ikuisesti katkera exvaimo

ei enää turhautunut

Erostamme on lähes viisi vuotta, itse olen jo uusissa naimisissa mutta edelleen exvaimo kantaa kaunaa. Se vaikuttaa jo yhteisiin kouluikäisiin lapsiimme kun juhlat ( synttäri, riparit jne) olemme joutuneet järkkäämään erikseen ja kaikesta sovitaan tekstarein ja sähköpostein. Exä on niin vihanen minulle edelleen siitä että halusin yksipuolisen eron liitosta, missä ei ollut (minun puoleltani ainakaan) ollut vuosiin mitään muuta kuin myötätuntoa ja kumppanuutta. Eropäätöksen jälkeen olen voinut hyvin, olen onnellinen ja elämänhaluni palasi. Päivä jolloin ero astui voimaan, tuntui kuin olisi päässyt vankilasta ( älkää käsittäkö väärin). Kaikki tuntui niin oikealta. Tällöin olin jo tavannut uuden, rakkaan nykyisen vaimoni.
Olin jo tottunut ajatukseen että en tule enää ikinä olemaan edes hyvänpäiväntuttu exäni kanssa, mutta nyttemmin olen vihdoin tavannut hänen sukulaisiaan ihan sattumalta. He ovat erittäin ystävällisiä minua kohtaan, ei mitään kaunoja. Rivien välistä voi jopa lukea että heidänkin mielestä exän käytös on jo mennyt liiallisuuksiin. Hänen siskonsa , jonka tapasin ruokakaupassa ohimennen, jäimme juttelemaan aika pitkäksi aikaa´, sanoi jopa suoraan että ensmmäiset kaksi vuotta he tukivat exää ja ymmärsivät, mutta nyt kun erosta on melkein viisi vuotta, toivovat he jo "pikkuhiljaa" että ex menisi eteenpäin elämässään ja unohtaisi minut ja eron. Samaa toivon minä, ihan lasten takiakin. Minulla ei exää kohtaan ole kaunoja, enkä ole muutenkaan ihminen joka jää muistelemaan menneitä vaan elän päivän kerrallaan.

En siis halua solvata exääni, meillä oli omat hyvät hetkemme, kaksi ihanaa lasta ja pitkä avioliitto. Haluaisin vain kuulla, onko muilla samoja kokemuksia.

233

23632

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • vankilassa

      .
      Ex:ä taisi luulla, että avioliitto on vankila, jossa hän sinua voi pitää kultaisin kahlein!

      • 4400

        Joop, mutta onneksi exäsi sukulaiset elää silti tässä maailmassa ja tajuaa mittasuhteet. Exällesi suosittelen terapiaa / lääkkeitä.

        nimim. kokemusta on..

      • on aina syynsä ;-)

        Näitä katkeria ex-vaimoja riittää.

        Itse eronnut 2,5 vuotta sitten ja ex pakoilee lasten kanssa ympärisuomea.
        Lasten oikeudesta tavata molempia vanhempia ei merkitse sille mitään.
        Uhkasakkoa haetaan nyt päälle. Surullista vaan, jos voudin pitää hakea joka
        tapaamiseen lapset.

        Ihmettelen vielä, että mistä sitä virtaa riittää tämmöiseen ja
        miten hel...tissä se uusi äijä on semmoinen mikkkihiiri, että viitsii katsella tota
        katkeraa touhua vierestä. Jos mun uus puoliso käyttäs energiansa ex:n kanssa
        tappeluun, lähtis heti kiertoon...

        Harmi vaan kun suomessa ei kovin helpolla saa ketäään pakkohoitoon.
        Ei aivan täyspäistä ole käydä hajottamassa autoja, laitella viestejä kaikille mahdollisille tutuille ja puolitutuille vanhoista riidoistamme, menetyttää luottotiedot itseltään, yms...

        Toivottavasti löytää jossain vaiheessa itselle elämän tai edes jonkun harrastuksen. Minua kiinnostaa kuin kiloturvetta mitä se tekee, mutta lasten
        ei ole hyvä olla tuommoisen äidin kanssa...

        Valkotakkisille (eli ex:n kolleegoille olis töitä)

      • eronnut mies
        4400 kirjoitti:

        Joop, mutta onneksi exäsi sukulaiset elää silti tässä maailmassa ja tajuaa mittasuhteet. Exällesi suosittelen terapiaa / lääkkeitä.

        nimim. kokemusta on..

        Alkup. teksti on kuin minun elämästä.

        Yleisin syy tämmöiseen on toisen osapuolen ominaisuus=

        Narsistinen persoonallisuushäiriö


        Ne käyttää kiltteyttä hyväkseen. Ei todellista rakkautta heillä, kyse on omistamisesta. Toinen on aina jotenkin omaa arvoa nostattava "saalis".
        Toista hallitaan: katkotaan kaverisuhteet ja sallitaan vain "oma väki". Itsetuntoa poljetaan: haukutaan, syyllistetään, uhkaillaan...

        Valitettavasti narsistinen pers.häiriö on ominaisuus = yksikään terapia tai psykologinen hoito EI tehoa.
        Vain ero on oikea ratkaisu.


        Ei ihme jos tuntee lähtijä helpotusta.
        No kuitenkin Narsistin motto on: "kosto on ikuista"

        Oma exsäni on jaksanut kostaa. Lapset ei pääse edes minimitapaamisiin kuin osittain. Rahaa vaaditaan koko ajan, 200 per lapsi ei ole muka tarpeeksi. Minun lomat on aina "väärään aikaan", lapset ei pääse mukaan. Lapsille valehtelee, ettei isä huoli heitä. Sossuun tehdään kerta vuodessa perätön ilmoitus, elatusavun maksamatta jättämisestä. Kouluun kirjelmöidään isän tehneen lapsille väärät valinnaisaineet, itse hän ne on lapsille valinnut(minun ja lasten päätös ei silloin painanut missään). Poliisilla ja käräjillä uhkaillaan kun menen lapsia hakemaan (poliisille on soittanutkin).
        Eikä loppua näy, onneksi lapset tulee täysi-ikäisiksi aikanaan, sitten voin hankkia salaisen numeron.

      • lady mariella
        eronnut mies kirjoitti:

        Alkup. teksti on kuin minun elämästä.

        Yleisin syy tämmöiseen on toisen osapuolen ominaisuus=

        Narsistinen persoonallisuushäiriö


        Ne käyttää kiltteyttä hyväkseen. Ei todellista rakkautta heillä, kyse on omistamisesta. Toinen on aina jotenkin omaa arvoa nostattava "saalis".
        Toista hallitaan: katkotaan kaverisuhteet ja sallitaan vain "oma väki". Itsetuntoa poljetaan: haukutaan, syyllistetään, uhkaillaan...

        Valitettavasti narsistinen pers.häiriö on ominaisuus = yksikään terapia tai psykologinen hoito EI tehoa.
        Vain ero on oikea ratkaisu.


        Ei ihme jos tuntee lähtijä helpotusta.
        No kuitenkin Narsistin motto on: "kosto on ikuista"

        Oma exsäni on jaksanut kostaa. Lapset ei pääse edes minimitapaamisiin kuin osittain. Rahaa vaaditaan koko ajan, 200 per lapsi ei ole muka tarpeeksi. Minun lomat on aina "väärään aikaan", lapset ei pääse mukaan. Lapsille valehtelee, ettei isä huoli heitä. Sossuun tehdään kerta vuodessa perätön ilmoitus, elatusavun maksamatta jättämisestä. Kouluun kirjelmöidään isän tehneen lapsille väärät valinnaisaineet, itse hän ne on lapsille valinnut(minun ja lasten päätös ei silloin painanut missään). Poliisilla ja käräjillä uhkaillaan kun menen lapsia hakemaan (poliisille on soittanutkin).
        Eikä loppua näy, onneksi lapset tulee täysi-ikäisiksi aikanaan, sitten voin hankkia salaisen numeron.

        Itse elin liki 20 vuotta kanarialintuna kultahäkissä...Kolme lastakin siinä siunaantui. Ei silti ollut helppo lähteä. Vieläkin on vaikeaa...meillä on yhteishuoltajuus sillä turvakoti reissun, monien sossu palaverien ja lopulta lopullisen eron väsyttämänä en enää jaksanut taistella yksin huoltajuudesta. Lapsia kyllä tavataan silloin kun herralle sopii jos itselläni on jotain menoa, johon lapsia en voi mukaan ottaa niin lapsen vahti on hankittava jostain muualta. Tapaamisista ja lasten palautuksesta huolehtii 12 vuotias lapsi sillä isukki ei vastaa mun puheluihin eikä teksti viesteihin. Isä viikonloput ovat mulle yhtä painajaista,sillä en uskalla lähteä kodista minnekkään, kun pelkään että lapsille tulee joku hätä isänsä luona.

      • mutta tämän tekstin
        eronnut mies kirjoitti:

        Alkup. teksti on kuin minun elämästä.

        Yleisin syy tämmöiseen on toisen osapuolen ominaisuus=

        Narsistinen persoonallisuushäiriö


        Ne käyttää kiltteyttä hyväkseen. Ei todellista rakkautta heillä, kyse on omistamisesta. Toinen on aina jotenkin omaa arvoa nostattava "saalis".
        Toista hallitaan: katkotaan kaverisuhteet ja sallitaan vain "oma väki". Itsetuntoa poljetaan: haukutaan, syyllistetään, uhkaillaan...

        Valitettavasti narsistinen pers.häiriö on ominaisuus = yksikään terapia tai psykologinen hoito EI tehoa.
        Vain ero on oikea ratkaisu.


        Ei ihme jos tuntee lähtijä helpotusta.
        No kuitenkin Narsistin motto on: "kosto on ikuista"

        Oma exsäni on jaksanut kostaa. Lapset ei pääse edes minimitapaamisiin kuin osittain. Rahaa vaaditaan koko ajan, 200 per lapsi ei ole muka tarpeeksi. Minun lomat on aina "väärään aikaan", lapset ei pääse mukaan. Lapsille valehtelee, ettei isä huoli heitä. Sossuun tehdään kerta vuodessa perätön ilmoitus, elatusavun maksamatta jättämisestä. Kouluun kirjelmöidään isän tehneen lapsille väärät valinnaisaineet, itse hän ne on lapsille valinnut(minun ja lasten päätös ei silloin painanut missään). Poliisilla ja käräjillä uhkaillaan kun menen lapsia hakemaan (poliisille on soittanutkin).
        Eikä loppua näy, onneksi lapset tulee täysi-ikäisiksi aikanaan, sitten voin hankkia salaisen numeron.

        perusteella, se ongelma on sinussa.

      • eronnut mies
        mutta tämän tekstin kirjoitti:

        perusteella, se ongelma on sinussa.

        Ongelmani on: sinisilmäisyys, liian pitkä pinna ja lainkuuliaisuus. yms.

        Narsistisesti persoonallisuushäiriöisen käyttäytymisen takana on pelko. Pelko toisen poistumisesta "kontrollin" ulkopuolelle. Uhkatekijöitä ovat toisen puolison sukulaiset, kaverit, työ ja harrastukset, niiden vuoksi usein poistutaan hetkeksi kotoa.
        Hänen pelkonsa voi voittaa vain vielä suuremmalla pelolla. Keskustelemalla, hoidolla tai terapialla ei voi asiaan vaikuttaa.

        Niin, että sinulla oli jokin muu keino? Jäänpä odottamaan selontekoasi...

      • mattihonka
        eronnut mies kirjoitti:

        Alkup. teksti on kuin minun elämästä.

        Yleisin syy tämmöiseen on toisen osapuolen ominaisuus=

        Narsistinen persoonallisuushäiriö


        Ne käyttää kiltteyttä hyväkseen. Ei todellista rakkautta heillä, kyse on omistamisesta. Toinen on aina jotenkin omaa arvoa nostattava "saalis".
        Toista hallitaan: katkotaan kaverisuhteet ja sallitaan vain "oma väki". Itsetuntoa poljetaan: haukutaan, syyllistetään, uhkaillaan...

        Valitettavasti narsistinen pers.häiriö on ominaisuus = yksikään terapia tai psykologinen hoito EI tehoa.
        Vain ero on oikea ratkaisu.


        Ei ihme jos tuntee lähtijä helpotusta.
        No kuitenkin Narsistin motto on: "kosto on ikuista"

        Oma exsäni on jaksanut kostaa. Lapset ei pääse edes minimitapaamisiin kuin osittain. Rahaa vaaditaan koko ajan, 200 per lapsi ei ole muka tarpeeksi. Minun lomat on aina "väärään aikaan", lapset ei pääse mukaan. Lapsille valehtelee, ettei isä huoli heitä. Sossuun tehdään kerta vuodessa perätön ilmoitus, elatusavun maksamatta jättämisestä. Kouluun kirjelmöidään isän tehneen lapsille väärät valinnaisaineet, itse hän ne on lapsille valinnut(minun ja lasten päätös ei silloin painanut missään). Poliisilla ja käräjillä uhkaillaan kun menen lapsia hakemaan (poliisille on soittanutkin).
        Eikä loppua näy, onneksi lapset tulee täysi-ikäisiksi aikanaan, sitten voin hankkia salaisen numeron.

        Näin kertoi ex-vaimoni Eija oikeudessa. Yhteishuolto on, eikä tapaamiset ole toimineet. Ainoa onnistuminen on, että olen maksanut elatusavut. Lapset täyikäisiä, eivätkä ota yhteyttä. Peloteltu ja valehdeltu isästä. Asuu Vantaalla Kivivuoren kujalla, töissä ATK-alalla. Sukunimi kerrotaa tarvittaessa

      • Niinpäkö?
        lady mariella kirjoitti:

        Itse elin liki 20 vuotta kanarialintuna kultahäkissä...Kolme lastakin siinä siunaantui. Ei silti ollut helppo lähteä. Vieläkin on vaikeaa...meillä on yhteishuoltajuus sillä turvakoti reissun, monien sossu palaverien ja lopulta lopullisen eron väsyttämänä en enää jaksanut taistella yksin huoltajuudesta. Lapsia kyllä tavataan silloin kun herralle sopii jos itselläni on jotain menoa, johon lapsia en voi mukaan ottaa niin lapsen vahti on hankittava jostain muualta. Tapaamisista ja lasten palautuksesta huolehtii 12 vuotias lapsi sillä isukki ei vastaa mun puheluihin eikä teksti viesteihin. Isä viikonloput ovat mulle yhtä painajaista,sillä en uskalla lähteä kodista minnekkään, kun pelkään että lapsille tulee joku hätä isänsä luona.

        Tuntuu tuo narsisti höpinä olevan melko 'trendikästä' siinä vain taitaa toinen narsisti toista samanlaista syytellä...kokemusta on ja jos määrityksiä narsismista lukee sopii aika moneen kun laitetaan sopimaan :)
        Itsekkin saanut syytteen aikoinaan ja lukenut sitten netistä 'speksit' ja todennut sopivan myös exään hyvin...
        Tyhmiä olimme kun emme asioita saaneet sujumaan, aviossa 20v, 4 lasta ja todella vaikea ero, kaikki mahdolliset kiusat sain kokea ja exältä kysyttäessa voi mieli olla toinen.

      • narsistin uhri
        Niinpäkö? kirjoitti:

        Tuntuu tuo narsisti höpinä olevan melko 'trendikästä' siinä vain taitaa toinen narsisti toista samanlaista syytellä...kokemusta on ja jos määrityksiä narsismista lukee sopii aika moneen kun laitetaan sopimaan :)
        Itsekkin saanut syytteen aikoinaan ja lukenut sitten netistä 'speksit' ja todennut sopivan myös exään hyvin...
        Tyhmiä olimme kun emme asioita saaneet sujumaan, aviossa 20v, 4 lasta ja todella vaikea ero, kaikki mahdolliset kiusat sain kokea ja exältä kysyttäessa voi mieli olla toinen.

        Syyttely ja uskottelu asioiden sopivan sinuun kuuluu narsistisesti pers.häiriöisen toimintaan. Usko pois; molemmat parissa eivät ole narsistisesti pers.häiriöisiä, sillä narskut ei kelpuuta toisiaan.

        Jokainen meistä on narsisti, muttei kaikki kuitenkaan narsistisesti persoonallisuushäiriöisiä.

      • Odottava isä
        eronnut mies kirjoitti:

        Alkup. teksti on kuin minun elämästä.

        Yleisin syy tämmöiseen on toisen osapuolen ominaisuus=

        Narsistinen persoonallisuushäiriö


        Ne käyttää kiltteyttä hyväkseen. Ei todellista rakkautta heillä, kyse on omistamisesta. Toinen on aina jotenkin omaa arvoa nostattava "saalis".
        Toista hallitaan: katkotaan kaverisuhteet ja sallitaan vain "oma väki". Itsetuntoa poljetaan: haukutaan, syyllistetään, uhkaillaan...

        Valitettavasti narsistinen pers.häiriö on ominaisuus = yksikään terapia tai psykologinen hoito EI tehoa.
        Vain ero on oikea ratkaisu.


        Ei ihme jos tuntee lähtijä helpotusta.
        No kuitenkin Narsistin motto on: "kosto on ikuista"

        Oma exsäni on jaksanut kostaa. Lapset ei pääse edes minimitapaamisiin kuin osittain. Rahaa vaaditaan koko ajan, 200 per lapsi ei ole muka tarpeeksi. Minun lomat on aina "väärään aikaan", lapset ei pääse mukaan. Lapsille valehtelee, ettei isä huoli heitä. Sossuun tehdään kerta vuodessa perätön ilmoitus, elatusavun maksamatta jättämisestä. Kouluun kirjelmöidään isän tehneen lapsille väärät valinnaisaineet, itse hän ne on lapsille valinnut(minun ja lasten päätös ei silloin painanut missään). Poliisilla ja käräjillä uhkaillaan kun menen lapsia hakemaan (poliisille on soittanutkin).
        Eikä loppua näy, onneksi lapset tulee täysi-ikäisiksi aikanaan, sitten voin hankkia salaisen numeron.

        Kyllä. Vivahteet vaihtelevat, mutta tuo "kosto on ikuista" -asenne on varmasti narsistien ja heistä vaikutteidensa saaneiden ohjenuora ja elämäntapaan koodattu perusluonne.
        Itselläni kesti miltei 40-vuotiaaksi tunnistaa nuo sairaat ihmiset ja heidän ominaisuutensa. Olen ollut liian sinisilmäinen ja hyvään uskoava. Toivoa vain sopii että lapset oppivat aikaisemmin. Uskon silti, että veriside esim. isään on niin luonnollinen, että edes narsistin pirullinen voima ei riitä sitä katkaisemaan. Peli jatkuu, mutta peleillä on aina loppu.

    • tapaukset

      tulevat juuri siksi kun silloin avioliiton loppuajoilla ei mennä yhdessä pariterapiaan ja selvitetä asioita ammattiauttajan kanssa.
      Sinun tapauksessasi ex-vaimosi on yhä shokissa eikä pääse yli. Toivottavasti hänen sisaruksistaan edes joku saa hänet terapiaan niin ex-vaimosi eheytyisi ja voisi aloittaa uuden elämän toisen miehen kanssa.

      • yksi tarina.

        Työpaikkakiusaajani vihasi ex-miestään ja erosta oli aikaa 20 vuotta. Nainen kiusasi, nälvi, halvensi, kidutti, kurmotti ja alisti lähinnä muita naisia töissä. Useampi ihminen meidän ryhmästä joutui lähtemään pois sieltä kyseisen naisen käytöksen takia.

        Eli viha ex-miestä kohtaan voi sitten ilmetä myös muualla, esim. töissä. Kun se mies oli onneksi sitä kamalaa naista päässyt karkuun niin se nainen sitten ilkeili työpaikalla kun ei muutakaan paikkaa enää ollut. Lapsista tyttö oli saanut psykosomaattisen sairauden kun äiti ilmeisesti vaati tyttäreltä täydellistä menestymistä.

        Eli 20 vuotta erosta ja nainen oli edelleen vihainen ja katkera. Huom, hänellä oli uusi miesystävä, eli sekään ei poistanut katkeruutta.

      • minäkin shokissa

        4 vuotta sitten mies tuli aamulla (ensimmäistä kertaa)kotiin, oltuaan yön pois ja ilmoitti vaan, että muuttaa toisen luo. Illalla lähtiessään käyttäytyi ihan normaalisti. Eli tyystin puun takaa tuli ilmoitus. No apua olen hakenut useaankin kertaan, mutta helpotus on ollut vain hetkellinen. Liitto kesti 26. v. Eli vielä ei taida olla helpotuksen aika jos puolet liiton kestosta menee toipumiseen. Olisin jotenkin kaivannut jotain selitystä. Ainut mitä tinkaamisen jälkeen sain, oli tylsistyminen arkeen. No työkaveri oli sitten vähemmän tylsä. Lapsia tapaa 2 krt vkossa muutaman tunnin ajan. En tiedä eheydynkö tästä enää. Tunteet vaan ei ole silti kuollut.

      • kestänyt
        minäkin shokissa kirjoitti:

        4 vuotta sitten mies tuli aamulla (ensimmäistä kertaa)kotiin, oltuaan yön pois ja ilmoitti vaan, että muuttaa toisen luo. Illalla lähtiessään käyttäytyi ihan normaalisti. Eli tyystin puun takaa tuli ilmoitus. No apua olen hakenut useaankin kertaan, mutta helpotus on ollut vain hetkellinen. Liitto kesti 26. v. Eli vielä ei taida olla helpotuksen aika jos puolet liiton kestosta menee toipumiseen. Olisin jotenkin kaivannut jotain selitystä. Ainut mitä tinkaamisen jälkeen sain, oli tylsistyminen arkeen. No työkaveri oli sitten vähemmän tylsä. Lapsia tapaa 2 krt vkossa muutaman tunnin ajan. En tiedä eheydynkö tästä enää. Tunteet vaan ei ole silti kuollut.

        lasten ja perheen yhteisiä vaatimuksia.on nyt lomalla kun ei tarvitse päivittäisiä lasten vaatimuksia kestää,eri ikävaiheiden mukanaan tuomia paineita,halusi seksiä ja vapaata perheestään.aoikeasti välittää vaan itsestään ja jalkoväliensä hyvinvoinnista.Antoiko sinulle lomaa lasten synnyttämisen ja vastuunkantamisen väsyttäessä.Luuseri sekin kun vaimon olisi pitänyt pysyä nuorena ja hehkeänä ja aina auliina vaikka kuinka olisi uupunut.helppoa on lähteä viettämään toista nuoruutta ja ukkomiehiä kärkkyviä sinkkuhuoriloita aina riittää,lapset ovat taatusti sivuseikka.

      • Terapiassa pettynyt

        Kyllä tää terapiahössötys on mennyt ihan överiksi. minäkin suostuin nyt jo päättyneen liiton loppuvaiheessa "pariterapiaan". Siitä ei ollut mitään apua. Jos olisin tehnyt "terapauttien" neuvon mukaan ,olisin kait vieläkin apatiaan ja depikseen jäänyt reppana. Ne kun vaan kuunteli mitä vaimo on asiasta mieltä ja sen mukaan tulivat "terapiatehtävät". Arvatkaa teinkö tehtävät "oikein".....
        Kyllä omaakin "sydäntä" pitää kuunnella. Toki tahdikkuus ja hyvät käytöstavat huomoiden.
        Ehkä sitten jos ei viidessä vuodessa pääse erosta yli,on hyvä mennä terapiaan.Mutta ei kaikkien.

      • 25v aviossa
        minäkin shokissa kirjoitti:

        4 vuotta sitten mies tuli aamulla (ensimmäistä kertaa)kotiin, oltuaan yön pois ja ilmoitti vaan, että muuttaa toisen luo. Illalla lähtiessään käyttäytyi ihan normaalisti. Eli tyystin puun takaa tuli ilmoitus. No apua olen hakenut useaankin kertaan, mutta helpotus on ollut vain hetkellinen. Liitto kesti 26. v. Eli vielä ei taida olla helpotuksen aika jos puolet liiton kestosta menee toipumiseen. Olisin jotenkin kaivannut jotain selitystä. Ainut mitä tinkaamisen jälkeen sain, oli tylsistyminen arkeen. No työkaveri oli sitten vähemmän tylsä. Lapsia tapaa 2 krt vkossa muutaman tunnin ajan. En tiedä eheydynkö tästä enää. Tunteet vaan ei ole silti kuollut.

        mieheni myöskin teki eron niin ,että tuli vain maistraatista tieto, teille on kirje. ero oli haettu jo puoli vuotta ,ennen kirjeen saaapumista. mieheni rakastui omaan potilaaseensa ,joka oli 18v ja mieheni 50v,,, ja elämästä meni kaikki , mihin olin rakentanut, meni työ mieheni rinnalla ja asunto ja auto ja omaisuus, jäin vain minä ilman selitystä,rahattomana , miehelläni vakinainen virka. muutin pois paikkakunnalta ja jouduin asumaan konttorissa ilman suihkua ja söin vain joka toinen päivä, asuntoa ei saanut edes sosiaalitoimiston kautta, jäin yksin tuskassani eikä edes työttömyys korvausta suostuttu maksamaan minulle vuoteen, . yöt itkin vuodesta toiseen kunnes sairastuin, menetin näköni toisesta silmästä ja myös toinenkin menee nyt sokeaksi , nyt odotan pimeyttä ilman valoa, leikkausta ei voida tehdä,, olen katkera myönnän, syytön kärsijä yhä ja odotan , että mieheni tulisi ja antaisi kätensä ja taluttaisi vanhuuteen. saisin edes tuntea hänen äänensä ja kätensä kosketuksen, rakastin miestäni, vieläkin tunteita,. voi xxxx miksi et palaa luokseni. 60vuotiaalla ei enää ole tulevaisuutta sokeana . entinen lääkärinvaimo..

      • sen lähteä
        minäkin shokissa kirjoitti:

        4 vuotta sitten mies tuli aamulla (ensimmäistä kertaa)kotiin, oltuaan yön pois ja ilmoitti vaan, että muuttaa toisen luo. Illalla lähtiessään käyttäytyi ihan normaalisti. Eli tyystin puun takaa tuli ilmoitus. No apua olen hakenut useaankin kertaan, mutta helpotus on ollut vain hetkellinen. Liitto kesti 26. v. Eli vielä ei taida olla helpotuksen aika jos puolet liiton kestosta menee toipumiseen. Olisin jotenkin kaivannut jotain selitystä. Ainut mitä tinkaamisen jälkeen sain, oli tylsistyminen arkeen. No työkaveri oli sitten vähemmän tylsä. Lapsia tapaa 2 krt vkossa muutaman tunnin ajan. En tiedä eheydynkö tästä enää. Tunteet vaan ei ole silti kuollut.

        jos ensimmäistä kertaa kotiin tulee....

        "4 vuotta sitten mies tuli aamulla (ensimmäistä kertaa)kotiin"

      • silmällä
        25v aviossa kirjoitti:

        mieheni myöskin teki eron niin ,että tuli vain maistraatista tieto, teille on kirje. ero oli haettu jo puoli vuotta ,ennen kirjeen saaapumista. mieheni rakastui omaan potilaaseensa ,joka oli 18v ja mieheni 50v,,, ja elämästä meni kaikki , mihin olin rakentanut, meni työ mieheni rinnalla ja asunto ja auto ja omaisuus, jäin vain minä ilman selitystä,rahattomana , miehelläni vakinainen virka. muutin pois paikkakunnalta ja jouduin asumaan konttorissa ilman suihkua ja söin vain joka toinen päivä, asuntoa ei saanut edes sosiaalitoimiston kautta, jäin yksin tuskassani eikä edes työttömyys korvausta suostuttu maksamaan minulle vuoteen, . yöt itkin vuodesta toiseen kunnes sairastuin, menetin näköni toisesta silmästä ja myös toinenkin menee nyt sokeaksi , nyt odotan pimeyttä ilman valoa, leikkausta ei voida tehdä,, olen katkera myönnän, syytön kärsijä yhä ja odotan , että mieheni tulisi ja antaisi kätensä ja taluttaisi vanhuuteen. saisin edes tuntea hänen äänensä ja kätensä kosketuksen, rakastin miestäni, vieläkin tunteita,. voi xxxx miksi et palaa luokseni. 60vuotiaalla ei enää ole tulevaisuutta sokeana . entinen lääkärinvaimo..

        tätä viestiketjua luet:

        "menetin näköni toisesta silmästä ja myös toinenkin menee nyt sokeaksi "


        No, ei kannata ainakaan näin aamuyöllä tätä viestiketjua lukemalla rasittaa sitä ainoaa näkevää ja kohta sokeutuvaa silmää. ;=)

      • JN
        sen lähteä kirjoitti:

        jos ensimmäistä kertaa kotiin tulee....

        "4 vuotta sitten mies tuli aamulla (ensimmäistä kertaa)kotiin"

        suluissa oleva siis (ensimmäistä kertaa) viittasi aamulla kotiin tulemiseen. Kotiin mies lienee kullut muulloin hyvissä ajoin.

      • joukkoon
        sen lähteä kirjoitti:

        jos ensimmäistä kertaa kotiin tulee....

        "4 vuotta sitten mies tuli aamulla (ensimmäistä kertaa)kotiin"

        vääräleukaisia sattuu tai muuten toisia ilkkuvia.
        Tovi. oma elämäsi on parempaa kuin meillä muilla.

      • anonyymi.
        silmällä kirjoitti:

        tätä viestiketjua luet:

        "menetin näköni toisesta silmästä ja myös toinenkin menee nyt sokeaksi "


        No, ei kannata ainakaan näin aamuyöllä tätä viestiketjua lukemalla rasittaa sitä ainoaa näkevää ja kohta sokeutuvaa silmää. ;=)

        Taidan tietää kuka sinä olet.
        Hoikka ihminen?

      • eheyttää

        Onko välttämättä oltava " mies" eheytyäkseen jälleen?
        Yksinkin voi elää onnellistä elämää,,,,Kokemusta on!

      • ei tarvitse
        eheyttää kirjoitti:

        Onko välttämättä oltava " mies" eheytyäkseen jälleen?
        Yksinkin voi elää onnellistä elämää,,,,Kokemusta on!

        Tuntui vain aloittajan kirjoituksesta että hän on niin itseään täynnä oleva ihminen ettei edes ole ajatellut mahdollisuutta että ex-vaimo voisi rakastua toiseen.

      • tattaraa
        joukkoon kirjoitti:

        vääräleukaisia sattuu tai muuten toisia ilkkuvia.
        Tovi. oma elämäsi on parempaa kuin meillä muilla.

