sukupuoleen ja säätyyn katsomata.. Se joka tietää miten parannutaan halvauksesta, niin olisin kiitollinen jos ottaisit minuun yhteyttä..
Kaikille hyvää keskiviikko-iltaa
65
549
Vastaukset
- Näin luulisin
lääkärit ja fysioterapeutit osaa auttaa paremmin siinä asiassa kuin nämä palstalaiset...
Mutta on palstalaisilla kokemuksia läheistensä vastaavista tapauksista.
Isäni kohdalla halvaus oli niin paha ja ikää niin paljon, ettei hän korjaantunut lähellekkään ennalleen. Oikealla kuntoutuksella pääsi kuitenkin kohtalaisen hyvin liikkumaan, ja sitä hän sai Iisalmen Veljeskodissa, sotaveteraani kun oli. Siellä opettivat oikeanlaisia voimisteluliikkeitä, joita hän teki kotona. Muissa kuntoutuksissa ei vastaavaa hyötyä ollut.
Ehkä aloittajan kannattaisi saada halvaantuneelle lääkärin lähete kuntoutukseen, koska kuntoutussairaaloiden vuorokausimaksut ovat useampia satoja euroja, ja että kuntoutuksella olisi hyötyä, sitä olisi hyvä olla vähintään kahden viikon jakso.
- meillä -
on omat taakkamme, joista yritetään selviytyä parhaamme mukaan.
Tosin sanoin, joiden kanssa yritetään tulla toimeen. Nauru pitkästä ilosta pieru paljon nauramisesta. Se on siinä ; )
- susa51
Olet oikeassa korpikirjailija, nauru ainakin pidentää ikää,;)
Muuten suosittelen minäkin Pirrelle, että meneee fysikaaliseen tai muuten asiantuntijalle siinä asiassaan. - lausuisit
susa51 kirjoitti:
Olet oikeassa korpikirjailija, nauru ainakin pidentää ikää,;)
Muuten suosittelen minäkin Pirrelle, että meneee fysikaaliseen tai muuten asiantuntijalle siinä asiassaan.nuo sanat, vaikkapa sukulaisnaisellesi, jonka mies olisi halvaantunut????
Ihanko totta?
Miten ne Sinua lohduttaisivat, jos oma puolisosi olisi vakavasti sairastunut? - Silleen kivasti
Olet todella ilkeä ja ikävä ihminen.
- me lohdutamme
lähimmäistämme, kärsivää?
- tapahtunut
todella,vaan kaikki ei parane,miksi? en tiedä
vaan kerran on kaikki kivut poissa,kun uskossa katselemme taivassa Jumalaa
symppistä sinulle voin rukoilla sinun[omaisesi] puolesta. että teillä ei todellakaan ole tietoa siitä, miten halvauksista parannutaan.. Täällä puhutaan siitä että menee fysioterapeutille.. Jos ihminen halvaantuu aivoverenvuodon seurauksena.. niin silloin on syy tuossa verenvuodossa.. miksi se tuli.. mikä sen aiheutti.. kuka sen tutkii.. Oliko joku lääke esim. väärä.. jota mieheni söi ennen kohtausta.. Lääkärithän niitäkin määrää.. mikä sen teki.. Kuka on se salapoliisi joka aloittaa työn tuon asian tutkimiseksi.. Potilasasiakirjoistahan mokomat asiat selviää.. kun ihmisen taustaa tutkitaan.. Mikä on se instanssi joka tuota asiaa tutkii.. Onko tutkivia tahoja.. missä niitä on.. jotka tutkii vaikkapa sellaisia asioita, että jos halvaantuminen johtuukin jostain hoitovirheestä esimerkiksi..
Se on kävelevän ihmisen helppo tulla sanomaan että mene fysikaaliselle.. ihmiselle.. joka on seurannut omaisena miehensä pompottelua laitoksesta toiseen.. joka on nähnyt käytännössä mitä ns. kuntoutukset on.. Nimikkeenä nuo laitokset on ns. kuntoutuslaitos.. mutta mitä ne on käytännössä.. kun sinne ihminen menee, niin makuuttamista sitä se on ollut.. Kuinka moni on tullut sanomaan että hei.. kuinka sinä oikeasti voit.. miten jaksat.. miten voin sua auttaa niin että voisit paremmin.. Entä minua.. kuka on tullut sanomaan. miten sinä voit.. Voinko auttaa sinua.. että saat perunasi maahan tms.
Vai päteekö tämä sanonta kaikissa kuten tämän musiikin sanoma, että vain aika parantaa haavat..
http://www.youtube.com/watch?v=LMEt-8V26PM- Pirre*
joka ikinen kerta palstalaisia, mitkään vastaukset eivät tunnu olevan Sinulle oikeita..
- lensu
Tätähän tämä taas on, meille kaikille entuudestaan tuttua!
Jos miehesi voisi parantua niin kai lääkärit olisi jo jotain tehneet asian eteen. Mutta parannuskeinoa ei ole.
Älä syyllistä ketään kävelevää sanomallaettä on helppo huudella. Älä sinä kysele kun mikään vastaus ei miellytä.
Nyt vastaat TAAS minulle että en tiedä koko asiasta mitään. VÄÄRIN! Kyllä tiedän ja siksi vastailen näihin.
Ota vastaan sympatiat joita saat äläkä käännä kaikkea ja kaikkia itseäsi vastaa... - kysyn vaan
vai olisiko sinulla itselläsi aikaa kuntouttaa miestäsi niissä laitoksissa joissa hän joutuu makaamaan. Kuinka monta tuntia päivässä vietät hänen kanssaan aikaasi?
Paljon varmasti saisit aikaan silläkin ajalla kun surkuttelet täällä elämäsi kurjuutta.
En kirjoita tätä ilkeässä mielessä vaan ajattelen omalle kohdalleni niin varmasti yrittäisin kaikkeni, jos toivoa on, mutta jos toivo on menetetty silloinhan ei asialle voida tehdä mitään. Ei varmaan mikään estä menemästä miehesi kanssa kuntoutukseen tueksi ja avuksi. potilas itse.
Isäni kohdalla toipumista auttoi hyvä peruskunto ja kova halu päästä jaloilleen, ilman näitä hän olisi jäänyt sängynpohjalle. Muistan hyvin sen kiroilun, kun hän noitui, että tollo jalka nouse nyt.
Mitään muuta keinoa ei ole, kuntoutus auttaa, minkä auttaa, ja lääkitys, mutta eniten voi auttaa potilas itse, ja se on hidasta, eikä tuloksia näy kun kuukausien kuluttua.- leikin asia
En tiedä, on tämä vaikea asia kun itse ei ole kokenut läheisen tai ystävän halvaantumista.
Varmaankin kaikista parhaimman avun saisit kun ottaisit yhteyttä vammais-onko se nyt liitto tai tukiyhdistys. Siellä on varmaankin monenlaisia kohtaloita jotkut varmaan aurinkoisempia kuin toiset. Ja heillä on varmasti vinkkejä kuinka elämästä selviää eteenpäin ja mitä apua pystyy hakemaan.
Voimia teille molemmille ja suuret halit. kysyn vaan kirjoitti:
vai olisiko sinulla itselläsi aikaa kuntouttaa miestäsi niissä laitoksissa joissa hän joutuu makaamaan. Kuinka monta tuntia päivässä vietät hänen kanssaan aikaasi?
Paljon varmasti saisit aikaan silläkin ajalla kun surkuttelet täällä elämäsi kurjuutta.
En kirjoita tätä ilkeässä mielessä vaan ajattelen omalle kohdalleni niin varmasti yrittäisin kaikkeni, jos toivoa on, mutta jos toivo on menetetty silloinhan ei asialle voida tehdä mitään. Ei varmaan mikään estä menemästä miehesi kanssa kuntoutukseen tueksi ja avuksi.Onko niissä laitoksissa mulle yöpaikka, tarjotaanko niissä myös vaimolle ruokaa tms.
Tähän asti mitä minä olen vieraillut ao. laitoksissa, monta kertaa aina viikossa, niin onko kukaan tullut mulle sanomaan, että hei, meillä voisit sinäkin syödä.. täällä olis ruokaa sinullekkin.. tuletko syömään.. tai tuletko kahville, tms.pirre-tyttö kirjoitti:
Onko niissä laitoksissa mulle yöpaikka, tarjotaanko niissä myös vaimolle ruokaa tms.
Tähän asti mitä minä olen vieraillut ao. laitoksissa, monta kertaa aina viikossa, niin onko kukaan tullut mulle sanomaan, että hei, meillä voisit sinäkin syödä.. täällä olis ruokaa sinullekkin.. tuletko syömään.. tai tuletko kahville, tms.laitoksissa ole kahvioita missä voisit syödä ja kahvisi nauttia. Ei kait niitten kuulu vielä omaisiakin ruokkia ilmaisiksi. No onko niissä yöpimis mahdollisuutta, oletko kysellyt.
- hurjalta
pirre-tyttö kirjoitti:
Onko niissä laitoksissa mulle yöpaikka, tarjotaanko niissä myös vaimolle ruokaa tms.
Tähän asti mitä minä olen vieraillut ao. laitoksissa, monta kertaa aina viikossa, niin onko kukaan tullut mulle sanomaan, että hei, meillä voisit sinäkin syödä.. täällä olis ruokaa sinullekkin.. tuletko syömään.. tai tuletko kahville, tms.Onko niissä tosiaankin noin epäpätevä henkilökunta! Eikö nykyajan hoitohenkilökunnalle anneta minkäänlaista opastusta, vai ovatko he niin työnuuvuttamia itse, etteivät jaksa kiinnittää huomiota omaiseen.
- kysyn vaan
Nittaminax kirjoitti:
laitoksissa ole kahvioita missä voisit syödä ja kahvisi nauttia. Ei kait niitten kuulu vielä omaisiakin ruokkia ilmaisiksi. No onko niissä yöpimis mahdollisuutta, oletko kysellyt.
Mielestäni riittää kun sairaat hoidetaan. Kuntoutuslaitoksethan eivä ole sairaaloita ja uskoisin että sieltä on jokaisen joka haluaa mahdollisuus vuokrata itselleen huone, ja varmasti omaiset ovat vielä etusijalla. Kaupungit ovat täynnä ravintoloita, baareja. Kun jalat pelaa niin ei varmaan ole ongelma ruokailunkaan kanssa.
- voi tilata
pirre-tyttö kirjoitti:
Onko niissä laitoksissa mulle yöpaikka, tarjotaanko niissä myös vaimolle ruokaa tms.
