ja sen loppusijoitus.
Kyselynä meille kaikille esitän seuraavaa:
Voimmeko sinun mielestäsi loppusijoittaa korkea-aktiivista ydinjätettä? Ja miksi voisimme tai emme voisi? Perustelut myös.
Ja mitkä olisivat todelliset vaihtoehdot tälle loppusijoittamiselle? Mitä siis mielestäsi meidän tulisi tehdä tälle jätteelle? Ja kuinka tulevaisuudessamme toimisimme kun jätemäärät vain kasvaisivat uusien reaktoreidemme myötä, mikäli jatkamme ydinvoimaloidemme rakentamista?
Ja oletko ydinvoiman puolestapuhuja vai vastustaja, sinä?
Oletpa sitten alan asiantuntija tai maallikko, ota kantaa - tule mukaan keskusteluun.
Itse haen vastauksia edelleen.
Kyselynä meille kaikille esitän seuraavaa:
Voimmeko sinun mielestäsi loppusijoittaa korkea-aktiivista ydinjätettä? Ja miksi voisimme tai emme voisi? Perustelut myös.
Ja mitkä olisivat todelliset vaihtoehdot tälle loppusijoittamiselle? Mitä siis mielestäsi meidän tulisi tehdä tälle jätteelle? Ja kuinka tulevaisuudessamme toimisimme kun jätemäärät vain kasvaisivat uusien reaktoreidemme myötä, mikäli jatkamme ydinvoimaloidemme rakentamista?
Ja oletko ydinvoiman puolestapuhuja vai vastustaja, sinä?
Oletpa sitten alan asiantuntija tai maallikko, ota kantaa - tule mukaan keskusteluun.
Itse haen vastauksia edelleen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Eihän _korkea-aktiivista_ ydinjätettä voi ylipäätään loppusijoittaa. Tarvitaan välivarastointi säteilyn heikkenemiseksi,kuten nykyäänkin.
Niin, mielestäni korkea-aktiivista ydinjätettä ei voida loppusijoittaa välivarastoinnin jälkeen, koska emme pysty tietämään mitä sille aikojemme saatossa tapahtuu. Nämä fuusiomme ja fissiomme. Ja mielestäni täysin hapeton tila on mahdottomuus sekin, ja sen selitän sillä että reaktioiden muodostumisissa jo syntyy happea tavalla tai toisella. Mikä se tapa sitten....
Sähkökemiallinen korroosio toisaalla, betonin suhteitustekijät yhtenä.... hitsaussauma heikkona lenkkinä säiliöissä, ja olosuhteet maan alla, jotka luovat jo pohjaa sille, että heikoilla jäillä lenkkeilemme. Kalibrointi -ongelmamme yms. kun yritämme mm. luoda olosuhteita, jotka vastaisivat täysin olosuhteita maamme uumenissa tutkiessamme mitä sille jätteelle mahdollisesti ajan saatossa tapahtuu. Jo yksi tekijä voi mullistaa paljon, ja fuusioiden/fissioiden (reaktioiden monimuotoisuustekijät) yllätyksellisyys voi saada aikaan 'tuotteen', jota ei vielä hetki sitten ollutkaan. Eli pohjaa reaktioille, jotka voisivat oikeastikin vaarantaa tulevaisuutemme. Koska emme voi tietää, mitä ja milloin.... sekä miksi.
100 000 vuotta on pitkä aika, ja mikäli emme ole oppineet 'helpoista' asioistakaan ja virheistämme kovinkaan, niin kuinka sitten tällaisen asian kanssa voisimme leikkiä näin, josta emme oikeastikaan voi tietää ennen kuin.... on liian myöhäistä?
On eri asia puhua esim kristallisuolasta ja teollisesti valmistetusta suolasta. On täysin eri asia puhua luonnossa esiintyvästä uraanista ja isotoopeistansa, ja palamisen tuotteena syntymisen seurauksena taas jostakin vastaavasta.... mitä sitten sekin lieneekään aina. Kuinka jokin käyttäytyy luonnon olosuhteissa ei ole sama asia kuin kuinka se käyttäytyisi 'muissa' olosuhteissa. Kun kaikki vaikuttaa kaikkeen tässäkin. Fuusiot ja fissiot. Jo pelkkä kuori ydinjätteen ympärillä luo paineita toisenlaisille reaktioille.... mutta millaisille? En tiedä, eikä taida sitäkään tietää oikein kukaan.