        Hyvän huomion kirjoitti vääräleuka. Ei siitä alkuperäinen kirjoittajakaa varmaan pahastunut, koska ei vaikuta niin tosikolta kuin moni muu täällä.

      • pilkkaa
        25v aviossa kirjoitti:

        mieheni myöskin teki eron niin ,että tuli vain maistraatista tieto, teille on kirje. ero oli haettu jo puoli vuotta ,ennen kirjeen saaapumista. mieheni rakastui omaan potilaaseensa ,joka oli 18v ja mieheni 50v,,, ja elämästä meni kaikki , mihin olin rakentanut, meni työ mieheni rinnalla ja asunto ja auto ja omaisuus, jäin vain minä ilman selitystä,rahattomana , miehelläni vakinainen virka. muutin pois paikkakunnalta ja jouduin asumaan konttorissa ilman suihkua ja söin vain joka toinen päivä, asuntoa ei saanut edes sosiaalitoimiston kautta, jäin yksin tuskassani eikä edes työttömyys korvausta suostuttu maksamaan minulle vuoteen, . yöt itkin vuodesta toiseen kunnes sairastuin, menetin näköni toisesta silmästä ja myös toinenkin menee nyt sokeaksi , nyt odotan pimeyttä ilman valoa, leikkausta ei voida tehdä,, olen katkera myönnän, syytön kärsijä yhä ja odotan , että mieheni tulisi ja antaisi kätensä ja taluttaisi vanhuuteen. saisin edes tuntea hänen äänensä ja kätensä kosketuksen, rakastin miestäni, vieläkin tunteita,. voi xxxx miksi et palaa luokseni. 60vuotiaalla ei enää ole tulevaisuutta sokeana . entinen lääkärinvaimo..

        sattuu vielä omaan nilkkaan.

      • missä vaan
        tattaraa kirjoitti:

        Hyvän huomion kirjoitti vääräleuka. Ei siitä alkuperäinen kirjoittajakaa varmaan pahastunut, koska ei vaikuta niin tosikolta kuin moni muu täällä.

        myös netissä. Ihmisiä, jotka eivät tiedä mitä em,patia tarkoittaa. Yksi aivojen osa ei toimi.

      • säälin
        yksi tarina. kirjoitti:

        Työpaikkakiusaajani vihasi ex-miestään ja erosta oli aikaa 20 vuotta. Nainen kiusasi, nälvi, halvensi, kidutti, kurmotti ja alisti lähinnä muita naisia töissä. Useampi ihminen meidän ryhmästä joutui lähtemään pois sieltä kyseisen naisen käytöksen takia.

        Eli viha ex-miestä kohtaan voi sitten ilmetä myös muualla, esim. töissä. Kun se mies oli onneksi sitä kamalaa naista päässyt karkuun niin se nainen sitten ilkeili työpaikalla kun ei muutakaan paikkaa enää ollut. Lapsista tyttö oli saanut psykosomaattisen sairauden kun äiti ilmeisesti vaati tyttäreltä täydellistä menestymistä.

        Eli 20 vuotta erosta ja nainen oli edelleen vihainen ja katkera. Huom, hänellä oli uusi miesystävä, eli sekään ei poistanut katkeruutta.

        Aivan kamalaa!!! Voiko lapsenkin saada sairastumaan moisella? Mitähän ihmettä sen tyttörukan päässä liikkui ja mitä muut lapset vai oliko niitä?

      • Aikuisia lienevät
        minäkin shokissa kirjoitti:

        4 vuotta sitten mies tuli aamulla (ensimmäistä kertaa)kotiin, oltuaan yön pois ja ilmoitti vaan, että muuttaa toisen luo. Illalla lähtiessään käyttäytyi ihan normaalisti. Eli tyystin puun takaa tuli ilmoitus. No apua olen hakenut useaankin kertaan, mutta helpotus on ollut vain hetkellinen. Liitto kesti 26. v. Eli vielä ei taida olla helpotuksen aika jos puolet liiton kestosta menee toipumiseen. Olisin jotenkin kaivannut jotain selitystä. Ainut mitä tinkaamisen jälkeen sain, oli tylsistyminen arkeen. No työkaveri oli sitten vähemmän tylsä. Lapsia tapaa 2 krt vkossa muutaman tunnin ajan. En tiedä eheydynkö tästä enää. Tunteet vaan ei ole silti kuollut.

        Tapaa lapsia 2krt viikossa? Ei kovin pieniä enää lapset voi olla jos liittonne kesti 26vuotta. itse olen (ainakin toistaiseksi ) aviossa enkä tapaa lapsiani kuin korkeintaan kerran kuussa. Aikuisia kun jo ovat

    • siitä....

      että ollaan erottu ja luonnostaan tulee viha, katkeruus ja muu vaan tuossa taitaa olla jo kyseessä mielenterveysongelma, jonka ystävät ja sukulaiset ovat myös huomanneet ja koittavat tehdä jotain asialle. Ymmärrän että jotkut itsetunnottomat ripustautujat jäävät roikkumaan menneeseen, mutta jos se menee tuolle tasolle, pitäisi kyseinen henkilö saada hoitoon / terapiaan vaikka väkisin, ainakin jos hän on lasten huoltaja ja vastuussa lapsista.

      • lähtijällä on

        mielenterveys ongelma eikä mitään realiteettia.Ei kunnioitusta vaimoa ja perhettä kohtaan,kaikki voivat olla tylsistyneitä arjen väsyttäessä.Sillähän siitä helposti pääsee kun itsekkäästi ajattelee vain itseään ja lähtee jotain vierasta akkaa pumppaamaan.Lapset on miehille taatusti sivuseikka ja välttämätön paha.Jättävät vaan sen väsyneen vaimon kestämään vielä raskaamman arjen;huolehtimaan lapsista ja kodista .Ei tarvitse ollenkaan luusereita puolustella.Ja oma äiti voi olla tärkeämpi kuin vaimo,eipä sen pahempaa myrkkyä.

      • syyllisen
        lähtijällä on kirjoitti:

        mielenterveys ongelma eikä mitään realiteettia.Ei kunnioitusta vaimoa ja perhettä kohtaan,kaikki voivat olla tylsistyneitä arjen väsyttäessä.Sillähän siitä helposti pääsee kun itsekkäästi ajattelee vain itseään ja lähtee jotain vierasta akkaa pumppaamaan.Lapset on miehille taatusti sivuseikka ja välttämätön paha.Jättävät vaan sen väsyneen vaimon kestämään vielä raskaamman arjen;huolehtimaan lapsista ja kodista .Ei tarvitse ollenkaan luusereita puolustella.Ja oma äiti voi olla tärkeämpi kuin vaimo,eipä sen pahempaa myrkkyä.

        Puhut asiallista tekstiä. Turhaa selkään puukottajia hyljätylle.
        Ehkäpä omantunnon tuskat saivat kirjoittamaan palstalle!
        Ei olalle taputuksia minulta. Voimia hyljätylle!!!!

      • .....
        lähtijällä on kirjoitti:

        mielenterveys ongelma eikä mitään realiteettia.Ei kunnioitusta vaimoa ja perhettä kohtaan,kaikki voivat olla tylsistyneitä arjen väsyttäessä.Sillähän siitä helposti pääsee kun itsekkäästi ajattelee vain itseään ja lähtee jotain vierasta akkaa pumppaamaan.Lapset on miehille taatusti sivuseikka ja välttämätön paha.Jättävät vaan sen väsyneen vaimon kestämään vielä raskaamman arjen;huolehtimaan lapsista ja kodista .Ei tarvitse ollenkaan luusereita puolustella.Ja oma äiti voi olla tärkeämpi kuin vaimo,eipä sen pahempaa myrkkyä.

        Ihmettelen tätä kotoa "karanneiden" miesten jatkuvaa syyllistämistä. Parisuhde on kuitenkin kahden kauppa, tosin useimmiten kotona mennään vaimon toiveiden mukaan. Usein näitä toiveita siivitetään nälvimisellä, uhkailulla, kiristyksellä. Nähty on. Sitten vaimo ihmettelee miksi mies lähtee. Mitä kotitöiden tekemiseen tulee, olen nähnyt sellaisenkin suhteen jossa mies hoitaa lapset ja kotityöt sekä käy töissä ja maksaa kaiken. Vaimo istuu sohvalla ja lukee naistenlehtiä. Onko tämä oikein?

      • ei pitäs sivusta neuvoa.
        ..... kirjoitti:

        Ihmettelen tätä kotoa "karanneiden" miesten jatkuvaa syyllistämistä. Parisuhde on kuitenkin kahden kauppa, tosin useimmiten kotona mennään vaimon toiveiden mukaan. Usein näitä toiveita siivitetään nälvimisellä, uhkailulla, kiristyksellä. Nähty on. Sitten vaimo ihmettelee miksi mies lähtee. Mitä kotitöiden tekemiseen tulee, olen nähnyt sellaisenkin suhteen jossa mies hoitaa lapset ja kotityöt sekä käy töissä ja maksaa kaiken. Vaimo istuu sohvalla ja lukee naistenlehtiä. Onko tämä oikein?

        Yleensä erotilanteissa mennään aina jommankumman puolelle, miks?
        Eihän me tiedetä asioiden oikeaa laitaa. Miehen mielestä se on aina naisen vika ja toisinpäin. Itehän mä nää puolisot valitaan. Ei tartte valittaa, jos valitsee laiskan ja tyhmän. Kyllä ihmisellä, joka tulee petetyks ja jätetyks, on oikeus myös vihan tunteisiin. Kaikki ei eroa ystävänä. Mutta ei kannata itkeä vuositolkulla minkään paskiaisen perään ja tuhlata aikaansa ja elämäänsä, koska se ei mitään muuta. Itke aikasi ja jatka eteenpäin. Kun toinen ovi sulkeutuu, niin toinen avautuu, usko pois, kokemusta on. Älkää naiset vedättäkö lapsilla erotilanteessa, vaan ottakaa ilolla vastaan se vapaa-aika, kun lapset on isän luona. Jaksattekin sitten paremmin. Nauttikaa ystävistä ja harrastuksista, älkääkä ottako aina koko taakkaa itsellenne, sehän on sitten oma valinta....

    • asiaa mitkä

      nousi mieleeni. Ensimmäisenä se, että kun joku sanoo, että on aika päästää irti, niin sitä on syytä kuunnella. Harvoin sitä toiset kehtaa sanoa, että olisi aika siirtyä eteenpäin, mutta kun sen joku sanoo, niin silloin tietää, että ihan oikeasti on itse juuttunut johonkin käytökseen niin, että se hiertää jo normaaleja suhteita. Jonkun eksän kaverin olisi syytä sanoa asia jo painokkaasti, vaikka sillä uhalla, että välit rikkoontuvat. Äitini oli juuri samanlainen idiootti ja teki lapsiensakin elämän helvetiksi vihassaan.

      Erosta sen verran, että se olisi reilua puhua siitä ennen sen hakemista. Ettei tule nurkan takaa yllättäen, se helpottaa yleensä sitä eroamista, kun asiaa on käsitelty yhdessä. Toinenhan melkein aina vastustaa sitä eroa, sille ei voi mitään. Ja uutta ei kannata tuoda kuvioihin ennen eroa. Se on loukkaavaa ja julmaa käytöstä jopa silloin, kun seksielämä on kuollut jo ajat sitten. Pettäjiä monet vihaavat ja siitä voi tulla juuri tuo vihan kierre, pettämistä on vaikea antaa anteeksi ikinä, tai hyväksyä, että esim lapsille on tullut valittua vanhempi, joka ei osaa käyttäytyä perusasioissa oikein. Mutta siltikin en hyväksy sitä, että lapset joutuvat kärsimään ikänsä erosta. Ihan sellainen perusaikuisuus ja vastuunkanto suhteessa lapsiin on monelta hukassa nykyään. En tajua ihmisiä, jotka kostavat päivästä toiseen lapsilleen elämänsä takaiskuja.

      • jotenkin tuntuu

        että kunnioitus on kadonnut ihmissuhteista kokonaan ja tarkoitan tällä keskinäistä kunnioitusta. sitä että katsotaan toisenkin hyvinvointiin eikä pelkästään omaansa. ihmiset ovat niin kipeitä ja niin sokeita että eivät löydä sitä mitä tarvitsevat vaikka kipeästi kaipaavat apua. kaikki etsivät, niin harva saa ja kuka on se joka kaiken antaa? Kuka voi sen antaa ja keneltä sitä pyytää. Rukoillakko ja pyytää Taivaan Isältä, onko se niin että Taivaan Isä voi antaa sen mitä meiltä puuttuu? Miten sen löytää kun nykyinen suhdekin on niin kesken ja haavoilla. Miten siitä muka selviytyy ilman haavoja, lähteminen jättää haavoja ja mutta paikallaan pysyminen aiheuttaa vakavampia ns 'makuuhaavoja'. Kuka tekee ratkaisun puolesta? Kuka on se joka irroittaa kun oma syyllisyys pakottaa jäämään? Kuka tekee parhaansa sen puolesta joka ei itse enää jaksa tehdä parastaan, kuka on se joka auttaa sitä joka aina auttaa muita, mutta ei osaa, ei koskaan itseään? Kuka on se joka auttaa sitä joka on itsensä hyljännyt ja antanut itsensä muiden käsiin? Kuka on se joka sellaisen palauttaa pinnalle ja antaa sellaiselle tunnolle omanarvontunteen ja rakkauden? Kuka sellaista haluaa rakastaa, joka on niin rikottu että itseään ei enää rakasta.

      • Pitkään kesti minullakin

        Kirjoitit hyvin tuosta asiasta. Ero on kuitenkin kahden ihmisen välinen ja eroaminen vaatii asioiden läpikäyntiä. Jätetty exä on jäänyt yksin jauhamaan paikallaan asioita. Tuossa erovaiheessa olisi parin syytä käydä oikeasti läpi just niitä asioita, jotka eroa haluavan mielestä johtivat eroon. Ja mieluummin pariterapiassa. Ettei ne samat asiat toistu uudessakin suhteessa.

        Eroa hakeva on jo vuosia hautonut eroa mielessään ja valmistautunut siihen, toiselle osapuolelle se tulee yllätyksenä ja vaatii aikaa ja ymmärrystä. Kolmas osapuoli samassa sopassa on kestämätön asia.

        Ja te jotka lapsia teette, lapsilla on oikeus turvalliseen lapsuuteen. Se kestää kuitenkin niin vähän aikaa! Omat tarpeet voi siksi aikaa siirtää taka-alalle Niidenkin aika tulee sitten joskus.

      • NÄIN ON
        jotenkin tuntuu kirjoitti:

        että kunnioitus on kadonnut ihmissuhteista kokonaan ja tarkoitan tällä keskinäistä kunnioitusta. sitä että katsotaan toisenkin hyvinvointiin eikä pelkästään omaansa. ihmiset ovat niin kipeitä ja niin sokeita että eivät löydä sitä mitä tarvitsevat vaikka kipeästi kaipaavat apua. kaikki etsivät, niin harva saa ja kuka on se joka kaiken antaa? Kuka voi sen antaa ja keneltä sitä pyytää. Rukoillakko ja pyytää Taivaan Isältä, onko se niin että Taivaan Isä voi antaa sen mitä meiltä puuttuu? Miten sen löytää kun nykyinen suhdekin on niin kesken ja haavoilla. Miten siitä muka selviytyy ilman haavoja, lähteminen jättää haavoja ja mutta paikallaan pysyminen aiheuttaa vakavampia ns 'makuuhaavoja'. Kuka tekee ratkaisun puolesta? Kuka on se joka irroittaa kun oma syyllisyys pakottaa jäämään? Kuka tekee parhaansa sen puolesta joka ei itse enää jaksa tehdä parastaan, kuka on se joka auttaa sitä joka aina auttaa muita, mutta ei osaa, ei koskaan itseään? Kuka on se joka auttaa sitä joka on itsensä hyljännyt ja antanut itsensä muiden käsiin? Kuka on se joka sellaisen palauttaa pinnalle ja antaa sellaiselle tunnolle omanarvontunteen ja rakkauden? Kuka sellaista haluaa rakastaa, joka on niin rikottu että itseään ei enää rakasta.

        KYLLÄ KIRJOITIT HYVIN KUVAAVASTI, JA NÄINHÄN SE ON. IHANAA YMMÄRRYSTÄ!

      • voimat lopussa
        jotenkin tuntuu kirjoitti:

        että kunnioitus on kadonnut ihmissuhteista kokonaan ja tarkoitan tällä keskinäistä kunnioitusta. sitä että katsotaan toisenkin hyvinvointiin eikä pelkästään omaansa. ihmiset ovat niin kipeitä ja niin sokeita että eivät löydä sitä mitä tarvitsevat vaikka kipeästi kaipaavat apua. kaikki etsivät, niin harva saa ja kuka on se joka kaiken antaa? Kuka voi sen antaa ja keneltä sitä pyytää. Rukoillakko ja pyytää Taivaan Isältä, onko se niin että Taivaan Isä voi antaa sen mitä meiltä puuttuu? Miten sen löytää kun nykyinen suhdekin on niin kesken ja haavoilla. Miten siitä muka selviytyy ilman haavoja, lähteminen jättää haavoja ja mutta paikallaan pysyminen aiheuttaa vakavampia ns 'makuuhaavoja'. Kuka tekee ratkaisun puolesta? Kuka on se joka irroittaa kun oma syyllisyys pakottaa jäämään? Kuka tekee parhaansa sen puolesta joka ei itse enää jaksa tehdä parastaan, kuka on se joka auttaa sitä joka aina auttaa muita, mutta ei osaa, ei koskaan itseään? Kuka on se joka auttaa sitä joka on itsensä hyljännyt ja antanut itsensä muiden käsiin? Kuka on se joka sellaisen palauttaa pinnalle ja antaa sellaiselle tunnolle omanarvontunteen ja rakkauden? Kuka sellaista haluaa rakastaa, joka on niin rikottu että itseään ei enää rakasta.

        Tänään pakkasin laukun ja vein auton perään ajatellen että en tule enää kotiin.
        Voimat lopussa, keskusteluyhteys tukossa, itsetuntoa ei ollenkaan. Tuntuu että taju menee, ei aina jaksa auttaa itseään. Eikö meitä ihmisiä luotu toisiamme varten? Tulin kuitenkin takaisin, en jaksa tällä hetkellä ilman ihmiskontaktia; liian heikko lähtemään vielä...

      • ts-70-13
        NÄIN ON kirjoitti:

        KYLLÄ KIRJOITIT HYVIN KUVAAVASTI, JA NÄINHÄN SE ON. IHANAA YMMÄRRYSTÄ!

        otahan yhteyttä,,,,,,[email protected]

        en todellakaan ole paha,,,,ota rohkeesti yhteyttä,,,sillä sinun viestis oli todella raaka tuolla mitä luin,,,,ei naista eikä miestä,,,,ollaan ihmisiä molemmat

      • Herra
        jotenkin tuntuu kirjoitti:

        että kunnioitus on kadonnut ihmissuhteista kokonaan ja tarkoitan tällä keskinäistä kunnioitusta. sitä että katsotaan toisenkin hyvinvointiin eikä pelkästään omaansa. ihmiset ovat niin kipeitä ja niin sokeita että eivät löydä sitä mitä tarvitsevat vaikka kipeästi kaipaavat apua. kaikki etsivät, niin harva saa ja kuka on se joka kaiken antaa? Kuka voi sen antaa ja keneltä sitä pyytää. Rukoillakko ja pyytää Taivaan Isältä, onko se niin että Taivaan Isä voi antaa sen mitä meiltä puuttuu? Miten sen löytää kun nykyinen suhdekin on niin kesken ja haavoilla. Miten siitä muka selviytyy ilman haavoja, lähteminen jättää haavoja ja mutta paikallaan pysyminen aiheuttaa vakavampia ns 'makuuhaavoja'. Kuka tekee ratkaisun puolesta? Kuka on se joka irroittaa kun oma syyllisyys pakottaa jäämään? Kuka tekee parhaansa sen puolesta joka ei itse enää jaksa tehdä parastaan, kuka on se joka auttaa sitä joka aina auttaa muita, mutta ei osaa, ei koskaan itseään? Kuka on se joka auttaa sitä joka on itsensä hyljännyt ja antanut itsensä muiden käsiin? Kuka on se joka sellaisen palauttaa pinnalle ja antaa sellaiselle tunnolle omanarvontunteen ja rakkauden? Kuka sellaista haluaa rakastaa, joka on niin rikottu että itseään ei enää rakasta.

        Tässä viesiketjussa keskustelu on ollut aitoa. Piru on astunut estradille.
        Demagogi voisi luonnehtia vastaukseksi seuraavaa. Kuka on se, joka on kautta ihmiskunnan historian aiheuttanut epäsopua ihmisten välillä? Kuka on se, joka on aiheuttanut kautta aikojen, jo ennen ajanlaskumme alkua sotia, eripuraa, puutetta ja leskien parkua? Kuka on aiheuttanut lasten kuolemaa, kulkutautia ja heinäsirkkojen tuhoa? Kuka on aiheuttamassa maapallon tuhon kehottamalla ihmisen ylittämään itsensä. Tätä voisi jatkaa, jatk, jatk.................
        Alkuperäinen kysymys oli: Onko normaalia vihata 5v silmittömästi.
        Vastaus on: Ei ole.
        Esitit ratkaisijaksi henkilöa, joka ei koskaan ihmiskunnan historiassa ole voinut auttaa ketään. Sorry!

      • vieläkin vihainen
        Pitkään kesti minullakin kirjoitti:

        Kirjoitit hyvin tuosta asiasta. Ero on kuitenkin kahden ihmisen välinen ja eroaminen vaatii asioiden läpikäyntiä. Jätetty exä on jäänyt yksin jauhamaan paikallaan asioita. Tuossa erovaiheessa olisi parin syytä käydä oikeasti läpi just niitä asioita, jotka eroa haluavan mielestä johtivat eroon. Ja mieluummin pariterapiassa. Ettei ne samat asiat toistu uudessakin suhteessa.

        Eroa hakeva on jo vuosia hautonut eroa mielessään ja valmistautunut siihen, toiselle osapuolelle se tulee yllätyksenä ja vaatii aikaa ja ymmärrystä. Kolmas osapuoli samassa sopassa on kestämätön asia.

        Ja te jotka lapsia teette, lapsilla on oikeus turvalliseen lapsuuteen. Se kestää kuitenkin niin vähän aikaa! Omat tarpeet voi siksi aikaa siirtää taka-alalle Niidenkin aika tulee sitten joskus.

        entisellä oli jo uusi ukko jonka kanssa lörpetteli puhelimeen mun vielä asuessani
        hänen kanssaan. ero oli jo jätetty mutta en ollu ehtinyt muuttamaan vielä.

        kyllä mä yhen puhelimen heitinkin, ihan selvyyden vuoksi.

    • sinua liitto

      ahdistaan siinä vaiheessa kun olit jo tavannut tämän uuden???Ja nyt haet sitten myötätuntoa ...normaalia....

    • seksologin peruukissa

      Kun et kasvotusten kohtaa/ratko ongelmaa,haluat ehkä soimata jotain prosenttiosaa naissukupuolesta,nimittäin epätoivoiset.Kukaan ei vain samaistu avoimena riippakiviin,niitä on miehissäkin.Jos ei exä mitään konkreettista sabotaasia sun elämällesi tee, mistä saat paranoidisia kuvitelmia, että mitä hän tekisi, vai oletatko että hän on rakastunut sinuun ja pettynyt?Liian yksioikoinen,simppeli psykologinen päätelmä - ei ole häntää eikä päätä siinä.Rakastunut ei ole passiivinen,vaan se prosessoi,unohtaa ja ylpeän suoraselkäisenä tapailee uudenlaisia miehiä.Etsit riitaa etsimällä.

      • Miettikääpä vähän...

        Niinhän se monesti menee, ensin tehdään pari kolme lasta ja sitten hoksataan, että ei tää elämä nyt tän kumppanin kanssa olekkaan niin ihanaa, ehkä siihen vaikuttaa raskas pikkulapsiaika joka onneksi menee ohitse.Minä en suoraan sanottuna ymmärrä tuollaista ja olen täysin exän puolelle, mies lähtee läpyttään uuden akan luo ja jättää sinut yksin pienten lasten kanssa...kyllä olisi minäkin katkera kuule lopunelämääni eriasia jatkaa elämää ja olla exälle katkera. Minusta olisi aivan kamalaa jos mulle kävisi noin, että kun on pienet lapset mies ottais ja lähtis...?Kyllä siinä vaiheessa kun aletaan lapsia tekemään pitäisi ajatella seuraavat 20 vuotta ainakin eteenpäin ja sitoutua siihen liittoon mihin lapset tekee, ei se parisuhde aina oo niin ihanaa...rakastua on helppo aina uudestaa ja uudestaan,tää nyt näyttää olevan tätä nykyajan toimintaa, ei sitouduta lasten myötä suhteisiin kunnolla vaan hypätään suhteesta suhteeseen.Eikä vissiin pystytä asettumaan yhtään toisen asemaan.."miksei se jatka elämäänsä?" vaikka hänelle on tapahtunut kauhein asia mitä voi tapahtua, kumppani jättää toisen takia. Eriasia on tietnkin ns. väkivaltaiset ja alkoholisti suhteet joissa ei voi elää ja ne ovat lapsillekkin huono kasvuympäristö. Välillä voi ottaa järjenkin käteen vaikka ois kuinka rakastunut,tunteita tulee ja tunteita menee...

      • teecu
        Miettikääpä vähän... kirjoitti:

        Niinhän se monesti menee, ensin tehdään pari kolme lasta ja sitten hoksataan, että ei tää elämä nyt tän kumppanin kanssa olekkaan niin ihanaa, ehkä siihen vaikuttaa raskas pikkulapsiaika joka onneksi menee ohitse.Minä en suoraan sanottuna ymmärrä tuollaista ja olen täysin exän puolelle, mies lähtee läpyttään uuden akan luo ja jättää sinut yksin pienten lasten kanssa...kyllä olisi minäkin katkera kuule lopunelämääni eriasia jatkaa elämää ja olla exälle katkera. Minusta olisi aivan kamalaa jos mulle kävisi noin, että kun on pienet lapset mies ottais ja lähtis...?Kyllä siinä vaiheessa kun aletaan lapsia tekemään pitäisi ajatella seuraavat 20 vuotta ainakin eteenpäin ja sitoutua siihen liittoon mihin lapset tekee, ei se parisuhde aina oo niin ihanaa...rakastua on helppo aina uudestaa ja uudestaan,tää nyt näyttää olevan tätä nykyajan toimintaa, ei sitouduta lasten myötä suhteisiin kunnolla vaan hypätään suhteesta suhteeseen.Eikä vissiin pystytä asettumaan yhtään toisen asemaan.."miksei se jatka elämäänsä?" vaikka hänelle on tapahtunut kauhein asia mitä voi tapahtua, kumppani jättää toisen takia. Eriasia on tietnkin ns. väkivaltaiset ja alkoholisti suhteet joissa ei voi elää ja ne ovat lapsillekkin huono kasvuympäristö. Välillä voi ottaa järjenkin käteen vaikka ois kuinka rakastunut,tunteita tulee ja tunteita menee...

        No onnistuu tuo toisinkin päin, Itsellä ex emäntä jäi pettämisestä kiini ja erohan siitä tuli itse jäin kahden alle kouluikäisen lapsen kanssa kotiin ja hyvinhän tuo on mennyt jo neljävuotta.Ainoa syy oli kuulema pettämiseen että hän tarvitsi omaa aikaa?? no en kyllä vieläkään tajua syy yhteyttä pettämisen ja oman ajan välillä . Että osaa ne naisetkin.

      • miehen merkki

        missä kohtaa sinulla pimeni? ei viinanjuonti miestä tee. ajattelitkohan sinä mitä?

    • spinaakkerix

      Kun exäsi löytää uuden miehen, jää katkeruuskin taatusti kuvioista. Minun exälläni se kesti 1,5 vuotta, sen jälkeen suhteemme normalisoitui asialliselle tasolle.

    • huuhaahuilu

      Voi ei... Meillä erosta vuosi ja ex on löytänyt uuden naisen. Ei auta. Ei auttanut se, että kaksi vuotta istuimme pariterapiassa ja viitisen vuotta varoittelin tulevasta erosta jos muutosta ei tapahdu. Silti olen kaikkeen syypää ja se tehdään myös selväksi lapsille. Jatkuvaa kiusantekoa ja huutoa heti kun tilaisuus siihen koittaa.

      Yritän ajatella niin, että tämä nyt vaan on lastemme kohtalo. En voi siihen vaikuttaa, kuin omalta osaltani. Yhtälailla he olisivat voinneet saada jonku kamalan taudin tms. Surua ja murhetta se aiheuttaa, mutta minkäs teet. Vanhemman valtaa voi käyttää niin monella tapaa väärin.

    • itsellänikin.

      Olen eronnut kaksikymmentä vuotta sitten. Eroprosessin käynnistäminen oli yhteinen päätöksemme, joskin aloitteen asiaan tein minä. Mutta sillä tai eroon johtavilla syillä ei tässä kohtaa ole merkitystä.

      Ex-mieheni kantoi kaunaa melkein tuon kaksikymmentä vuotta. Mustamaalasi minua lapsillemme ja lopulta oli ilkeä suoraan lapsillekin. Lapset ovat aikuisa ja ovatkin laittaneet isänsä kanssa välit tauolle. Vai oliko kuitenkin niin, että isä katkaisi välinsä lapsiin. Joten katkeruutta voi tosiaan kestää tosiaan pitkään ja hartaasti. Vaikka ex-miehelläni on jo muutaman vuoden ollut uusi naisystävä, niin katkeruutta se ei ole poistanut.

    • SatamaJätkänPoika

      20 vuotta niin edelleen ex-vaimoni on katkera ja erityisesti sukulaiset ja lankoni, ex-anoppini veli yritti tulla hakkaamaan minut mutta mulla on isompi haba. Exäni vieläkin vaatii asunnostamme rahaa, jonka minä maksoin ja kaikesta muustakin mutta onneksi meillä tehtiin eropapereissa se selväksi mitä kukin saa. Ei me mahduta samalle kylälle, hän muutti toiseen kaupunkiin ja yrittää edelleen udella asioistani ja uudesta liitostani lapsieni kautta, mutta lapseni eivät kerro mitään onneksi.. Voin sanoa että liittoni oli suoraan sanottuna helvetistä, kun ex on vieläkin tosi katkera kun ei saa minusta enää maksumiestä maksamaan hänen elintasoa mikä aikoinaan meillä oli. Hän edelleen luulee että maksaisin hänen kakarastaan jonka hän teki toisen miehen kanssa........