Tähän asti mitä minä olen vieraillut ao. laitoksissa, monta kertaa aina viikossa, niin onko kukaan tullut mulle sanomaan, että hei, meillä voisit sinäkin syödä.. täällä olis ruokaa sinullekkin.. tuletko syömään.. tai tuletko kahville, tms.myös omainen ruokaa itselleen. Luonnollisesti se pitää maksaa.
kysyn vaan kirjoitti:
Mielestäni riittää kun sairaat hoidetaan. Kuntoutuslaitoksethan eivä ole sairaaloita ja uskoisin että sieltä on jokaisen joka haluaa mahdollisuus vuokrata itselleen huone, ja varmasti omaiset ovat vielä etusijalla. Kaupungit ovat täynnä ravintoloita, baareja. Kun jalat pelaa niin ei varmaan ole ongelma ruokailunkaan kanssa.
jos yhtään voit kuvitella.. tuostakin kun sanot.. että kaupungit on täynnä baareja.. onhan ne.. kyllä minä ne tiedän.. mutta ne hinnat niissä on pilvissä.. ei niihin yksinkertaisesti ole varaa.. Jos oliskin, niin sehän oliskin toinen juttu.. Mutta kun ei ole..
- kun kysyn,
pirre-tyttö kirjoitti:
Onko niissä laitoksissa mulle yöpaikka, tarjotaanko niissä myös vaimolle ruokaa tms.
Tähän asti mitä minä olen vieraillut ao. laitoksissa, monta kertaa aina viikossa, niin onko kukaan tullut mulle sanomaan, että hei, meillä voisit sinäkin syödä.. täällä olis ruokaa sinullekkin.. tuletko syömään.. tai tuletko kahville, tms.miksi sinun pitää olla mukana?
Käsittääkseni siellä kuntoutetaan miestäsi.
Minun tietääkseni kuntoutus on pitkäaikainen hoitomuoto. Pirre* kirjoitti:
joka ikinen kerta palstalaisia, mitkään vastaukset eivät tunnu olevan Sinulle oikeita..
ja minä olen pirre, et sinä.. kaimani.. Tämänkin keskustelu sarjan aloitus minkä aloitin.. perään kuulutin sitä.. että te ette ymmärrä sitä minkälainen on ihminen joka on halvaantunut.. Perään kuulutin sitä.. että moniko teistä on nähnyt läheisensä halvaantuneena.. moniko tietää miten halvauksesta parannutaan.. miten halvaantunut saadaan uudelleen kävelemään.. Mikä on se keino.. tieto on valttia monessa asiassa.. kun on tarpeeksi tietoa.. kuten jossain Japanissa.. missä ihmisille on tehty jopa keinotekoisia raajoja.. ja ne toimii erilaisten elektronien avulla..
Eikö suomessa voisi olla mikrokirurgia, joka tekis vastaavia asioita.. laittaisi raajat liikkumaan.. saatais spastisuudet pois.. Tiedätkö yleensä mitä tarkoittaa spastisuus?lensu kirjoitti:
Tätähän tämä taas on, meille kaikille entuudestaan tuttua!
Jos miehesi voisi parantua niin kai lääkärit olisi jo jotain tehneet asian eteen. Mutta parannuskeinoa ei ole.
Älä syyllistä ketään kävelevää sanomallaettä on helppo huudella. Älä sinä kysele kun mikään vastaus ei miellytä.
Nyt vastaat TAAS minulle että en tiedä koko asiasta mitään. VÄÄRIN! Kyllä tiedän ja siksi vastailen näihin.
Ota vastaan sympatiat joita saat äläkä käännä kaikkea ja kaikkia itseäsi vastaa...entäpä hoitajan sanonta, jätetäänpä nyt se ja se lääke pois.. Eihän mitään lääkkeitä noin vain saa jättää pois.. ei mitään.. ei ketään saa pudotella suihkutuoleista.. ei ketään ihmistä.. Mieheni toinen aivoleikkauskin johtui vain siitä että hänet pudotettiin suihkutuolista.. eikö tuolissa pitäisi olla edes vyöt jolla olis kiinni, ettei putoaisi..
Ja lensu, elä sekoita minua siihen toiseen pirreen.. minä olen aito oikea pirre, ei hän..- eväät ...
pirre-tyttö kirjoitti:
jos yhtään voit kuvitella.. tuostakin kun sanot.. että kaupungit on täynnä baareja.. onhan ne.. kyllä minä ne tiedän.. mutta ne hinnat niissä on pilvissä.. ei niihin yksinkertaisesti ole varaa.. Jos oliskin, niin sehän oliskin toinen juttu.. Mutta kun ei ole..
mukaasi. Ja mitä tulee halvaukseen ym., keskustele asioista omaistasi hoitavien lääkäreiden kanssa.
Jos halvaukseen olisi jokin parantava hoito niin, kuten - lensu
pirre-tyttö kirjoitti:
entäpä hoitajan sanonta, jätetäänpä nyt se ja se lääke pois.. Eihän mitään lääkkeitä noin vain saa jättää pois.. ei mitään.. ei ketään saa pudotella suihkutuoleista.. ei ketään ihmistä.. Mieheni toinen aivoleikkauskin johtui vain siitä että hänet pudotettiin suihkutuolista.. eikö tuolissa pitäisi olla edes vyöt jolla olis kiinni, ettei putoaisi..
Ja lensu, elä sekoita minua siihen toiseen pirreen.. minä olen aito oikea pirre, ei hän..Enkä todellakaan sekoita sinua Pirreen* joka on sympaattinen, empaattinen, rehti ihminen ja kirjoittaa hyviä ja nasevia kommentteja. Hän puhuu asiaa, ei asian vierestä.
Enkä ihmettele yhtään vaikka hänkin jo on käärmeissään sinulle kun nämä juttusi kääntyvät aina vaan siihen samaan asiaan.
Ei siinä mitään, jos on trauma niin siitä pitää puhua. Mutta et aina saa syyllistää meitä muita. Kun vika ei ole meidän.
Puhu ammatti-ihmisen kanssa, siitä voisi olla apua... - piippaK
Pirre* kirjoitti:
joka ikinen kerta palstalaisia, mitkään vastaukset eivät tunnu olevan Sinulle oikeita..
Se on ihan sama mitä hänelle vastaa, aina tulee loat silmille...
JA KYLLÄ SINÄ OLET SE AINOA OIKEA PIRRE! Sanokoon mitä lystää! lensu kirjoitti:
Enkä todellakaan sekoita sinua Pirreen* joka on sympaattinen, empaattinen, rehti ihminen ja kirjoittaa hyviä ja nasevia kommentteja. Hän puhuu asiaa, ei asian vierestä.
Enkä ihmettele yhtään vaikka hänkin jo on käärmeissään sinulle kun nämä juttusi kääntyvät aina vaan siihen samaan asiaan.
Ei siinä mitään, jos on trauma niin siitä pitää puhua. Mutta et aina saa syyllistää meitä muita. Kun vika ei ole meidän.
Puhu ammatti-ihmisen kanssa, siitä voisi olla apua...luo mene joka vain haukkuu.. Haukkuminen ei mun mielestä ole hoitoa.. Päinvastoin se on toisen tekemistä sairaaksi.. Tarkoituksellako vai miksi.. en tiedä.. Siksipä minä osaan varoa sellaisia hoitajia.. jotka itsekkään eivät ole terveitä.. vaan hekin tarvisivat hoitoa..
Ja sinä tässä hoitoa kaipaat.. minä en oo koskaan haukkunut ketään. Sinä et tunne minua.. sinä luet vain nämä kommentit.. et ole minua koskaan nähnytkään.. miten voit silloin kirjoittaa noin.. Sun pitäs käydä täällä tutustua minuun henkilökohtaisesti.. niin sitten näkisit millainen ihminen minä olen. .Ihan toisenlainen kun nuo sinun minusta tekemät kuvaukset..lensu kirjoitti:
Enkä todellakaan sekoita sinua Pirreen* joka on sympaattinen, empaattinen, rehti ihminen ja kirjoittaa hyviä ja nasevia kommentteja. Hän puhuu asiaa, ei asian vierestä.
Enkä ihmettele yhtään vaikka hänkin jo on käärmeissään sinulle kun nämä juttusi kääntyvät aina vaan siihen samaan asiaan.
Ei siinä mitään, jos on trauma niin siitä pitää puhua. Mutta et aina saa syyllistää meitä muita. Kun vika ei ole meidän.
Puhu ammatti-ihmisen kanssa, siitä voisi olla apua...nämä samat asiat mitä minä olen joutunut kokemaan.. niin hänestäkin olisi tullut ihan samanlainen.. Nyt hän on vielä viaton.. Mutta jos laitat hänet kokemaan ne asiat, mitä minä olen joutunut kestämään.. niin hänestäkin pian sanot.. sellainen siitä tuli.. Ja sulle toinen Pirre* kuka sitten oletkin.. Minä en ole todellakaan sellainen ihminen joksi minut on täällä kuvattu.. Minä olen ihan toisenlainen.. Nämä ovat vain tekstejä mitä näille palstoille on kirjoitettu.. ei mitään muuta.. ajatuksia ihmisen ajatuksia.. Minä olen puhunut ne asiat mitä ihmiset on mulle puhuneet.. ne ovat heidän itsensä kertomia asioita.. ja jos he ovat tehneet väärin.. vika ei ole suinkaan minun, vaan heidän itsensä..
- piippaK
Pirre* kirjoitti:
joka ikinen kerta palstalaisia, mitkään vastaukset eivät tunnu olevan Sinulle oikeita..
Tähän se kommentti oli tarkoitettu, se SAMMOO MIELTÄ! Mutta jotenkin olin onnistunut sössimään sen väärään paikkaan. Nyt se on siinä mihin kuuluukin!
- Meriläinen
sellaisen asian osaisi sanoa ei varmaan ihminen täällä palstalla pyörisi vaan olisi halvaantuneita auttamassa.
Aloitit taas ystävällisesti mutta jatkoit jälleen kerran haukkumalla koko porukan, ei sillälailla ystäviä saa.
Jokaisella ihmisellä täällä on omia ongelmia, ei me tarvita mollaajia lisää.- hyvinvoivat
ja kaikki muutkin. Jos ei itse voi hyvin niin se ilmaantuu negatiivisuutena ympäristöön ja vastauksiin. On kyllä huomannut sen noissa "Intos" palstoissa.
hei, tiedätkö mitä on keväinen kasvu tuolla luonnossa, mitä on se kasvu mikä työntyy talven jäljiltä suomen luonnossa..