Oman lottokuponkini veikkaus olisikin sellainen tässä asiassa, että kaikki on mahdollista, jopa luoda ydinpommi näin..... niin hullulta ja epätodennäköiseltä kuin se nyt tuntuisikaan. Ja tämän vuoksi jo, kun emme voi asiaa tutkia, emme voi loppusijoittaa ydinjätettä.... ainakaan yksikään vastuunsa tunteva meistä. Ja jos emme voi loppusijoittaa ydinjätettä, emme voi myöskään rakentaa lisää tällaisia voimaloita..... ketjumme.
Kukaan maailmassa (yksikään maa) ei ole vielä vastaavaa tehnyt. Olemme siis eturintamassa, ja ehkäpä hiukan 'kusessa' asian tiimoilta jo.
Se joka tietää, ei kerro koska on oma lehmä ojassa monestikin. Bisness.
Mutta minun ymmärrykseni mukaisesti siis loppusijoitus on täysi mahdottomuus jo universaalien lakiemmekin mukaisesti, ja kierrätys jää ainoaksi vaihtoehdoksi. Kierrätys, jossa tuleekin sitten toisenlaiset ongelmat eteemme. Niistä tuonnempana.
Siperiaan ja sieltä raketilla aurinkoon. Toinen vaihtoehto on ydinintoilijoiden kaivoon!
Myydään korkea-aktiiviset aineet jollekin wanna-be-nuclear-weapon-state.
nopeutetaan tätä pamaustamme taivaan tuuliin ;)
Näinhän se kierrätys pelaa :), bumerangina aina takaisinkin päin. Sen minkä taakseen jättää, sen edestänsä löytää; yksi lempisanontani. Ja eikös se noin se universaali lakimmekin....? Tuossa muuten juurikin vichy -pulloa aukaisin, ja kylläpäs oli painetta kerrakseen muodostunut pulloon...... ja niin sekin paine siten purkaantui. Mietin vain näitä lainalaisuuksiamme taas...... tässäkin ydinvoima-asiassa. Painehan pyrkii tasaantumaan aina sekin eri tilojen välillä..... sodatkin, ja sitten nämä muut paine-juttu-mukavat. Aukaiset ikkunan niin alipaineinen huonekin tasaantuu ulkoilman kanssa jne. Ja paine ihmisen sisällä, sekä paine vaikkapa tuossa ydinsäiliössä... tai tilasta tilaan, kun väylä ensin aukaistaan.... tai väylä aukeaa..... ratkeaako vai miten? Ihminenkin välillä kuin liitoksistaan..... hmm ;)....
Sellaisiahan nämä - lainalaisuutemme. Ja sisäinen jännityskin on aina vaarallista ;)
;)
"Ydinjäte" osattane käyttää tulevaisuudessa energian tuotannossa.
Moniko ottaa talolainaa siinä uskossa että tulevaisuudessa tienaa paremmin. Ehkä voimme ehkä emme mutta eikai ongelmaa saa sälyttää muiden harteille HÄH?
Lakaistaan vaan aina maton alle varsinkin kun voiton keräävät suuryritykset ja vastuun kantaa veronmaksajat eli tavallinen tallaaja. Pistetään sähkön hinta niin ylös että on pakko miettiä energian kulutusta ja näin saamme aikaiseksi uuden vientisektorin eli energian säästöosaaminen.
Uskon että tulevaisuudessa pystymme kehittämään reaktion jossa nykyinen ydinjäte käytettään uudestaa.
Ja toivottavasti niin että ei tule mitään merkittävää jätettä.
tämän sähköpostiini tulleen viestin, jonka laitan kokonaisuudessaan, näin en linkitä teitä omaan sähköpostiini. Jos on liian pitkä tai sääntöjen vastainen ottakoon 'hän' sen pois jos aiheelliseksi katsoo.
