Ateistien käsittämättömän suuret ennakkoluulot

Ajatellaanpa näin (kysymykset asetaan ateistille):oletetaan, ettet milloinkaan ole nähnyt autoa. Sitten sinulle yhtenä kauniina päivänä näytetään autoa. Sinulle kerrotaan, että se on kone, joka painaa yli tonnin. Sillä on kyky syöksyä tietä pitkin yli sadan kilometrin tuntinopeudella ja se pystyy myös kehittämään valtaisat vääntömomentit.
Oleta, että sinun vaaditaan seuraavaksi ajavan tällä koneella sadan kilometrin tuntinopeutta kapeaa tietä pitkin ja että vastaan tulee samanlaisia koneita samanlaisella nopeudella. Sinulle kerrotaan, että jos päästät ohjauspyörän kääntymään vasemmalle vaikkakin vain sentin verran ja pidät sitä vasemmalla vaikkakin vain sekunnin,korkeintaan kahden ajan, sinun ajoneuvosi ylittää keskiviivan ja iskeytyy päistikkaa vasten vastaantulevia ajoneuvoja. Yhteentörmäyksen seurauksena on todennäköisesti kaikkien matkustajien sekä ajajien kuolema.

Sinulle ilmoitetaan myös, että joissakin samanlaisissa ajoneuvoissa, jotka kulkevat samaan aikaan tiellä,on kuljettajia, jotka ovat umpihumalassa, sekä sellaisia,jotka ovat miltei sokeita, jotka ovat kokemattomia, jotka ovat hyvin iäkkäitä,useita, jotka ovat umpihulluja ja lukemattomia, joiden älynlahjat ovat dementoituneet etanan tasolle, että jotkut ovat nukahtaneet,j otkut valveilla mutta näkevät unia, jotkut ovat sairaita ja että useimmat voivat minä hetkenä hyvänsä syyllistyä sellaiseen varomattomuuteen, että T-72 panssarivaunukin olisi vaarassa. Etkö vastaavissa olosuhteissa päätyisikin siihen, että autoon istahtaminen ja sen ajaminen millä tahansa valtatiellä todistaisi jokseenkin moniliuskaisen vesieliön tasoisesta älykkyydestä?

Jos ajatellaan asiaa uskon suhteen, niin tässä yhteydessä minua kiinnostaa ateistin asenne tai mielentila, joka ei todellakaan helpolla taivu uskoon. Uskovainen kuljettaja puolestaan uskon ansiosta ylittää nämä näennäisen ylittämättömät esteet, ja ajamme autolla turvallisesti joka aamu töihin ja illalla takaisin kotiimme. Me emme ajattele ihmisen musertavaa todennäköisyyttä, että sekä me että muutkin valtatiellä ajavat joutuvat kolariin. Kun me aamulla päätämme ajaa autolla töihin, päähämme ei edes pälkähdä, että emme voisi päästä turvallisesti töihin. Uhkaavan vahingoittumisen tai kuoleman mahdollisuus ei yksinkertaisesti rekisteröidy havaintoihimme. Me pääsemme töihin. Me saavutamme tavoitteemme ja voitamme. Me emme kyyristele peloissamme autoon asettuessamme. Meidän vartalomme ei jäykisty, emmekä me takerru ohjauspyörään niin kuin olisimme ajamassa kohti omaa tuhoamme. Meidän mielestämme ei yksinkertaisesti ole muita vaihtoehtoja kuin päästä helposti, onnistuneesti määränpäähämme.

Sekä tiellä että myös näissä keskusteluissa täällä liikkuu monenkaltaisia roolihahmoja. Me uskovat olemme kuitenkin valtatienäytelmän sankareita --hyviä tyyppejä. Jos sinun on vaikea uskoa, mitä sanon, niin seuraapa, miten reagoimme, kun toinen autoilija syöksähtää liian läheltä eteemme. Meidän maailmassamme kaikkien tiellä liikkuvien autojen joukossa merkittäviä ovat vain ne autot, joita me kohtaamme. Me olemme oman maailmankaikkeutemme keskipisteitä. Me emme enää anna kenellekään lupaa törmätä meihin emmekä myöskään itse törmää muihin. Me annamme itsellemme luvan ainoastaan voittaa ja saavuttaa määränpäämme (elävä usko ja ikuinen elämä taivaassa) turvallisesti. Muita vaihtoehtoja ei ole olemassa. Ja me voitamme. Me voitamme joka päivä!

Kun taas ateisti häviää, koska on aina peloissaan, eikä hänellä ole myöskään aina uskottavuutta uskovan silmissä, sillä uskovahan ei ole peloissaan. Meidän Luojammehan on varustanut ihmisen uskalluksella ja kyvyllä sietää pettymyksiä. Taapertaja ei pelkää astua eteenpäin eikä kaatumisen vaara sitä huolestuta. Vanha mies (ateisti?) taas pelkää kaatumista kuollakseen. Meidän Luojamme on järjestänyt asian niin, että toinen voi kaatua, toinen ei. Nuori oppii ja kasvaa uskalluksen kautta, ja voisi yhtä hyvin sanoa, että sitä samaa hyödyllistä uskallusta se uskoontulokin on.