Kukkaset kukkii, aurinko paistaa.. Siis sekö on toisten mollaamista, mun täytyy ihan sulta kysyä.. että jos puutarhan hoito.. on toisten mollaamista.. niin siinä oot väärässä pahemman kerran.. Jos puhun halvauksesta, joka sekin tosiasia.. ja jos olen kokenut ja nähnyt erilaisten ihmisten ja tahojen tekemisiä.. niin.. sekö on mollaamista.. sehän on vain heidän omia tekojaan.. mitä minä täällä kerron..
Minä taas hoidan puutarhaa, odottaen kasvun ihmettä.. satoa.. kenties sieltä aikanaan.. minä taas.. teen ihan muita asioita.. kuin mollaan ihmisiä.. sä itse olet ihan väärässä.. Minä toivotan sinulle oikein rattoisaa kesäkuun alkua.. toivottavasti löydät hyttysiä kun kävelet suomen luonnossa... Ne on mukavia ystäviä.. Oletko kokenut miltä tuntuu kun sääski pistää.. tai punkki tarttuu jalkaasi.. minä olen kokenut.. oletko sinä?- Meriläinen
pirre-tyttö kirjoitti:
hei, tiedätkö mitä on keväinen kasvu tuolla luonnossa, mitä on se kasvu mikä työntyy talven jäljiltä suomen luonnossa..
Kukkaset kukkii, aurinko paistaa.. Siis sekö on toisten mollaamista, mun täytyy ihan sulta kysyä.. että jos puutarhan hoito.. on toisten mollaamista.. niin siinä oot väärässä pahemman kerran.. Jos puhun halvauksesta, joka sekin tosiasia.. ja jos olen kokenut ja nähnyt erilaisten ihmisten ja tahojen tekemisiä.. niin.. sekö on mollaamista.. sehän on vain heidän omia tekojaan.. mitä minä täällä kerron..
Minä taas hoidan puutarhaa, odottaen kasvun ihmettä.. satoa.. kenties sieltä aikanaan.. minä taas.. teen ihan muita asioita.. kuin mollaan ihmisiä.. sä itse olet ihan väärässä.. Minä toivotan sinulle oikein rattoisaa kesäkuun alkua.. toivottavasti löydät hyttysiä kun kävelet suomen luonnossa... Ne on mukavia ystäviä.. Oletko kokenut miltä tuntuu kun sääski pistää.. tai punkki tarttuu jalkaasi.. minä olen kokenut.. oletko sinä?Olen kokenut useammankin punkin piston, ja hyttysiä parvittain.
Olen jopa poistattanut punkin terveyskeskuksessa, jossa sain hyvää hoitoa siihen.
Ole onnellinen puutarhassasi ja kun tulet kyselemään neuvoja, ota ne joskus vastaan.
Saat paljon ystävällistä palautetta täällä, mutta sinä haukut ihmiset sen jälkeen.
Luonnon seuraajana tiedän kyllä kasvun, ja olen sitä ihaillut tänä vuonna niin kuin aina ennenkin.
Toivon myös hyvää kesää sinulle, vaikka palstalla ei sinun ongelmiasi pystytäkään hoitamaan, niin kuin ei muidenkaan. Jokaisen on itse elämänsä elettävä. Meriläinen kirjoitti:
Olen kokenut useammankin punkin piston, ja hyttysiä parvittain.
Olen jopa poistattanut punkin terveyskeskuksessa, jossa sain hyvää hoitoa siihen.
Ole onnellinen puutarhassasi ja kun tulet kyselemään neuvoja, ota ne joskus vastaan.
Saat paljon ystävällistä palautetta täällä, mutta sinä haukut ihmiset sen jälkeen.
Luonnon seuraajana tiedän kyllä kasvun, ja olen sitä ihaillut tänä vuonna niin kuin aina ennenkin.
Toivon myös hyvää kesää sinulle, vaikka palstalla ei sinun ongelmiasi pystytäkään hoitamaan, niin kuin ei muidenkaan. Jokaisen on itse elämänsä elettävä.olen vain kertonut oman mielipiteeni mitä ajattelen milloin kenenkin kommentista.. Minä en koskaan ole haukkunut, päinvastoin minä olen toiminut.. iät ja ajat, ihan muiden ihmisten tekoja ne haukkumiset on.. ei minun.. Ja silloin minun ei tarvi myöskään kantaa niistä mitään vastuuta.. kun ne ei yksinkertaisesti ole minun tekoja.. vaan ihan joidenkin toisten ihmisten.. Ehkä heidän oma elämänsä ei oo niin hyvin että pitää purkaa paha olonsa täällä.. mene ja tiedä..
Olen minäkin joskus sanonut miten vihaan jotain.. mutta mä en oo koskaan pitkä vihainen.. mä yleensä lepyn melkein heti tuon sanonan jälkeen tai sitten viimeistään seuraavana aamuna.. kun olen yön saanut nukuttua.. Kukaan ihminen ei jaksa 24 tuntia vuorokaudessa valvoa.. viikosta toiseen, vuodesta toiseen.. Viime yönä minä nukuin suunnilleen seitsemän tuntia.. mun mielestä se on ihan hyvä määrä unta, kahdeksan tuntia olis vielä parempi.. jos sellaiseen pääsis noin keskimäärin..- päässäsi
pirre-tyttö kirjoitti:
hei, tiedätkö mitä on keväinen kasvu tuolla luonnossa, mitä on se kasvu mikä työntyy talven jäljiltä suomen luonnossa..
Kukkaset kukkii, aurinko paistaa.. Siis sekö on toisten mollaamista, mun täytyy ihan sulta kysyä.. että jos puutarhan hoito.. on toisten mollaamista.. niin siinä oot väärässä pahemman kerran.. Jos puhun halvauksesta, joka sekin tosiasia.. ja jos olen kokenut ja nähnyt erilaisten ihmisten ja tahojen tekemisiä.. niin.. sekö on mollaamista.. sehän on vain heidän omia tekojaan.. mitä minä täällä kerron..
Minä taas hoidan puutarhaa, odottaen kasvun ihmettä.. satoa.. kenties sieltä aikanaan.. minä taas.. teen ihan muita asioita.. kuin mollaan ihmisiä.. sä itse olet ihan väärässä.. Minä toivotan sinulle oikein rattoisaa kesäkuun alkua.. toivottavasti löydät hyttysiä kun kävelet suomen luonnossa... Ne on mukavia ystäviä.. Oletko kokenut miltä tuntuu kun sääski pistää.. tai punkki tarttuu jalkaasi.. minä olen kokenut.. oletko sinä?Siksi olet pipi.
- oli tarkoitettu
päässäsi kirjoitti:
Siksi olet pipi.
aloittajalle, jolla on paljon päänsisäisiä punkkeja ja ongelmia, sorry : (
oli tarkoitettu kirjoitti:
aloittajalle, jolla on paljon päänsisäisiä punkkeja ja ongelmia, sorry : (
mitä tulee tuollaiseen tekstiin, mitä kirjoittelet ja laittelet vielä hymiöitäkin.. Ongelmat ei oo mun vika.. ne on muiden tekemiä.. joten he vastaa niistä mitä ovat tehneetkin.. Hyvää yötä sinulle, joka kirjoitit nimimerkillä: oli tarkoitettu..
- ole kulkeutunut
pirre-tyttö kirjoitti:
mitä tulee tuollaiseen tekstiin, mitä kirjoittelet ja laittelet vielä hymiöitäkin.. Ongelmat ei oo mun vika.. ne on muiden tekemiä.. joten he vastaa niistä mitä ovat tehneetkin.. Hyvää yötä sinulle, joka kirjoitit nimimerkillä: oli tarkoitettu..
Punkkiko se siellä, tässä sinulle hymiöitä : ))))) Onko masennuskausi jo helpottanut? Jääthän ovat jo lähteneet ainakin Pyhäjärvestä.
- ei voi kuin odottaa
on yksilöllinen.
Tapasin miehen viikonlopun aikaan jolla oli ensin eturauhas syöpä, siitä toivottuaan hän sai aivoinfarktin. Hän toipui siitä, kin lääkäreiden ja kuntouttajien avulla. Puhuu melkein täysin, selvän saa mitä hän tarkoittaa, nyt kävelee ja hoitaa omat henk.kohtaiset tarpeensa.
Mutta ymmärrätkö, se vie oman aikansa heilläkin joille se parantuminen tapahtuu pikkuhiljaa, ei se ole sormien napsauttelulla tapahtuvaa. Siihen tarvitaaan aikaa ja aikaa.
Ole asian kanssa maltillinen, jos vaikka edistystä ois odotettavissa.
Katso eteenpäin ja anna ajan kulua, puhu läheisellesi paljon päivän asioita, elä mukana positiivisesti, toivotaan että jokainen päivä tuo mukanaan uutta parantumiseen, vaikka jotain pientä sekin on paljon.
Hyvää kesää sinulle. - siirrä keskustelut
Tämä aihe kuuluu terveys-sairaus palstoille.
- selviytyjä
jos tarkoitat aloituksellasi aivoinfraktia. Itselläni oli sellainen vuonna1999. Toinen nikamavaltimoistani "räjähti" yllättäen, aiheuttaen suuren verenpurkauman pikkuaivoihini. Kävelemisen jouduin opettelemaan aivan uudestaan kuin pikkulapsi. Kaksoisnäkö palautui puolen vuoden kuluttua. Yleinen pahoinvointi(oksentelu) noin vuoden kuluttua. Peräänantamattomalla kuntoutuksella tasapainoilin ja oksentelin vuorotusten. Jos olisin sänkyyn jäänyt makaamaan, olisin kuin vihannes tänä päivänä, niin minulle silloin hoitohenkilökunnan taholta annettiin ymmärtää. Onneksi en niin halunnutkaan tehdä. Tänä päivänä kukaan ulkopuolinen ei uskoisi minun tuota tautia sairastaneen kun siitä ei näy jälkiä käyttäytymisessäni eikä olemuksessani muutoinkaan.
Jk. Oletko sinä muuten sama kuin juupas Pirre, jonka muistan menneisyydestäni tällä palstalla? Käytin silloin juuri tätä nimimerkkiä, jota nyt käytin.- Pirre*
Ei ole hän juupas, olen edelleen rekkautuneena Pirrejuupas :), tai tähdellinen Pirre* :)
Hienoa että olet selvinnyt, todellakin olet nikkisi "ansainnut", onneksi olkoon jatkoajan johdosta, ja terveyttä jatkoonkin.