Alla on tiivistelmä seminaarissa pidetyistä esityksistä. Puhujien kalvot
ja videoidut esitykset löytyvät osoitteesta:
http://www.greenpeace.fi/100000vuotta
Suurin osa suomalaisista vastustaa uusien ydinvoimaloiden rakentamista.
Kansalaisten enemmistön mielipide ei kuitenkaan juuri näy poliitikkojen
kannanotoissa. Greenpeace käynnistää uudenlaisen kansalaiskampanjan,
jonka ideana on herätellä kansanedustajia ydinvoima-asiassa. Ideana on
saada tavallisia kansalaisia toimimaan ydinvoiman lisärakentamista
vastaan sekä uusiutuvien ja energiatehokkuuden puolesta.
Koska ydinvoiman lisärakentamisesta päättää eduskunta, tavallisilla
kansalaisilla on oikeasti tilaisuus vaikuttaa ydinvoimapäätökseen.
Kampanja käynnistyy toden teolla alkusyksystä 2010.
Ilmoittaudu mukaan: www.greenpeace.fi/kansalaiskampanja
Thank you for taking part in the nuclear waste seminar organized by
Greenpeace! Please find the presentations and videos here (scroll to the
bottom):
http://www.greenpeace.fi/100000vuotta
--
Terveisin,
Lauri Myllyvirta
energiavastaava / energy campaigner, Greenpeace
358 50 3625 981
skype laurimyllyvirta
http://www.greenpeace.fi/blogi
---
Jan Beranek:
Maailman ydinvoimakapasiteetti on kääntynyt laskuun. Viimeisten viiden
vuoden aikana poistettiin käytöstä 18 reaktoria, otettiin käyttöön 14 ja
aloitettiin 24 reaktorin rakennustyöt. Ydinvoiman osuus maailman
energiankulutuksesta on mitätön kuusi prosenttia, jota voi verrata esim.
uusiutuvan energian 11 prosenttin osuuteen.
Maailman energiajärjestö IEA on hahmotellut erittäin kunnianhimoista
ydinvoiman lisärakentamisskenaariota, jossa maailman
ydinvoimakapasiteetti nelinkertaistettaisiin vuoteen 2050 mennessä. Tämä
edellyttäisi 1300 uuden ydinreaktorin rakentamista eli yhtä reaktoria
viikossa vuodesta 2025 alkaen. Kustannukset olisivat noin 6000-10000
miljardia euroa eli tuhat euroa jokaista maailman ihmistä kohti. Tästä
huolimatta ydinvoiman lisäämisellä saataisiin aikaan vain 6 prosenttia
vuoteen 2050 mennessä tarvittavista ilmastopäästöjen vähennyksistä.
1300 ydinreaktoria tuottaisi noin 25 000 tonnia korkea-aktiivista
käytettyä ydinpolttoainetta vuodessa, joten uusi, Olkiluotoon
suunnitellun kokoinen ydinjätehauta tarvittaisiin neljän kuukauden
välein. Korkea-aktiivinen käytetty polttoaine sisältää yhden prosentin
plutonium-239:ää, jonka puoliintumisaika on 24 000 vuotta. Vuodessa
syntyvä plutonium riittäisi 25 000 ydinaseeseen. Materiaali soveltuisi
ydinaseiden valmistamiseen vielä 100 000 vuoden kuluttua.
”Ydinvoiman säilyttäminen energiantuotantovaihtoehtojen joukossa
edellyttää neljän haasteen ratkaisemista: korkeat kustannukset,
turvallisuusriskit, ydinvoiman vaikutus ydinaseiden leviämiseen sekä
ydinjäte. Haasteiden ratkaiseminen on entistä vaikeampaa, jos merkittävä
määrä uusia ydinreaktoreita rakennetaan entistä suurempaan joukkoon
maita.” MIT 2003: Future of Nuclear Power.