    • pohdiskeleva...

      Mistä päättelet että kantaisi kaunaa tai olisi edes vihainen? Voihan hän olla puhtaasti surullinen ja kaipaava. Tai eikö ole oikeus olla loukattu satutettu jos olet jättänyt hänet mitään sanomatta, syistä mikä meni pieleen keskustelematta? Eikö ole oikeus surra niinkauan kuin siltä tuntuu? Voi jollakin loppuelämä siinä mennä tai senkin jälkeen, jos ei tunne että olisi tullut oikein kohdelluksi. Joku selviää taas erosta ja nopeammin. Ihmiset ollaan kaikki niin erilaisia.

      Monille voi tulla yhtäkkisestä jättämisestä masennusta, jatkuvaa ahdistusta jopa paniikkihäiriötä, tuskaa, mitä tahansa. Ei voi ikinä tietää miten se vaikuttaa toisiin. Keskustella on hyvä silti jossain muiden kanssa jos on vaikeaa.

      Miehet löytää heti uuden, nainen ei. Aina sama virsi.

      Miksi et muuten kertonut totuutta heti kun alkoi tuntua ettet koe kuin "myötätuntoa ja kumppanuutta"? Vaan annoit olettaa, ettei mikään ole vialla. Olisiko ollut viisasta keskustella mikä suhteessa on vialla? Puhumattomuus on miehillä iso ongelma.

      Sinulla voi olla hyvin elämä, mutta et voi olettaa että toinen elää samanlailla tahollaan, jos ei niin mene. Varmaan merkitsit sille toiselle.

      Sukulaisilta törkeää puhua naisen asioista ja vielä kommentoida. Vaikka itse ajattelisivat mitä, koko jutusta. Selkään puukotusta. Että vielä miehelle asianosaiselle kertovat ettei nainen ole päässyt yli! Todella nöyryyttävää naista kohtaan seläntakana puhutaan ja ajatellaan pas*aa, jokainen.

      Aloittaja sulla ei ole mitään ongelmaa, olet onnellinen. Naisenhan tänne pitäisi kirjoittaa. Miksi kirjoitat palstalle? Taas naisen selän takana. Haetko näitä sinua puolustavia kommentteja.

      En nyt hae että sulla pitäisi olla huono omatunto, syyllisyyttä tai mitään sellaista. Mutta olisi ihan kiva että tajuat joskus miltä siitä toisetakin tuntui. Ja selvititkö suhteen ongelmat niin että toinenkin tajusi, tai koititko silloin korjata suhdetta. Etkä vaan koko ajan puolustele itseäsi jos ei tarvitsekaan eikä ole tarvetta.

      Jossain on syyt miksi eroaa. Oliko toinen ilkeä? Tekikö väärin jotain. Et ottanut esille tällä palstalla lainkaan etkä hänelle aikoinaan? Missä iässä liikuitte silloin ja kauanko olitte? Älä vastaa minulle vaan palstalle tai itselle. Ei minua kiinnosta.

      Itse tiedän syyt ainakin eri asioihin ja osaan ne toiselle sanoa, ehkä korjata jos siihen on mahdollisuuksia. Ehkä 23 vuotiaana en olisi osannut kertoa, sen jälkeen kyllä.

      Hyvää kesää. Ja toivottavasti nyt menee paremmin.

      • mietiskelijä I

        Taidat olla varsinainen palstan lannoittaja. Ap:llä on täysi oikeus kirjoittaa tänne.

        Olen itse elänyt vastaavan kaltaisessa tilanteessa kuin ap.. Olen koettanut korjata silloista tilannetta vuosikausien ajan. Mikään puhe ei auttanut silloin eikä eron jälkeen pahan lopettamiseksi.

        Mieti millaista on elää yhdessä sellaisen henkilön kanssa joka pyrkii murskaamaan tarkoituksellisesti kaiken aikomasi. Hän kiirehtii toteuttamaan esittämäsi asian vastakohdan aina kun se on hänen toimesta mahdollista. Kyllä se vuosien saatossa selviää, ettei korjaaminen ole mahdollista. Sellaista jos elää vuosikaudet, niin kyllä ero on oikea ratkaisu.

    • jkepak

      Nykyinen mieheni ja minä olimme olleet pitkään ystäviä, molemmilla oli tunteita toistaan kohataan mutta emme myöntäneet sitä edes itsellemme toisillemme saati kenellekään muulle. Emme koskaan olleeet samaan aikaan täysin vapaita.

      Sitten nykyinen mieheni erosi lastensa äidistä, kulissi"liitosta" (pari ei ollut aviossa). Naista hän ei ollut koskaan rakastanut saati halunnut ja seksisuhteesta syntyi lapsi jonka takia "pari" muutti yhteen ja asui yhdessä. Minä erosin tahollani avokistani omista syistäni tietämättä nykyisen mieheni erosta. Sitten olimme ensi kertaa samaan aikaan vapaita ja päätimme mennä yhteen. Kaikki tapahtui nopeasti.

      Ja sitten mieheni ex suuttui, hän tahtoikin miehen takaisin kulissiliittoon. Nainen häiriköi ja oli kaikin puolin t o d e l l a hankala vuosikausia. Kinusi kiristi lahjoi miestä takaisin. Huoritteli minua ja kävi kaupassakin päälle, tuli jopa työpaikalleni taukotiloihin huutamaan minulle. Yritti tuhota lasten ja meidän välejä. Sossu joutui monta kertaa puuttumaan tämän naisen käytökseen ja häiriköintiin ja kiristykseen.

      Nainen löysi vuosien päästä uuden kumppanin, sai lapsen, terrori jatkui. Lopulta hänen uusi mies esitti uhkauksen että jos nainen ei tule toimeen meidän kanssa heidän suhde päättyy, koska ei kestä sitä että nainen ei pääse eteen päin vaan ruikuttaa ex-miehensä perään. (Heilläkin nykyisin ilmeisesti lähinnä kulissit pystyssä mikäli lapsia ym tuttuja uskominen.) Ja nainen esitti sovintoa meille. Kertoi että hänen on pakko mennä eteen päin tai ei jaksa ja että vasta nyt alkaa päästä erosta yli jne, mutta silti rakastaa miestäni ja eikä olisi eroa halunnut.

      Nyt pikkuhiljaa hän on alkanut hyväksyä meitä ja tätä tilannetta. Toki vielä aikoo kuulemma lapsille isompana kertoa että eronsa syy oli minä vaikka niin ei ollut mutta kumpikin vanhempi selittäkööt näkemyksensä sitten joskus lapsilleen -tehköön he omat päätelmänsä.

      Lasten tapaamiset lomat yms sovitaan edelleen paperilla noin kk etukäteen, silloin tällöin tekstiviesti ilmottaa kellonajanmuutoksesta, lasten haku ja palautusreisun yhteydessä me ja nainen vaihdetaan muutama sana lapsista ja kumpikin vanhempi kasvattaa tahollaan lapsiaan miten tahtoo -siinäpä se. Ja tähän ihanaan rauhaan vaadittin monen monta vuotta, lähemmäs 10 vuotta! Tämä riittää meille vallan mainiosti aikasempaan verrattuna.

      Yhteisiä juhlia näiden ex:ien sukujen välillä ei tule ikinä olemaan, korkeintaan jos lapset menevät naimisiin jos silloinkaan, koska mieheni suku ei koskaan hyväksynyt mieheni kulissiliittoa (joka oli siis kaikkien tiedossa) eikä tätä naista eivätkä nainen ja hänen suku myöskään tule toimeen mieheni suvun kanssa. Juhlat olemme siis järjestäneet kumpikin vanhempi tahollaan ihan lasten parasta ajatellen.

      Onneksi lapset kasvaa joka päivä ja toivottavasti molemmat vanhemmat ovat mahdollisimman onnelisia, koska onnellinen vanhempi on parempi vanhempi -näin ainakin ehdottomasti mieheni isyyden suhteen!

      • .......

        Olihan naisen käytös toki väärin ketään kohtaan. Asiassa oli sekin puoli että miehesi antoi ehkä ymmärtää naiselle että heillä olisi kunnon suhde. Nainen ei tajunnut ehkäpä, että mies ei olekaan tosissaan. Näin ollen tunteet voi ymmärtää. Käytöstä ei, että huutaa ja päälle käy, hän ei hallinut ehkä itseään.

        Sinä puolestasi kaveerasit varatun miehen kanssa ja tunteita oli.

      • todella...

        typerä että uskot miehesi kertomuksia kulissiliitoista se on vain kuule sinulle sepitetty tarina...jos he jakaa sängyn ja mies haluaakin yhtä äkkiä vierasta se onkin silloin kulissiliitto että sinä suostut...jo nähty mihin kaikkeen miehet pystyy...ja lukemattomia valheita kuunneltu...kyllä miehet osaa valehdella...JA TUO ALOITTAJKAKIN OLI SITÄ MIELTÄ ETTÄ HÄNTÄ RUPESIKIN TEKEMÄÄN VAAN TOISTA MIELI eli tapasi nykyisen eli huoraeukon kun oli edellinen suhde vielä kesken joten kun häntä rupesikin nyppimään kun edellinen ei suostunutkaan unohtamaan häntä niin kuin hän oli omassa pienessä mielessään kuvitellut ja kaikki ihan sen takia kun nyt sitten hänen onnensa tiellä onkin exä eikä hänen oma ajattelunsa...että osaatte olla kuvottavia vain oman itsenne onnen kanssa...viis miten muut kärsii kunhan uudessa seisoo paremmin...yäk

      • Hyi olkoon!
        todella... kirjoitti:

        typerä että uskot miehesi kertomuksia kulissiliitoista se on vain kuule sinulle sepitetty tarina...jos he jakaa sängyn ja mies haluaakin yhtä äkkiä vierasta se onkin silloin kulissiliitto että sinä suostut...jo nähty mihin kaikkeen miehet pystyy...ja lukemattomia valheita kuunneltu...kyllä miehet osaa valehdella...JA TUO ALOITTAJKAKIN OLI SITÄ MIELTÄ ETTÄ HÄNTÄ RUPESIKIN TEKEMÄÄN VAAN TOISTA MIELI eli tapasi nykyisen eli huoraeukon kun oli edellinen suhde vielä kesken joten kun häntä rupesikin nyppimään kun edellinen ei suostunutkaan unohtamaan häntä niin kuin hän oli omassa pienessä mielessään kuvitellut ja kaikki ihan sen takia kun nyt sitten hänen onnensa tiellä onkin exä eikä hänen oma ajattelunsa...että osaatte olla kuvottavia vain oman itsenne onnen kanssa...viis miten muut kärsii kunhan uudessa seisoo paremmin...yäk

        Aijai, mikä marttyyri siinä ulisee. Arvatenkin itsekin häirikkö ja toisten elämän haittaaja. Kylläpä inhottaa lukea tuollaista.

        kasva ihmisiksi, ulisija-kiusaaja.

        Miksi miehiä samoista sanoista ja teoista pidetään heti hirviöinä, mutta se huonokin kotiäitiä leikkivä on "äititiikeri ja uhri"?

        Kuvottavaa.

      • erolapsi

        toi on niin tutun kuulonen tarina.. kenties menit vanhanaikaiseen? eroperheen lapsena tiedän että mies musta maalaa uudelle vaimolleen ex vaimoaan.. kenties olitkin syy heidän eroonsa? mistä oikeasti tiedät ettei miehesi ole erotessaan kertonut sinusta exälleen?

      • en olis,,

        ollut päivääkään tuolaisessa kaaoksessa, onex vapaitakin miehiä vielä löytyy.

      • selviä juttuja

        Ja sinä uskot tällaista....ei kai nyk miehesi ole mikään vietävissä oleva lapatossu. Ihan varmasti on ollut sydämellään mukana entisessä liitossaan. Ja nyt sinun kanssasi yhtä tosissaan. ensi vuonna jonkun toisen.

      • joo-o..?

        Tää pisti silmään:
        "Naista hän ei ollut koskaan rakastanut saati halunnut ja seksisuhteesta syntyi lapsi"

        Jos hän ei naista halunnut, niin mitenkäs heillä sitten seksisuhde oli!? Eikö nimenomaan kuulosta siltä, että vaikkei hän naista rakastanut, niin halusi kyllä, jos oikein seksiSUHDE vielä oli, eikä mikään yhden illan juttu?

      • dkflögkökhg

        sitten erinomainen ihminen ja vielä erinomaisen miehen saanut kun pitää tänne tulla todistelemaan miehen exän käytöstä. Sinä et tiedä mistään mitään, vain sen mitä sinulle miehesi on entisestä liitostansa kertonut. Ja kertoohan se sen minkä sinä tahdot kuulla. Sinähän tässä roikut jossain menneessä. Anna naisen ja hänen nykyisen suhteensa olla. Mitä helevettiä se sinulle kuuluu! Ällöttää suorastaan nämä kaikkitietävät, terveet ja tasapainoiset nyksät.Yäk!

      • näin,
        selviä juttuja kirjoitti:

        Ja sinä uskot tällaista....ei kai nyk miehesi ole mikään vietävissä oleva lapatossu. Ihan varmasti on ollut sydämellään mukana entisessä liitossaan. Ja nyt sinun kanssasi yhtä tosissaan. ensi vuonna jonkun toisen.

        nähty on. Ja uudet uskovat kaiken sen potaskan mitä entisestä vaimosta syötetään. Huraa!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

    • stellis!

      Kuule eipä se ole ihan kaikille ihan niin helppoa edes viiden vuoden jälkeen VAAN unohtaa ja laskea irti!!! Sen tiedät sinäkin vasta sitten kun se omalle kohdallesi käy!
      Vaikka kuinka yrittäis jatkaa elämää keinolla millä tahansa, mutta silti ei pääse ylitse siitä menneestä.. olkaa ystävät ja läheiset tukena, koska te ootte niitä apujoukkoja joita tarvitaan vaikkei se siltä aina tuntuis..

      • naisihmistä

        saamaan vähän iloa elämäänsä, mennä tanssimaan tai teatteriin hänen kanssaan tai yhdessä ensin kunnolliseen paikkaan kammattavaksi ja muutenkin vähän korjattavaksi. Ehkä hänellä odottaa onni kulman takana.

      • vai tukena

        Vai pitäs ystävien vielä viiden vuoden päästäkin kuunnella ruikutusta. Hei kannatta miettiä onks toi normaalia.. Jos mun ystävä jatkas itkuaan vuosia, en todellakaan olis tukemassa. Olen itsekin eronnut ja aikani tukea tarvinnut, mut että viisi vuotta, just joo. Kyllä naiset on hölömöjä.... Itkeä sellasen perään, joka esim. kippaa sut tosta noin, ei ikinä kannata. UUtta suhdetta vaan ja hyvää seksiä, eikä tota iänikuista marttyyrijuttua, YÖK...

    • M.P.

      Entäpä jos pitkän avioliiton jälkeisestä erosta toipuminen kestää vaikka loppuelämän? Viisi vuotta ei ole pitkä aika, mikäli kolaus oli kova. Tiedän 80-vuotiaita eronneita pariskuntia, jotka ovat eronneet 1950-luvulla eivätkä vieläkään sovi samaan kahvipöytään tahi edes sukujuhliin. Ei tuo siis mitään kummallista ole. Jos olet hylännyt perheesi (vaimon hylkääminen tarkoittaa myös lasten hylkäämistä) ja tyytyväinen uudessa suhteessasi, tyydy siihen. Kaikkea ei voi saada. On perverssiä olettaa, että entisten puolisojen pitäisi ryhtyä hyvän päivän tutuiksi eron jälkeen.

    • katkeruus..

      jää jäljelle kun mies etsii toisen naisen . Jos olisit malttanut olla loukkaamatta ,ja hoitanut ensin erosi kuntoon ,olisi teidät välit ehkä toisenlaiset ,mutta kuitenkin ero jättää jälkensä jokaiseen ,oli se helppo tai vaikea.
      Muutenkin on täysin turhaa vaatia toiselta ystävyyttä enään.,kun itse olet ollut tuollainen luuseri.

    • tahko...

      Kenestä olet saanut tai oppinut käyttäytyy niin kun olet toiminut? Jos olet egoisti mutta et halua myöntää tai edes tietää sen totuus sinusta? Minusta on turha puolustaa oma itsesi tai rupea selittämään! Miksi et voinut muuttaa asenteesi ennen kuin teet saman virheen uudestaan ja uudestaan? Kuinka kauan olet ollut omapäinen? Minusta sinä pilkkaat muita ihmisten tunteet ja elämä!!! t. tahko.

    • Sama juttu

      käydä, vallankin jos puoliso jää kuin sulamaton aines koiran peestä. Kyllä se ero aina kyyneleensä vaatii, toisilla niitä vaan riittää pidemmälle, katkeruuteen asti kuten vaimollasi. Lähtötyylisi ilmeisesti on ollut sarjaa, ei niin kaunis, kenties pettämisiä ja muuta perinteisiä perhearvoja kyykyttävää. Kyllä "normi-ihminen" tuossa ajassa jo pääsee jalkeilleen. Kaikki eivät kuitenkaan osaa luovuttamisen taitoa, mikä sekin tulee hyväksyä varsin inhimillisenä piirteenä. Exäsi ilmeisesti panosti liittoonne vielä silloinkin kun sinä olit jo, ainakin henkisesti, ajautunut toisen syliin. On hyvin traumaattinen kokemus huomata sen ihmisen, johon oli kaikessa luottanut olevankin aivan jotain muuta. Kaikki vaan eivät kykene moista shokkihoitoa omin avuin selvittämään. Onneksi on ammatti-ihmisiä tuohonkin tautiin.
      Oman elämänsä exäsi siinä tössii jos jää sinun perääsi huutelemaan. Ei kai se enää sinua heilauta? Elämäsi on mallillaan ja olet onnellinen, vai oletko sittenkään? Jotenkin rivien välistä jää tunne että lähtösi jätti sanomisen sijaa ja kytevän raunion taaksesi.

    • Rehellinen

      Vaikuttaa siltä, että osaat manipuloida hyvin, mutta mihin se on johtanut? Oletko itse ajatellut, ettet ole täydellinen? Miksi näet exässä vikaa? Eikö exäsi olisi halunnut jatkaa, vaikkei hänkään ehkä ollut sinuun tyytyväinen? Eikö myötätunto ja kumppanuus olisi johtaneet sopuisaan eroon? Onko exäsi sittenkin ajatellut vähemmän itseään ja enemmän lastenne parasta? Kuinka on mahdollista, että teit lapsia exäsi kanssa, jos et kuitenkaan kanna heistä huolta ja tee kaikkea, jotta lastenne äiti voisi hyvin? Miten olette hoitaneet eron? Pohditteko yhdessä eroa? Jäivätkö lapset exällesi? Onko uudella vaimollasi lapsia? Hoidatko heitä, kuten hoitaisit omiasi? Oletko asettunut exäsi asemaan? Onko sinulla mahdollisuus tukea häntä lasten hoitamisessa? Oletko tehnyt käytännössä jotain asian hyväksi? Olisiko ollut oikein, että olisitte yhdessä päättäneet, eroatteko vai pysyttekö yhdessä? Onko nykyinen vaimosi sopinut exäxi kanssa, miten teidän lapsianne hoidetaan? Kunnioittaako nykyinen vaimosi exääsi ja hänen mielipiteitään? Kuinka pieniä lapsenne ovat? Oletko läsnä lastenne arjessa päivittäin? Kuulutko siihen nykyjättäjien joukkoon, jotka sellittävät, että heillä on vain yksi elämä ja oikeus onneen? Osaatko asettua toisen ihmisen asemaan? Oletko miettinyt edes näitä edellä mainittuja kysymyksiä?

    • empatia?

      kun erostanne on kulunut puolet siitä ajasta kun olitte yhdessä,on naisesi päässyt yli erosta.

      on hyvin ymmärrettävää, että ex-naisellasi on tosi pahaolo edelleen,kun olet loukannut häntä pahimmalla tavalla,siis jättänyt toisen naisen takia, sitten vielä sanot ,ettei suhteessa ollut mitään tunteita vuosiin.olisit sitten lähtenyt aikanaan heti ,kun tunteet kuihtui.mutta etsit uuden tilalle,ettei sinun tarvinnut olla yksin päiväkään.

      jos tunnet katumusta, mitä tuskaa aiheutit ex-naisellesi,pyydä häneltä anteeksi tekojasi,mitkä loukkasi häntä.hänkin pääsee sitten eteenpäin, kun on antanut sinulle anteeksi.

      mietipä nykyisesi kanssa sama tilanne omalle kohdallesi,naisesi sanoisi yhtäkkiä haluavansa eron sinusta ja hän muuttaa heti toisen miehen kanssa yhteen.ja sinä raukka olet luullut ettäö kaikki on hyvin suhteessanne.miltäs tuntuisi?olisit varmaan shokissa!hän vielä sanoisi että on tuntee olevansa nyt vapaa ja tunteet sinua kohtaan ovat olleet jo kauan jäässä.

      • ovat hukassa

        "mietipä nykyisesi kanssa sama tilanne omalle kohdallesi,naisesi sanoisi yhtäkkiä haluavansa eron sinusta ja hän muuttaa heti toisen miehen kanssa yhteen.ja sinä raukka olet luullut ettäö kaikki on hyvin suhteessanne.miltäs tuntuisi?olisit varmaan shokissa!hän vielä sanoisi että on tuntee olevansa nyt vapaa ja tunteet sinua kohtaan ovat olleet jo kauan jäässä."

        Näinpä! Mikset ottanut eroa ENNEN kuin ryhdyit uuteen suhteeseen? Omaa huonoa käytöstä ei voi selitellä toisen mielenterveysongelmilla (vaikka nittä olisikin).

      • sheena*
        ovat hukassa kirjoitti:

        "mietipä nykyisesi kanssa sama tilanne omalle kohdallesi,naisesi sanoisi yhtäkkiä haluavansa eron sinusta ja hän muuttaa heti toisen miehen kanssa yhteen.ja sinä raukka olet luullut ettäö kaikki on hyvin suhteessanne.miltäs tuntuisi?olisit varmaan shokissa!hän vielä sanoisi että on tuntee olevansa nyt vapaa ja tunteet sinua kohtaan ovat olleet jo kauan jäässä."

        Näinpä! Mikset ottanut eroa ENNEN kuin ryhdyit uuteen suhteeseen? Omaa huonoa käytöstä ei voi selitellä toisen mielenterveysongelmilla (vaikka nittä olisikin).

        kuullut sanaa "ajoitus"? Monikaan asia ei tuntuisi ihan järkyttävän pahalta, jos esitystapa - sekä AJOITUS ovat oikeita. Tämä vaatii kosolti kärsivällisyyttä jättäjällä. Mikäli "jätettävällä" on mielenterveysongelmia, ajoituksen osuminen kohdalleen korostuu. Tarvitaan myös toistoa ja - aikaa. Ei ole huonoa käytöstä pyrkiä mahdollisimman hyvään ja tasapainoiseen eroon! Jos eroaa heti kun on tavannut toisen, niin kumppanilla ei jää aikaa sopeutua - hän hätääntyy, taantuu, menee lukkoon.

        Ja sitten vielä: on makuasia (josta ei voi kiistellä) onko parempi erota toisen suhteen takia tai vain sen takia, ettei enää halua elää toisen kanssa yhdessä. Tuosta jälkimmäisestä nimittäin voi tulla sellainen tunne, että on huonompi vaihtoehto kuin "ei mitään". Jos kumppani lähtee toisen matkaan, syy eroon tulee liiton ulkopuolelta. Jos taas kumppani vain lähtee, koska ei jostain syystä kestä enää yhteiseloa, syy eroon tulee parisuhteen sisäpuolelta. Hyvinkin usein ulkopuoliset syyt voi hyväksyä paremmin kuin sisäpuoliset. Jotkut eivät tosin hyväksy mitään (he kokevat kaiken itselleen uhaksi) ja joillekin sopii kaikki, vaikka hammasta kiristellen, mutta kuitenkin (=hyvä itsetunto).

    • minna.

      Minulla oli samanlaiset tunteet silloista aviomiestäni kohtaan ja hain eroa yksin. nykyisin olen jo uusissa naimisissa ja elän onnellista elämää. mutta exäni on vieläkin yksinäinen ja laittelee välillä tekstiviestejä ja rypee itsesäälissä. olen monet kerrat hänelle sanonut että kyllä hänellekkin se oikea nainen löytyy, ja hänen jatkettava elämäänsä. kun ei muuta kuin kotona ja töissä liikkuu. nyt hän jotenkin syyttää minua elämänsä pilaamisesta, ja vihainen siintä kun olen uusissa naimisissa. olen vaihtanut puhelin numeron ja muuttanutkin. toivon todella että hän jatkaisi elämäänsä. ja meille jäi yhteisistä 5 vuodesta kuitenkin myös paljon hyviä muistojakin. toivon hänelle pelkkää hyvää.

    • uskaltaa....

      ja päästää irti. Toisen käytökseen et voi vaikuttaa, ainoastaan omaasi. Vain exäsi voi päästää katkeruudesta irti. Suosittelisinkin sitä jokaiselle, sillä pilaa myös oman elämänsä. Turhan usein törmää elämän katkerottamiin ihmisiin, joilta ei paljon hyvää sanomista exästä irtoa. Takana aluksi hyväkin liitto, tuskin kukaan epämielyttävää kumppania alunperin valikoi.
      Itse erosin 10v. sitten ja olemme edelleen hyvissä väleissä. Perhejuhliin saa exän uusi kutsun siinä kun muutkin. Mahdumme samaan huoneeseen loistavasti.
      Miksi laittaa lapset valinnan eteen, taatusti rakastavat kumpaakin.
      Sinulla on terve asenne elämään, koita jaksaa !

    • tässä....

      Puhutaan usein katkeruudesta, voihan joillakin puolestaan olla ihan muita tunteita kuin se.

    • näkyvät muissakin

      Et voi vaimosi katkeruudelle mitään. Hän olisi ehkä katkera vaikka asiat olisivat menneet erilaillakin,vaikka niin, että et olisi löytänyt uutta. Hän ei pysty päästämään irti, hänen ongelmansa on joku muu. Pettymykset kuuluvat elämään, mutta joillekin niistä toipuminen tuottaa suuria ongelmia. Ongelma saattaa hyvinkin juontaa kauas lapsuuteen, pettymyksiin siellä, huonoihin kokemuksiin. Jos parisuhde on ollut vaikkapa seksuaalisesti kuollut jo pitempään, jokainen järkevä aikuinen ihminen ymmärtää, että asiat eivät ole kunnossa. Erohan siitä tulee, ellei kumpikin halua katkeroitua ja kyynistyä. Toisaalta jos se hyvä niin kummallekin, asia on erilainen. Siispä, jos joku väittää yllättyneensä toisen lähdöstä, kun yhteys, fyysinen ja henkinen on ollut jo pitempään poikki, hän valehtelee, hän valehtelee luultavasti itselleen eniten.
      Jokainen ihminen on vastuussa itsestään ja elämästään ja tietyssä määrin toisista ihmisistä, mutta takertuminen ei ole tasapainon merkki. Jokaisella on itkunsa, surunsa ja henkisen kasvun paikkansa. Ne vievät aikaa. Exvaimosi ei ole jostain syystä kasvanut ongelmien yli. Aika pitkähän viisi vuotta on, riittää useimmille. Mutta toisaalta se on hänen asiansa. Hän itse kaivaa kuoppaansa jatkamalla vihoittelua ja vielä lasten kautta.
      Joskus on vaan niin, että mitään ei ole tehtävissä, ne ovat muut ihmiset, jotka ehkä voivat häntä auttaa, sinä et kuulu niihin juuri siksi, että hän on ollut liian riippuvainen sinusta aikoinaan. Alkoholistin entisenä puolisona tiedän sen, että on vain viisainta luovuttaa ja irtautua. Kun yhteiseloon ei ole enää edellytyksiä.
      Miksi jatkaa kärsimystä. Tunnet ehkä syyllisyyttäkin, mutta niinhän se elämässä aina menee. Me ihmiset loukkaamme toisiamme, joskus loukkaa tekipä sitten mitä vaan. Voisi ajatella, että kulissiliitossa sitä vasta toisia loukataankin, olemalla välinpitämättömiä toisesta, tavalla tai toisella.

    • runontaja

      loppuelämän.

      Kohdallasi positiivista on se, että lasten muutettua pois ex-vaimosi luota, sinun ei enää tarvitse neuvotella hänen kanssaan lapsia koskevista juhlista.
      Lapsenne päättää ketä kutsuu, ketä ei ja milloin.

      Edelyttäen, ettei kumpikaan vanhemmista manipuloi lapsia puolelleen.

    • ikuinen rakkaus...

      Niin se minunkin ex vieläkin haikailee perääni, lähettelee solvaavia tx:jä ja kertoo kuitenkin tulevansa käymään..erottu yli 10v. sitten ja on kihloissa....eikä minusta pääse siltikään. Jopa katkaisi minun ja miesystäväni välitkin mustamaalamalla minua valheilla niin kauan, kunnes m.ystäväni väsyi.....ja lähti. Se on sitä ikuista rakkautta.....

    • Vallanhaluisia

      Jos sinulla ei ole välejä exään, ei sinun kuulu puhua hänestä hänen sukulaistensa kanssa pahaa!

    • 03

      Tuttua juttua meilläkin. Mieheni erosi exästään kuusi vuotta sitten. Exä ilmoitti ettei rakasta miestä enää ja käski kerätä kamat ja häipyä. Lapset jäi exälle. Nyt olemme olleet yhdessä loppuvuodesta kuusi vuotta ja meillä on yhteinen 4 vuotias lapsi.
      Miehen exä on osoittanut tänä aikana oikeinkin aikuismaisia tapoja minun huorittelusta lähtien. Viime talvena vielä laittoi miehelleni viestiä, kuinka katuikaan kun oli mieheni jättänyt ja nyt syyttää miestäni taas suhteensa katkeamisesta ja kuinka vihaa miestäni joka on hänestä tehnyt sellaisen,ettei pysty elämään suhteessa miehiin...On myös alkanut lapsille mollaamaan isäänsä. Voi hyvää päivää, onneksi on hakenut nyt kuulemma ammattiapua..niin toivottavasti se siitä. Tsemppiä sinulle!!
      p.s itsellä ollut myös suhteita ennen nykyistäni, mutta en ole ollut katkera niiden loppumisesta, päin vastoin..elämä on!!