T.Pirrejuupas/Pirre* - Pirre*
Pirre* kirjoitti:
Ei ole hän juupas, olen edelleen rekkautuneena Pirrejuupas :), tai tähdellinen Pirre* :)
Hienoa että olet selvinnyt, todellakin olet nikkisi "ansainnut", onneksi olkoon jatkoajan johdosta, ja terveyttä jatkoonkin.
T.Pirrejuupas/Pirre*hieman luvatta, olenhan jo hieman yli ikäinen tälle palstalle, täytin kevät talvella nuo (surkeat) 60 vuotta :/
:) - selviytyjä
Pirre* kirjoitti:
hieman luvatta, olenhan jo hieman yli ikäinen tälle palstalle, täytin kevät talvella nuo (surkeat) 60 vuotta :/
:)Ensinnäkin onnitteluni syntymäpäiväsi johdosta. Äläpäs nyt ala surkutella tulevia vuosikymmeniä. Jokainenhan meistä vanhenee, kukin vuorollaan. Se, että säilyttää sisällään sen ikuisen pikkulapseuden/elämän ilon on voittava vanhenemisenkin vaikeudet:) Muistako muuten aikaisempaa vierailuani palstalla? Jos oikein muistan, tein gallup-kyselyn, jossa pyysin palstalaisia kuvailemaan itseään yhdellä sanalla. Itse käytin tuota nimimerkkini mukaista sanaa.
Jk. Sinä muuten olet vieraillut joskus Suomi24:en galleriassanikin:) Hei, mieheni sai aivoverenvuodon, joka oli aivojensisäinen verenvuoto, eli luokituksena ICH, josta tuli vasemman kehon puoliskon hemipareesi.. elikkä suomeksi sanottuna halvaus..
Aivojen pitäisi antaa käskyt kädelle ja jalalle.. jotta ne liikkuis.. mieheni tapauksessa ne eivät ainakaan vielä ole liikkuneet kuten meillä normaaleilla ihmisillä tekee, eli voimme liikuttaa kättä tai jalkaa.. siihen suuntaan mihin haluamme.. Miehelläni tuo ei tapahdu.. eikä hän pysty tuon halvauksen johdosta edes kääntämään kylkeä omatoimisesti sängyssä maatessaan.. että sellaista ja elettävä on eteenkin päin tästäkin huolimatta.. toivottavasti hän joskus jollain tavoin voisi omatoimisesti liikkua.. Minä olen pirre-tyttö, en kumpikaan noista toisista pirre-nimillä olijoista.. vaikka tuo Pirre- nimellä olevaa nikkiä olenkin käyttänyt jo varmaan kymmenen vuotta, ellen enempikin.. Toivottavasti tämä vastaus auttoi hieman..- Pirre*
selviytyjä kirjoitti:
Ensinnäkin onnitteluni syntymäpäiväsi johdosta. Äläpäs nyt ala surkutella tulevia vuosikymmeniä. Jokainenhan meistä vanhenee, kukin vuorollaan. Se, että säilyttää sisällään sen ikuisen pikkulapseuden/elämän ilon on voittava vanhenemisenkin vaikeudet:) Muistako muuten aikaisempaa vierailuani palstalla? Jos oikein muistan, tein gallup-kyselyn, jossa pyysin palstalaisia kuvailemaan itseään yhdellä sanalla. Itse käytin tuota nimimerkkini mukaista sanaa.
Jk. Sinä muuten olet vieraillut joskus Suomi24:en galleriassanikin:)"kuka" olet, kirjautuneena, vai tämä selviytyjäkö sielläkin? :)
P.s. en tykkää yhtään tästä epätietoisuudesta, se syö (uteliasta) naista hi :)) - Pirre*
pirre-tyttö kirjoitti:
Hei, mieheni sai aivoverenvuodon, joka oli aivojensisäinen verenvuoto, eli luokituksena ICH, josta tuli vasemman kehon puoliskon hemipareesi.. elikkä suomeksi sanottuna halvaus..
Aivojen pitäisi antaa käskyt kädelle ja jalalle.. jotta ne liikkuis.. mieheni tapauksessa ne eivät ainakaan vielä ole liikkuneet kuten meillä normaaleilla ihmisillä tekee, eli voimme liikuttaa kättä tai jalkaa.. siihen suuntaan mihin haluamme.. Miehelläni tuo ei tapahdu.. eikä hän pysty tuon halvauksen johdosta edes kääntämään kylkeä omatoimisesti sängyssä maatessaan.. että sellaista ja elettävä on eteenkin päin tästäkin huolimatta.. toivottavasti hän joskus jollain tavoin voisi omatoimisesti liikkua.. Minä olen pirre-tyttö, en kumpikaan noista toisista pirre-nimillä olijoista.. vaikka tuo Pirre- nimellä olevaa nikkiä olenkin käyttänyt jo varmaan kymmenen vuotta, ellen enempikin.. Toivottavasti tämä vastaus auttoi hieman..miehesi kohtalon takia, ja omasikin, sillä ei puolison sairaus ole pelkästään vain toisen sairaus, se tahtoo sairastuttaa koko perheen.
Voimia Sinulle, ja voimia miehellesi. - kamomila
Miten suhtaudut , kun joku valittelee sinulle pikkumurheita: rahat vähissä, vaimon rinnat roikkuu, iskias vaivaa...?????
Raivostuttaako kitinä ja marina vai jaksatko ihan oikeasti "laskeutua" puhujan huoliin?Rehellinen vastaus.
Miten ihmeessä sait motivoitua itsesi sellaiseen ponnistukseen? Oliko sinulla perheen tukea,ystäviä? Vai motivoiko se,että on pakko selvitä,että muut selviävät;lapset, puoliso?
Pelottaako sinua,että infarkti uusiutuu? Itseltäni on leikattu kasvain vatsasta jo vuosia sitten, mutta aina, kun vatsatauti yllättää,huomaan piehtaroivani pelossa.
Tällaisia tuli mieleen lukiessa vastaustasi.Niin,se vielä,että tunsitko saavasi hoitosysteemiltä riittävästi ja oikeanlaista hoitoa ja varsinkin tukea?
Ei muuta kuin pirteää päivää - olet melkoinen "äijä"! - selviytyjä
Pirre* kirjoitti:
"kuka" olet, kirjautuneena, vai tämä selviytyjäkö sielläkin? :)
P.s. en tykkää yhtään tästä epätietoisuudesta, se syö (uteliasta) naista hi :))En halua suoranaisesti paljastaa sitä rekattua nikkiäni, jonka mukaan on galleriani luotu. Miksikö näin salaperäinen? Poistuin eräältä keskustelufoorumilta, jossa aktiivisesti kirjoittelin ja oleskelin pari vuotta. Tuolla palstalla nimimerkkini on siis kaikille tuttu. En halua, että siltä palstalta kukaan tulee perässäni tänne ellen itse niin tahdo. Olkoonkin, että tahtomattani jo kertaalleen on tänne osauduttukin. Vinkkinä kuitenkin kerron, että olen entisessä nettielämässäni tilastotieteilijä ja galluppien laatija poistumallani palstalla siis. Jos muistat galleriassani käyntiäsi, siellä oli myös linkki valokuvagalleriaani, jossa esittelen kaunista luontoamme omien otosteni toimesta.
Jk. Jokos valkeni:) - selviytyjä
pirre-tyttö kirjoitti:
Hei, mieheni sai aivoverenvuodon, joka oli aivojensisäinen verenvuoto, eli luokituksena ICH, josta tuli vasemman kehon puoliskon hemipareesi.. elikkä suomeksi sanottuna halvaus..
Aivojen pitäisi antaa käskyt kädelle ja jalalle.. jotta ne liikkuis.. mieheni tapauksessa ne eivät ainakaan vielä ole liikkuneet kuten meillä normaaleilla ihmisillä tekee, eli voimme liikuttaa kättä tai jalkaa.. siihen suuntaan mihin haluamme.. Miehelläni tuo ei tapahdu.. eikä hän pysty tuon halvauksen johdosta edes kääntämään kylkeä omatoimisesti sängyssä maatessaan.. että sellaista ja elettävä on eteenkin päin tästäkin huolimatta.. toivottavasti hän joskus jollain tavoin voisi omatoimisesti liikkua.. Minä olen pirre-tyttö, en kumpikaan noista toisista pirre-nimillä olijoista.. vaikka tuo Pirre- nimellä olevaa nikkiä olenkin käyttänyt jo varmaan kymmenen vuotta, ellen enempikin.. Toivottavasti tämä vastaus auttoi hieman..kuin miehesi, mitä halvaantumisen suhteen tulee. Onnekseni purkauma oli pikkuaivoissa, eikä isoissa aivoissa, jolloin seuraukset ovat kohtalokkaammat (halvaantuminen). On minulla lähipiirissä niitäkin, jotka ovat halvaantuneitakin. Toisilta on mennyt puhekykykin. Olikohan niin, että jos vasen puoli halvaantuu, se vie puhekyvyn. Tai sitten päinvastoin. Ymmärrän raskaan kuormasi, jos miestäsi jaksat hoitaa. Osasi ei ole helppo. Uhrautumista toisen avuttomuuden tähden. Kestä siinä vielä tunnemyrskyt kun kaikki se, mikä "terveessä'" parisuhteessa toimi ja oli päivittäistä yhteiselämää muuttuu totaalisesti. En voi muuta kuin toivottaa sinulle voimia kestää tämä taakka kunnialla. niin ja uskovana ihmisenä rukoilla puolestanne.
Jk. Voimia sinulle. - selviytyjä
kamomila kirjoitti:
Miten suhtaudut , kun joku valittelee sinulle pikkumurheita: rahat vähissä, vaimon rinnat roikkuu, iskias vaivaa...?????
Raivostuttaako kitinä ja marina vai jaksatko ihan oikeasti "laskeutua" puhujan huoliin?Rehellinen vastaus.
Miten ihmeessä sait motivoitua itsesi sellaiseen ponnistukseen? Oliko sinulla perheen tukea,ystäviä? Vai motivoiko se,että on pakko selvitä,että muut selviävät;lapset, puoliso?
Pelottaako sinua,että infarkti uusiutuu? Itseltäni on leikattu kasvain vatsasta jo vuosia sitten, mutta aina, kun vatsatauti yllättää,huomaan piehtaroivani pelossa.