Johan Swahn:
Pohjavesi virtaa ylöspäin. Jätehaudan pettämisestä kestäisi noin sata
vuotta, että radioaktiivisia aineita päätyisi pinnalle. Tuhansien
vuosien kuluttua jätehaudan sulkemisesta suurin riski on
radioaktiivisten aineiden joutuminen ravintoketjuihin. Jos ydinjätehauta
pettää, alue sen yläpuolella täytyisi sulkea tuhansiksi vuosiksi.
Jäte on ensimmäisten sadan vuoden aikana erittäin kuumaa – jätekapselin
pinnan lämpötila on lähellä sataa astetta. Korkea lämpötila nopeuttaa
korroosiota erittäin voimakkaasti. Korkean lämpötilan vaikutus kapselia
ympäröivään bentoniittisaveen tunnetaan huonosti, mutta tehdyissä
kokeissa on saatu huolestuttavia tuloksia.
Ydinjätteen loppusijoitushanke nojaa vahvasti oletukseen, jonka mukaan
kuparikapselit kestäisivät 100 000 vuotta. Oletusta perustellaan sillä,
että pohjaveden jätehaudassa uskotaan muuttuvan hapettomaksi kymmenkunta
vuotta sulkemisen jälkeen ja pysyvän hapettomana. Kuparin on ajateltu
kestävän korroosiota erittäin hyvin hapettomissa oloissa. Peruskalliossa
on kuitenkin vilkas bakteeritoiminta ja kemialliset olosuhteet voivat
muuttua. Mm. sulfiittien ja vedyn muodostuminen voi nopeuttaa kuparin
korroosiota.
Vielä merkittävämpää on, että Ruotsin Kuninkaallisen teknisen
korkeakoulun tutkijat tekivät jo 1980-luvulla kokeita, joissa tislatun
veden todettiin syövyttävän kuparia hapettomissa olosuhteissa. Jos
reaktiossa syntyvän vedyn annettiin poistua systeemistä, korroosio
jatkui osapuilleen yhtä nopeana kuin hapekkaassa vedessä. Tulokset
sivuutettiin 1980-luvulla. Tutkijat palasivat aiheen pariin myöhemmin,
ja julkaisivat vuonna 2007 tieteellisen artikkelin uusista
koetuloksistaan. Sittemmin näyttöä kuparin korroosiosta hapettomissa
olosuhteissa on saatu myös R
mutta eiköpähän löydy tuolta linkkien takaa lisää. Puhujina edellä mainittujen lisäksi ainakin tuo meidän Matti Saarnisto ja sitten vielä Englannista 'heppu'.
Sarppis (Sari Parviainen)
jatkoa seminaarista. Poistopalamasta ja näiden uusien esim EPR -reaktorien rakentamisesta. Kuinka suuremmalla poistopalamalla nämä uudet reaktori -tyypit toimivatkaan, ja näin ollen luovat jätteestämmekin huomattavasti järeämpää tavaraa kuin tähän saakka ollut. Jo itsessään nämä lämpötekijät ovat suuri riski jätteemme käsittelyssä, ja loppusijoituksessa. Kuori pettää helpommin, bentoniittisavi ei riitä eristämään yms.... eli näiden suojamuurien ns. murtuminen. Ja mitä kaikkea se mahdollistaakaan..... spekulointiahan tämäkin.
Ja Obaman vetämä rahoitus ydinjätehankkeelta (Yacca), kertoo jo jotakin asioiden laidasta sekin. Ja kuinka kriittisesti tähän muualla maailmassa vielä suhtaudutaan; ydinjätteen hautaamiseen graniittiin tai vastaavaan kallioperään. Jo graniitin itsessään näen olevan vaaratekijänä tässä. Tieto perustuu intuitiooni, joka on vahva. Graniitti ja vesi yhdessä...... yhtenä tekijänä joukossa muiden.
Ja Saarnistohan tunnetustikin puhui tästä jääkaudesta ja näistä tekijöistä.... Luonnon katastrofit osaltaan luovat puitteita joita ei niitäkään kenties hetki sitten ollut jne.
Ja Swahn kertoili tuosta korroosiosta lähinnä, kuinka on myös tutkimustuloksia, joiden perusteella kuparisäiliö kestäisi ehjänä vain noin tuhannen vuotta..... josta olikin tuo alku jo edellä.
