tietysti siinä on myös aimo ripaus kansallisromantiikkaa mukana.

Jos sijaissynnytystapauksissa hedelmöityshoidot olisi sallittu, niissä olisi varmasti tarkka kontrolli kuten muissakin hedelmöityshoidoissa. Tällöin mahdolliset painostustapaukset, jotka kuitenkin onneksi lienevät hyvin harvinaisia, voitaisiin havaita. Nythän niitä periaatteessa ei voi, sillä sijaissynnytys synnyttäjän omia munasoluja käyttäen on koko ajan mahdollista.

jhgkkhg kirjoitti:

Eikä ole. Sinä vastustat sitä ja adoptiota siksi, että uskot jonkinlaiseen biologisen vanhemmuuden kaiken ylittävään magiaan, joka sitä vanhemmat, pääasiassa äidin, ja lapsen toisiinsa ja ohjaa aadoptiolasta etsimään verisukulaisiaan vaikka koivun ja tähden viitoittamana. Ajatus liittyy jotenkin uskonnolliseen vakaumukseesi, vaikka ei olekaan sillä täysin perusteltavissa. Tietysti siinä on myös aimo ripaus kansallisromantiikkaa mukana.

Jos sijaissynnytystapauksissa hedelmöityshoidot olisi sallittu, niissä olisi varmasti tarkka kontrolli kuten muissakin hedelmöityshoidoissa. Tällöin mahdolliset painostustapaukset, jotka kuitenkin onneksi lienevät hyvin harvinaisia, voitaisiin havaita. Nythän niitä periaatteessa ei voi, sillä sijaissynnytys synnyttäjän omia munasoluja käyttäen on koko ajan mahdollista.

Lue lisää

Suomessa sijaissynnytyksiä vastustavat/vastustivat esimerkiksi seuraavat arvovaltaiset tahot (ratkaisevilla hetkillä):

- eduskunnan enemmistö
- hallituksen enemmistö
- lakivaliokunnan enemmistö
- hedelmöityshoitolain lausunnonantajat muutamaa poikkeusta (mm. Väestöliitto) lukuunottamatta

Sijaissynnytykset on kielletty kaikissa Pohjoismaissa, suurimmassa osassa Eurooppaa ja yleinen trendi teollisuusmaissa kulkee ennemminkin niiden kieltämistä kuin sallimista kohti. Syynä on sijaissynnytysjärjestelyiden lukuisat eettiset ongelmat ja riitaiset oikeustapaukset, joihin on törmätty väistämättä, kun sijaissynnytysten määrät ovat kohonneet yli yhden käden sormin laskettavista tapauksista. Monet maat, jotka sallivat sijaissynnytyksen, eivät salli kansainvälistä adoptiota kyseisestä maasta ulos, mikä rajaa ulkomaiset kohdunvuokraajat (toivottavasti) pois.

Suomen nykyinen adoptiolainsäädäntö on tehty kohta 30 vuotta sitten ja se on jäänyt ajastaan jälkeen. Se on rakennettu suljetun ja salaisen adoption periaatteelle, joka juontaa konseptina juurensa 1900-luvun alkupuolen sosiaalisista tarpeista. Esiaviollisista tai tilapäisistä suhteista raskaaksi tulemista on pidetty häpeällisenä ja adoptiota on pidetty "kunniallisena" tapana selvitä asiasta. Adoptioon liittyvä salailu ja tiedonsaannin puute on tehty suojaamaan osapuolten yksityisyyttä, adoptioon luovuttaneen bioäidin mahdollista myöhempää avioliittoa, peittämään adoptiovanhempien mahdollista biolapsettomuutta tai joissakin tapauksissa myös peittämään adoptioprosessin epämääräisyyttä ja adoption edellytysten puutteellista tutkimista.

Tämän periaatteen mukaiset adoptiot olivat kehittyneet lähinnä angloamerikkalaisissa maissa, joissa niiden salailusäännökset on "jalostettu" kaikkein pisimmälle, koskien usein myös aikuisiakin adoptoituja. Ne tulivat sen jälkeen muihin Pohjoismaihin ja omaksuttiin Suomessa näiden maiden mukaiselta luonnospohjalta, vaikka aika oli ajanut periaatteen taustasyistä jo osittain ohi. Suomessahan adoptiouudistuksen keskeisenä ideana oli siirtyminen heikoista adoptioista vahvoihin adoptioihin.

Lasten luovuttaminen kotimaiseen adoptioon on Suomessa väkilukuun suhteutettuna tietenkin erittäin epäsuosittua.