Tällaisia tuli mieleen lukiessa vastaustasi.Niin,se vielä,että tunsitko saavasi hoitosysteemiltä riittävästi ja oikeanlaista hoitoa ja varsinkin tukea?
Ei muuta kuin pirteää päivää - olet melkoinen "äijä"!Outoa sinänsä, entistä kärsivällisemmin ja ymmärtäväisemmin kuin ennen omaa sairauttani, vaikka toisin voisi olettaa. Kyllä tuo sairaus minut täydellisesti pysäytti, muutti kokonaan suhtautumistani vaikkapa työhön. Olin ollut aina hyvin "kiltti" ja "höyni" luonteeltani. Mies,joka ei osannut sanoa ei koskaan. Itse en sitä muista, mutta vaimoni kertoi jälkeenpäin viimeiset sanani, jotka olin lausunut ennen kuin menetin tajuntani. Olin sanonut, kuka nyt hoitaa minun työt? Voi hyvä luoja. Mies on menossa kuoleman porteille, ainoa huolenaihe työnteko!!! No joo, tuo vaarallisin osio tuossa taudissa oli se, että selkäydinneste, joka aivotkin voitelee, ei päässyt poistumaan aivoista vatsaonteloon kun "röörit" oli menneet tukkoon. Lisää pukkasi nestettä koko ajan pääkoppaan, joten painehan siellä kasvoi koko ajan. No sitten tuhatta ja sataa suurempaan kaupunkiin ambulanssilla. Reikä porattiin pääkalloon ja siitä letkua pitkin nesteet pulloon. Ihon sisäisiä letkujaan jo suunnittelivat laitettavaksi, vaan eipä tarvinnut. Pulloon ei ilmaantunutkaan uutta nestettä muutaman vuorokauden kuluttua ja mies on täysin järjissään. Johtopäätöksensä tekivät. Röörit ovat jostain syystä auenneetkin, vaikka eihän niin pitänyt käydä.
Voi onnetonta. Tätähän tämä on minun kanssani. Näin pitkälti jo olen runoillut, enkä vvieläkään ole kysymyksiisi asti päässyt:) Siis oman sairauteni kautta olen oppinut jostain syystä sietämään/ymmärtämään toistenkin sairauksia paremmin. Jopa kuviteltuja sellaisia. Tekstini paljoudesta voisi olettaa, että pidän enemmän puhumisesta kuin kuuntelemisesta. Se on harhakuva. Olen enemmän kuuntelijaluonne.
Olen syntyisin siirtokarjalaisten evakkojen jälkeläinen. Evakkojen, joiden oli raivattava tilansa metsäkorpeen aivan tyhjästä. Tämä tarkoitti sitä, että myös lapset osallistuivat kaikkiin tilan töihin heti kun kävelemään oppivat. Mitään ei saatu ilmaiseksi ja sisulla puskettiin läpi harmaan kivenkin:) Luuletko, että tuollaisen lapsuuden kokenut aikuinen jää sänkyyn voivottelemaan, jos tasapainoaisti pettää ja uudelleen kävelemään on opeteltava? Ei minua pelota. Itseasiassa olen mies, jota ei mikään pelota. Ei edes kuolema. Olen sinut senkin kohtaamisen kanssa. Mitä taas hoitosysteemeihin tulee niin totean ensinnäkin sen, että en ole ensimmäisten joukossa huutamassa oikeuksiani, jos kaikki ei mennytkään niin kuin piti. Kuten jo mainitsin, tauti iski kuin salama kirkkaalta taivaalta. Olin vienyt vanhemman poikani armeijaan keskiyöllä, josta kotiin autolla palasin. Menin nukkumaan mistään mitään tietämättä. Heräsin aamulla 5.20 pahoinvointisuuteen. Lienen ollut jo hieman sekaisin. Kuitenkin muistan nousseeni sängystä nopeasti mennäkseni vessaan oksentamaan. Kaaduin oitis lattialle kun "huippasi". Siis tasapainoaisti oli poissa, jota tuossa vaiheessa en tiennyt. Yritin sitten ryömien edetä, ettei vaimoni heräisi. Heräsi kuitenkin. Hätääntyi ja soitti ambulanssin. Terveyskeskuksella johtava naislääkäri hoisi minua puolillepäivin mukamas jotain korvatulehdusta epäilleenä. Vaimoni, tulisieluinen kun on, alkoi kypsyä. Klo 12.00 aikoihin vaihtui päivystävälääkäri. Muistan itsekin kun vaimoni sanoi hyvin päättäväiseen äänensävyyn, jos te ette saa kyytiä aikaiseksi keskussairaalaan, niin minä kyllä kyydin löydän. Miehenio ei jää hetkeksikään tänne teidän armoillanne kuolemaan. Löytyihän sieltä ambulanssi hyvin nopeasti. Jatko oli sitten mitä oli. Hoitohenkilökunta kauttaaltaan oli hyvätahtoista ja ammattinsa osavaa. En mistään heitä moiti. Ainut oli se, että täyttä oli joka paikassa ja kiire siirtää pois nopeasti. No kotiinhan minä halusinkin. Ajattelin sama tuo minne kuolen jos kuoltava on:)
Jk. Tulipas pitkä sepustus. Jos edes puoleen väliin maltoit lukea, sinä kunnialla selviydyit purkautumistestistäni:) - kamomilla!
selviytyjä kirjoitti:
Outoa sinänsä, entistä kärsivällisemmin ja ymmärtäväisemmin kuin ennen omaa sairauttani, vaikka toisin voisi olettaa. Kyllä tuo sairaus minut täydellisesti pysäytti, muutti kokonaan suhtautumistani vaikkapa työhön. Olin ollut aina hyvin "kiltti" ja "höyni" luonteeltani. Mies,joka ei osannut sanoa ei koskaan. Itse en sitä muista, mutta vaimoni kertoi jälkeenpäin viimeiset sanani, jotka olin lausunut ennen kuin menetin tajuntani. Olin sanonut, kuka nyt hoitaa minun työt? Voi hyvä luoja. Mies on menossa kuoleman porteille, ainoa huolenaihe työnteko!!! No joo, tuo vaarallisin osio tuossa taudissa oli se, että selkäydinneste, joka aivotkin voitelee, ei päässyt poistumaan aivoista vatsaonteloon kun "röörit" oli menneet tukkoon. Lisää pukkasi nestettä koko ajan pääkoppaan, joten painehan siellä kasvoi koko ajan. No sitten tuhatta ja sataa suurempaan kaupunkiin ambulanssilla. Reikä porattiin pääkalloon ja siitä letkua pitkin nesteet pulloon. Ihon sisäisiä letkujaan jo suunnittelivat laitettavaksi, vaan eipä tarvinnut. Pulloon ei ilmaantunutkaan uutta nestettä muutaman vuorokauden kuluttua ja mies on täysin järjissään. Johtopäätöksensä tekivät. Röörit ovat jostain syystä auenneetkin, vaikka eihän niin pitänyt käydä.
Voi onnetonta. Tätähän tämä on minun kanssani. Näin pitkälti jo olen runoillut, enkä vvieläkään ole kysymyksiisi asti päässyt:) Siis oman sairauteni kautta olen oppinut jostain syystä sietämään/ymmärtämään toistenkin sairauksia paremmin. Jopa kuviteltuja sellaisia. Tekstini paljoudesta voisi olettaa, että pidän enemmän puhumisesta kuin kuuntelemisesta. Se on harhakuva. Olen enemmän kuuntelijaluonne.
Olen syntyisin siirtokarjalaisten evakkojen jälkeläinen. Evakkojen, joiden oli raivattava tilansa metsäkorpeen aivan tyhjästä. Tämä tarkoitti sitä, että myös lapset osallistuivat kaikkiin tilan töihin heti kun kävelemään oppivat. Mitään ei saatu ilmaiseksi ja sisulla puskettiin läpi harmaan kivenkin:) Luuletko, että tuollaisen lapsuuden kokenut aikuinen jää sänkyyn voivottelemaan, jos tasapainoaisti pettää ja uudelleen kävelemään on opeteltava? Ei minua pelota. Itseasiassa olen mies, jota ei mikään pelota. Ei edes kuolema. Olen sinut senkin kohtaamisen kanssa. Mitä taas hoitosysteemeihin tulee niin totean ensinnäkin sen, että en ole ensimmäisten joukossa huutamassa oikeuksiani, jos kaikki ei mennytkään niin kuin piti. Kuten jo mainitsin, tauti iski kuin salama kirkkaalta taivaalta. Olin vienyt vanhemman poikani armeijaan keskiyöllä, josta kotiin autolla palasin. Menin nukkumaan mistään mitään tietämättä. Heräsin aamulla 5.20 pahoinvointisuuteen. Lienen ollut jo hieman sekaisin. Kuitenkin muistan nousseeni sängystä nopeasti mennäkseni vessaan oksentamaan. Kaaduin oitis lattialle kun "huippasi". Siis tasapainoaisti oli poissa, jota tuossa vaiheessa en tiennyt. Yritin sitten ryömien edetä, ettei vaimoni heräisi. Heräsi kuitenkin. Hätääntyi ja soitti ambulanssin. Terveyskeskuksella johtava naislääkäri hoisi minua puolillepäivin mukamas jotain korvatulehdusta epäilleenä. Vaimoni, tulisieluinen kun on, alkoi kypsyä. Klo 12.00 aikoihin vaihtui päivystävälääkäri. Muistan itsekin kun vaimoni sanoi hyvin päättäväiseen äänensävyyn, jos te ette saa kyytiä aikaiseksi keskussairaalaan, niin minä kyllä kyydin löydän. Miehenio ei jää hetkeksikään tänne teidän armoillanne kuolemaan. Löytyihän sieltä ambulanssi hyvin nopeasti. Jatko oli sitten mitä oli. Hoitohenkilökunta kauttaaltaan oli hyvätahtoista ja ammattinsa osavaa. En mistään heitä moiti. Ainut oli se, että täyttä oli joka paikassa ja kiire siirtää pois nopeasti. No kotiinhan minä halusinkin. Ajattelin sama tuo minne kuolen jos kuoltava on:)
Jk. Tulipas pitkä sepustus. Jos edes puoleen väliin maltoit lukea, sinä kunnialla selviydyit purkautumistestistäni:)olet,toden totta! Ja taitaisitpa olla hyvää juttuseuraa,kun noin sujuvasti suollat tekstiä "paperillekin".Tekisi mieli pyytää,että kerro lisää,kerro lapsuudestasi,perheestäsi.