Niin paljon on tekijöitä tässä huomiota vaille jäänyt, mikä jo estää loppusijoituksen onnistumisen mielestäni kokonaan. Ja toivon, että näihin asioihin suhtauduttaisiin 'vakavasti' kuitenkin. Onhan kysymyksessä tulevaisuutemme.
Eli tavallaan sen, minkä jo itsekin ymmärtänyt ja sisäistänyt tuli nyt alan ammattilaisten suusta sama..... ja tutkittua tietoakin löytyy pilvin pimein, jos vain sitä etsimme ja kuuntelemme.
Yleensä se tieto onkin hyvin korkealle koulutettujen keskuudessa, ja toinen ääripää..... se itseoppinut. Eli systeemin kyseenalaistajat; ne ääripäänsä. Kun opiskelet riittävän pitkälle, tulet huomaamaan ettei kaikki olekaan sitä, mitä opetetaan, ja toisaalla kun alat käyttämään omaa näkökykyäsi huomaatkin sen saman (ne kylähullut ehkäpä ;) ).
Olemme vapaa kansa, miksi emme käyttäisi siis vapauttamme? Perustuslakiin vedoten; sana on vapaa. Mielipiteiden vapaus. Ja monestihan se ymmärrys tuleekin yllättäviltä tahoilta, eikös sekin niin.... Jokaisella tehtävänsä tälläkin Telluksellamme.
Olisiko Stuk:in joukossa muiden aika kuunnella viisautta tiedon sijasta ;)
Aika aikaa kutakin. Itse olen ydinvoiman kannattaja, mutta kuten sen suolankin kanssa... on vissi ero kristallisuolalla ja teollisesti valmistetulla. Suola; elämämme perusedellytys.... ydinvoima, jotakin samankaltaista ;), mutta kristallinen sellainen, ei teollisesti valmistettu; yksi hyvää ja kymmenen huonoa..... sitä tarkoitan tässäkin, ne seuraamukset.
Innovaatio liikkeelle tässäkin asiassa, jospa se luonnon oma ydinvoima sieltä löytyisi ;)
Silleen.....
Tähän olisi kiva kuulla mielipiteitänne, arvon kanssatallaajani. Mitä vaihtoehtoja näette asian ratkaisemiseksi? Vaihtoehtoja jotka aivan konkreettisestikin toimisivat. Tällaisenaan ja näillä tiedoilla joita oivaltaneet olemme (monetkin meistä jo), ei asia mielestäni ratkea. Eli mitä ihmettä sille jätteelle oikein teemme? Yhäkin itselleni kierrätys on ainoa vaihtoehto....
Onko täällä Stuk:in edustajia keskustelemassa? Mitä mieltä siellä ollaan......
Perusteltuja kannanottoja odotellen jatkan myös itse asian parissa painimista luoden omaa syvempää ymmärrystäni. Ja kuin tämä keskustelu olisi jollakin muotoa tuotava kansan keskuuteen.... (?)
Ydinreaktoreiden jäte sisältää fissiokelpoista materiaalia jota voidaan hyödyntää pommittamalla jätettä neutroneilla.
Nykyään on jo useita teknologioita joilla pyritään saamaan aikaan ydinfuusio mutta valitettavasti lopputulos on lähinnä neutroneita.
Kun ympäröidään tällainen neutronigeneraattori kohtuullisen kokoisella uraani/plutonium/ydinjätekuorella, nopeutetaan jätteen hajoamista useita kertaluokkia ja vapautetaan runsaasti lämpöä. Näin saadulla lämmöllä voikin jo tuottaa sähköä.
Teknologia on jo olemassa. Se pitäisi vielä saada käyttöön taloudellisesti. Siinä onkin työsarkaa tulevaksi vuosikymmeneksi.
mahdollista tuottaa edelleen lämmöksi? Eikö taas jää ylijäämää, joka täytyy uudemman kerran tuottaa lämmöksi jne..... päättyykö kierre siis koskaan, tai onko se edes mahdollista?
Kiitos vastauksestasi.