    • uusi vaimo

      Kyllä on kokemuksia samantyyppisestä tilanteesta aviomieheni ex vaimon kohdalta.Kolmisen vuotta olemme olleet yhdessä ja aina aika ajoin ex keksii milloin mitäkin millä voi miestäni kiusata;yleisesti rahasta ja kuinka paljon täytyy lapsista maksaa elatusmaksuja.Summat ovat huikeita ja mennään jopa asianajajien kanssa keskustelemaan ja ollaan lähdössä milloin käräjille tai muuten vain lastenvalvojan kanssa keskustelemaan.Kaksi lapsista on jo "onneksi" täysi-ikäisiä mutta nuorin vielä ala-asteella.Asumme melko lähellä heitä ja jopa lastenvalvoja sanoi että tyttö voisi pyöräillä meille kun itse haluaa mutta eihän tämä tietysti käy ex:lle.Hänen mielestään tämä on tyttärelle hyvä tapaamis väli eli joka toinen vk loppu.
      Rahaa kyllä on ollut vailla jatkuvasti ja saanukin sitä osituksessa ihan mukavasti,perustaen kaiken lasten hyvinvointiin tarvitsevan.Nyt tilanne on kuitenkin se että hänellä on uusi avopuoliso jonka kanssa pieni vauva,uusi puoliso on hieman iäkkäämpi ja juuri kävi suuren leikkauksenkin ja hänen tulopuolensa on myös alentunut.Tuleekin vain väkisinkin mieleen tämä ns lasten hyvinvointiin tarvittava raha,kuka sitä sitten loppujen lopuksi tarvitsee...

      Eli loppujen lopuksi ent rva halusi 15 vuotta eroa jonka itse haki ja sai.Kun kaikki toteutui ja mies aloitti uuden elämän uuden rouvan kanssa,tuntuukin kuin tässä meidän perhe tekisi jotain tosi väärää jatkamalla elämää ja olemalla onnellisia!

      • vingut...

        tiesit mennessäsi että exällä oli ollut aiemmin perhe joten sopeudu siihen että olet ikuisesti kakkonen et muuta...ja sinun onnesi ei ole yhtään sen parempaa kuin entyisen ex.vaimonkaan ...olisit ottanut miehen jolla ei ole ollut edellistä perhettä...uskon että eronneita ei pitäisi lähteä muiden paapomaan ja kuvittelemaan olevansa muka parempi...ihan oikein että epäonnistuvat!!!!

      • näin..
        vingut... kirjoitti:

        tiesit mennessäsi että exällä oli ollut aiemmin perhe joten sopeudu siihen että olet ikuisesti kakkonen et muuta...ja sinun onnesi ei ole yhtään sen parempaa kuin entyisen ex.vaimonkaan ...olisit ottanut miehen jolla ei ole ollut edellistä perhettä...uskon että eronneita ei pitäisi lähteä muiden paapomaan ja kuvittelemaan olevansa muka parempi...ihan oikein että epäonnistuvat!!!!

        Siellä yks katkera natisee. Ei kannata tuudittautua siihen, että toinen on ja pysyy.
        Minä en todellakaan ole kakkonen, vaikka miehelläni ex:ä onkin. Voi teitä katkeria ex:iä, jatkakaahan elämäänne. Ei oo ihme kun puolisot lähtee noilla jutuilla. Mieheni on ihana ja kultainen, jo lähes 20v, vaikka exä yrittikin jarruttaa alkumatkan vaikka miten. Mut näin se kestää, kun on rakkautta, ei pelkkää riippuvuutta.....

    • Toinenkin ex-vaimo

      Haluan vain toivotella Sinulle voimia. Itse olen ex-vaimo miehen haettua yksipuolisesti eroa. Hänellä ei ole uutta parisuhdetta, mutta edelleen ikävöin sitä aikaa, joka vietettiin yhdessä. 26 vuoden avioliiton jälkeen rakastan sitä miestä, joka hän silloin oli - en tiedä onko hän enää sama henkilö.

      Kullakin meistä on paremmat tai heikommat eväät selvitä tilanteesta. Itselläni on hyvät välit ex-mieheeni, mistä olen aikuistuvien lasten ja ensimmäisten lastenlasten vuoksi todella onnellinen, mutta kovin kipeää tekee sisälläni edelleen, vaikkei sitä kukaan ulospäin näekään.

      Voimia Sinulle ja ulkopuolista apua exällesi toivotellen!

      • minäpä vaan

        Ihan vain mieleni tekee kysyä, että onko tämä uusi vaimokkeesi nuorempi.... näinhän siinä usein käy...

    • ja lapset

      Mielenkiintoista tarinaa kirjoitit.
      Pitkästä avioliitosta joka johtaa eroon ei toivu noin vain. Katkeruus ja vihanpito on kyllä turhaa koska se vain tuhoaa lopulta kaikki.
      Erosta toipuminen vie ainakin yhtä kauan kuin liitto on kestänyt, ellei jollakulla koko loppuelämän.
      Apua exäsi tarvitsee ja ihmettelen miksei hän ole sitä hakenut.
      Ei tuo normaalia ole että lapsetkin kärsii.
      Koeta jaksaa ja kestää mutta toimikaa hyvät ihmiset.
      Apua saa kun hakee.

    • outi09

      Olipas jonkun veraan tuttua tekstiä.Meillä erosta tulee 4v.Ja olen onnellinen kun ymmärsin ottaa ja lähteä huonosta liitosta jota kesti 12v.Tai oikeastaan löysin uuden miehen joka vahvisti vain päätöstäni.Nyt olen todella onnellinen.Ex:än kans meillä on 3 lasta joista hän tapaa 2 vanhinta kunhan hänelle sopii.Välillä ex soittelee vkonloppuisin yöllä kännissä ja uhkailee.Vasta sain kuulla et oli pyytänyt erään ihmisen tappamaan tämän minun nykyisen mieheni ym kaikenlaista.Haluaisin olla väleissä mutta en oikein pysty.Ex:än nykyinen vaimo haukkuu minua kaikille olen huono äiti ym. kivaa.Ja kaikki on vaan siitä mitä ex on puhunut minusta hänelle.Pitää esittää että on kaikki ok vaikka ei olisikaan.Valitettavasti lapset on joutunut tähän ja olen nyt tehnyt selväksi ettei lapsia kiusata enää.Jos he eivät halua niitä sinne niin enhän voi sille mitään.Olen heittänyt pallon sinne eli ilmoittavat kun lapset voi mennä sinne.Luulen et ex on katkera kun jätin hänet toisen miehen takia mutta jos on paska liitto niin miksi pitää olla yhdessä? Petti hänkin minua muiden naisten kans.

    • ltr79

      Moi. Itselläni kävi juuri toisinpäin. Olen mies ja akka petti ja jätti. Meillä on yhteinen lapsi jota näen onneksi monena päivänä viikossa, mutta tämän katkeruuden kanssa on hieman vielä taisteltavaa. Tapahtumasta on suunnilleen 1 vuotta. Mielestäni exäni toimi mielettömän vastuuttomasti ajatteln minua ja lastamme kohtaan. Ei auta kovastikaan "näin tässä nyt vain kävi" - kommentit. Jonkinlaista vilpitöntä anteeksipyyntä kaipaisin. Olen käynyt yksin perheneuvolassa kun tuo toinen ei siihen hommaan suostunut. Sekin mielestäni aika vittumaista. Kaikki nämä jutut on kyllä tapauskohtaisia, mutta ei varmaan koskaan helppoja.

    • Akka joka kanssa on kat

      Meillä takana 30 v liitto ja ukko löysi uuden.. kysy siinä sitten olenko ketkera.. tunneside niin voimakas ja vaikea katkaista.. harmillista.. en tahtois pettäjään enää kokea kepilläkään.. saati sitten istua samaan kahvipöytään...

    • Yksi tarina

      Meidän tapauksessa mieheni ex-vaimo on itse halunnut erota. Erosta on aikaa jo 8 vuotta, itse olen ollut reilut 6 vuotta mieheni kanssa.
      Miehen exällä on miehiä ollut tänä aikana 4 kpl ja jokainen suhde on ollut riitaa täynnä, kaikissa miehissä on hänen mielestään jotain vikaa. Mutta pahin kaikista on mieheni, joka on pilannut hänen elämänsä. Miehen ex jaksaa vuodesta toiseen olla katkera ja vihainen ja sen ovat lapset saaneet psyykeellään maksaa.

    • tomuhiukkanen

      Voisin kertoa omasta elämästäni. Seurustelin 7 vuotta sitten mutta seurustelu päätyi miehen puolelta kylmästi. Olen seurustlellut senkin jälkeen joitain kertoja mutta koskaan en ole löytänyt enää sitä samaa kiintymyksen tunnetta. Olen kuitenkin jatkanut elämääni monella tavalla. Teen pitkiä työpäiviä..minulla on monenlaisia harrastuksia. Ikävintä tässä asiassa on se että monet tuttuni jotka näkivät kuinka paljon seurusteluaikana toisistamme pidimme ottavat asian aina uudestaan ja uudestaan esille omaaloitteisesti. Kaiken huippu oli se että tuttuni pyysivät kerran minut kutsuille jossa tämä exäni nykyinen vaimo oli lapsensa kanssa..Olin tilaisuudessa tunnin verran ja yritin hiljaisesti livahtaa ulos mutta tuttuni yrittivät huutaa että ei mene tämän Lissun(exäni nykyinen vaimo)kanssa yhdessä. Kerran eräs tuttuni lähetti minulle viestin että voinko tulla Lissun kanssa sinun luo katsomaan valokuvia. Lisäksi he kokevat että heidän täytyy raportoida minulle missä he asuvat ja mitä he tekevät ja jotkut tuovat jopa valokuvia joita minun täytyy katsoa. Olen aina täysin hiljaa ja pyrin vaihtamaan heti puheenaihetta. Olen miettinyt että mikä saa ihmisissä aikaan tämmöisen puukkoa haavassa ilmiön? Olen oikeastaan luovuttanut että koskaan pystyisin ketään kohtaan tuntemaankaan samanlaista kiintymystä mutta olen kuitenkin päättänyt että joskus vielä otan rinnalleni kulkemaan jonkun mukavan ihmisen. En aijo puhua hänelle mitään menneistä asioista ja toivon että ne eivät häntä hirveästi kiinnostaisikaan. Uskon että minulla on tarjottavana hyvin sisältörikas elämä jollekin ilman menneisyyden haamuja.

    • syksyllä eronnut

      minulla on sama tilanne kun sinulla. Erosimme viime syksynä. Melko pitkään meillä
      oli mennyt jo huonosti ja edellisenä talvena sitten hairahdin pieneen suhteen poikaseen, jonka tunnustin keväällä. Yritimme jatkaa liittoa, kävimme terapiassa
      jne... syksyllä tilane meni siihen pisteeseen, että hän piikitteli minua koko ajan, vahtasi menojani ja kaikkea muuta. Erosta puhuimme pitkin syksyä. Pelkäsin tulevaa eroa, koska arvasin mitä tulee tapahtumaan: siitä asti kun paperit veimme,
      olen saanut kuulla pelkkää haukkumista. Nyt tilanne on se, että me keskustelemme
      tekstinviesteillä . Meillä on yhteishuoltajuus, enkä käsitä ollenkaan mikä on tälläinen yhteishuolajuus, jossa minä joudun tekemään kaikki päätökset yksin, huolehtimaan
      kaikki mitä lapsiin liittyy yksin. Nyt on rippijuhlat tulossa ja isä ilmoitti tytärelle, ettei
      aio osallistua niihin ollenkaan. Syntymäpäiville hän ei tule jne. Olen yrittänyt keskustella asiasta hänen kanssaan, mitä hän tekee lapsille, mutta mikään ei auta. Jos erehdyn soittamaan jostain asiasta, vastaukseksi saan kuulla: vituuks tänne soittelet. Luonnollisesti jatkuva riita elastusmaksuista, kun minä kuulemma rikastun niillä (kaksi teiniähän ei kuluta mitään). Tätä tarinaa riittäisi vaikka kuinka.....

      • Etsivä

        On sinulle käärmeissään suhteestasi , varmasti muutkin asiat hiertävät .

        Olen itse vuosi sitten eronnut , aloittajalle jotain kirjoitin asiasta . Minulla ei
        exän uuteen kotiin ole mitään asiaa , niin ei hänellä minun kotiini . Lasten
        synttärit vietetään erikseen , tahollaan. Asiat hiertää , tapaamisista lähtien
        mutta kun oikea lääkitys löytyy niin ehkä jossain vaiheessa helpottaa ..

    • eronnut mutta ei vapaa

      jatkasin tohon et vaikka itse olen eronnut mulla ei koskaan ole oikeutta uuteen ihmissuhteeseen eikä elämään...Ole onnellinen kun olet päässyt eri katon alle..minulla on omaisuutta en niistä nauti..kait jää jälkipolville..Välillä on hetkiä kun tuntuu etten jaksa mutta sinnittelen kait jotenkin työn ja kodin seinien sisällä.. muuta elämää ei ole ei voi olla.Mun kohtalo on antanut mulle pelikortit jotka ei onnellisia ole.Mielenterveys on vielä toistaiseksi tallella.Mutta paha asuu elämässäni joka päivä!jos saan vapauden joku päivä arvatkaa nautinko siitä täysin siemauksin:-)toivon että elämä antaa mulle vielä onnen...jonka ansaitsen ja vapauden ennen kaikkea.

    • syksyllä eronnut

      minulla on sama tilanne kun sinulla. Erosimme viime syksynä. Melko pitkään meillä
      oli mennyt jo huonosti ja edellisenä talvena sitten hairahdin pieneen suhteen poikaseen, jonka tunnustin keväällä. Yritimme jatkaa liittoa, kävimme terapiassa
      jne... syksyllä tilane meni siihen pisteeseen, että hän piikitteli minua koko ajan, vahtasi menojani ja kaikkea muuta. Erosta puhuimme pitkin syksyä. Pelkäsin tulevaa eroa, koska arvasin mitä tulee tapahtumaan: siitä asti kun paperit veimme,
      olen saanut kuulla pelkkää haukkumista. Nyt tilanne on se, että me keskustelemme
      tekstinviesteillä . Meillä on yhteishuoltajuus, enkä käsitä ollenkaan mikä on tälläinen yhteishuolajuus, jossa minä joudun tekemään kaikki päätökset yksin, huolehtimaan
      kaikki mitä lapsiin liittyy yksin. Nyt on rippijuhlat tulossa ja isä ilmoitti tytärelle, ettei
      aio osallistua niihin ollenkaan. Syntymäpäiville hän ei tule jne. Olen yrittänyt keskustella asiasta hänen kanssaan, mitä hän tekee lapsille, mutta mikään ei auta. Jos erehdyn soittamaan jostain asiasta, vastaukseksi saan kuulla: vituuks tänne soittelet. Luonnollisesti jatkuva riita elastusmaksuista, kun minä kuulemma rikastun niillä (kaksi teiniähän ei kuluta mitään). Tätä tarinaa riittäisi vaikka kuinka.....

    • syksyllä eronnut

      minulla on sama tilanne kun sinulla. Erosimme viime syksynä. Melko pitkään meillä
      oli mennyt jo huonosti ja edellisenä talvena sitten hairahdin pieneen suhteen poikaseen, jonka tunnustin keväällä. Yritimme jatkaa liittoa, kävimme terapiassa
      jne... syksyllä tilane meni siihen pisteeseen, että hän piikitteli minua koko ajan, vahtasi menojani ja kaikkea muuta. Erosta puhuimme pitkin syksyä. Pelkäsin tulevaa eroa, koska arvasin mitä tulee tapahtumaan: siitä asti kun paperit veimme,
      olen saanut kuulla pelkkää haukkumista. Nyt tilanne on se, että me keskustelemme
      tekstinviesteillä . Meillä on yhteishuoltajuus, enkä käsitä ollenkaan mikä on tälläinen yhteishuolajuus, jossa minä joudun tekemään kaikki päätökset yksin, huolehtimaan
      kaikki mitä lapsiin liittyy yksin. Nyt on rippijuhlat tulossa ja isä ilmoitti tytärelle, ettei
      aio osallistua niihin ollenkaan. Syntymäpäiville hän ei tule jne. Olen yrittänyt keskustella asiasta hänen kanssaan, mitä hän tekee lapsille, mutta mikään ei auta. Jos erehdyn soittamaan jostain asiasta, vastaukseksi saan kuulla: vituuks tänne soittelet. Luonnollisesti jatkuva riita elastusmaksuista, kun minä kuulemma rikastun niillä (kaksi teiniähän ei kuluta mitään). Tätä tarinaa riittäisi vaikka kuinka.....

    • myös meillä

      katkera exvaimo eli siis mieheni ex joka tekee uskomattomia asioita vain saadaakseen olla yhteydessä, kaikki keinot on käyttänyt häirinnässä eli kortteja,kirjeitä, tekstareita,puheluita,kerran jopa kortti minun serkkuni naisystävän allekirjoittamana kun serkkuni kuoli auto-onnettomuudessa laittoi mieheni ex kortin muka hänen naisystävän kirjoittama että olin yrittänyt viedä häneltä miehen..ei tiennyt tuo "akka" että mies oli minun serkku, tätä rataa sitten kuljettu jo kohta 2 vuotta nyt onneksi jo kaiketi kaikki keinot käyttänyt joten odotamme että saisimme jo olla rauhassa. Ei auta vaikka hänen ystävät ja sisarrukset yrittäneet puhua järkeä hän vain ei anna perkiksi. Kärsii itse eniten kuitenkin minä ja mieheni olemme onnellisia ja katsomme hänen tekemisiään kuin ulkopuoliset ja tietenkin ihmettelemme mitä kaikkia hän tekee mutta täytyy sanoa että mikään ei enää yllätä. Varmaan täytyy tukkia uudella mökillämme savupiippu että muija tupsahda siitä luutineen ;)

    • syksyllä eronnut

      minulla on sama tilanne kun sinulla. Erosimme viime syksynä. Melko pitkään meillä
      oli mennyt jo huonosti ja edellisenä talvena sitten hairahdin pieneen suhteen poikaseen, jonka tunnustin keväällä. Yritimme jatkaa liittoa, kävimme terapiassa
      jne... syksyllä tilane meni siihen pisteeseen, että hän piikitteli minua koko ajan, vahtasi menojani ja kaikkea muuta. Erosta puhuimme pitkin syksyä. Pelkäsin tulevaa eroa, koska arvasin mitä tulee tapahtumaan: siitä asti kun paperit veimme,
      olen saanut kuulla pelkkää haukkumista. Nyt tilanne on se, että me keskustelemme
      tekstinviesteillä . Meillä on yhteishuoltajuus, enkä käsitä ollenkaan mikä on tälläinen yhteishuolajuus, jossa minä joudun tekemään kaikki päätökset yksin, huolehtimaan
      kaikki mitä lapsiin liittyy yksin. Nyt on rippijuhlat tulossa ja isä ilmoitti tytärelle, ettei
      aio osallistua niihin ollenkaan. Syntymäpäiville hän ei tule jne. Olen yrittänyt keskustella asiasta hänen kanssaan, mitä hän tekee lapsille, mutta mikään ei auta. Jos erehdyn soittamaan jostain asiasta, vastaukseksi saan kuulla: vituuks tänne soittelet. Luonnollisesti jatkuva riita elastusmaksuista, kun minä kuulemma rikastun niillä (kaksi teiniähän ei kuluta mitään). Tätä tarinaa riittäisi vaikka kuinka.....

    • Onnellisuus ?

      Katkeruus erojen jälkeen on aina kova asia, mutta se miten eron hoitaa myös lähtevä osapuoli vaikuttaa katkeruuden pitkittymiseen. On helppo laittaa syy toisen niskoille, kylmyys, väljahtynyt liitto ja sen jälkeen hehkutella uudella. Usein tahtoo olla, että se lähtijä on syy näihin avioliiton ongelmiin varsinkin kuin ei ole kyennyt niihin apua hakemaan. On helppo hehkuttaa uudella, kun entisestä elämästä ongelmineen ei tarvitse miettiä. Lähtijä usein osoittaa sen, ettei tällä ole kykyä kohdata ongelmia, vaan aloittaa aina uudelleen sellaisen kanssa, jonka kanssa ei tarvitse niitä käsitellä. Lapsiperheen arki on kovaa työtä jo parisuhteessa elävillekin, mutta eron hoitaminen jää yleensä lähivanhemmalle. Ei siinä auta sanoa, että pidänhän yhteyttä lapsiin, kuitenkin kaikki se lapsen viha, pettymykset jne joutuu kohtaamaan se ex. Jos ex on katkera, anna olla, ei sen pitäisi sinua haitata. Vai soimaako kenties omatuntosi sinua, ei niin puhtaista papereista?

    • Onnellinenko??

      Miksi ihmeessä mietit ex:n katkeruutta, vai painaako omatuntosi. Sinähän lähdit perheestä, etkö kestänyt arkea. On helppo hehkuttaa omalla hyvällään, vaikka syy esim väljähtymiseen voikin olla sinussa. On helppo olla onnellinen uuden kanssa, eihän siinä tarvitse miettiä tavallisia perheeseen kuuluvia ongelmia. Yleensä se jätetty on se, joka joutuu hoitamaan eron jälkimainingit jopa lasten kanssa. Anna ex:n olla katkera, ei se sinulle pitäisi kuulua, sinähän lähdit perheestä, ei ex:n asiat sinulle pitäisi kuulua. Voit kuvitella aivan rauhassa olevasi sankari ja hyväksynnän arvoinen, mutta oletko?

    • sharon*

      exän käytökselle mitään. Hänen oma Siperiansa. Tosin ei se edes välttämättä opeta hänelle mitään vaan hän lopulta eksyy sinne. Jotkut vain eivät osaa siirtyä elämässä eteenpäin, jäävät jumiin menneeseen.

    • samaa vierestä seurannut

      Kuinka voikin olla toinenkin nainen -aivan samalla tavalla käyttäytyvä ja kitkerän katkera- tässä armaassa suomen maassa - ja mieheni ja hänenkin erosta on viisi vuotta!!

      Erona on että sillä exällä on jo uusi mies - ihmettelen kyllä kuinka uusi kumppani jaksaa katsella 45 wee naisen kiukuttelua - huvittavinta on että mieheni exän nykyinen on samamniminen kuin mieheni :) siinä voi olla vaiketata olla mykkäkoulussa kun uusi kulta tottelee samaa nimeä.

      Itsekkin olen eronnut - enkä voi mokomaa elämän tuhlaamista ymmärtää.

      • ONKO TÄÄ KIMPPAKIRJOITUS

        TÄMÄ ON AIVAN PÄHKÄHULLUA TOUHUA! SIIS KUMMIN KAIMAN VELJEN POJAN ANOPIN SERKUN ISOSEDÄN VÄVYN SISKON TYTÖSTÄKÖ KYSE??? YMMÄRSITKÖ JA KYSYPÄ UKOLTASKIN??? PÄHKÄILKÄÄPÄ YHDESSÄ, TAVALLISET MIKKOSET KONSANAAN.

    • voi.

      Kaikea sinäkin viitsit pähkäillä.Onko sillä nyt mitään merkitystä,jos exäsi ei pääse katkeruudestaan eroon?Saat yhden neuvon,keskity täysin nykyiseen vaimoosi.

    • TUTTU JUTTU

      ETTÄ EI VAAN OLISI KÄYNYT "VANHANAIKAISESTI", MIESHÄN ETSII IKUISTA NUORUUTTAAN KUN ALKAA VANHETA, EIKÄ KYKENE KESTÄMÄÄN SITÄ NIINKUIN NAISET. SILLOINHAN JONKIN UUDEN RAKKAUDENTUNNUSTUKSET NUORENTAA KUMMASTI, JA VOI OLLA ETTÄ OLETAT OLEVASI NIIN IHMEELLINEN MIES, ETTÄ EXÄSI KAIPAA SINUA, VOI OLLA, ETTEI TODELLAKAAN KAIPAA, MUTTA ON KATUNUT ET MOKOMAN MOUKAN MATKAAN AIKOINAAN LÄHTI,,NÄIN ON USEAMPI UKKO TEHNYT.AIKOINAAN THAIMAAN VILLITYS KUN ALKOI, SUOMALAINEN PUNA-LÄSKI HAKI KUULIAISEN, IHANAN, EI MÄKÄTTÄVÄN VAIMON JA LUULI ET TÄÄ TYPYKKÄ VÄLITTÄÄ TÄSTÄ IHRASTA, MUTTA HEILLÄ KUN EI OLLUT VAIHTOEHTOJA ET PÄÄSI EDES JONKINMOISEEN ELANTOON. SITTEN TULI VIROLAIS KAUSI, JA SUOMESSAKIN JOPA SAMALTA SEUDULTA PIKKUKYLÄSSÄ 50 UKKELI ISKEE RIPPIKOULUTYTÖN, YÄKKK.

      • kille

        Siskot hei. Ne on munat jotka pilaantuu,ei kanat.

    • Kuuskymppinen

      Ihminen jota on kerran intohimoisesti rakastanut ansaitsee tulla kohdelluksi myös eroon johtessa kunnioitetusti. Yhtä askelta ja käsi kädessä eroon.

      Monet ihmiset menee rikki väärinkohdeltuina. Ei pidä hymistellä tai jopa tukea psykopaattisia käytösmalleja.

    • MIKÄ MATÄÄ ITELLÄS

      KUINKA POHDIT JA KIRJOITTELET TUOHON AIKAAN EXÄSTÄSI. ONNELLISENA MIEHENÄ LUULISI SINUN OLEVAN VUOTEESSA RAKKAANSA KANSSA. ETTEI VAAN OLISI KÄYNYT "VANHANAIKAISESTI", MIES ETSII NUORUUTTAAN KUN HUOMAA VANHENEVANSA, EIKÄ KESTÄ SITÄ NIINKUIN NAISET. JA UUSI, NUOREMPI NAINEN ALENTAA IKÄÄ IHAN HETI VARMAAN N.20 VUOTTA,,,MITES ON???
      LUULENPA ETTEI EX TODELLAKAAN KAIPAA SINUA, HÄNTÄ OTTAA RANKASTI AIVOON SE, ET AIKOINAAN LÄHTI TOMMOSEN MATKAAN. TOIVON TODELLA EXÄLLESI IHANAA TULEVAISUUTTA,ON TYPERÄÄ LÄHTEÄ KIRJOITTELEMAAN PALSTOILLE TOMMOSTA ASIAA.

      • Samantha1

        Ystävä huuda!

        Kyllä viestisi kuullaan muutenkin.

        Näyttää kamalalta.

    • ??

      Katkeruus ja vihanpito on elämän tuhlaamista. Elämä on lyhyt. Miksi tuhlata sitä olemalla ilkeä jollekin toiselle? Viime kädessä itselle vain tekee huonon olon. Minulla sama tilanne, ex edelleen todella hankala. Erosta 5 vuotta. Mutta olen ottanut sen kannan, että säälin lähinnä häntä. Hänellä ei voi olla hyvä olla jos on ilkeä muille. Se on varmin merkki siitä. Pidä huoli vain siitä, että et itse koskaan lähde siihen mukaan : ) Olet sen yläpuolella.

      • voikukka09

        Niin näinhän se on. Katkeruus ei auta ketään, vaan ruokkii itse itseään ja lopulta ei ole muuta kuin katkeruus. Sen kun jokainen meistä itse huomaisi. Olit sitten itse hakenut eroa tai ollut se jätetty, niin mitä katkeruus hyödyttää? Luuleeko ihminen että olemalla ilkeä ja pahansuopa toista kohtaan, tulee vielä se päivä, että JES MÄ VOITIN! En ole vielä kertaakaan kohdannut sellaista ihmistä joka näin olisi kokenut. Vaikka kuinka haukkuisi toista ei se lopulta tuo minkään laista voiton tunnetta, vaan jää se katkeruus. Elämän on tosiaan elämisen arvoinen, älkää pilatko sitä teidän ainoaa ja arvokasta elämäänne kaunalla. Päivä kerrallaan voi ottaa elämälle uuden suunnan. Me itse teemme lopullisen valinnan.
        Itse tunnen pariskunnan, joka eronnut pari vuotta sitten. Vaimo haki eroa ja mies jäi ihmettelemään mistä salama iski. Nyt vaimolla uusi mies. Lapsista on kova riita. Mies haluaisi tavata lapsia, mutta ex-vaimo ei anna. Tämä aiheuttaa katkeruutta molemmin puolin. Säälikää lapsia, teidän välinen katkeruus vie heidänkin lapsuutensa. Aikuinen voi olla asiallinen tässäkin tilanteessa, jos vain tahtoa riittää. Voimia teille kaikille, jotta pystytte luopumaan katkeruudesta!

    • markkos64

      ainoan virheen kun menit naimisiin, ja epäilen myös tätä nykyista suhdettasi jos sun täytyy vuodatta tuota katkeruutta täällä! etkö voisi puhu niistä asioistasi sen rakastamasihenkilön kanssa?

    • VAIKEA YMMÄRTÄÄ...

      Tuollaista omaan napaan tuijottajaa. Kuulostat narsistiselta "minulla onneksi hyvin...olin jo tavannut uuden oman nykyisen vaimoni" paskia...lta. Joo, näitähän löytyy sekä miehissä ja naisissa.

      Tapauksessasi sympatiani ovat kyllä täysin Ex-Vaimosi puolella. Olet toiminut tahdittomasti, ajattelemattomastija itsekkäästi erotouhuissasi - jotakin olisi pitänyt selvittää aikanaan ihan ammattiauttajien kanssa. Sääli Exääsi; hänhän kuulostaa ihmisrauniolta.

      Varmaan lapsillekin on jäänyt ikävät muistot loppuiäksi erostanne. Pitäisi aikanaan aikuisten - molempien - kantaa vastuu teoistaan! Usein vain se, jolla on jo uusi rakas kierroksissa, on haluton mihinkään inhimillisiin menettelytapoihin eroissa. Pää pilvissä ja jalat puoli metriä ilmassa ja perheestä siis viis. Muistaisitte ihmiset tämän, pliis. Ei toista voi heittää kuin käytettyä rukkasta noin vain pois vaikka eroon päädyttäisiinkin. Kunnioitusta molemminpuolin.

      Voimia Exällesi. Sullahan onkin tukihenkilö.