Taisi vaimosi pelastaa henkesi itsepäisyydellään ja räväkkyydellään.Tai rakkaushan se varmasti oli,mikä pani hänet tappelemaan sairaalan hierarkioitakin vastaan.Turha on kai kysyäkään,onko sulla sama vaimo vierelläsi edelleen.
Itsestäni olen valitettavasti huomannut ,että kun elämä potkii oikein palleaan,niin ei multa enää irtoa hyvää sanaa tai hymyä pikkumurheista kitiseville.Korvatkin tahtoo mennä meikäläiseltä niissä tilanteissa ihan umpeen.Heikkouteni tunnistan, mutta se ei ole tarpeeksi.Tiedän.
Sairaalaelämää olen joutunut viimekuukausina seuraamaan omaisen näkökulmasta.Ja huh-huh, ainakin vanhusten ja vammaisten kohdalla tuntuu olevan niin,että paras olisi omaisenkin muuttaa sairaalaan asumaan.Ja lekkausten yhteydessä hoitoaika kussakin pisteessä on (kai kustannus syistä) niin lyhyt,ettei mummon pää pysy mukana.Koko ajan vaihtuu ympäristö ja hoitajat.Väliin vielä muutama rankka ambulanssimatka,niin ajan- ja paikantaju on poissa tyysti.
Nyt kuitenkin tähän päivään.Mitä tommonen "äijä" mahtaakaan puuhailla tänään.Istua koneella ja kirjoitella.Niin,niin, mutta mitä muuta?
Minä olen parhaillaan lomalla.Kävin hakemassa juuri kirjastosta kasan kirjoja.Osa oli ihan asiaa,mutta sitten löysin Raija Orasen "Puhtaat valkeat lakanat".Ihanan paksu kirja,just lomalukemista! Muistatko muuten sen tv-sarjan,oisko ollut 90-luvun alkupuolelta?
Sinä olet vallan vietävä kirjoittamaan! Minä taas olin sössinyt jo nimimerkkiini kirjoitusvirheen! Siitä voit ehkä päätellä vähän luonteenlaatuanikin.Vai oletko tunneihminen,jotenkin aavistelen siihen suuntaan. - Pirre*
selviytyjä kirjoitti:
En halua suoranaisesti paljastaa sitä rekattua nikkiäni, jonka mukaan on galleriani luotu. Miksikö näin salaperäinen? Poistuin eräältä keskustelufoorumilta, jossa aktiivisesti kirjoittelin ja oleskelin pari vuotta. Tuolla palstalla nimimerkkini on siis kaikille tuttu. En halua, että siltä palstalta kukaan tulee perässäni tänne ellen itse niin tahdo. Olkoonkin, että tahtomattani jo kertaalleen on tänne osauduttukin. Vinkkinä kuitenkin kerron, että olen entisessä nettielämässäni tilastotieteilijä ja galluppien laatija poistumallani palstalla siis. Jos muistat galleriassani käyntiäsi, siellä oli myös linkki valokuvagalleriaani, jossa esittelen kaunista luontoamme omien otosteni toimesta.
Jk. Jokos valkeni:)ja Kiitos onnitteluista, en tuossa älynny kiitelläkään.
Saanko kysyä tuohon sairaustapaukseesi liittyen, että onko sinulla ollut aiemmin niskanikamissa vikaa, - kerroit tuolla että nikamavaltimo/ko meni se meni tukkoonko, vai?
Sillä vaan kysyn kun ite kärsin niskaranka vaivoista/kin, vaikka nehän taitaa melkein kuulua tähän ikäkuvaankin :) - selviytyjä
Pirre* kirjoitti:
ja Kiitos onnitteluista, en tuossa älynny kiitelläkään.
Saanko kysyä tuohon sairaustapaukseesi liittyen, että onko sinulla ollut aiemmin niskanikamissa vikaa, - kerroit tuolla että nikamavaltimo/ko meni se meni tukkoonko, vai?
Sillä vaan kysyn kun ite kärsin niskaranka vaivoista/kin, vaikka nehän taitaa melkein kuulua tähän ikäkuvaankin :)ollut aiemmin. Nämä sairaudet kulkevat vain suvussamme perintönä. Elämäntapa käytökseni ei ollut ensisijainen syy aivoinfraktiin. Jälkitutkimukset osoittivat, että niskanikamavaltimosuoni oli jo syntymässäni vaurioinen. Elämä on. Mitä ei voi estää, se täytyy kestää:)
Jk. Kenenpäs meidän ikäisten niskojakin ei jo kolottaisi:) - selviytyjä
kamomilla! kirjoitti:
olet,toden totta! Ja taitaisitpa olla hyvää juttuseuraa,kun noin sujuvasti suollat tekstiä "paperillekin".Tekisi mieli pyytää,että kerro lisää,kerro lapsuudestasi,perheestäsi.
Taisi vaimosi pelastaa henkesi itsepäisyydellään ja räväkkyydellään.Tai rakkaushan se varmasti oli,mikä pani hänet tappelemaan sairaalan hierarkioitakin vastaan.Turha on kai kysyäkään,onko sulla sama vaimo vierelläsi edelleen.
Itsestäni olen valitettavasti huomannut ,että kun elämä potkii oikein palleaan,niin ei multa enää irtoa hyvää sanaa tai hymyä pikkumurheista kitiseville.Korvatkin tahtoo mennä meikäläiseltä niissä tilanteissa ihan umpeen.Heikkouteni tunnistan, mutta se ei ole tarpeeksi.Tiedän.
Sairaalaelämää olen joutunut viimekuukausina seuraamaan omaisen näkökulmasta.Ja huh-huh, ainakin vanhusten ja vammaisten kohdalla tuntuu olevan niin,että paras olisi omaisenkin muuttaa sairaalaan asumaan.Ja lekkausten yhteydessä hoitoaika kussakin pisteessä on (kai kustannus syistä) niin lyhyt,ettei mummon pää pysy mukana.Koko ajan vaihtuu ympäristö ja hoitajat.Väliin vielä muutama rankka ambulanssimatka,niin ajan- ja paikantaju on poissa tyysti.
Nyt kuitenkin tähän päivään.Mitä tommonen "äijä" mahtaakaan puuhailla tänään.Istua koneella ja kirjoitella.Niin,niin, mutta mitä muuta?
Minä olen parhaillaan lomalla.Kävin hakemassa juuri kirjastosta kasan kirjoja.Osa oli ihan asiaa,mutta sitten löysin Raija Orasen "Puhtaat valkeat lakanat".Ihanan paksu kirja,just lomalukemista! Muistatko muuten sen tv-sarjan,oisko ollut 90-luvun alkupuolelta?
Sinä olet vallan vietävä kirjoittamaan! Minä taas olin sössinyt jo nimimerkkiini kirjoitusvirheen! Siitä voit ehkä päätellä vähän luonteenlaatuanikin.Vai oletko tunneihminen,jotenkin aavistelen siihen suuntaan.Ihan tavallinen äijä minä olen, ehkä tietynlainen uutuus viehättää:) Olenhan uusi palstallanne. Jaa, olenkohan minä hyvää juttuseuraa? Kirjoittaa minä osaan, tuntojani purkaa kun yksin istun tietsikan ääressä. Seurassa taidan olla hiljainen tarkkailija/kuuntelija:) Osaan minä puhuakin, jos niin koen tarpeelliseksi. Joo, rakkaudestahan se hevonenkin potkii, niin myös vaimoni päreensä polttaa:) Ihan sama vaimo on edelleenkin. Olen niin vanhoillinen, etten usko vaimon vaihtamisesta paranevan. No sanotaan näin, että minunkin kohdallani "turhat valittajat", jotka itse kokevat olevansa hyvinkin tosissaan vaivojensa kanssa, saavat lähinnä hiljaisen myötätuntoni. Olkoonkin, että samanaikaisesti ajattelen ties mitä heidän päänsä menoksi:)
Eihän se ole hoitohenkilökunnan vika kun potilaita pompotellaan sinne sun tänne ja aika ei riitä yksilölliseen palvelemiseen. Kustannussyistä henkilökunta on minimoitu ja pingoitettu jaksamisen rajoille. Yrittävät parhaansa niillä resuisseillaan, jotka ovat käytettävissään.
Teen minä ihan oikeitakin töitä, vaikka vaimoni mielestä liikaa tietsikan ääressä istunkin:) Toisaalta en katso telkkaria ja vaimoni on taas siitä riippuvainen. Ne kauniit ja rohkeat, salkkarit ja mitä kaikkea katsoneekaan. En nyt näin alkuunsa halua liikaa itsestäni paljastaa. Sen verran kerron, että olen pienyrittäjä itä-suomesta. Työllistän myös molemmat poikani.
Oikein analysoit luonnettani. Olen hyvin voimakkaasti tunteva ihminen, joskin järkeni on myös partakoneen terävä:) Edellisellä palstallani, jossa kirjoittelin, usein olettivat minun olevan naisen:)
Jk. Tämmöstä nyt väsäilin. - kamomilla!
selviytyjä kirjoitti:
Ihan tavallinen äijä minä olen, ehkä tietynlainen uutuus viehättää:) Olenhan uusi palstallanne. Jaa, olenkohan minä hyvää juttuseuraa? Kirjoittaa minä osaan, tuntojani purkaa kun yksin istun tietsikan ääressä. Seurassa taidan olla hiljainen tarkkailija/kuuntelija:) Osaan minä puhuakin, jos niin koen tarpeelliseksi. Joo, rakkaudestahan se hevonenkin potkii, niin myös vaimoni päreensä polttaa:) Ihan sama vaimo on edelleenkin. Olen niin vanhoillinen, etten usko vaimon vaihtamisesta paranevan. No sanotaan näin, että minunkin kohdallani "turhat valittajat", jotka itse kokevat olevansa hyvinkin tosissaan vaivojensa kanssa, saavat lähinnä hiljaisen myötätuntoni. Olkoonkin, että samanaikaisesti ajattelen ties mitä heidän päänsä menoksi:)
Eihän se ole hoitohenkilökunnan vika kun potilaita pompotellaan sinne sun tänne ja aika ei riitä yksilölliseen palvelemiseen. Kustannussyistä henkilökunta on minimoitu ja pingoitettu jaksamisen rajoille. Yrittävät parhaansa niillä resuisseillaan, jotka ovat käytettävissään.
Teen minä ihan oikeitakin töitä, vaikka vaimoni mielestä liikaa tietsikan ääressä istunkin:) Toisaalta en katso telkkaria ja vaimoni on taas siitä riippuvainen. Ne kauniit ja rohkeat, salkkarit ja mitä kaikkea katsoneekaan. En nyt näin alkuunsa halua liikaa itsestäni paljastaa. Sen verran kerron, että olen pienyrittäjä itä-suomesta. Työllistän myös molemmat poikani.
Oikein analysoit luonnettani. Olen hyvin voimakkaasti tunteva ihminen, joskin järkeni on myös partakoneen terävä:) Edellisellä palstallani, jossa kirjoittelin, usein olettivat minun olevan naisen:)
Jk. Tämmöstä nyt väsäilin.jos innostuin liikaa. Tekstisi on sujuvaa ja mietteesi lämpimiä. Taidat olla peruspositiivinen tyyppi. Sellaista "juttuseuraa" juuri kaipaankin kuten varmaan monet muutkin täällä palstalla.
Olen vapaalla ollessani mieluiten hiljainen tarkkailija.Tai en oikeastaan tarkkaile vaan nautin seurata erilaisten ihmisten yhteydenpitoa. Vaikken ole mikään vanhusten hoivaaja niin erityisesti vanhojen ihmisten keskusteluja on mielenkiintoista seurailla ja saada viisautta.
Vai on äijä yrittäjä.Tuttua touhua minullekin hamasta entisestä elämästä. Yrittäminen on kovaa työtä,mutta yleensä kai mielekästä!
Arvaapa mitä! Minä en pidäkään itsensäpaljastajista.Jotenkin pelkään sellaisia.On paljon hienompaa arvailla ja tunnustella hiljalleen millainen ihminen missäkin palttoossa piileksii.
Tänään olen lomalla, olen onnekkaita pitkälomalaisia ja teen työtä puhumalla.Toivottavasti viisaita ja viisaasti ja vielä välillä viisaasti vaikenemallakin.
En ole vielä oikein päättänyt mitä lomallani touhuan,toivottavasti pystyn päättämään ennenkuin loma loppuu. Luen ainakin ja kuuntelen hiljaisuutta.Ehdotapa sinä jotain sellaista ,mikä on sinulle erityisen tärkeää ja rakasta puuhaa. Mutta älä ehdottele mitään parisuhdejuttuja!Ei nyt eikä pitkiin aikoihin,jos koskaan.(nimimerkki Alas ammuttu).
Olen huono maantiedossa,mutta sen tiedän varmasti missä itäsuomi on, lounais- ja kaakkoissuomesta en ole varma.
Mutta nyt en vie aikaasi enempää! Sitäpaitsi, jos vaimo sanoo sinun viettävän aikaasi liikaa koneen ääresssä, niin hän toisin sanoen sanookin, että haluaa viettää enemmän aikaa sinun kanssasi. Mieti sitä. Ja toimi.
On jännää, että ajattelet,ettei vaimo (kumppani) parane vaihtamalla. Kyllä mulle on väitetty ihan toista ja toki auliisti uskon,että heille on niin käynytkin. En ole hetikään parhaasta päästä.
NYT lopetan! "Uni tulee ulkoa,uni kysyy lasta.Löytää lapsen kehdosta hiljaa nukkumasta". - selviytyjä
kamomilla! kirjoitti:
jos innostuin liikaa. Tekstisi on sujuvaa ja mietteesi lämpimiä. Taidat olla peruspositiivinen tyyppi. Sellaista "juttuseuraa" juuri kaipaankin kuten varmaan monet muutkin täällä palstalla.
Olen vapaalla ollessani mieluiten hiljainen tarkkailija.Tai en oikeastaan tarkkaile vaan nautin seurata erilaisten ihmisten yhteydenpitoa. Vaikken ole mikään vanhusten hoivaaja niin erityisesti vanhojen ihmisten keskusteluja on mielenkiintoista seurailla ja saada viisautta.
Vai on äijä yrittäjä.Tuttua touhua minullekin hamasta entisestä elämästä. Yrittäminen on kovaa työtä,mutta yleensä kai mielekästä!
Arvaapa mitä! Minä en pidäkään itsensäpaljastajista.Jotenkin pelkään sellaisia.On paljon hienompaa arvailla ja tunnustella hiljalleen millainen ihminen missäkin palttoossa piileksii.
Tänään olen lomalla, olen onnekkaita pitkälomalaisia ja teen työtä puhumalla.Toivottavasti viisaita ja viisaasti ja vielä välillä viisaasti vaikenemallakin.
En ole vielä oikein päättänyt mitä lomallani touhuan,toivottavasti pystyn päättämään ennenkuin loma loppuu. Luen ainakin ja kuuntelen hiljaisuutta.Ehdotapa sinä jotain sellaista ,mikä on sinulle erityisen tärkeää ja rakasta puuhaa. Mutta älä ehdottele mitään parisuhdejuttuja!Ei nyt eikä pitkiin aikoihin,jos koskaan.(nimimerkki Alas ammuttu).
Olen huono maantiedossa,mutta sen tiedän varmasti missä itäsuomi on, lounais- ja kaakkoissuomesta en ole varma.
Mutta nyt en vie aikaasi enempää! Sitäpaitsi, jos vaimo sanoo sinun viettävän aikaasi liikaa koneen ääresssä, niin hän toisin sanoen sanookin, että haluaa viettää enemmän aikaa sinun kanssasi. Mieti sitä. Ja toimi.
On jännää, että ajattelet,ettei vaimo (kumppani) parane vaihtamalla. Kyllä mulle on väitetty ihan toista ja toki auliisti uskon,että heille on niin käynytkin. En ole hetikään parhaasta päästä.
NYT lopetan! "Uni tulee ulkoa,uni kysyy lasta.Löytää lapsen kehdosta hiljaa nukkumasta".Kiitos palautteistasi. No sanotaan näin, että tälle palstalle siirryttyäni päätin käyttää tätä nimimerkkiäni ja pyrkiä olemaan aito itseni, toisin kuin edellisellä palstalla oleskeltuani, jossa pyrin lähes pelkästään ratkomaan arvoituksellisia palapelejä/mielenkiintoisia mysteereitä:) Tuon palstan lopputulos ei oikein tyydyttänyt ketään. Ei minua itseänikään. Sain lähinnä minua syyllistäviä kannanottoja tyyliin; namusetä, narsisti, psykopaatti, vainoharhainen, juoruakka e.t.c
Aivan oikein, positiivinen elämänasenne on meille karjalaisille hyvin tyypillinen ominaisuus. Heimona olemme kuin kataja. Taivumme, mutta emme taitu:)
Olet ollut yrittäjä itsekin. Sitten tiedät millaista touhua se on. Itse en voisi kuvitellakaan olevani vieraan käskyvallan alla. Olen liian itsenäinen, oman polun raivaaja. Nautin myös hiihtämisestä umpihangessa, silloin kun tuiskuttaa rajusti:)
Puhetyöläinen kerrot olevasi. Perusutelias karjalainen kun olen, niin kiinnostus heti heräsi, mitähän mahdat puhua ja kenelle:) Ei ole pakko kertoa.
Lomavinkkejä kaipailit. Itsehän jo kerroit mistä pidät (lukeminen/hiljaisuuden kuuntelu). Tee sitten niitä äläkä mieti mitään "järkevämpää". Itse nautin suunnattomasti hiljaisuuden kuuntelemisesta. Minulla on kesämökki joen rannalla, jonka vastarannalla on hyvin tunnettu luonnonsuojelualue. Suuri suo, jossa pesii sadoittain erilaisiakin lintulajeja. En tarvitse lomillani mitään kaukoidän lomakohteita. Suunnistan aina mökillemme.
Ei meillä ole ongelmaa (enää) vaimoni kanssa siitä, että minä olen netissä ja hän telkkarinsa ääressä. Hyväksymme toisillemme omat harrastukset. Sitäpaitsi vaimoni nykyisellään luottaa täydellisesti minuun nettiyhteyksissäni. Ei enää epäile, että etsin täältä häntä parempaa naista itselleni:) Onhan meillä riittävästi yhteistä aikaa toisillemme muutoinkin. Ei se määrä, vaan se laatu:)
Hyvää päivän jatkoa sulle toivottelen.
Kuva joelta ennen auringon nousua:
http://www.aijaa.com/v.php?i=4298601.jpg - kamomilla!
selviytyjä kirjoitti:
Kiitos palautteistasi. No sanotaan näin, että tälle palstalle siirryttyäni päätin käyttää tätä nimimerkkiäni ja pyrkiä olemaan aito itseni, toisin kuin edellisellä palstalla oleskeltuani, jossa pyrin lähes pelkästään ratkomaan arvoituksellisia palapelejä/mielenkiintoisia mysteereitä:) Tuon palstan lopputulos ei oikein tyydyttänyt ketään. Ei minua itseänikään. Sain lähinnä minua syyllistäviä kannanottoja tyyliin; namusetä, narsisti, psykopaatti, vainoharhainen, juoruakka e.t.c
Aivan oikein, positiivinen elämänasenne on meille karjalaisille hyvin tyypillinen ominaisuus. Heimona olemme kuin kataja. Taivumme, mutta emme taitu:)
Olet ollut yrittäjä itsekin. Sitten tiedät millaista touhua se on. Itse en voisi kuvitellakaan olevani vieraan käskyvallan alla. Olen liian itsenäinen, oman polun raivaaja. Nautin myös hiihtämisestä umpihangessa, silloin kun tuiskuttaa rajusti:)
Puhetyöläinen kerrot olevasi. Perusutelias karjalainen kun olen, niin kiinnostus heti heräsi, mitähän mahdat puhua ja kenelle:) Ei ole pakko kertoa.
Lomavinkkejä kaipailit. Itsehän jo kerroit mistä pidät (lukeminen/hiljaisuuden kuuntelu). Tee sitten niitä äläkä mieti mitään "järkevämpää". Itse nautin suunnattomasti hiljaisuuden kuuntelemisesta. Minulla on kesämökki joen rannalla, jonka vastarannalla on hyvin tunnettu luonnonsuojelualue. Suuri suo, jossa pesii sadoittain erilaisiakin lintulajeja. En tarvitse lomillani mitään kaukoidän lomakohteita. Suunnistan aina mökillemme.