    • Etsivä

      Samoja ongelmia , päässä vikaa.. kantaa kaunaa , ihmeellisiä luuloja minusta
      pistänyt välejä poikki omiin sukulaisiinsa, kuvittelee että kaikki on häntä vastaan
      luulee että minä haluan hänet takaisin ??? ( ei koskaan ) Meillä myös kaksi
      lasta eikä minulla ole vanhoja kaunoja , yritän mennä elämässä eteenpäin .

      Exä muuten hoidossa omien luulojensa takia nyt , ehkä jossain vaiheessa
      tajuaa homman ytimen , tai sitten ei !!!

      Lasten takia vitt...... ja raskasta aikaa minulla..

    • aud100

      Kimpaan menimme 1994 keväällä ja noin puolenvuoden suhteen jälkeen kihlauduimme,koska tunsimme olevamme sielunkumppaneita..tämän jälkeen alkoi valitukset kavereistani,sauna-illat työpaikallani sain melkein unohtaa..kaverit jäi ja saunaillat harveni..sitten syntyi poika ja kaikki tuntui olevan ok..mutta pikkuhiljaa kaikki tuntui jäävän minun vastuulleni..ex.än välipitämättömyys lasta kohtaan lisääntyi..hän lähti opiskelemaan ja kaikki oli kuin teini tytöllä,menot koulun iltamiin lisääntyi ja kotona käytiin välillä vaan kääntymässä..sitten taas oltiin kotona puolivuotta..ja taas kaikki alkoi..oli iltajaisia,saunailtoja..varain keräyksiä..ym..hiukan yli puoltoistavuotta jaksoin..ja sitten kypsyin..ja lopullinen niitti tuli 2000 syksyllä kun hän kävi nukkumaan menevään poikaan käsiksi,pojan laulaessa iltalauluaan..ex.ä pakkasi kampeensa viikon sisään ja yllätykseni oli et samaan taloon,samaan kerrokseen..isänöitsiän kanssa jutellessa ex.äni oli sanonut minun muuttavan pois asunnosta..sen teinkin 3kk jälkeen kun ex.äni salaa tilaamalla avaimella tyhjensi pojan tavarat ja postiani häipyi..etenkin laskut..kaiken kukkuraksi sosku saapui ovelleni tarkistamaan ilmoitusta etten kykene huolehtimaan pojasta..heidän mielestä asiat oli ok..poikamme 5v synttäreille äiti saapui pojan kutsusta..humalassa aiheuttaen hämminkiä lasten joukossa..jolloin poistimme hänet ulos..ja siitä alkoikin ilmiantojen rulianssi..osa lastensa vanhemmista saapuikin heti paikalle luullen minun olevan humalassa..ym..asioiden selvittyä ja muiden vanhempien kanssa juteltuani sainkin heiltä kirjalliset lausunnot ex.än soitoista ja valheista..kaiken muunkin häslingin jälkeen kypsyin ja muutimme pojan kanssa toiseen osoiteeseen..ja taas oli sosku ovella..ilman mitään syytä..huoltajuuden piti olla minulla,mutta tästäkin asiasta tuli helvetin moinen taistelu..lopulta yhteishuoltajuuden tullessa voimaan..hänen mielenkiintonsa poikaa kohtaan loppui..kunnes hän ja hänen uusi mies ystävänsä pamautti pommin..he hakivat yksinhuoltajuutta,perusteluna minun väkivaltaisuus ja alkoholin käyttö..siitä alkoikin 6 vuotinen taistelu..koko ajan sain olla todistamassa itsestäni väitettyjä valheita..työpaikalta sain lausuntoja alkoholismistani..väkivaltaisuudesta ym ystäviemme todistelun jälkeen he luopuivat..kuitenkin tuomari päätti pojan huoltajaksi äidin..josta valitin..ja lopulta poikani ja minun tapaamiset harvenivat,puhelin yhteydet katkesivat..ym..äiti kielsi yhteyden pidon..kunnes sain vihiä ja poikani harvoina viikonloppu lomalla poikani suusta kuulla äidin ja uuden miesystävän pahoinpidelleen poikaa,uhkailleen poikaa ja kaiken kukkuraksi jättäneen yksin kotiin kapakka-iltoina..ilmoitin asian soskulle josta kielsivät palauttamasta poikaa äidille..ja sosku teki kiireisen huostaan otot poikaa kuulemalla ja minun suostumuksella..huoltajuus oikeuden käyntiää he siirsivät 3 kertaa eri syihin vedoten,kunnes 05 marraskuussa tuomarin ilmoitettua että se kuulee poikaa soskun läsnä ollessa ja tekee sitten päätöksen..sainkin yllättäin vastapuolen asianajajalta kirjeen jossa huoltajuus siirtyi minulle..pahoinpitely syytteet ei johtaneet mihinkään vaikka soskukin ajoi niitä voimakaasti..kun ei ollut näyttöä,sanoi syyttäjä..tässä vaiheessa poika olikin henkisesti raunioina ja hänet sijoitettiin suostumuksellani lastenkotiin..hän olisi tarvinnut 24h valvontaa..3 vuoden terapian ja muun jälkeen poika kotiutui koe ajalle 30.5.09..äidin vastuksesta huolimatta..ja kosto elää hänellä..ei suostu tapaamaan poikaa,yhteyden pitoa ei ole..joka asiasta eri mieltä..ym..ja paskan puhuminen minusta jatkuu..olenkin laittamassa syytettä kaiken kestämäni jälkeen heitä vastaan kunnian loukauksesta ym..elän itse avioliitossa lstemme kanssa onnellisesti,ex.än kiusasta huolimatta..niin..jäi kertomatta..et kunnianloukauksestakin sain syytteen ja käräjillä asti olimme,kunnes hovioikeus kumosi kaikki syytteet ja vastapuolen vaateet..yli 6000e..henkisestä kivusta ja särystä..että tälläistä se elämä on..

      • ninnu8

        Todella surullista, että tällaista tapahtuu! Onneksi sinulla oli voimia taistella poikasi puolesta! Siitähän tämä yhteskunta lähtee, että erossa lapset äidille. Isä on aina häviöllä! Tässäkin tapauksessa isä olisi ollut se ainoa ja oikea vaihtoehto, mutta jälleen törmättiin siihen muuriin, jossa äidin oikeutta yksinhuoltajuuteen ei uskalleta rikkoa!!! Isät taistelkaa lapsienne puolesta, jotta heillä olisi mahdollisuus turvattuun lapsuuteen.

      • Cata81

        Mikä siinä on, kun jotkut ihmiset eivät osaa tehdä kappalejakoa ja käyttää isoja alkukirjaimia?

        Vaikka kyse onkin keskustelupalstasta, eikä sen virallisemmasta paikasta, voi kanssaihmisiään ajatella kirjoittamalla selkeätä tekstiä, jota muut jaksavat lukea.

    • Myötätuntotreeniä

      Vaikea sanoa, kun ei tiedä mikä tilanne on. Siis ymmärrän hyvin, jos myötätunto ja kumppanuus tarkoitta, että et millään tavalla enää yrittänyt, et tehnyt suhteen eteen oikeasti mitään, et taistellut liittosi puolesta ja sitten tapasit uuden ja lähdit. Ymmärrän hyvin pitkän katkeruuden: petos.

      Jos vaan lähdit, ja te ette jutelleet eroa selväksi, se on epäselvä. Teillä on lapset, jotka hän on kantanut ja synnyttänyt ja sinä vaan ahdistut ja lähdet, niin... Katsos, en tiedä, mitä on tilanne, mutta keksin montakin tälläistä versiota asiasta: toinen vaan lähtee ja ihmettelee, miksi toinen suuttuu "eikö se nyt tajua, että nyt MÄ olen onnellinen". Niin, oletko sä todella miettinyt, sillä myötätunnolla, mitä treenasit ne vuodet, miksi tämä epäselvyys ja katkeruus, miten ero tapahtui.

      Puhut vain itsestäsi, omista tunteistasi ja niitten huomioinnista, ja miten sinä ja sinä ja kyllä sen pitäisi ymmärtää. Totta, vain omat tunteensahan sitä todella tietää, mutta tulee väkisinkin mieleen, että oletko ajatellut, että siinä kun sinä lähdit, ja totesit että "olipas ihania hetkiä" se toinen on ehkä luullut sen avioliittolupauksen todella tarkoittaneen jotain? Siinä sanotaan kunnes kuolema erottaa ja te olette yhä hengissä.

      Ei tietenkään sinulla mitään kaunoja ole, miksi olisi?

      No, toisaalta, jotkut jäävät katkeriksi, inhimillistä vaikka ikävää. Ei osaa mennä eteenpäin. Hän vahingoittaa kuitenkin myös itseään, ei voi löytää uutta, ei pääse eteenpäin. Se on surullista. Lasten kannalta myös tottakai, sehän on selvä. Kyllähän meidän aina pitäisi olla vahvoja ja ymmärtää, ja kaikkea mahdollista, mutta... Sinun elämän halusi palasi erossa, oletko ajatellut että vaimosi elämänhalu saattoi siinä kadota?

      Tottakai kaikki toivovat että hän menisi eteenpäin ja ehkä terapia tekisi hyvää. Toisaalta, ehkä sinä olet velkaa tilinpäätöksen. Ja oletkin, teillähän on ollut niitä hetkiä, pitkä liitto ja on kaksi lasta, joitten äidin sinä jätit. Enkä syytä, luettelen vaan tosiasiat, näinhän se on. Sinä se vaan elelet päivä kerrallaan, mutta velat on maksettava. Ehkä se sota pitäisi kohdata kuin mies ja marssia sinne tulen eteen kertomaan, että olet pahoillasi, mutta asiat on miten on. Ehkä olisi aika lopettaa se tekstareitten lähettäminen ja mennä kysymään mitä kuuluu, onko kaikki hyvin, miksi kaikki tämä katkeruus ja myös kuunnella, sieltä tulee aikansa sitä ryöpytystä, älä lähde mukaan siihen, kuuntelet vaan. Se loppuu, tulee kyyneleet ja siihen loppuu se katkeruuskin. Pyydä anteeksi. Kyllä, sinä olet anteeksi pyynnön velkaa.

      Jos se ei auta, olet tehnyt tilit selväksi etkä muuta voi, sitten ei voi kun vaimo mennä terapiaan, mutta nyt luulen, että asiat on jätetty selvittämättä.
      Selvitä ne.

    • Myötätuntotreeniä

      Vaikea sanoa, kun ei tiedä mikä tilanne on. Siis ymmärrän hyvin, jos myötätunto ja kumppanuus tarkoitta, että et millään tavalla enää yrittänyt, et tehnyt suhteen eteen oikeasti mitään, et taistellut liittosi puolesta ja sitten tapasit uuden ja lähdit. Ymmärrän hyvin pitkän katkeruuden: petos.

      Jos vaan lähdit, ja te ette jutelleet eroa selväksi, se on epäselvä. Teillä on lapset, jotka hän on kantanut ja synnyttänyt ja sinä vaan ahdistut ja lähdet, niin... Katsos, en tiedä, mitä on tilanne, mutta keksin montakin tälläistä versiota asiasta: toinen vaan lähtee ja ihmettelee, miksi toinen suuttuu "eikö se nyt tajua, että nyt MÄ olen onnellinen". Niin, oletko sä todella miettinyt, sillä myötätunnolla, mitä treenasit ne vuodet, miksi tämä epäselvyys ja katkeruus, miten ero tapahtui.

      Puhut vain itsestäsi, omista tunteistasi ja niitten huomioinnista, ja miten sinä ja sinä ja kyllä sen pitäisi ymmärtää. Totta, vain omat tunteensahan sitä todella tietää, mutta tulee väkisinkin mieleen, että oletko ajatellut, että siinä kun sinä lähdit, ja totesit että "olipas ihania hetkiä" se toinen on ehkä luullut sen avioliittolupauksen todella tarkoittaneen jotain? Siinä sanotaan kunnes kuolema erottaa ja te olette yhä hengissä.

      Ei tietenkään sinulla mitään kaunoja ole, miksi olisi?

      No, toisaalta, jotkut jäävät katkeriksi, inhimillistä vaikka ikävää. Ei osaa mennä eteenpäin. Hän vahingoittaa kuitenkin myös itseään, ei voi löytää uutta, ei pääse eteenpäin. Se on surullista. Lasten kannalta myös tottakai, sehän on selvä. Kyllähän meidän aina pitäisi olla vahvoja ja ymmärtää, ja kaikkea mahdollista, mutta... Sinun elämän halusi palasi erossa, oletko ajatellut että vaimosi elämänhalu saattoi siinä kadota?

      Tottakai kaikki toivovat että hän menisi eteenpäin ja ehkä terapia tekisi hyvää. Toisaalta, ehkä sinä olet velkaa tilinpäätöksen. Ja oletkin, teillähän on ollut niitä hetkiä, pitkä liitto ja on kaksi lasta, joitten äidin sinä jätit. Enkä syytä, luettelen vaan tosiasiat, näinhän se on. Sinä se vaan elelet päivä kerrallaan, mutta velat on maksettava. Ehkä se sota pitäisi kohdata kuin mies ja marssia sinne tulen eteen kertomaan, että olet pahoillasi, mutta asiat on miten on. Ehkä olisi aika lopettaa se tekstareitten lähettäminen ja mennä kysymään mitä kuuluu, onko kaikki hyvin, miksi kaikki tämä katkeruus ja myös kuunnella, sieltä tulee aikansa sitä ryöpytystä, älä lähde mukaan siihen, kuuntelet vaan. Se loppuu, tulee kyyneleet ja siihen loppuu se katkeruuskin. Pyydä anteeksi. Kyllä, sinä olet anteeksi pyynnön velkaa.

      Jos se ei auta, olet tehnyt tilit selväksi etkä muuta voi, sitten ei voi kun vaimo mennä terapiaan, mutta nyt luulen, että asiat on jätetty selvittämättä.
      Selvitä ne.

    • KUNNON MIES

      HARMI, ETTEN TIEDÄ MISSÄ EXÄSI ON. TAHTOISIN PUHUA HÄNEN KANSSAAN JA VARMASTI HÄN ON IHAN KIVA NAINEN, ANTAISIN HÄNELLE UUDEN ELÄMÄN.

    • itsekyydelläsi

      että vaan hommasit uuren ja hylkäsit toisen olen kokenut saman.Akka vaan otti uuren miehen tai sitä ennen usiempaakin ja vielä kertoi niistä seikkailuista ja nyt sitten odotetaan että minä olisin ehjä ihminen.Luulempa että tää akka on tunneelämältään sairas kun voi hypätä suhteesta toiseen ja samaa voisin epäillä sinustakin.

      • kuka siitä eniten kärsii

        Niin muut elävät omaa elämäänsä ja sinä omaasi. Siinä mielessä olemme jokainen oman elämämme ja oman onnemme seppiä. Omaa elämää ei voi rakentaa toisten varaan, sitä voi kyllä elää toisten kanssa, vapaudessa mutta silti hyvinkin sitoutuneena. Siihen tarvitaan molemminpuolinen halu ja tunne. Harvemmin toista voi pakottaa rakastamaan itseään, se tunne ei pakosta elä.

        Meissä itsessämme on elämän voima, meidän omassa päässämme elää katkeruus, jos annamme sen siellä olla. Meissä on myös voima parantua ja eheytyä, vahvistua. Valitettavasti jokaisen on kannettava omat surunsa ihan itse lopulta. Voimme vain saada apua ja voimaa toisiltamme.
        Yritin vain kertoa,että paha olo on omassa päässä. Toisten loputon syyttely ei johda kuin omaan pahaan oloon. Ympärillä olevat ihmiset eivät sitä jaksa sitä kovin pitkään, siis katkeran ihmisen vihoittelua. Aikansa kutakin ja sitten on hyvä jo ottaa itseään niskasta ..

      • jesse333

        uskomattoman monen kirjoittajan mielestä jättäjä on tehnyt väärin!

        Ei ole!

        Ei avioliitto ole mikään ikuinen vankila, vaan kahden henkilön onnellinen liitto. Jos suhde ei toimi, niin se ei toimi. Ja silloin sen saa lopettaa.

        Ei noin pitkästä liitosta voi enään sanoa ettei muka olisi yritetty.

        Ja että vielä 5 vuoden päästä vihoittelee. Toivottavasti ei mitään vastaavaa osu omalle kohdalleni.

      • tehny väärin
        jesse333 kirjoitti:

        uskomattoman monen kirjoittajan mielestä jättäjä on tehnyt väärin!

        Ei ole!

        Ei avioliitto ole mikään ikuinen vankila, vaan kahden henkilön onnellinen liitto. Jos suhde ei toimi, niin se ei toimi. Ja silloin sen saa lopettaa.

        Ei noin pitkästä liitosta voi enään sanoa ettei muka olisi yritetty.

        Ja että vielä 5 vuoden päästä vihoittelee. Toivottavasti ei mitään vastaavaa osu omalle kohdalleni.

        olis eronu huonosta liitostaan ja vapauttanu naisensa valheellisesta suhteesta,jossa hän oli säälistä ja inhosi vaimoaan, ja sitten vasta eron jälkeen hakenu uuden hoidon.

    • kokemusta on meinaan

      Hei!

      minulla erosta jo yli kahdeksan vuotta ja silti jatkuu vaan kaikki. Katkeruus pahinta. Jaksamista vaan sullekin.

    • meitä on moneks

      No voin ymmärtää sinua,eroja on niin monenlaisia. Itse haluaisin olla exäni kanssa puheväleissä pitkä liitto takana yhteinen nuoruus ja lapset vaikkakin aikuisia haluaisin joskus vaihtaa muutaman sanan,koska hän vain voi tietää sen mistä puhun. Mutta ei onnistu sinäänsä sääli niin paljon heitetään pois.
      Voimia sinulle.Pidä muut lähellä menneisyyttä et voi muuttaa mutta tulevaa voit.

    • 10 vuotta

      Jos hoidat omat asiat lasten kanssa ok niin anna tuon exän vauhkota mitä vauhkoaa.
      Tai jos ei rauhoitu,välit poikki kokonaan.
      Ratkaisu on kova mutta lapsien kannalta ehkä järkevä.
      Itse olen yh iskä ja tein tuon ratkaisun.
      Tuli tappouhkauksia ja jne.mihin muuten ei varsinkaan sosiaalihuolto reakoinut millään tavalla.
      Äiti on aina äiti,se pitää muistaa.
      Mutta tee asiat selväksi exän kanssa,sanele omat ehdot.
      Sano missä mennään.
      Jos muuten eivät sukulaiset saa"kuriin"niin ei kukaan.

    • kokemusta on

      Mieheni petti jo kun olin raskaana. Lopullisesti lähti kun lapsi oli alle vuoden. Toinen nainen kuvioissa jo ensimmäisestä ultrasta lähtien - kaiken sain tietää kun olin viimeisilläni raskaana.

      En voi muuta sanoa, kuin että kyllä se joka suhteesta lähtee jättää aina jälkensä, mutta paljon voi vaikuttaa siihen millaiset jäljet. Kun toimii exäni kaltaisesti, on vaikea jättää kaikki taakseen. Helppo jättäjien sanoa, että älä märehdi menneitä ja että päässä vikaa, jos ei pääse eroon muutamassa vuodessa. Itselläni takana kaksi vuotta erosta, enkä voi sanoa ettei viha ja katkeruus nostaisi päätään aina välillä. Tai lähinnä silloin, kun se exän uusi nainen (jonka kanssa petti jo kun lapsemme oli vielä mahassani) tulee puheeksi tai tiedän hänen olevan lapseni lähellä.

      Olisi huomattavasti helpompi jättää menneet taakseen, jos menneisyyden haamut eivät leikkisi suoraan nenäni alla (=siis exäni eläisi juuri Sen Naisen kanssa). Helppo sanoa myös tähän, että sama se kuka sillä exällä on, yhtä vaikeaa se olisi. Näin ei kuitenkaan ole. Raskausaikana pettäminen ja nainen, joka siihen lähtee Tietoisesti (tiesi meidän raskaudesta) - vaikka exä onkin pääsyyllinen - on jotain käsittämättömän ala-arvoista. Miten sellaisen vain jättäisi omaan arvoonsa, kun se on sattunut kohdalle suhteessa, jossa rakasti kumppania todella syvästi.

      Jaksamista vaan kaikille petetyille ja rumalla tavalla jätetyille!

    • saman kokenut

      Jos loukkaa toista todella rajusti toipuminen vie aikaa...viisi vuotta on vielä lyhyt aika eheytyä. Kerroit että olit jo katsonut itsellesi uuden naisen niinkuin varalta ettet vaan joutuisi yksin hetkeäkään olemaan ja lapsesi jätit vaimon hoiviin. Siinäpäs kunnon suomalainen mies!
      Ja sukulaiset eivät voi käsittää x:si tunteita...kuulostaa niin tutulta. Jättää vaan itsenään selviytymään, eihän se kipu ja ahdistus ole x:n itsensä syytä, sinä ne hänelle aiheutit valinnoillasi. Hän luotti sinuun ja uskoi tulevaisuuteenne perheenä.
      Itse kävin ensin 3v tk:n keskusteluterapiassa ja 2v yksityisellä sektorilla, sillä masennuin niin erosta, mieheni myös löysi uuden terveemmän ja naisellisemman kumppanin syöpäni jälkeen. Olin ensin sairaslomalla ja nyt pääsin eläkkeelle 52v ja syy masennus jonka aiheutti avioero pitkästä 30v liitosta. Syövästäni sain terveen paperit.
      Suomalainen mies ei seiso vaikeuksien rinnalla, vaan pakenee uuteen suhteeseen, kunnes uusi vaikeus koittaa ja jättää taas.
      Miettikää miehet mitä teette työreissuillanne ja naisille jotka lähtevät ukkomiehen matkaan...olette täysin moraalittomia, hävetkää...

      • pekka321

        väärässä
        en ikinä
        jätä vaimoani, lasteni äitiä.


        T: 4 lapsen isä keikka matkailua työn puolesta 200pv/vuosi

    • Onnenlintu

      kunhan aikaa on kulunut riittävästi!

      Omasta erostani on kulunut jo muutama vuosikymmen, enkä ole enää ollenkaan katkera enkä vihainen ex-miehelleni, joka lenteli koko 8-vuotisen avioliittomme ajan kukasta kukkaan. Alussa oli kova työ käsittää miksi en hänelle riittänyt. Nyt olen pelkästään helpottunut, että piina loppui ja sain elämäni uudelleen järjestykseen.

      Nykyään pystymme kevyesti käymään yhteisen tyttäremme perhejuhlissa ja puhumaan asiallisesti myös entistä yhteiseloamme koskevista asioista ilman sarvia ja hampaita.

      Ihmismieli on siinä suhteessa merkillinen, että se onneksi unohtaa pahimmat kokemuksensa ja muistaa enimmäkseen kauniit hetket.

      Toivon, että tekin löydätte sovun ja yhteisymmärryksen ja ettei siihen kuluisi kovin monta kuluttavaa vuotta.

    • ainoa mahdollisuus?

      Kuulostaa siltä että tuo tilanne on ns.jatkumo.
      Radikaalia ratkaisua vaille oleva tilanne.
      Jos oikein ajattelen,löysit nykyisen vaimosi silloin kun olit vielä aviossa exäsi kanssa?
      Eli aloitit uuden"vietnamin" sodan,vain häviäjiä löytyy.
      Eli älä kuuntele nykyistä,hänellä on varmaan oma kanta asiaan,äläkä myös sitä entistäkään.
      Olisi varmaan omien ratkaisujen aika,jos siihen kykenet.
      Huvittavaa on muuten että etsit"apua"suomi24?
      Joo,täältä näitä neuvoja ja ammattilaisia löytyy.....

      t:yh iskä

    • kirjoittajalta

      ...aattele itse tehneesi monia vuosia pitkiä päiviä kotona pitääksesi lapset ja perheen / suhteen pystyssä ja sit yhtenä päivänä kuulevasi et liitto on tässä ja ohi...kehtaat viel ihmetellä katkeruutta sen jälkeen kun et ole viel kirjoittanut eropaperiin nimeä samalla kun uusi hoito odottaa taustalla....tietämätön saa olla mut ei tunteeton ja tyhmä.

    • m?+

      Minä olen jätetyksi tullut mies, enkä tule ikinä antamaan sitä anteeksi. En itseni takia, vaan siksi, mitä ex teki lapsille ja heidän kodilleen.
      Meillä ei ollut mitään kummallista, vaan ex vain eräänä päivänä halusi lähteä syystä jota en tähän päivään mennessä ole saanut tietää.

      Lapsilla alkoi mennä huonosti välittömästi, eikä sellaista voi mitenkään hyväksyä ainakaan ilman minkäänlaista selitystä.

      Viha on ikuista.

      En minä mitenkään kiusaa tai häiriköi. Ex ei takuulla osaa edes arvata, miten hirvittävästi minä häntä vihaan.
      Sen julkituominen ei olisi lastemme etujen mukaista, joten pidän mölyt mahassani.

    • Koijari*

      Aina näitä helvetin ihmissuhdeongelmia etusivulla... rajottakaa vähän.

      • niin kaikilla.,.,.,

        Kaikilla tuntuu olevan harmia elämässään ja hyvä et saa niistä keskustella täällä. Toivotaan et tää palsta auttaa monia selviytymään, tosin evoluutiollisesti kaikilla on hommat hyvin, kun on lämpöä, ruokaa, sosiaalisia suhteita, yms. tarpeita. Joten kaikilla menee sillä tasolla hyvin. Aina sillon kun päästään sille tasolle, ettei tarvia miettiä peruselinjäämistä, niin tunteet tulee vahvasti kuvioihin. Ainahan niitä tunteiluja on ollu, mutta nyt mittakaavat on paisuneet. Otetaan ihan iisisti, kun asiat on suht hyvin. Ottakaa iisisti vaan.

      • nii-in...

        Mä en tiennyt, että näin paljon katkeruutta mahtuu tälle sivustolle. Mitä täällä uikutatte, jatkakaa elämää, aikuiset ihmiset. Uhrautuvia kotiäitejä, jotka hoitivat kotia 20v. ja ero tuli. Ei kai sitä takuita saa, jos naimisiin menee. Herätkää jo unestanne. Toista ei voi pakottaa tykkäämään. Ja voihan sitä vikaa olla myös itsessäkin, vai eikö? Ja aika vähän tulee ihan yllätyseroja. Kyllä sen toisesta huomaa, kun ei kato läpi sormien ja petä itseään. Sit varsinkin naiset itkee joidenkin pettureiden ja juoppojen perään, kylläpä säälittäää... Kun on vielä niitä tunteita... vaikka ois erosta 50v. pelkkiä riippoja.... Pettyny olen minäkin usemman kerran, muutta yli kyllä pääsee.. Elämä on älyttömän ihanaa, kun välillä pistetään polvilleen ja sieltä ponnistelet ylös, etkä katkeroidu. Elämä menee niin, ylös ja alas.

      • olet...
        nii-in... kirjoitti:

        Mä en tiennyt, että näin paljon katkeruutta mahtuu tälle sivustolle. Mitä täällä uikutatte, jatkakaa elämää, aikuiset ihmiset. Uhrautuvia kotiäitejä, jotka hoitivat kotia 20v. ja ero tuli. Ei kai sitä takuita saa, jos naimisiin menee. Herätkää jo unestanne. Toista ei voi pakottaa tykkäämään. Ja voihan sitä vikaa olla myös itsessäkin, vai eikö? Ja aika vähän tulee ihan yllätyseroja. Kyllä sen toisesta huomaa, kun ei kato läpi sormien ja petä itseään. Sit varsinkin naiset itkee joidenkin pettureiden ja juoppojen perään, kylläpä säälittäää... Kun on vielä niitä tunteita... vaikka ois erosta 50v. pelkkiä riippoja.... Pettyny olen minäkin usemman kerran, muutta yli kyllä pääsee.. Elämä on älyttömän ihanaa, kun välillä pistetään polvilleen ja sieltä ponnistelet ylös, etkä katkeroidu. Elämä menee niin, ylös ja alas.

        ymmärtänyt väärin, se ukkohan tänne kirjoitti ja ruikutti kun ex ei välitä hänestä ja on hälle kiukkuinen, miksi pitäs olla vielä jokin ystävä jos lennossa pettää ja valehtelee ja vaihtaa puhumatta mitään?
        Tämä ukko luulee ja haluu, että sen exä vielä välittäisi hänestä, katos kun jos uusi suhde menee persieelleen niin on paikka mihin tulla.

    • kasva aikuiseksi

      Hyvähän sinun on sanoa, kun olet lähtenyt, ensinnäkään et ole edes hänen rakkauden arvoinen, hän oli sitoutunut liittoon, sinä sen sijaan luulet ovasi jokin niin erityinen, tyhjäpää sinä olet, kun jätät lapsesi kärsimään, jos puolisosi ei ollut väkivaltainen, ei mitään syytä erota, eka katsoa suhdetta vaimoon ja sitten kun ei mitään tehtävissä, neuvottelun jälkeen vasta päätöksiä, olisi ihme jos ei olisi katkera, se hänelle suotakoon, vaikka et hänen arvoisensa olekkaan, arkipäivä se siin uudessakin liitossa tulee, mistä sit tiedät, joudutkin jätetyksi siin uudessa, kuten monelle muullekkin on käynyt, kun aletaan etsimään jotain, mikä ei oikeasti ole totta ollenkaan, sulle oikein jos uusi niin ihana vaimosi sinut jättää, no kun hänelle tul arkipäivä eteen. Olet sikojen sika,--- mutta kuka moittisi siivoa sikaa, ei syöden juoden mässäten sika öitänsä valvo, ei kuudetta käskyä laimin lyö eikä muutenkaan lihaansa palvo jne.....

    • ts-70-13

      olen tässä juuri samoilla seuduilla,,,,siis olen rakastunut toiseen ja en saa rakastaa toista,,,kun ex:äni pistää aina väliin,,,olen ollut lähes 11 vuotta naimisissa,,,joten en ýritä turhaa,,,mutta meillä ei enää synkkää,,

    • osapuoli,

      ei ex-puolisosi. Hänellä on oikeus tunteisiinsa. Oletko edes pyytänyt exältäsi anteeksi?

      On hyvin todennäköistä, että välinne eivät korjaudu koskaan. Saat sentään tavata lapsiasi ja tapaamisista voidaan sopia sähköpostitse. Se on paljon se.