Ei meillä ole ongelmaa (enää) vaimoni kanssa siitä, että minä olen netissä ja hän telkkarinsa ääressä. Hyväksymme toisillemme omat harrastukset. Sitäpaitsi vaimoni nykyisellään luottaa täydellisesti minuun nettiyhteyksissäni. Ei enää epäile, että etsin täältä häntä parempaa naista itselleni:) Onhan meillä riittävästi yhteistä aikaa toisillemme muutoinkin. Ei se määrä, vaan se laatu:)
Hyvää päivän jatkoa sulle toivottelen.
Kuva joelta ennen auringon nousua:
http://www.aijaa.com/v.php?i=4298601.jpgKeskipäivähän nyt jo,mutta tuntuu tämä päivä olevan minulle niitä päiviä, joissa ei ole eroa aamulla,päivällä ei illalla,kun vaan tulisi yö.Kuten voit arvata en ole syntynyt samaan heimoon kuin sinä.
Työstäni totean vain:" ...enköhän hautaan asti myös koululainen lie."
Eipä herunut sinulta kovin käyttökelpoisia lomavinkkejä. Jos tuo kuva on mökiltäsi,niin ei olisi minusta mökkiläiseksi noihin maisemiin. Eksyisin jo mökille mennessäni ja minut saatettaisiin löytää "Punaiselta torilta" tai Siperian hangilta.
Kuva on hyvä,ei siinä mitään.Juuri tuollainen on tällä erää sieluni maisema.On tapahtuma,joka on edessäni kuin tuo synkkä leveä virtaava joki.Sen yli pitäisi jaksaa päästä.Ja mitä onkaan luvassa ,jos ponnistelen virran yli? Suuri vetelä suo. Ei taida kannattaa ponnistella.
Vai tuollaiset kehut olet saanut matkaasi jostain palstalta. Mikä totta,mikä ei?
Minun täytyy tunnustaa, että olen tässä elämässä törmännyt pariinkin otteeseen mieheen,johon oikeastaan nuo kaikki kehut sopivat. Huonoa tuuriako? Ei varmaan, olen vain jonkinlainen mänttimagneetti.
Tv:stä tuli mieleen, että olen päättänyt rakastua (jos nyt tulee joku pakkomielle rakastua) seuraavaksi johonkin amerikkalaiseen miesnäyttelijään.Siis jo kuolleeseen amerikkalaiseen miesnäyttelijään. On vaivatonta elää miehen kanssa videosuhteessa ja en ilmeisesti pysty pilaamaan hänen elämäänsä enää.
En halua epäillä, että vaimosi tv:n katselulla olisi mitään samaa perustaa, tuli vain mieleen.Marlon Brando voisi olla ihan sopiva kohde minulle.Vai olisiko sinulla parempia mielessä?
Kuten sanoin tämä ei ole elämäni paras päivä! Toivottavasti sinulla on parempi. No, nousee se aurinko kai huomennakin, vai mitä! - kamomilla!
kamomilla! kirjoitti:
Keskipäivähän nyt jo,mutta tuntuu tämä päivä olevan minulle niitä päiviä, joissa ei ole eroa aamulla,päivällä ei illalla,kun vaan tulisi yö.Kuten voit arvata en ole syntynyt samaan heimoon kuin sinä.
Työstäni totean vain:" ...enköhän hautaan asti myös koululainen lie."
Eipä herunut sinulta kovin käyttökelpoisia lomavinkkejä. Jos tuo kuva on mökiltäsi,niin ei olisi minusta mökkiläiseksi noihin maisemiin. Eksyisin jo mökille mennessäni ja minut saatettaisiin löytää "Punaiselta torilta" tai Siperian hangilta.
Kuva on hyvä,ei siinä mitään.Juuri tuollainen on tällä erää sieluni maisema.On tapahtuma,joka on edessäni kuin tuo synkkä leveä virtaava joki.Sen yli pitäisi jaksaa päästä.Ja mitä onkaan luvassa ,jos ponnistelen virran yli? Suuri vetelä suo. Ei taida kannattaa ponnistella.
Vai tuollaiset kehut olet saanut matkaasi jostain palstalta. Mikä totta,mikä ei?
Minun täytyy tunnustaa, että olen tässä elämässä törmännyt pariinkin otteeseen mieheen,johon oikeastaan nuo kaikki kehut sopivat. Huonoa tuuriako? Ei varmaan, olen vain jonkinlainen mänttimagneetti.
Tv:stä tuli mieleen, että olen päättänyt rakastua (jos nyt tulee joku pakkomielle rakastua) seuraavaksi johonkin amerikkalaiseen miesnäyttelijään.Siis jo kuolleeseen amerikkalaiseen miesnäyttelijään. On vaivatonta elää miehen kanssa videosuhteessa ja en ilmeisesti pysty pilaamaan hänen elämäänsä enää.
En halua epäillä, että vaimosi tv:n katselulla olisi mitään samaa perustaa, tuli vain mieleen.Marlon Brando voisi olla ihan sopiva kohde minulle.Vai olisiko sinulla parempia mielessä?
Kuten sanoin tämä ei ole elämäni paras päivä! Toivottavasti sinulla on parempi. No, nousee se aurinko kai huomennakin, vai mitä!Lisäänpä tähän vielä:
Söin,otin pari särkylääkettä ja nukuin kunnon päiväunet. Kummasti jo helpottaa!
Mikäs mun käskee tummia virtoja ylitellä ja soita rämpiä.
Käännän virralle selkäni ja jätän suon sykkimään omaan tuntemattomuuteensa.
En tiedä ymmärrätkö yhtään mitään tästä.Enkä tiedä onko sillä mitään väliäkään ymmärrätkö vai et.
Kiitos mukavasta juttuseurasta. Olet hyvä tyyppi, minkä halusin kai itselleni todistaa. Vietä mukava kesä ja paljon laatuaikaa!
Kuvasi maisemaan sopivaa mietittävää:
"Jos tunne käskee rakastaa ja järki käskee vihata, mitä tekee sydän?" - kamomilla!
kamomilla! kirjoitti:
Lisäänpä tähän vielä:
Söin,otin pari särkylääkettä ja nukuin kunnon päiväunet. Kummasti jo helpottaa!
Mikäs mun käskee tummia virtoja ylitellä ja soita rämpiä.
Käännän virralle selkäni ja jätän suon sykkimään omaan tuntemattomuuteensa.
En tiedä ymmärrätkö yhtään mitään tästä.Enkä tiedä onko sillä mitään väliäkään ymmärrätkö vai et.
Kiitos mukavasta juttuseurasta. Olet hyvä tyyppi, minkä halusin kai itselleni todistaa. Vietä mukava kesä ja paljon laatuaikaa!
Kuvasi maisemaan sopivaa mietittävää:
"Jos tunne käskee rakastaa ja järki käskee vihata, mitä tekee sydän?"Ryystin tuossa pari kuppia kahvia.Ja heti asia kirkastui:
"Sydän vain nakuttelee tuttuun tahtiin."
Ja pikkupiru kuiskii korvaan:"Sitä saa mitä tilaa." Enkä voi muuta kuin myöntää.
Loppu!
- Sperian unikko
Aivot eivät osaa toimia hermojen kehosta tuoman informaation kanssa ja. Jo lapsena opittujen taitojen muistitiedot ovat kadonneet ja ne pitää opetella uudestaan. Aika lohduton tilanne, mutta ei silti täysin mahdoton. Masennus on paha vihollinen halvaantuneenkin aivoille, koska se tuhoaa aivosoluja. Masennuslääkkeet edistävät aivosolujen uusiutumista. Ota itsellesi projeksti. Missiolle eläminen ja siihen perehtyminen antaa energiaa, varsinkin, jos se tuottaa jotain tulosta miehesi tilassa.
Erään naapurini mies halvaantui. Miehellä kävi joku jumppari tai fysioterapeutti kerran viikossa, ja mies toipui kepeilläkävelykuntoon. Rouva kävelytti miestä päivittäin pienen matkan sen mukaan kuinka mies oli edistynyt. Lopulta mies pystyi(?) jo ajamaan autoakin, ja ajoi kolarin, ja halvaantui uudelleen. Taas fysioterapiaa ja jonkinlainen toimintakyky.
Alta kolmekymppinen tuttu nainen kadotti luku- ja kirjoitustaitonsa aivoverenvuoden seurauksena. Viimeksi kun hänet tapasin, hän osti kirppikseltä lastenkirjoja. Lukemalla niitä ääneen lapselleen hän harjaannutti lukutaitoa, joka oli palannut lähtöruutuun.
Neurokognitiivinen saattaa olla se lähtökohta, jos haluat ymmärtää tilannetta, ja suunnittelet jotain omatoimista kuntoutusta miehellesi. En tunne asiaa muuten kuin kehitysvammaisten kehon taitojen harjaannuttamistarkoituksessa. Siltäkin osin aika pinnallisesti. Samankaltaisissa kehollisen oppimisen ja kehonhallinnan asioissa kuitenkin liikutaan. Googleta sanaa. - Ulla 50+
Nintendo Wii johon voi ostaa esim. keilailu, tennis ym liikuntaohjelmia kehittää aivojen raajojen toimintaa. Kokeiltu muutamalla dementiaosastolla vanhainkodeissa aivoja virkistävänä kehitteenä.
ja tähän on kommentteja milloin mistäkin kirjoittaneet.. annan sydämmelliset kiitokset. Minä toivon, että tätä viestiketjua ei enää jatketa, vaan tämän asian käsittely tällä kertaa jää tähän.. Pyysin alussa että se joka tietää miten parannutaan halvauksesta, niin ottaisi minuun yhteyttä, koskapa haluan miehestäni jälleen kävelevän ihmisen ja miehenikin sanoi.. että hän vielä tekee niitä asioita.. mitä teki ennen sairastumistaankin..
Sellaista, ehkäpä tämä kaikki on sitä elämän uskoa.. mitä ihmisellä pitää olla..
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1017443
Siekkilässä ajettu ihmisten yli- mitä tapahtui? Länsi-Savo ei ole uutisoinut asiata
Manneja, vaiko matuja?815037- 794859
- 1324268
Alavuden sairaala
Säästääkö Alavuden sairaala sähkössä. Kävin Sunnuntaina vast. otolla. Odotushuone ja käytävä jolla lääkäri otti vastaan103058- 522689
- 402596
- 532247
Törkeää toimintaa
Todella törkeitä kaheleita niitä on Ylivieskassakin. https://www.ess.fi/uutissuomalainen/8570818102221Suudeltiin unessa viime yönä
Oltiin jossain rannalla jonkun avolava auton lavalla, jossa oli patja ja peitto. Uni päättyi, kun kömmit viereeni tähtit211850