    • Aivan tavallinen Erkki

      Kun vihdoin ex vaimoni, siis olen miespuoleinen vaivautui ilmoittamaan minulle ettei hän halua enää jatkaa kanssani, olin helpottunut. Vaikka rakastinkin vaimoani kovasti, ja minä menin LOPPUIÄKSENI naimisiin, valitettavasti en onnistunut elämäni tärkeimmässä ja suurimmassa projektissa.

      Kun ex lähti on ymmärrettävää, että hän voi noutaa tavaroitaan, ja kaikkea ei toki tarvitse noutaa kerralla. Jätin siis hänelle yhteisen asuntomme avaimet, ja kuinka ollakkaan hän aina välillä saapuikin omilla avaimillaan täysin yllättäen, ja kylmän viileästi kömpi sänkyymme nukkumaan. Herättyään söi jääkaapista mitä söi ja sitten taas lähti ilman mitään selittelyjä. Hän oli kaiken aikaa kun mitään ei koskaan olisi tapahtunutkaan. Hän kuitenkin oli se, joka juoksenteli ympäriinsä, ja miehet soittelivat hänelle pitkin yötä vinkuen seksiä.

      Sitten mittani tuli täyteen. Hän ilmaantui taas entiseen yhteiseen asuntoomme, ja ajattelin hänellä olevan jotain asiaakin minulle. Edelleen hän oli kuin mitään koskaan ei olisi tapahtunut, ja aamulla taas lähtiessään sanoi kun käskin jättämään avaimen pöydälle, että kyllä hänelle sopii että pidetään yhteyttä ja hän voi tulla käymään. Minä sanoin siihen, sen sopivan varmasti hänelle, mutta minulle se ei enää sovi. Kun hän nyt lähtee, hän lähtee viimeisen kerran.

      Minun kanssani asioidessaan hän voi käyttää välittäjänään sisaruksiaan tai jopa ex anoppia. Hänen ääntään en enää halua kuunnella, en halua nähdä häntä, en tietää mitä hänelle kuuluu, enkä mitään mikä häneen enää liittyy.

      Onneksi meillä ei ollut lapsia. Jos olisi ollut, minä olisin joutunut pakottamaan hänet valitsemaan jättääkö hän piltit minulle vai hoitaako hän jälkikasvun. Turha kuvitella sitten, että on välillä mun viikko, ja sun viikko, tai että pappa betalar kun muksu tarvitsee muka jotain. Sitä vartenhan on elatusmaksut. En olisi ottanut lapsiini mitään yhteyttä. En mistään syystä, ja minulle olisi ollut turha soittaa ja kiristää lasten avulla lisää etuuksia. Kuten, että tarvitsee uuden polkupyörän tai vastaavaa. Tai ettei jaksa hoitaa kaiken aikaa, ja ota sinä nämä välillä.

      Mikäli pikkuiset olisivat jääneet minulle, ei olisi exän tarvinnut lantin puolikastakaan maksaa heistä. Pääasia vaan, että pysyy poissa täydellisesti elämästämme, eikä soittele ja lässytä. Sitten kun lapset itse haluavat tutustua toiseen vanhempaansa ja kysyvät millainen on mun isukki tai äityli niin olisin järjestänyt tapaamisen jotenkin. Kuitenkin niin, ettei minun tarvitsisi törmätä exääni. Varmaan se kävisi jotenkin päinsä, ehkä exän sukulaiset olisivat auttaneet. Samaten, jos hän olisi jäänyt etävanhemmaksi.

      En missään nimessä olisi kieltänyt lapsia pitämästä yhteyttä äitiinsä. Minun vaan ei tarvitse sitä yhteyttä enää pitää, koska siitä seurasi aivan varmasti eriasteisia hyväksikäytön yrityksiä. En sano että tämä on oikea tapa yleensä, eikä hyväkään, mutta tässä tilanteessa minullakin on oikeus suojella itseäni.

      On tuo ex kerran tai pari yrittänyt ottaa yhteyttä, mutta minä en vastaa hänelle mitään. Toivon tosiaan etten koskaan kadullakaan törmää, tai mikä vielä pahempaa joudu jonkinlaiseen palvelutilanteeseen, missä hänelle on pakko olla asiallisen ystävällinen. Menköön helvettiin koko katala nainen, ja pysyköön siellä!

      Joskus täydellinen suoran yhteydenpidon katkaisu on siis vain suojatoimi. Siksi minusta se on hyväksyttävää. Kun on eronnut, se ihminen on mennyttä muutenkin. En minä exälleni mitään pahaa toivo, en vaan välitä enää saada paskaa niskaani.

      se aivan TAVALLINEN Erkki

      • Iina_26

        Olen sinun kanssasi samaa mieltä. Ei tarvitse olla noin käyttäytyneen exän kanssa yhteydessä. Minua vaan harmittaa se, että nämä mielipiteet tuntuvat olevan hyväksytympiä miehille kuin naisille. En halunnut olla exäni kanssa mitenkään yhteydessä (onneksi meillä ei ollut lapsia), MUTTA yhteiset "ystävämme" eivät sitä hyväksyneet. Olisi pitänyt olla ihan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Varsin epäinhimillistä. Nämä yhteiset "ystvät" ovat nykyään sitten mieheni ystävät, eivätkä minun. On ollut todella rankkaa, mutta nykyään minulla on ystäviä, jotka eivät ymmärrä sellaista, että yritetään pakottaa olemaan yhteydessä petolliseen exään.
        Hyvää jatkoa sinulle Erkki!

    • kummaa

      Minun mielestäni tuossa asetelmassa jonka aloittaja kertoi ei ole mitään kummallista. Jätetty on aina vihaisempi kuin jättäjä vaikka suhde olisi päättyessään molempien mielestä joka tapauksessa lopuillaan. Jättäjä on tehnyt erotyötä jo avioliiton loppuvaiheessa ennen varsinaista eroa ja pudonnut pehmeän laskun suoraan uuteen korjaavaan rakkauteen. Jätetty jää yleensä tuossa muutoinkin hyvin haavoittavassa tilanteessa yksin hylkäämisen tunteen kanssa. Kovin on epäreilua eikä kumma jos katkeruus alkaa nostaa päätään.

      Olen itse tuo jätetty nainen, erostani on pian kaksi vuotta. Miehelläni oli lähtiessään uusi suhde ja on edelleen. Minulla ei ole ollut ketään eron jälkeen. Joka kerta kun olen alamaissa ja kuulen tai näen mieheni olemuksesta hänen nykyisen onnensa niin olen todella katkera tuosta epäsuhdasta. Lasten takia on pakko olla tekemisissä mutta muutoin katkaisisin välit entiseen mieheeni ja sukulaisiinsa täysin.

    • syyllinen...

      olet aiheuttanut itse tuon tilanteen vaimosi rakasti ja olisi halunnut jatkaa ja teki enemmän töitä suhteen eteen kun sinä näin jonkin muka hemaisemman lumpun ja jatkoitkin siitä muka uudessa parempi...olet öksettava ukko...ja tapasit suhteen aikana uuden se ei ole rehellisen ihmisen puhetta...toivon helvetillistä epäonnea koko loppuelämäksenne ja että tämä eukkosi saisi samat kärsimykset osakseen ja sinä ikuisen kirouksen...eipä tämän vilpittömämmin voi tyoivoa muuta...:)

    • sydämestäni...

      saatanallista epäonnea...suhteellenne

    • olenko väärässä??

      Tuo ex katkeruushan kertoo vain sen,että hän rakastaa sinua vieläkin ja siksi on katkera sinulle. Vaikutaa myös siltä,että olet loukannut häntä jollakin tavalla todella pahasti ja siksi hän katsoo,että on oikeutettu katkeruuteensa...

      Oliko sinulla jo tämä toinen kiikarissa,ennen kun erositte vai oliko hän eronne syy??

      ps. Lähesty häntä,niin hän lähestyy sinuun:)) Muista myös,että rakkaus voitaa aina,ei selän takana puhuminen...

      Ja kun hän ei suostu nähtävästi keskustelemaan kasvotusten kanssasi,niin laita hänelle viesti tai sähköposti ja kysy häneltä,miksi hän on katkera sinulle ja miksi hän käytääntyy kuten nyt hän käyttäytyy...

      Uskon,että hän sydämmensä sopukoissa haluaisi olla sinut itsensä kanssa,mitä hän ei nyt todellakaan ole,vaan ennemminkin hän on pettynyt itseensä ja varmaan moniin ystäviinsä myös. Tuntuu kuin häneltä olisi usko mennyt kaikeen...

      Nyt sun tehtäväsi on vain otaa selvää siintä,konstilla millä hyväänsä jo lastesi tähden...

    • torpan muori

      meillä mies haki häätöä minulle ja lapsilleen meidän yhteisestä kodistamme. minulla oli tasan 2 vkoa aikaa hakea uusi asunto ja järjestää muutto. tyttö oli kuukautta aikaisemmin täyttänyt vuoden...
      isä ei tavannut lapsiaan 12 viikkoon, lapset ikävöivät isäänsä. tämä ei vastannut edes puheluihin.
      nyt välit ovat sellaiset että keskustellaan vain ja ainoastaan sossun välityksellä.
      en silti vihaa ex-puoliosani... säälin vain lapsiamme, he tästä kaikesta kantavat sen raskaimman taakan....

    • niin ihme...

      Minun exä on katkera vaikka erosta on 15 vuotta ja itse sen aiheutti sotkeutumalla työkaveriinsa jonka kanssa on naimisissa. Silti lasteni kautta saan kuulla kuinka katkera hän on minulle. Tosin en häntä itsekkään halua tavata mutta olen elänyt ihanan avopuolisoni kanssa omaa elämää jo 10 vuotta.

      • Kohta lähden

        Olen ollut kohta 20 vuotta naimisissa. Vaimoni on hyvin lujatahtoinen ihminen, ja saanut useasti mm. esimiesarvioinneissa palautetta pakonomaisesta oikeassa olemisen tarpeestaan. Sama peli on käynnissä myös kotona. En ikinä ole arvostellut, nimitellyt taikka lyönyt häntä. Olen hoitanut lapsia, vienyt hoitoon, hakenut hoidosta, koulusta, harastuksista, ollut läsnä kun tarvitaan. Hoitanut pyykit ja siivoukset, remontit, vähintään puolet ruoanlaitosta jne jne. Rouva makaa sohvalla, jäkättää ja piereskelee. En tiedä mitään muuta niin ällöttävää kuin hänen aamuiset tuubasoolot.

        Olen pöhkö mennyt rakastumaan 10 vuotta nuorempaan perheelliseen työkaveriini, ja hän myös minuun. Olemme aika liisterissä. Minä haaveilen muuttamisesta pois kotoa. Vaimolle jää periaatteessa kaikki, ja minä joudun aloittamaan elämän aika piktälle alusta. Asuntomme on hänen nimissään. En tiedä, mitä voin ottaa mukaan, jos lähden. Onneksi teini-ikäisille lapsillemme on jo hankittu asunnot, jotka käytännössä ovat velattomia.

        On aivan helvetin ahdistavaa asua parisuhteessa, jossa ei ole enää sanottavaa. ja sitä ei varmasti edes parisuhdeterapia pelasta.

        Voisin veikata, että saan hänestä ja suvustaan pelottavia vihamiehiä, jos ja kun ilmoitan etää kiitti mulle riitti.

      • peliin
        Kohta lähden kirjoitti:

        Olen ollut kohta 20 vuotta naimisissa. Vaimoni on hyvin lujatahtoinen ihminen, ja saanut useasti mm. esimiesarvioinneissa palautetta pakonomaisesta oikeassa olemisen tarpeestaan. Sama peli on käynnissä myös kotona. En ikinä ole arvostellut, nimitellyt taikka lyönyt häntä. Olen hoitanut lapsia, vienyt hoitoon, hakenut hoidosta, koulusta, harastuksista, ollut läsnä kun tarvitaan. Hoitanut pyykit ja siivoukset, remontit, vähintään puolet ruoanlaitosta jne jne. Rouva makaa sohvalla, jäkättää ja piereskelee. En tiedä mitään muuta niin ällöttävää kuin hänen aamuiset tuubasoolot.

        Olen pöhkö mennyt rakastumaan 10 vuotta nuorempaan perheelliseen työkaveriini, ja hän myös minuun. Olemme aika liisterissä. Minä haaveilen muuttamisesta pois kotoa. Vaimolle jää periaatteessa kaikki, ja minä joudun aloittamaan elämän aika piktälle alusta. Asuntomme on hänen nimissään. En tiedä, mitä voin ottaa mukaan, jos lähden. Onneksi teini-ikäisille lapsillemme on jo hankittu asunnot, jotka käytännössä ovat velattomia.

        On aivan helvetin ahdistavaa asua parisuhteessa, jossa ei ole enää sanottavaa. ja sitä ei varmasti edes parisuhdeterapia pelasta.

        Voisin veikata, että saan hänestä ja suvustaan pelottavia vihamiehiä, jos ja kun ilmoitan etää kiitti mulle riitti.

        Jos tilanne on ollut jo pitkään noin ahdistava, miksi et ole jo aikasemmin jo lähtenyt? Olet tohvelisankari, kunnes yhtenä päivänä yhtääkkiä räjähdät. Ei ole ihailtava. Parisuhteessa täytyy edes yrittää sanoa miltä tuntuu, ennen kuin lähtee Lähde nyt edes ensin omaan asuntoon ennen kuin muutat uuden kanssa yhteen! Jos lähdet suoraan asumaan toisen kanssa se vaikuttaa siltä, että haluat aiheuttaa toiselle pahaa oloa, ja se on varsin ala-arvoista toimintaa, riippumatta siitä kuinka kypsä olet tilanteeseen.

      • saman läpi käynyt
        Kohta lähden kirjoitti:

        Olen ollut kohta 20 vuotta naimisissa. Vaimoni on hyvin lujatahtoinen ihminen, ja saanut useasti mm. esimiesarvioinneissa palautetta pakonomaisesta oikeassa olemisen tarpeestaan. Sama peli on käynnissä myös kotona. En ikinä ole arvostellut, nimitellyt taikka lyönyt häntä. Olen hoitanut lapsia, vienyt hoitoon, hakenut hoidosta, koulusta, harastuksista, ollut läsnä kun tarvitaan. Hoitanut pyykit ja siivoukset, remontit, vähintään puolet ruoanlaitosta jne jne. Rouva makaa sohvalla, jäkättää ja piereskelee. En tiedä mitään muuta niin ällöttävää kuin hänen aamuiset tuubasoolot.

        Olen pöhkö mennyt rakastumaan 10 vuotta nuorempaan perheelliseen työkaveriini, ja hän myös minuun. Olemme aika liisterissä. Minä haaveilen muuttamisesta pois kotoa. Vaimolle jää periaatteessa kaikki, ja minä joudun aloittamaan elämän aika piktälle alusta. Asuntomme on hänen nimissään. En tiedä, mitä voin ottaa mukaan, jos lähden. Onneksi teini-ikäisille lapsillemme on jo hankittu asunnot, jotka käytännössä ovat velattomia.

        On aivan helvetin ahdistavaa asua parisuhteessa, jossa ei ole enää sanottavaa. ja sitä ei varmasti edes parisuhdeterapia pelasta.

        Voisin veikata, että saan hänestä ja suvustaan pelottavia vihamiehiä, jos ja kun ilmoitan etää kiitti mulle riitti.

        Rakastuin ja jätin ukon jonka kanssa ei yhteisiä lapsia. Mutta mutta se ei tapahtunut ihan tuosta vaan, elin kaksoiselämää peräti kuusi vuotta ennenkuin uskalsin tehdä päätökseni jota pelkäsin kuollakseni. Avokki jotenkin vain antoi tapahtua niin kuin tapahtui, mietin vieläkin joskus miksi. Jos on aina töissä eikä välitä "kaveristaan", vaan haukkuu ja välttelee tätä niin ei ole ollenkaan ihme jos tulee äkkirakastuminen ja lähtö pitkän vaikean harkinnan jälkeen..

        Tsemppiä, sulla ja perheelläsi on paljon paremmin pullat uunissa kuin monella muulla vastaavassa tilanteessa. Eli lapset ovat jo mukavasti omillaan. Lasten näkulmasta pitääkin ensin vähän vilkaista, ikävä kyllä näin se menee. Ite oon mennyt pää edellä päin pusikkoa, lapsi sai oman osansa siinä rytäkässä, kiitti vaan vitusti siitä kohtalolle, mutta minkäs teet. Ei ne toiset osapuolet aina niin kultasina pysy. Se ehkä kannattaisikin joskus parisuhteen alussa päättää, että millaisia kumppaneina ollaan, uskollinen perheenperustusyhtiö, pano- ja rakastelupari vai hyviä ja toisistaan huolta pitäviä kavereita vaan. Nykyään kun tuntuu että vaikka lasten tekeminen kuuluu tähän juttuun, niin ihmiset unohtavat tämän ja ovat keskenään kaveria. Eri tilanne, kun lapset aikuisia, siis olethan jo velvollisuutesi tehnytkin isän roolissa.

        Olen ollut kaikilla puolilla tässä asiassa, enkä ole unohtanut rankkaa avioeroakaan, vaikka siitä on kymmeniä vuosia aikaa. Kyllä parisuhde on suurista suurin taidelaji.

    • asdkl

      ei, ei ikinä. ihan hamaan loppuun asti on katkera ja hajottaa pyykkipoikia

    • Yx eronnut

      Kyllähän se on niin, että jätetyn osa on aina se kovempi.
      Itse olen eronnut 5 vuotta sitten ja tiedän mitä on toisen puolison katkeruus :-(
      Asiat menevät niin, että kaikki eivät lupauksesta (kunnes kuolema erottaa) huolimatta ole luotujaan toisille.

    • Live u life

      ikinä eroon kaunoista ja katkeruudestaan, tiedän naisen joka on eronnut liki 20-vuotta sitten ja hän on vieläkin katkera exälleen, eikä kai ikinä pääse tai haluakkaan päästä yli katkeruudestaan.

      Pidä sinä yhteyttä lapsiisi ja soittele ja sovi tapaamiset heidän kanssaan, he lienevät jo niin isoja että osaavat sopia asioistaan sinun kanssasi suoraan.

    • Jokuja

      Ei pääse yli kaikki naiset, joita miehet ovat pettäneet. Eivät usko miehiin, ovat katkeria, pettyneitä. Heiltä puuttuu luottamus miehiin, eivät pysty luomaan uutta suhdetta jne.

    • Anneliis

      ...totuuden. Kun eropäätös tuli, sinulla oli jo uusi rakas nykyinen vaimo. Olikohan jo avioliiton aikanakin??? Pikaista toimintaa, täytyy sanoa.
      Exän olisi totta tosiaan aika jatkaa omaa elämää ja ryhdistäytyä. Itse kun lähdin, mies toipui alle vuodessa ja hänellä on uusi oma perhe. Olen todella onnellinen hänen puolestaan. Ollaan väleissä, mikä on tosi tärkeää aikuisten yhteisten lasten vuoksi. Elämä jatkuu kaikilla tahoilla.

    • ja toivottavasti en saak

      paha sanoa miten esim.itse käyttäytyisin vastaavassa tilanteessa-oma tilanne- vuosia hoitanut kotona yhteisiä lapsia ruokapalkalla, siivonnut,pessyt pyykkiä, laittanut ruokaa ja uhrautunut kaikinpuolin sillä aikaa kun mies käy(raskaassa) työssä ja elää sosiaalista elämää.minä kotona lasten kanssa rupattelemassa-sitten kun eräänä kauniina päivänä ukko lähtis lätkii-vttu oisin vihanen!!!
      mutta ei näin sentää kävisi mulle, olen kyllä kotona ja pidän huolen omasta sosiaalisesta elämästä ja itsestäni et jos näin kävisi en katkeroituisi vaan pystyisin ehjänä ihmisenä aloittaa alusta ,ilman katkeruutta:)
      toivottavasti exäsi ymmärtää lasten parasta, ja ei siirrä katkeruutta niiden maksettaviksi!!onnea myös sinulle loppu elämääsi:)

    • mukavamies08

      Hmmm, aika paljon näyttää katkeria ihmisiä olevan, näiden viestien perusteella.
      Sinulle sanoisin kuitenkin, että toisaalta ymmärrän ex vaimosi katkeruuden. Hänhän olisi halunnut jatkaa liittoanne. Pohditteko ja kaskustelitteko mitä suhteen parantamiseksi voisi tehdä?
      Minä kyllä epäilen, ja melkein uskallan veikan lyödä, että sinulla on ollut tämä nykyinen, jo kauan aikaa vaikka exsäsi kanssa asuitkin yhdessä.
      Uskonpa että tämä on syynä hänen katkeruuteensa.
      Minä olen kyllä sitä mieltä että entiset suhteet, olkoon seurustelu tai avio/avoliittoja, pitää ensin lopettaa ja sitten vasta ottaa kuvioihin uusi.
      Hieman naivilta kuulosti lukea että erotessasi olit jo "tavannut uuden rakkaan vaimosi". Kun aika kuluu niin onkohan tuo uusikaan enään niin rakas!

      No joka tapauksessa mikäli haluat että ex vaimosi pääsee elämässään eteenpäin, on sinun varmaan keskusteltava kahdestaan hänen kanssaan niistä ongelmista jotka eroonne johtivat. Pyytää oma käyttäytymisesi anteeksi, vaikka syytähän eroon on molemmissa. Tämä vaatii sinulta rohkeutta ja kykyä puhua asiasta ns. oikealla kielellä. Empatiakykyä, ajatella jos asiat olisivatkin tapahtuneet toisin päin. Eli ex olisi halunnut eroa ja löytänyt uuden.
      Toivottavasti asianne joka tapauksessa selkeytyy ja ex pääsee eteenpäin elämäsään!
      Terveisin eronnut 50v sinkkumies :)

      • Marliena

        Hyvä, että täältä löytyy myös "aikuisen" ihmisen mielipide. Ihmettelen aina, että kuka jaksaa tuota katkeruutta.......

    • vauvatar

      Pyysitkö koskaan vaimoltasi,että jätin hänet toisen vuoksi? Että aiheutit perheen hajoamisen ja hyppäsit toisen kelkkaan? Anteeksipyyntö voisi auttaa häntä eteenpäin. Ja kyllä hylkääminen on niin kipeä juttu,että kaikki eivät siitä selviä. Itseäni on petetty parisuhteessa,mutta olin vielä nuori ja pääsin eteenpäin. Nyt minulla on ihana mies ja perhe. Mutta silloin tuntui todella pahalta ja pitkään.

      • vauvatar

        Jos mies vaan yhtäkkiä häipyy toisen naikkosen kanssa,niin kyllä sitä ensin siitä kärsisi ja kovasti,mutta jossain vaiheessa tajuaisin,että joutipa petollinen mennäkin. En itsekään haluaisi olla miehen kanssa joka pitää omaa perhettään niin halpana.Tyypillistä käytöstä nykyään on juuri tuo,ettei viitsitä hoitaa parisuhdetta ja sitten vaan haetaan vaihtelua elämään.
        Jos vaimosi oli normaali ihminen ja alunperin rakastit häntä,niin minne se rakkaus muka hävisi? Jonain päivänä huomaat,että uusikin vaimo arkipäiväistyy.

    • Mitään selittämättä

      Nyt sitten ihmettelet "eihän minussa mitään vikaa ole" olen hyvä ja oikeuden mukainen. Teikäläiset on pahimpia pakenijoita ja jätätte raatoja ympäri tienpieliä, "kunhan vain minä voin hyvin" ja "muiden syy" ovat ajatuksianne.

      • tosissani

        Jokaisen lähtijän olisi otettava vastuu avioliiton päättymisestä ja lapsista täydellisesti ja kokonaan, kunnes jätetty osapuoli saa itsensä psyykkisesti parempaan kuntoon.

        Liian usein näkee että jättäjä jättää lapset, puolison ja arkensa. Minusta parempi vaihtoehto olisi, että jättäjä järjestää talousasiat ja vuokraa jätetylle viihtyisän asunnon, maksaa ulos ja pitää lapsista huolta.

        Se voisi saada monen jättäjän myös itse vähän miettimään kannattaako... Kun se arki on arkea. Eikä voiskaan vaan paeta uuden onnen liepeille makoilemaan ja ei-mitään-tekemään.

      • Hyi olkoon

        Mies kärsii usein sortaja-akan vallassa ja lapsien menettämisen pelossa vuosikausia. Henkistä kidutusta harrastava pomottaja-akka on pahin, jonka mies voi jättää. Tällainen vallanhimoinen retkunainen raskauttaa miehen elämää vuosikausia jälkeenpäinkin, koska on tottunut dominoimaan.

        Pomottaja-akat "vaativat selitystä" (satoja kertoja, vaikka kertoisikin) ja ovat "uhreja" (itse sadistisia kiduttajia", jotén varokaa, ulkopuoliset, sitoutumasta näihin.

        Taas kuvottaa.

      • pirun kanssa elänyt
        Hyi olkoon kirjoitti:

        Mies kärsii usein sortaja-akan vallassa ja lapsien menettämisen pelossa vuosikausia. Henkistä kidutusta harrastava pomottaja-akka on pahin, jonka mies voi jättää. Tällainen vallanhimoinen retkunainen raskauttaa miehen elämää vuosikausia jälkeenpäinkin, koska on tottunut dominoimaan.

        Pomottaja-akat "vaativat selitystä" (satoja kertoja, vaikka kertoisikin) ja ovat "uhreja" (itse sadistisia kiduttajia", jotén varokaa, ulkopuoliset, sitoutumasta näihin.

        Taas kuvottaa.

        Jos se niin sanottu sortaja-akka sattu vielä olemaan töissä sossussa niinkuin mun tapauksessa voin kertoa että elämästä tulee todellista helvettiä.. Ei koskaan tiedä mitä on huomenna tulossa.. minkäänlaista tasaarvoa ei tarvi edes toivoa.. kun työkaverit vähän ajaa.. "lastenetuja".
        Kertokaas nyt viisaammat mistä tähän asiaansaa suomenniemellä apua..

      • Ja näin lasketaan...
        pirun kanssa elänyt kirjoitti:

        Jos se niin sanottu sortaja-akka sattu vielä olemaan töissä sossussa niinkuin mun tapauksessa voin kertoa että elämästä tulee todellista helvettiä.. Ei koskaan tiedä mitä on huomenna tulossa.. minkäänlaista tasaarvoa ei tarvi edes toivoa.. kun työkaverit vähän ajaa.. "lastenetuja".
        Kertokaas nyt viisaammat mistä tähän asiaansaa suomenniemellä apua..

        Sen mä sanon, että jos naisia kohdeltaisiin erojen lasten jakamisessa kuten miehiä (mielivaltaiset tapaamiset, lasten vieminen, kiusaaminen, talouden romahdus ja omaisuuden luovuttaminen kouluttamattomille miestenpyydystäjä-äideille - joita kaikki eivät ole), niin miehiä tapettaisiin enemmän kuin nnyt naisia parisuhteeseen liittyvissä tapauksissa.

        Mutta kun miehet ajetaan itsemurhiin (paljon suurempi luku kuin mitä miehet tappavat naisia), niin valtakoneisto ei melua nosta. Syrjäytyneiden ja itsensä lopettavien miesten osuutta ei otetakaan huomioon tasa-arvossa, koska siellä lasketaan vain menestyvät miehet mukaan.

    • outi09

      Näyttäs olevan monessakin viestissä viestinä se et sä olet syyllinen kun jätit vaimosi.Just joo,miksi pitäisi elää onnettomasti toisen kans jos olisi onnea tarjolla.Minä onneksi löysin onnen ja paremman miehen enkä kadu!!! Jos ex on katkera niin olkoon omapa on häpeänsä jos tuhlaa elämänsä siihen.

      Anna sun ex:än olla katkera ja nauti uudesta elämästäsi.Itsehän se siinä itselleen halla tekee et sinä.
      Toivotan teille hyvää kesää!!!

      • siitä,,,

        ollut kyse, vaan hänhän eli siinä liitossa kärvistellen eikä eronnut, eikä edes yrittänyt erota ennekun oli jo uusi pantava, siis hän petti muijaansa.
        Sitä voisi reilusti erota ,jos ei ole tyytyväinen ja sitte hakea se uusi hoito.
        Mikä kumma siinä on kun ei uskalleta ottaa eroa ,ja pelätään yksin oloa kuin ruttoa, ei se niin kamalaa ole välillä olla vähänaikaa yksin, ja miettiä mikä meni vikaan, koska molemmissa oli vikansa ei yksin toisessa..
        Uusikin suhde onistuisi paremmin kun on vanha jo ohi.

      • ongenkoukkunaamoja

        on jo tarpeeksi. Olemme myös miesystäväni exän hampaissa olleet jo vuoden ja pian 9 kuukautta. Mies teki lopun pitkään jatkuneen ollaan ja ei olla suhteen jälkeen. Avioero oli jo paperilla ollut vuosia. Tämä ex syyttää nyt minua kaikesta koska hän ei voi tietenkään syyttää ex miestään koska joutuisi silloin myöntämään että on joskus erehtynyt elämässään. Esittää kaikille täydellisyyden perikuvaa se on tosi surullista ja luulen että ei mene kauan kun loputkin hänen ystävistään saavat tietää totuuden hänestä. Häntä ei voi auttaa kuin hän itse mutta kun on elämänsä pyhittänyt muiden ihmisten elämän tuhoamiseen niin siinä sitä sarkaa riittää ensin kyllä hajoaa oma perustus joka on jo hajonnut. Katkeruus on sairaus ja jos tämä sinun ex ei olisi sinulle katkera olisi kohteena joku toinen aina löytyy syitä. Hyvää kesää ja nauti elämästä niin teemme mekin.

    • kun.....

      sinä olet sitte viisas ja niin fiksusti pettänyt ja eronnut??
      Mitä ihmeen kaveruutta sinä hänestä nyt enää haet, eläisit nyt vaan sitä omaa ihanne liittoasi, ja anna exäsi olla rauhassa ja vihata sinua, ei pitäs enää sulle kuulua.
      Pääasia, että lapsilla on molemmat vanhemmat ja heidän asiat hoidetaan.
      Tuskin se sua enään haluaisi takas, niinkö sinä itse luulet, että olisit joku taivaan lahja naisille.
      Ei se sua voi kokonaan unohtaa, koska teillä on lapsia.
      Sinä se taidat exääsi kaivata, kun tännekin piti valittaa että kuinka se sua vihaa ja halveksii noin kilttiä miestä, joka ei ole mittää pahhaa tehny hänelle..:D ;D

    • premiata

      Naisille suunnatun kyselytutkimuksen mukaan miehet kohtelevat exää yleensä loukkaavasti ennen eroa ja osalle jää levy päälle. Ehkä et itse huomaa sitä.

      Maksatko elatusmaksut säännöllisesti? Mikään ei herätä inhoa niin helposti kuin ex mies ja jos tämä käyttäytyy huonosti niin häntä on vaikea sietää.

      En osaa selittää sitä itse, mutta jotenkin vaan inhosta on vaikea päästä yli. Ehkä kyse ei ole ylipääsemisestä vaan menneet tekosi herättävät jotenkin inhoa ja hän ei osaa olla ystävällinen edes lasten takia.

    • cd

      Liiallinen toisen tarvitseminen johtaa mm. masentumiseen, katkeruuteen, avuttomuuteen ja surkeaan itsetuntoon.
      (Lainaus saman palstan kirjoituksesta).
      Nämä ripustautujat ovat niitä jotka katkeroituvat eron jälkeen. Heidän elämänsä on perustunut kumppanin kautta elämiseen ja se varmasti on osa nyy ollut eroonkin, kun se toinen ei jaksa. Kuka tahansa ihminen on kuitnenkin yksilö, mies, nainen, aviopuolisto, sinkku.. yksin on pärjättävä ja se tarkoittaa että sillon ei syytellä muita vaan tehdään omasta elämästä hyvä omin keinoin. Jos exä jää vihottelemaan ja pitää mykkäkoulua vuosia eron jälkeen, tarkoittaa se että hän vielä haluaa pitää edes jonkun yhteyden entiseen kumppaniinsa, jos ei rakkaus niin edes viha sellaisen. Sitten vasta kun tunteita ei enää ihan oikeasti ole niin hän pystyy käyttäytmään asiallisesta, kohtaamaan, juttelemaan ym. jos tavii. Usein myös uusi mies auttaisi, mutta kuka nyt katkeroitunutta ruttuturpaa haluaa. Ja naiset huom. katkeruus tekee teistä vanhan näköisiä, itseluottamus nuorentaa ja kaunistaa. Älkää pilatko omaa elämäänne!

    • dazu

      projektiosi puree exään? Oot vissiin runkkaillu iltojen iloksi ja miettinyt kärsivää exääsi!

    • ..........

      Mietin tässä sanomaasi mies! Itse olen eronnut 11v sitten. Minulle jäi 3v ja 15v lapsi. Olin silloin 42v. Mies löysi uuden. Teki sen vielä rumasti. Tuli kotiin aamulla kello 5. joka paikka purtuna imettynä mustelmille.

      No ei sekään kun karun mitäänsanomattoman elämän elin nuoruudesta 20vuotta olin ollut työjuhta hänelle. Mitään herkkää hän ei antanut ei hoitanut suhdettamme. Minä jopa ostin joululahjat hänelle minulle ettei lapsilla paha olla kun saavat tai saisivat he vain paketteja.

      Luulenpa että se tekee katkeraksi monet naiset kun suomen laki lepsuu erotilanteessa. Lapset jää täysin äitille huollettavaksi. Yleensä kun oltu tuo 20v naimisissa ei naisella kunnon ammattia. Rahat pitää vaan löytyä yksin lasten elättämiseen. On miehiä joilla lapsia viidelle naiselle ja sosis maksaa. Tässä vaiheessa pitäs jo mies leikata niinku kollikissat. :-) vai mitä...

      Sitten on naisia jotka tekee aina kun vaihtavat miehen sen rakkauden hedelmän ja taas tulee ero ja ne lapset jää sille naiselle useimmiten ja arvatkaapa onko ne onnellisia lapsia.?.

      Tämä mies miehet yleensä aina etsivät ensin kolon jonku uuden naisen luota ennenkuin jättävät vanhan perheensä. Heillä siihen mahollisuus koska he antavat sen 100-200e entiselle perheelleen, kuussa, ja useimmiten nykyään 40v-50v miehet ottaa 20-30v tytön naivat sen ja lisää lapsia.
      Entisen perheen lapsia otetaan joka toinen viikonloppu päivä pari. Mies senku porskuttaa uuden rakkaan kanssa ja ihmettelee miksi entinen eksä tekee temppujaan, ja vihaa ja kiusaa häntä. Menkää ny miehet itteennä.

      Sinäkin joka tässä kirjoiti valitit aloitit tämän. Mikähän on totuus loppujen lopuksi. Miesten on niin helppo alkaa uudelta pohjalta. Nainen kun eroaa, ja on lapsia. Kun nainen menee paanalle ettii uutta. Kysellään ensin onko sulla oma asunto vai vuokralla, ja kuinka pienet lapset onko iso asunto onko vakityöpaikka. Hmm.... tästä on tarjolla eronneilla miehillä ,jotka vapaana etsivät uutta uhria siiryttyään suoraa avioliitosta toiselle naiselle joka vasta sitten näkee asuttuaan hetken, että toihan on luuseri voi minkä pasattavan sohvaperunan otin..
      Sielä ne häntäheikit sitten etsii aina uuden uhrin ja taas menee 2vuotta kun kiiavat uutta.
      Minä henkilökohtaseti olen seurannut tämän kymmenen vuotta parinvaihdosta joittenkin kohdalla jopa 3kuun välein on kyllä surkuhupaisaa esitystä miehiltä.
      Miksi te naiset otatte heti kotiinne matkalaukkumiehen erottuanne ja taas seuraava. Yksinkin on opittava elämään kunnioittaman itseään ja lasten rauhaa.

      """"Kun minä erosin miehestäni tajusin asian näin kaikkista surkeite voi lapset he menevät kahden kodin väliä reppu selässä.""" Mikä oikeus meillä vanhemmilla on siirtyä seuraavaan onnenvaiheeseen heti erottuamme. Eli kyllä sinä mies nyt haukut väärää puuta. Sielä se eksä yrittää tulla toimeen ja katselee sinun onneasi.. Onko joka päivä edes rahaa ostaa ruokaa myöhästyykö maksut onko varaa ostaa luistimet vai joutuuko ottaa koulun luistimia lapsensa.... Porskuta sä onnelisena uuttas mut sulta näköjään puuttuu arkielämän tuntu...

      Tämä kun sanoit että eksäsi sukulaiset ovat sulle kohteliaita. Joku voi olla jopa ystäväsi mutta se onkin toinen juttu. Kukaan ei voi osata tajuta mitä on jäädä yksin lasten kanssa ,kun ent. ukko jo porskuttaa uuden kanssa. ei sellainen joka tätä asiaa ei ole kokenut EROA. Tässä vähän selostusta sulle mies vai mikä olet kun valitat täälä siis miksi eksäsi on aina vaan kovemmalla kun 5vuotta menny... meitä on nykyään tuhansia kun suomen laki päästää eronneet miehet 100-200 e kuus pois entisestä avioliitosta vaikka tulot voi olla vuodessa 40 000e ja vaimo joka jää lasten kanssa 20000e ja saa mieheltään elatusmaksua vuodes 2000e. et sillee eronneet miehet....

      Eli yhteenveto. Otappa nyt vastuu ja anna vaikka eksällesi ylimäärästä rahaa kuukauden loma ja hoida sinä lapsiasi. Tee tämä olet sitten vasta mies ...

      • oli hyvin

        kirjoitettu ja koko juttu taivaan tosi.

      • moderni muija

        Olis kannattanu miettiä sitä koulutusta ja työtä jo ennen lasten hankintaa. Nykymaailmassa ei kannata jättäytyä täysin toisen varaan. Ja vaikuttaahan se kotona oleminen jo oman eläkkeenkin kertymiseen. Oon sitä mieltä että naisen kannattaa roikkua töissä aina kun se vaan on mahdollista. Ja mikä itsestäänselvyys on se, että mies elättää ja maksaa kaiken?? Ei oo reilua sekään.

    • joopa joo

      Aika kehno aloitus. Jos trollaa, pitäisi keksiä juttuunsa edes jotain persoonallista, tässä ei ollut mitään. Lätilätiläti.

      • auttaja

        Näytät olevan kyllä pintaliitäjä. Ehkä se sun eksä tajuaa sen vuoden sisällä, ja löytää todella miehen. Huomaa ei menettänyt mitään vain sai elämänsä takaisin. Yleensä viisaat eronneet naiset menee läpi noin 7vuotta yksin ja tietävät mitä haluavat ja tietävät mikä se tosimies on. Eli jos sanot plätinää edellisen kirjoittajan asiaa viestistä siitä jo näkee olet mitä olet. Ei se naimisiinmeno tarkota olet voitolla vaan et pystynyt eroamaan ja olemaan yksin tarviit aisankannattajan heti. Kukaan ei rakastu, ja tiedä mitä haluaa kun siirtyy avioliitosta heti uuteen seurustelusuhteeseen. Se on vain kummallakin auttaja.Eli sinä mies et ole rakkautta kokenut etkä tule kokemaan. Etsit vain pullantuoksuisen pirtin turvallisuuden. Se ei rakkautta pitämistä, vaan toisen hyväskikäyttöä auttajana. Sanotaan kun siirtyy suoraa avioliitosta uuteen suhteeseen kun 7vuotta mennyt se kariutuu tai olet taas lähtökuopassa voi kun hohto menny olen vain kaveri taas tälle uudelle vaimolle hoh hoijaa.....

      • utmurdia vai suomea?
        auttaja kirjoitti:

        Näytät olevan kyllä pintaliitäjä. Ehkä se sun eksä tajuaa sen vuoden sisällä, ja löytää todella miehen. Huomaa ei menettänyt mitään vain sai elämänsä takaisin. Yleensä viisaat eronneet naiset menee läpi noin 7vuotta yksin ja tietävät mitä haluavat ja tietävät mikä se tosimies on. Eli jos sanot plätinää edellisen kirjoittajan asiaa viestistä siitä jo näkee olet mitä olet. Ei se naimisiinmeno tarkota olet voitolla vaan et pystynyt eroamaan ja olemaan yksin tarviit aisankannattajan heti. Kukaan ei rakastu, ja tiedä mitä haluaa kun siirtyy avioliitosta heti uuteen seurustelusuhteeseen. Se on vain kummallakin auttaja.Eli sinä mies et ole rakkautta kokenut etkä tule kokemaan. Etsit vain pullantuoksuisen pirtin turvallisuuden. Se ei rakkautta pitämistä, vaan toisen hyväskikäyttöä auttajana. Sanotaan kun siirtyy suoraa avioliitosta uuteen suhteeseen kun 7vuotta mennyt se kariutuu tai olet taas lähtökuopassa voi kun hohto menny olen vain kaveri taas tälle uudelle vaimolle hoh hoijaa.....

        Käsittämätöntä tekstiä. Varmaan sisälsi asiaakin, mutta suurimmaksi osaksi jäi hämärän peittoon. Kenellehän tuo vastaus edes oli tarkoitettu?

      • täällä..
        auttaja kirjoitti:

        Näytät olevan kyllä pintaliitäjä. Ehkä se sun eksä tajuaa sen vuoden sisällä, ja löytää todella miehen. Huomaa ei menettänyt mitään vain sai elämänsä takaisin. Yleensä viisaat eronneet naiset menee läpi noin 7vuotta yksin ja tietävät mitä haluavat ja tietävät mikä se tosimies on. Eli jos sanot plätinää edellisen kirjoittajan asiaa viestistä siitä jo näkee olet mitä olet. Ei se naimisiinmeno tarkota olet voitolla vaan et pystynyt eroamaan ja olemaan yksin tarviit aisankannattajan heti. Kukaan ei rakastu, ja tiedä mitä haluaa kun siirtyy avioliitosta heti uuteen seurustelusuhteeseen. Se on vain kummallakin auttaja.Eli sinä mies et ole rakkautta kokenut etkä tule kokemaan. Etsit vain pullantuoksuisen pirtin turvallisuuden. Se ei rakkautta pitämistä, vaan toisen hyväskikäyttöä auttajana. Sanotaan kun siirtyy suoraa avioliitosta uuteen suhteeseen kun 7vuotta mennyt se kariutuu tai olet taas lähtökuopassa voi kun hohto menny olen vain kaveri taas tälle uudelle vaimolle hoh hoijaa.....

        ..onkohan missään mitään vastaavaa keskustelupalstaa, missä asioista kirjotettaisiin asiallisesti. Nämä vastaukset on jotkut ihan kuin jonkun pellen kirjottamia. Jos puolet suomalaisita eroaa, niin tarkoittaako että puolet on jotain itsekkäitä kusipäitä suomen kansasta?? ei se ripustautuja ole aina oikeassa, joskus se joka eroaa on rohkea. pettäminen ja uuteen rakastuminen on seuraus siitä että suhde ei ole kunnossa. joskus on jopa tyhmää jäädä roikkumaan toimimattomaan suhteeseen ja opettaa lapsille vääristynyttä parisuhteen mallia. täällä taitaa katkerat exvaimot kirjoitella, toisaalta sekin on hyvä että pääsee purkamaan katkeruuttaan edes täällä, eikä kiusaa entistä miestään sitten..

    • katkerako

      Ikuisesti katkerasta ex-puolisosta. Entinen mieheni huijasi avioliiton aikana 10 v senkin jälkeen ei ole totuuden sanaa kuulunut. Hän teki satojen tuhensien markkojen velat, jotka osittain jouduin jälkikäteen maksamaan. Meni asunnot, luottotiedon, sukulaiset ja ystävät käänsivät selkänsä. Olen kasvattanut 2 lasta kokonaan yksin. Omat lähisukulaiset olen joutunut häätämään omasta kodistani poliisien avulla pois - mieheni rahasotkujen aiheuttamien isojen väkivaltaisten riitojen takia. Lapseni ei ole tavannut koskaan minun puoleni sukulaisia, koska välit ovat entisen mieheni takia katkenneet. Siis olen totaalisen yksin. Pari ystävää sentään on mutta hekään eivät käy luonani. Lasten kaverit ovat ainoat vieraat. Olenko syyttä katkera. Haluaisin 13 erovuoden jälkeen toki aloittaa normaalin elämän - mutta minulle on ilmeisesti määrätty tämä yksinäisen erakon tie. Odotan, että lapset saisivat paremman elämän ja heidän kauttaan ehkä minunkin elämäni laajenisi ainakin lastenlasten myötä.

    • nellibertta

      Älä noteeraa millään tavoin exäsi tekemisiä tai sanomisia. Täydellinen eroaminen niistä jutuista katkaisee siivet. Älä kuuntele mitään exääsi liittyvää, älä kommentoi, vaihda puheenaihetta, äläkä mieti omassa mielessäsi. Itse pääsin sillä tavoin eroon ja nyt asia on unohtunut. Täydellinen irrottautuminen ja korvien sulkeminen tekee kaikki hänen tekemisensä tyhjäksi. t. nellibertta

    • telle 40

      Vaikuttaa siltä, että et ole puhunut eroa selväksi entisen vaimosi kanssa. Se vaatii rohkeutta. Vasta sitten kun hän on saanut vastaukset kysymyksiinsä ja vakuuttuu siitä, että tajuat, mitä olet hänelle aiheuttanut olet todella pahoillasi siitä, vasta sitten hän voi antaa anteeksi ja lähteä eteenpäin. Ei voi vaatia toista käyttäytymään järkevästi tai niinkuin "fiksut ihmiset", jos itse on ollut se, joka on löytänyt paremman kumppanin ja jonka elämä on kunnossa. On helppoa antaa ohjeita tai törkeästi kehottaa menemään hoitoon, jos ei itse ole ollut samassa tilanteessa. On sääli, että lapset joutuvat tällaisessa tapauksessa kahden tulen väliin. Olen sitä mieltä, että jos entisestä vaimosta tuntuu pahalta tulla yhteisiin juhliin sinun ja uuden vaimosi kanssa, hänen ei pidäkään tehdä sitä irvishampain. Etkö huomaa, että olet aivan eri tilanteessa kuin hän. Hyvä sinun on sanoa, ettet kanna kaunaa. Miksi kantaisitkaan, eihän sinua ole hylätty. Neuvoni on, että pyydät entistä vaimoasi keskustelemaan kanssasi asiat selviksi, pyydät anteeksi aiheuttamaasi tuskaa ja koetat ymmärtää hänen tunteitaan. Voi olla, että hän ei heti senkään jälkeen pysty toimimaan sillä tavalla kuin toivoisit, mutta se on varmasti alku. Nykyisen vaimosi tulisi viisaasti pysytellä hiukan taustalla eikä yrittää edustaa rinnallasi. Pitkässä juoksussa se voi tuottaa tulosta ja voitte joskus juhlia kaikki yhdessä ilman ristiriitoja. Kaikkea hyvää.

      • edellisessä

        Edellinen on todella viisas kirjoitus!!!

        Oikeastaanhan kirjoittamasi on itsestään selvyyksiä, mutta jättäjä ei sitä ilmeisesti oikein ymmärrä (empatian puute kai).

        Lisään tähän sen, että anteeksipyynnön on oltava AITO. Ex-vaimo huomaa ihan taatusti, jos siinä on vähänkään epäaitoutta. Käytös jälkeenpäin pitää tietenkin olla sen mukainen (ei vaadita samoissa juhlissa olemista). Nyt aloittaja kai on sitä mieltä, että tämä on aivan liikaa vaadittu. Sanon siihen, että jotkut osaavat hoitaa asiat siististi, toiset valitettavasti ei.

    • avioliitto?

      Lainauksia: "Se vaikuttaa jo yhteisiin kouluikäisiin lapsiimme" "Erostamme on lähes viisi vuotta" " kaksi ihanaa lasta ja pitkä avioliitto"

      Siis miksi täällä pastoilla runoillaan kaikenlaista pöppöä. Tekeekö joku novellikirjaa?

      Jos on vielä kaksi kouluikäistä lasta, viisi vuotta avioeerosta niin avioliitto ei todellakaan ole ollut pitkä.

      • ihmettelin

        jannu puhuu täyttä skeidaa, on varmaan sössinyt koko liittos ja juossu reijältä reijälle ja hakee myötätuntoo täältä.

    • kummistelija

      ei voi kun ihmetellä.
      jokin syyllisyys kai kirjoittajalla on kun haluaa pönkitystä tätä kautta ja tukea.
      tilanne on varmaan ihan karmea jos ex-aukko kyykyttää.
      oikeuksia niitä on molemmilla vanhemmilla ja siihen asiaan saa vaan stopin tekemällä itsekin jotain.
      lastesi vuoksi,jos tilanne todella noin paha on,lopeta odottaminen ja ryhdy tuumista tekoihin.

      • lain mukaan

        Ne pyörittää sossun väkeä omiin tarkoituksiin. Käyttävät jopa kunnallispoliitikkoja hyväkseen pahan välineenä.
        Uskomattomia manipulaattoreita ovat, valehtelevat silmät suut täyteen.

        Kyllä on siinä ukko kun ukko helisemässä "Lain" rattaissa.
        Sinun lailliset oikeutesi on häipyä paikalta, jos ehdit. Niitä ei lain keinoin voi ojentaa.

    • että ei pääse

      tommosesta rentusta eroon, joka on vaimonsa ja lapsensa jättänyt.

      Toisaalta onhan ne lapset aina muistuttamassa siitä kuka on hänen sänkyssään maannut.

      Uskoisin, kun lapset ovat isoja ja maailmalla, että saat olla tyystin rauhassa ex-ästäsi.

      • ainakaan

        entinen ukko muistu mieleen yhtään, kun lapsiani katson! En vatvo niitä asioita enää, kerralla kävin sen sotkun läpi. Petturi ei minun ajatuksiani saa itsessään pyörimään!

    • tarinasta

      hei,
      tuo olisi voinut olla exäni kirjoittamaa..
      kuvastaa meidän suhdettamme eron jälkeen..
      Jos joku kysyisi minulta, niin voisin kertoa exäni harrastaneen väkivaltaa 20 vuotta, elikäs pahoinpitelyjä, taloudellista, ja henkistä väkivaltaa, ym.
      Uusi nainen hänellä myös, lasten juhlat erikseen. Miehen suku ei usko/tiedä perhe elämämme karmeudesta/ exä valehtelee..
      Ihmettelee miksi häntä vihaan/ kartan..
      Asioissa on siis puolensa ja puolensa. Mahdat itsekin kaunistella siinä ja olla joku narsisti hirviö, jossa nähdään vaan kuinka muka just se uhri on hirviö eron jälkeen!
      Kannattaa aina miettiä että toisellakin eron osapuolella on tarinansa kerrottavana!
      Syyt eri juhliin, on täysin exässä! Miten voisi kohdata sen hirviön tekemisiensä jälkeen, appivanhemmat sulkivat silmänsä vaikka tiesivät esim, pahoinpitelevän raskaana olevan vaimonsa... on siinä vaikea sit juhlissa leikkiä että ollaan kavereita. Mielestäni juhlat erikseen on ok.

    • tarinasta

      hei,
      tuo olisi voinut olla exäni kirjoittamaa..
      kuvastaa meidän suhdettamme eron jälkeen..
      Jos joku kysyisi minulta, niin voisin kertoa exäni harrastaneen väkivaltaa 20 vuotta, elikäs pahoinpitelyjä, taloudellista, ja henkistä väkivaltaa, ym.
      Uusi nainen hänellä myös, lasten juhlat erikseen. Miehen suku ei usko/tiedä perhe elämämme karmeudesta/ exä valehtelee..
      Ihmettelee miksi häntä vihaan/ kartan..
      Asioissa on siis puolensa ja puolensa. Mahdat itsekin kaunistella siinä ja olla joku narsisti hirviö, jossa nähdään vaan kuinka muka just se uhri on hirviö eron jälkeen!
      Kannattaa aina miettiä että toisellakin eron osapuolella on tarinansa kerrottavana!
      Syyt eri juhliin, on täysin exässä! Miten voisi kohdata sen hirviön tekemisiensä jälkeen, appivanhemmat sulkivat silmänsä vaikka tiesivät esim, pahoinpitelevän raskaana olevan vaimonsa... on siinä vaikea sit juhlissa leikkiä että ollaan kavereita. Mielestäni juhlat erikseen on ok.

    • nöyrtynyt

      sun viestisi oli hyvä lukea. Minä kamppailen vaiheessa jossa nuo viisi (tai oikeastaan neljä) vuotta ovat edessä. Näen jotenkin neljän/viiden vuoden päähän mutta rohkeus puuttuu. Välillä epäilyttää että kannattaako lähteä uuteen elämään kun on jo kerran epäonnistunut. Miten sinä löysit rohkeuden tehdä eropäätös?

      • kohta entinen vaimo

        Olen pitkässä (6v) avioliitossa oleva arkeen kyllästynyt vaimo. Olen jo pitemmän aikaa (n 4 v) tajunnut etten halua olla tässä avioliitossa ja lähdenkin heti kun löydän uuden ihanan aviopuolison.
        Tästä en ole kuitenkaan puolisolleni vihjannut halaistua sanaa.Vanhalle ilmoitan nimittäin lähdöstäni samana aamuna kun nostan kytkintä. hän saa jatkaa lasten kuskaamista kouluun ja harrastuksiin.

        Ja sitten vaaan jatkan omaa omaa omaa omaa elämääni ihan kuin ei olisi mitään tapahtunut ja ihmettelen kun exä räyhää ja eikä anna tavata lapsia. Mitäs oli niin tylsä.

        Joo tää oli tyhmä trolli mutta näinhän miehet tekee. Entäs jos sen tekeekin ÄITI.

        Viekäkö riittää ymmärtäjiä???

      • ekax..
        kohta entinen vaimo kirjoitti:

        Olen pitkässä (6v) avioliitossa oleva arkeen kyllästynyt vaimo. Olen jo pitemmän aikaa (n 4 v) tajunnut etten halua olla tässä avioliitossa ja lähdenkin heti kun löydän uuden ihanan aviopuolison.
        Tästä en ole kuitenkaan puolisolleni vihjannut halaistua sanaa.Vanhalle ilmoitan nimittäin lähdöstäni samana aamuna kun nostan kytkintä. hän saa jatkaa lasten kuskaamista kouluun ja harrastuksiin.

        Ja sitten vaaan jatkan omaa omaa omaa omaa elämääni ihan kuin ei olisi mitään tapahtunut ja ihmettelen kun exä räyhää ja eikä anna tavata lapsia. Mitäs oli niin tylsä.

        Joo tää oli tyhmä trolli mutta näinhän miehet tekee. Entäs jos sen tekeekin ÄITI.

        Viekäkö riittää ymmärtäjiä???

        sinut mollaa ja nollaa toiset naiset olet heidän mielestäs huora ja huono äiti sekä likainen petturi.
        Miehet ehkä jotenkin ymmärtäisi, koska nehän kulkee aina mulkkunsa perässä.
        Toinen nainen on toiselle naiselle susi, miehet on lojaalempia toisilleen.

      • elifs
        ekax.. kirjoitti:

        sinut mollaa ja nollaa toiset naiset olet heidän mielestäs huora ja huono äiti sekä likainen petturi.
        Miehet ehkä jotenkin ymmärtäisi, koska nehän kulkee aina mulkkunsa perässä.
        Toinen nainen on toiselle naiselle susi, miehet on lojaalempia toisilleen.

        BALLS TO THE WALL, MAN

      • ++00++
        elifs kirjoitti:

        BALLS TO THE WALL, MAN

        Olin 30v naimisissa ja yhtenä iltana ex mies sanoi lähtevänsä aamulla. Koskaan hän ei suostunut vastaamaan kysymykseeni miksi.
        Avioerossa on se ero aviopuolison kuolemaan verrattuna, että kuollutta saa muistella mutta avioerossa puoliso pitää pystyä unohtamaan. Kaikki yhteisesti koetut asiat pitää vain kuopata ja se on tosi vaikeaa. Se teki minulle ainakin eron erittäin vaikeaksi. Minulle tuli erittäin paljon itsesyytöksiä missä minä tein väärin ja miten olisin voinut korjata avioliittoa puoleltani ettei se olisi päätynyt eroon.
        Silti tilannetta ei riitely auta eikä paranna.
        Oma lukunsa on vielä lapset. Jokaisella lapsella on oikeus isäänsä ja äitiinsä. Vanhempien on pystyttävä keskustelemaan lapsistaan aiheuttamatta lapsille ristiriitaa ja huonoa omaatuntoa että vanhempien liitto on hajonnut.
        Minulla tyttäreni halusi katkaista välinsä isäänsä avioeromme myötä. Sanoin että sen sinä voit tehdä vain minun kuolleen ruumiini yli. Sinulla on kaksi vanhempaa, jotka kumpikin rakastavat sinua. Älä ole kummankaan puolella. Meillä on tilanne sellainen etten koskaan kysy mitään exmiehestäni ja hän ei kysy minusta.
        Vieläkin joskus nousee mieleeni kysymys miksi? Kuitenkaan en ole voinut jäädä oman katkeruuteni vangiksi. Se ei ole oikein itseäni kohtaan eikä tytärtäni kohtaan. Elämä jatkuu nyt eri maisemissa onnellisissa merkeissä.
        Itsesyytöksillä saa aikaan vain pahuutta itselleen.

      • olen..
        ++00++ kirjoitti:

        Olin 30v naimisissa ja yhtenä iltana ex mies sanoi lähtevänsä aamulla. Koskaan hän ei suostunut vastaamaan kysymykseeni miksi.
        Avioerossa on se ero aviopuolison kuolemaan verrattuna, että kuollutta saa muistella mutta avioerossa puoliso pitää pystyä unohtamaan. Kaikki yhteisesti koetut asiat pitää vain kuopata ja se on tosi vaikeaa. Se teki minulle ainakin eron erittäin vaikeaksi. Minulle tuli erittäin paljon itsesyytöksiä missä minä tein väärin ja miten olisin voinut korjata avioliittoa puoleltani ettei se olisi päätynyt eroon.
        Silti tilannetta ei riitely auta eikä paranna.
        Oma lukunsa on vielä lapset. Jokaisella lapsella on oikeus isäänsä ja äitiinsä. Vanhempien on pystyttävä keskustelemaan lapsistaan aiheuttamatta lapsille ristiriitaa ja huonoa omaatuntoa että vanhempien liitto on hajonnut.
        Minulla tyttäreni halusi katkaista välinsä isäänsä avioeromme myötä. Sanoin että sen sinä voit tehdä vain minun kuolleen ruumiini yli. Sinulla on kaksi vanhempaa, jotka kumpikin rakastavat sinua. Älä ole kummankaan puolella. Meillä on tilanne sellainen etten koskaan kysy mitään exmiehestäni ja hän ei kysy minusta.
        Vieläkin joskus nousee mieleeni kysymys miksi? Kuitenkaan en ole voinut jäädä oman katkeruuteni vangiksi. Se ei ole oikein itseäni kohtaan eikä tytärtäni kohtaan. Elämä jatkuu nyt eri maisemissa onnellisissa merkeissä.
        Itsesyytöksillä saa aikaan vain pahuutta itselleen.

        miettinyt, miksi sitä kuolutta saa muistella ,mutta elossa oleva pitää pyyhkästä pois, ja kuiteski on kersoja sen kanssa,olin aviossa 25v ja erosin ja sitte avioiduin uudestaan ja uusi mieheni kuoli 2 aviovuoden jälkeen.
        Tietty suren ja muistelen tuota jälkimmäistä joka oli hyvä minulle.
        eka mieheni oli ilkeä ja omahyväinen. Katkeraa minusta ei tullu, mutta joskus mietin, että mistä minua rangaistaan kun miulle on näin käynyt.
        T; eronnut ja leski

      • sinua mistään
        olen.. kirjoitti:

        miettinyt, miksi sitä kuolutta saa muistella ,mutta elossa oleva pitää pyyhkästä pois, ja kuiteski on kersoja sen kanssa,olin aviossa 25v ja erosin ja sitte avioiduin uudestaan ja uusi mieheni kuoli 2 aviovuoden jälkeen.
        Tietty suren ja muistelen tuota jälkimmäistä joka oli hyvä minulle.
        eka mieheni oli ilkeä ja omahyväinen. Katkeraa minusta ei tullu, mutta joskus mietin, että mistä minua rangaistaan kun miulle on näin käynyt.
        T; eronnut ja leski

        rangaista...olet saanut uusia mahdollisuuksia. Kuoleman jälkeen kasvat surussasi. Kliseiltä nää kuulostaa, mutta sinulla on vielä jotain edessäsi. Ei se sun miehen kuolema ole rangaistus sinulle, hänellä vaan oli päivät täynnä. Kuten aikanaan meillä jokaisella. Koska et katkeroitunut ekasta liitosta, olet vahva luonne. Sinä selviät tästäkin, kuten varmaan olet jo huomannut. Kuten sanotaan, niin enempää ei anneta kuin jaksaa kantaa... Et ole lannistunut, äläkä anna nyt periksi. Tsemppiä sinulle.

    • elinikäinen.

      Parisuhde.

      Olet itsekäs ja halusit vain leikitellä eks. vaimosi kanssa. Miksi hankit hänen kanssaan lapsia, jos ei ollut tarkoitus elää yhdessä.

      Ymmärrän hyvin, että vaimosi on sinulle vihainen.

      Olet täysin moraaliton !

      • Hei halooo..

        Tosi moraalitonta. Yli puolet suomalaisista eroaa, joten on normaalimpaa olla moraaliton kun sen vastakohta. Onko se moraalia että antaa itsensä masentua elämässään ja pitää kulissit pystyssä vaikka kumpikin on onneton ja kärsii ja lapset oppii ihan väärän mallin parisuhteesta. Sitäpaitsi miksi ajatellaan että lasten takia oltaisi yhdessä. Uuden kanssa voi myös saada lapsia ja heillä sentään useimmin on sentään toisiaan rakastavat vanhemmat.

    • exäpä ju

      Miehet eivät oikein tajua sitä että naiselle eroaminen on vähän isompi juttu kuin miehille, syystä että on tullut ne lapset maailmaan pyöräyteltyä, juuri naisen ruumiista, ei sinun, se on kuule merkittävä pointti. Kaltaistesi mielestä tuontyyppinen ero ei ole mikään aihe katkeruuteen, voihan mies jatkaa aina uutta eloansa uuden rakkaan kanssa maailman tappiin asti, vaihtaa vielä sekin uuteen kun alkaa kyllästyttää liikaa. Kaltaisesi voi myös luulla, että vaimosi josta et enää välitä, tekee pahojaan selkäsi takana ja siitä aiheutuu jo pelkästään välirikko, rupeat niin hankalaksi ettei sinua vaimosi kestä.
      Ymmärrän täysin pointtisi, mutta miksi luulet ettei loppuelämänsä sinun varaasi sitoutuneella naisella (vieläpä papin aamenen kera?) eli naisella josta teit yksinhuoltajan omille lapsillesi olisi varaa olla sinulle yhtään katkera?

      • eronnut kuitenkin

        Itse olen eronnut kohta sen 4 vuotta sitten, yhdessä oltiin siis 18v. Eroomme ei liittynyt kolmatta osapuolta vaan se tuli kyllä täytyy sanoa 10 viimeistä vuotta siihen pikkuhiljaa ajoi, vaikka tosin päätös tuli sitten aika äkkiä ja hyvä niin. exäni ei pysty vieläkään keskustelemaan kanssani erosta on katkera ja vihaa minua yli kaiken. No lapset 3 kappaletta ovat kuitenkin selvinneet ihan hyvin, olen heille selittänyt että ei ole heidän vikansa jos emme tule toimeen ja ihme kyllä he ovat fiksuja ja ymmärtävät. Eiköhän suurin osa eroista pääty siihen, että toinen jää katkeraksi, koska se yksin jääminen on se suurin pelon aihe kuitenkin.Enkä usko siihen, että ero tulisi kenellekkään yhtäkkiä yllätyksenä, kun sitä yhteistä historiaa kelailee taaksepäin käy läpi asioita ne syyt sieltä kyllä tulevat esille jos vain pystyy olemaan rehellinen itselleen. Monilla vain on niin vaikea hyväksyä sitä, että on epäonnistunut vaikka luuli olevansa parempi kuin muut ja onnistuvansa elämässä, kun myöntää itselleen rehellisesti, että aina ei onnistu aina ei se kumppani vaan kuitenkaan ole se oikea vaikka niin luuli ja ettei toista ihmistä voi väkisin itsellään pitää vaikka kuinka haluaisi. Näitä asioita kun pohtii sitten vaikka sen ammatti-ihmisen kanssa jos ei ystävien tai muuten siihen pysty. Uskoisin, että katkeria ex puolisoita olisi vähemmän, monet vaan vaativat itseltään täydellistä onnistumista elämässä, vaikka niin se ei kuitenkaan aina ole.

    • Diesel Don

      Miten ihmeessä löydättekin näitä ihmisiäm, joiden kanssa ensin on ihanaa ja sitten kaikki muuttuu huonoksi, kun eroatte. Sitten tämä huono osapuoli on se, jolla on se narsistinen persoonallisuushäiriö.

      Aika itsekeskeisiä ovat ne, jotka eroavat avioliitosta, kun ajattelevat vain itseään eikä perhettä kokonaisuutena, lapsia ja lupaustaan avioliitolle.

      Siitä se lähtee. Ei se elämä ole aikuisena kuin pikkulapsille, että - Mä en enää leiki sun kanssa, kun sä olet tylsä tms.

      Harvalla se elämä edes paranee paria kokoajan vaihtamalla. Peiliin katsominen olisi joskus paikallaan.

      Jokaisessa avioliitossa on omat vaikeutensa, usein nämä huonot aviopuolisot ovat sitkeämpiä ja valmiita taistelemaan sen lupauksen puolesta, joka joskus kirkossa annetaan. Usein myös ajanmyötä liitot paranevat, kun kriisiajat on ohitettu.

      Turha täällä on hakkua puolisoita narsisteiksi, kun itse on ajatellut vaan itseään erotessaan perheestään ja lapsistaan.

      Omaatuntoa taitaa soimata, ja yritetään hakea täällä tukea samanlaisista luusereista.

      Hiukan rotia kiitos.

      • narsistin uhri

        Narsistisesti persoonallisuushäiriöisiä (=narsku) on n.1% väestöstä.

        Narskun ominaisuus tarkoittaa toisen ohjailua, jonka keinoihin kuuluu: valehtelu, uhkailu, kiristäminen, mollaaminen, toisen mitätöinti yms. väkivalta. Narsku etsii puolisokseen kiltin tai helposti myöntyvän ihmisen.
        Tästä johtuen narskut eivät kelpuuta toisiaan. Pareista n. 2% on sellaisia, joissa on se sinun löytö eli narsku. (tai oikeastaan enemmän kuin 2% sillä narsisti tarvitsee aina jonkun ohjailtavan, muusta väestöstä osa voi elää yksinkin)

        Narsku pitää ominaisuutensa piilossa alkuvaiheessa. Ominaisuus alkaa selvitä toiselle vasta jälkikäteen, usein on jo lapsi ainakin tuloillaan tässä vaiheessa. Narskua ei voi parantaa, liitto senkun pahenee ajan kanssa. Vaihtoehtoja on narskun kanssa elävällä kolme: 1)täydellinen alistuminen (zombie) 2)itsemurha 3)eroaminen. Ei voi moittia eroon päätyneitä huonosta valinnasta! Sinä DD voit kritisoida muita avioeroja mielesi mukaan.

        Narsistinen persoonallisuushäiriö ei ole haukkumasana, se on tieteellinen nimitys henkilön pysyvälle ominaisuudelle. Eron ottanut ei tässä ole luuseri, sillä narsistista persoonallisuushäiriötä ei voida lääketieteessä eikä psykiatriassa parantaa. Narskusta eron ottanut on valinnut elämän, itsekeskeistäkö? Oletko sinä DD itsekeskeinen kun hengität ja näin pilaat muiden ilmaa.

        Ole hyvä tässäpä hiukan.

      • Anonyymi
        narsistin uhri kirjoitti:

        Narsistisesti persoonallisuushäiriöisiä (=narsku) on n.1% väestöstä.

        Narskun ominaisuus tarkoittaa toisen ohjailua, jonka keinoihin kuuluu: valehtelu, uhkailu, kiristäminen, mollaaminen, toisen mitätöinti yms. väkivalta. Narsku etsii puolisokseen kiltin tai helposti myöntyvän ihmisen.
        Tästä johtuen narskut eivät kelpuuta toisiaan. Pareista n. 2% on sellaisia, joissa on se sinun löytö eli narsku. (tai oikeastaan enemmän kuin 2% sillä narsisti tarvitsee aina jonkun ohjailtavan, muusta väestöstä osa voi elää yksinkin)

        Narsku pitää ominaisuutensa piilossa alkuvaiheessa. Ominaisuus alkaa selvitä toiselle vasta jälkikäteen, usein on jo lapsi ainakin tuloillaan tässä vaiheessa. Narskua ei voi parantaa, liitto senkun pahenee ajan kanssa. Vaihtoehtoja on narskun kanssa elävällä kolme: 1)täydellinen alistuminen (zombie) 2)itsemurha 3)eroaminen. Ei voi moittia eroon päätyneitä huonosta valinnasta! Sinä DD voit kritisoida muita avioeroja mielesi mukaan.

        Narsistinen persoonallisuushäiriö ei ole haukkumasana, se on tieteellinen nimitys henkilön pysyvälle ominaisuudelle. Eron ottanut ei tässä ole luuseri, sillä narsistista persoonallisuushäiriötä ei voida lääketieteessä eikä psykiatriassa parantaa. Narskusta eron ottanut on valinnut elämän, itsekeskeistäkö? Oletko sinä DD itsekeskeinen kun hengität ja näin pilaat muiden ilmaa.

        Ole hyvä tässäpä hiukan.

        Allekirjoitan kommentista aamen. Tuo niin tuttua , meinasin valita vaihtoehdon 2. Jostain kuitenkin löytyi eloonjäämis vaisto ja aloin pistämään rajat huonolle kohtelulle jolloin hän vaihtoi uuteen uhriin. Pääsin vaihtoehtoon 3
        Tervetuloa elämä
        T. Narsistin uhri minäkin

    • Ninamarianne

      Luin kaikki kommentit, ennenkuin aloin tähän mitään kirjoittamaan. On aivan turha syyttää ja yleistää että 'miehet AINA..' 'tai naiset AINA..'. Uskon kokemuksesta että eiköhän niitä kusipäitä löydy tasapuolisesti ihan kummankin sukupuolen edustajista.

      Kerrohan, miksi sinua nyt niin kovin huolettaa exän jaksaminen ja katkeroituminen? Ei tainnut silloin kiinnostaa kun tapasit 'uuden rakkaan vaimosi'? Kaikkien tunteet eivät kuole kuin seinään. Todennäköisesti vaimosi on pahoin loukkaantunut ja tietenkin katkeroitunut. Olisin minäkin.
      Sanot että ei (suhteessanne)ollut vuosiin mitään muuta kuin myötätuntoa ja kumppanuutta sinun puolltasi. Miten väärin! Annoit vaimosi elää vuosia väärässä uskossa, että häntä rakastetaan, kun tosiasiassa olit hänen kanssaan vain säälistä. Tiedätkö miten kamalaa on tajuta tulleensa pahasti kusetetuksi vuosikausien ajan? Kyllä vähempikin katkeroittaa..

      Niin makaa kuin petaa. Kestä valintasi seuraukset. Olet mitä ilmeisimmin tottunut siihen että sinä olet ensimmäisenä ja sinun tarpeesi tulevat ennen muita. Ymmärrä hyvä (aikuinen?) mies että kaikkea ei voi saada! Et voi jatkaa onnellista perhe-elämää siitä mihin edellisen kanssa jäit, kuvitellen että kaikki on kavereita.

      Tulee murheellinen olo kun luen että pohdit oikein naisen sukulaisten kanssa (PAHIMMAN luokan selkäänpuukotusta) tämän asennetta sinua kohtaan. Eikö ex-vaimollasi ole edes sen verran arvoa sinulle, että puhuisit suoraan hänen kanssaan etkä juoruaisi kuin pahainen akka seläntakana. Olet luomassa itsellesi kätevästi marttyyrin roolia, vaikka tosiasiassa sinä teit petoksen ex-vaimollesi.

      Mene hyvä mies itseesi.

      • Nimmarijanne

        Kait se rakkaus loppuu, kun ei koskaan anneta takaisin. Mistä tiedät miten se oli, ei ap. niin pitkää selitystä antanut.

        Mitä jos valinta perustuikin valheelle? Jotkut vain osaavat esittää onnellisen rakastunutta perhettä. Eipä tuosta käynyt ilmi kuin se että mies oli muinoin hetkittäin saanu onnea.

        Luetun ymmärtäminen ei taida olla parasta osaamisaluetta. Mies pohdiskeli itsekseen jälkikäteen, sukulaiset oli kyllä puhuneet.

        Miehellä on oikeus elämään

      • Ninamarianne
        Nimmarijanne kirjoitti:

        Kait se rakkaus loppuu, kun ei koskaan anneta takaisin. Mistä tiedät miten se oli, ei ap. niin pitkää selitystä antanut.

        Mitä jos valinta perustuikin valheelle? Jotkut vain osaavat esittää onnellisen rakastunutta perhettä. Eipä tuosta käynyt ilmi kuin se että mies oli muinoin hetkittäin saanu onnea.

        Luetun ymmärtäminen ei taida olla parasta osaamisaluetta. Mies pohdiskeli itsekseen jälkikäteen, sukulaiset oli kyllä puhuneet.

        Miehellä on oikeus elämään

        No kuten itsekin sanoit, viestissä ei ilmennyt saiko hän 'koskaan' sitä rakkautta takaisin. Tyhmä mies jos on mennyt naimisiin naisen kanssa (ja tehnyt vielä lapsiakin) jos ei 'koskaan' saanut rakkautta takaisin.

        Sinustako on ihan ok, muista välittämättä, vaatia omaa oikeutta onneen? Viis lapsista, viis vaimosta, viis kenestäkään, kunhan MINULLA on hyvä olla? Tyypillistä äärimmäisen itsekästä ajattelua, valitettavan yleistä nykyään. Hypitän kukasta kukkaan, etsimässä onnea, koska 'minulla on OIKEUS olla onnellinen'. Oikeus kyllä, mutta missä on vastuu? Helppo vaatia ja esittää oikeuksiaan, mutta velvollisuuksia ja lupauksia on sitten vähän hankalampi muistaa.

      • outi09
        Ninamarianne kirjoitti:

        No kuten itsekin sanoit, viestissä ei ilmennyt saiko hän 'koskaan' sitä rakkautta takaisin. Tyhmä mies jos on mennyt naimisiin naisen kanssa (ja tehnyt vielä lapsiakin) jos ei 'koskaan' saanut rakkautta takaisin.

        Sinustako on ihan ok, muista välittämättä, vaatia omaa oikeutta onneen? Viis lapsista, viis vaimosta, viis kenestäkään, kunhan MINULLA on hyvä olla? Tyypillistä äärimmäisen itsekästä ajattelua, valitettavan yleistä nykyään. Hypitän kukasta kukkaan, etsimässä onnea, koska 'minulla on OIKEUS olla onnellinen'. Oikeus kyllä, mutta missä on vastuu? Helppo vaatia ja esittää oikeuksiaan, mutta velvollisuuksia ja lupauksia on sitten vähän hankalampi muistaa.

        Kerroppa ninmarianne et miksi pitäisi elää huonossa liitossa? lastenko takia? Tai ettei loukkaa toista?Minä ajattelen just noin kuten kirjoitit eli Minulla on oikeus olla onnellinen!!! Minulla on 4 lasta ja viides tulossa ja kerran eronnut.Jätin ex:än uuden takia.Ja siksi tein niin koska tämä uusi pystyi tarjoamaan minulle sitä mitä olin kaivannut todellista rakkautta.Ja enpä usko että kun lähdetään huonosta liitosta niin lapset unohtuu.No jotkut unohtaa mutta suurin osa ei.
        Ja eiköhän se ole niin että lapsetkin kärsii jos vanhemmilla on huono olla????Kun on vanhemmatkin onnellisia niin lapsetkin on tyytyväisiä.

      • Nimmarijanne
        Ninamarianne kirjoitti:

        No kuten itsekin sanoit, viestissä ei ilmennyt saiko hän 'koskaan' sitä rakkautta takaisin. Tyhmä mies jos on mennyt naimisiin naisen kanssa (ja tehnyt vielä lapsiakin) jos ei 'koskaan' saanut rakkautta takaisin.

        Sinustako on ihan ok, muista välittämättä, vaatia omaa oikeutta onneen? Viis lapsista, viis vaimosta, viis kenestäkään, kunhan MINULLA on hyvä olla? Tyypillistä äärimmäisen itsekästä ajattelua, valitettavan yleistä nykyään. Hypitän kukasta kukkaan, etsimässä onnea, koska 'minulla on OIKEUS olla onnellinen'. Oikeus kyllä, mutta missä on vastuu? Helppo vaatia ja esittää oikeuksiaan, mutta velvollisuuksia ja lupauksia on sitten vähän hankalampi muistaa.

        Olen huomannut, että sanaan koskaan tarttuu juuri aloittajan ex:än kaltainen ihminen. Oletko yhtään tyytyväisempi jos korjaan lauseen muotoon: saiko hän todellista rakkautta takaisin.

        Sanojakin alat laittamaan minun suuhuni. En ole puhunut mitään onnen vaatimuksesta. Alkuperäinen ei tainnut hypellä onnesta. Elävä kuollut ei tunne elävänsä, kait se on kuitenkin parempi tuntea olevansa elossa.

        Kyllä maailmassa löytyy ihmisen uskoja hyväksikäyttäviä. Minusta on ihmisen perusoikeus irtautua hyväksikäytettävänä olosta. Eipä vaikuta ap. pakoilevan vastuuta lapsistaan, päinvastoin jopa itseään säälimättä osallistuu lastensa kasvatukseen ja ylöspitoon, vaikka voisi helposti hylätä heidät leijonan kitaan itsekkäästi.

    • ertyhujklö

      kuinka pitkään olitte naimissa ja minkä ikäisiä olette? Ex-vaimosi käytöksestä jää kertomasi perusteella kuva, että ero pilasi hänen elämänsä lopullisesti. Ainakin hänen mielestään. Miksi näin? Jäikö häneltä esim. opiskelut ja ammatti hankkimatta? Hoitiko hän pitkään lapsia kotona, tippui työuralta ja vaihdoit nuorempaan? Jos näin on käynyt, niin hänen asenteensa on ymmärrettävä. Jos kuvio on toinen, niin hänen olisi päästävä asian yli.

      • mies ap

        Niin, exäni täyttää tänä vuonna 45. Hänellä on ammatti ym. asunto jäi hänelle. Meillä yhteishuoltajuus. Lapset luonamme melkein yhtä paljon kun äitinsä luona, joten lapsia en ole hylännyt. Vaihdoin nuorempaan, myönnän. Nuorena kun menimme naimisiin emme tienneet elämästä tai rakkaudesta mitään. Olimme liian erilaisia ja jopa ex sanoi ettei ole kanssani onnellinen. Puhuimme ennen eroa jo pari vuotta, muttemme päässeet ratkaisuun. Yritin niinsanotusti kaikkeni, mutta päätös kypsyi pikkuhiljaa ja henkisesti kun on jo eronnut, on helppo rakastua uuteen. Väitän että se ei ole mahdollista jos liitossa on tunteita ja kaikki hyvin, ei mahdu kolmatta osapuolta.
        Se mitä minä täällä pohdin ja haluaisin asiallista keskustelu, on juuri tuo puhumattomuus ja pakoilu, mitä ex tekee. Voisin kyllä keskustella mutta hän ei halua olla tekemisissä. Jopa nykyinen vaimoni (joka on psykiatrisella alalla) tietää että asiat pitäisi puhua, jottei tulisi mielenterveysongelmia myöhemmin. Ex ei eden puhu puhelimessa, vain tekstiviestein ja meilein. Juhlat erikseen, lasten kautta kierrättää asiat. Ei pääse erosta eteenpäin, ei tapaa ihmisiä, ei uutta suhdetta. Minua pelottaa että jos hän sairastuu tms. niin mitä lapsille käy. Hän on ehkä liian ripustautuva ollut aina, ja avioliitossakin sain patistaa häntä harrastamaan ym. kun näytti viihtyvän vaan kotona lasten kanssa. Luulen että exän sukulaiset ovat ihan yhtä huolissaan hänestä ja haluaisivat minun tekevän jotain, en tiedä mitä. Olisin valmis puhumaan exän kanssa, mikäli se auttaisi mutta hän on niin loukkaantunut edelleen ettei halua jutella saati sitten nähdä.

      • kostonkohde
        mies ap kirjoitti:

        Niin, exäni täyttää tänä vuonna 45. Hänellä on ammatti ym. asunto jäi hänelle. Meillä yhteishuoltajuus. Lapset luonamme melkein yhtä paljon kun äitinsä luona, joten lapsia en ole hylännyt. Vaihdoin nuorempaan, myönnän. Nuorena kun menimme naimisiin emme tienneet elämästä tai rakkaudesta mitään. Olimme liian erilaisia ja jopa ex sanoi ettei ole kanssani onnellinen. Puhuimme ennen eroa jo pari vuotta, muttemme päässeet ratkaisuun. Yritin niinsanotusti kaikkeni, mutta päätös kypsyi pikkuhiljaa ja henkisesti kun on jo eronnut, on helppo rakastua uuteen. Väitän että se ei ole mahdollista jos liitossa on tunteita ja kaikki hyvin, ei mahdu kolmatta osapuolta.
        Se mitä minä täällä pohdin ja haluaisin asiallista keskustelu, on juuri tuo puhumattomuus ja pakoilu, mitä ex tekee. Voisin kyllä keskustella mutta hän ei halua olla tekemisissä. Jopa nykyinen vaimoni (joka on psykiatrisella alalla) tietää että asiat pitäisi puhua, jottei tulisi mielenterveysongelmia myöhemmin. Ex ei eden puhu puhelimessa, vain tekstiviestein ja meilein. Juhlat erikseen, lasten kautta kierrättää asiat. Ei pääse erosta eteenpäin, ei tapaa ihmisiä, ei uutta suhdetta. Minua pelottaa että jos hän sairastuu tms. niin mitä lapsille käy. Hän on ehkä liian ripustautuva ollut aina, ja avioliitossakin sain patistaa häntä harrastamaan ym. kun näytti viihtyvän vaan kotona lasten kanssa. Luulen että exän sukulaiset ovat ihan yhtä huolissaan hänestä ja haluaisivat minun tekevän jotain, en tiedä mitä. Olisin valmis puhumaan exän kanssa, mikäli se auttaisi mutta hän on niin loukkaantunut edelleen ettei halua jutella saati sitten nähdä.

        Taitaa ex olla tyytyväinen aiheuttamastaan huolesta. Hän sitoo sinua yhä manipuloimalla. Sinä annat hänen tehdä niin!

        Olet kuitenkin eron ottanut. Ja olet todennut oman henkisen itsesi tilan. Sinun itsesihän oli jatkuvassa piilopuolustuksessa väsähtänyt. Sait helpotuksen erottuasi. Et ole vastuussa millään tavalla hänestä, ymmärrätkö. Lapsesi selviävät erinomaisesti yhdenkin kunnollisen vanhemman, sinun, avulla. Hän on herkkä löytämään sinun "heikkoudet" = olet heikkona lapsiisi, lapset ovat sinulle omaa elämääsi tärkeämpiä! Hän on havainnut sinun empatiakykysi ja herkkyytesi siinä, näitä ominaisuuksiasi käytetään hyväksi.

        Anna itsellesi anteeksi että olet tullut valinneeksi väärin. Et voinut nähdä sitä etukäteen, ei kukaan olisi sitä nähnyt. Anna itsellesi anteeksi että et voinut antaa lapsillesi loppuun asti eheää parisuhteen kuvaa. Lapsille on parempi nähdä edes toisen vanhemman olevan oikeasti onnellinen, kuin nähdä teeskentelyä ja kulissia. Anna itsellesi anteeksi ettet saanut aikaan toista terapoivaa keskustelua aikaan. Anna itsellesi anteeksi että luovut mahdottoman yrittämisestä. Hänen ominaisuutensa on lääketieteellisesti pysyvä, terapeuttisista keskusteluista ei ole hänelle mitään apua.

        Elämäsi on nyt elettävänä, sinulle on annettu uusi tie ja elämä. Mene äläkä katso taaksesi.

      • * * * * * * *
        kostonkohde kirjoitti:

        Taitaa ex olla tyytyväinen aiheuttamastaan huolesta. Hän sitoo sinua yhä manipuloimalla. Sinä annat hänen tehdä niin!

        Olet kuitenkin eron ottanut. Ja olet todennut oman henkisen itsesi tilan. Sinun itsesihän oli jatkuvassa piilopuolustuksessa väsähtänyt. Sait helpotuksen erottuasi. Et ole vastuussa millään tavalla hänestä, ymmärrätkö. Lapsesi selviävät erinomaisesti yhdenkin kunnollisen vanhemman, sinun, avulla. Hän on herkkä löytämään sinun "heikkoudet" = olet heikkona lapsiisi, lapset ovat sinulle omaa elämääsi tärkeämpiä! Hän on havainnut sinun empatiakykysi ja herkkyytesi siinä, näitä ominaisuuksiasi käytetään hyväksi.

        Anna itsellesi anteeksi että olet tullut valinneeksi väärin. Et voinut nähdä sitä etukäteen, ei kukaan olisi sitä nähnyt. Anna itsellesi anteeksi että et voinut antaa lapsillesi loppuun asti eheää parisuhteen kuvaa. Lapsille on parempi nähdä edes toisen vanhemman olevan oikeasti onnellinen, kuin nähdä teeskentelyä ja kulissia. Anna itsellesi anteeksi ettet saanut aikaan toista terapoivaa keskustelua aikaan. Anna itsellesi anteeksi että luovut mahdottoman yrittämisestä. Hänen ominaisuutensa on lääketieteellisesti pysyvä, terapeuttisista keskusteluista ei ole hänelle mitään apua.

        Elämäsi on nyt elettävänä, sinulle on annettu uusi tie ja elämä. Mene äläkä katso taaksesi.

        "Taitaa ex olla tyytyväinen aiheuttamastaan huolesta. Hän sitoo sinua yhä manipuloimalla. Sinä annat hänen tehdä niin!"

        Tuo kuvastaa enemmän omaa ajatusmaailmaasi. Itse olet ilmeisesti sellainen, joka haluaisi kostaa, jos joutuisit samanlaiseen tilanteeseen (?!). Se, että hän ei halua enää nähdä ex-miehensä on merkki siitä, että hän haluaa mennä elämässä eteenpäin. Se onnistuisi, jos hän ei joutuisi koko ajan elämään sen painostuksen alla että kaikki pitäisi olla niin kuin mitään ei olisi tapahtunut.

        Aloittajalle: Jos ex-vaimo haluaa eri juhlat, niin pitäkää eri juhlat.


        Ongelman ydin on aloittajan itse kirjoittamassa:

        "henkisesti kun on jo eronnut, on helppo rakastua uuteen. Väitän että se ei ole mahdollista jos liitossa on tunteita ja kaikki hyvin, ei mahdu kolmatta osapuolta"

        Niin, mikset eronnut ENNEN kuin aloitit uuden suhteen? Jos uskottelee kumppanille, että vielä yrittää pelstaaa suhdetta, vaikka ajatukset ovat muualla (mikä on tietenkin varsin epäreellistä), niin se on sama kuin kysysi tällaisia ongelmia.

      • samaa mieltä
        * * * * * * * kirjoitti:

        "Taitaa ex olla tyytyväinen aiheuttamastaan huolesta. Hän sitoo sinua yhä manipuloimalla. Sinä annat hänen tehdä niin!"

        Tuo kuvastaa enemmän omaa ajatusmaailmaasi. Itse olet ilmeisesti sellainen, joka haluaisi kostaa, jos joutuisit samanlaiseen tilanteeseen (?!). Se, että hän ei halua enää nähdä ex-miehensä on merkki siitä, että hän haluaa mennä elämässä eteenpäin. Se onnistuisi, jos hän ei joutuisi koko ajan elämään sen painostuksen alla että kaikki pitäisi olla niin kuin mitään ei olisi tapahtunut.

        Aloittajalle: Jos ex-vaimo haluaa eri juhlat, niin pitäkää eri juhlat.


        Ongelman ydin on aloittajan itse kirjoittamassa:

        "henkisesti kun on jo eronnut, on helppo rakastua uuteen. Väitän että se ei ole mahdollista jos liitossa on tunteita ja kaikki hyvin, ei mahdu kolmatta osapuolta"

        Niin, mikset eronnut ENNEN kuin aloitit uuden suhteen? Jos uskottelee kumppanille, että vielä yrittää pelstaaa suhdetta, vaikka ajatukset ovat muualla (mikä on tietenkin varsin epäreellistä), niin se on sama kuin kysysi tällaisia ongelmia.

        että hän haluaa etenpäin, mutta ap haluaa jotain ihmeen ystävyttä ja olla tekemisissä, eihän sillon pääse eteen eikä taakse jos toinen ei anna olla rauhassa.
        Hän haluaa tehdä asiat omalla tavallaan eikä ap tavalla, ap haluu pitää narut käsissään eikä anna toisen eheytyä.
        Kun ollaan erottu niin ollaan erottu ja piste.
        Lasten juhlia voi ihan hyvin pitää erikseen kummallakin, lapset vaan tykkää tulee lahjoja ja rahaa ehkä enemmän kun yhteisissä juhlissa. Tekstiviestit ja meilit on hyvä tapa pitää yhteyttä. Olisihan ap voinut alkaa lähihuoltajaksi..
        Ap olisi voinut erota reilummin, eikä olla säälistä toisen kaa, jos kerran ei kiinostanut. Heilastamaan ap olisi kerinnyt myöhemminkin, kaikista kauhiampaa on pitää kahta yhtaikaa naida kumpaakin. Senverran olis pitänyt olla munaa, että ekaksi ero ja sitte vasta uusi kumppani.

      • tätä
        mies ap kirjoitti:

        Niin, exäni täyttää tänä vuonna 45. Hänellä on ammatti ym. asunto jäi hänelle. Meillä yhteishuoltajuus. Lapset luonamme melkein yhtä paljon kun äitinsä luona, joten lapsia en ole hylännyt. Vaihdoin nuorempaan, myönnän. Nuorena kun menimme naimisiin emme tienneet elämästä tai rakkaudesta mitään. Olimme liian erilaisia ja jopa ex sanoi ettei ole kanssani onnellinen. Puhuimme ennen eroa jo pari vuotta, muttemme päässeet ratkaisuun. Yritin niinsanotusti kaikkeni, mutta päätös kypsyi pikkuhiljaa ja henkisesti kun on jo eronnut, on helppo rakastua uuteen. Väitän että se ei ole mahdollista jos liitossa on tunteita ja kaikki hyvin, ei mahdu kolmatta osapuolta.
        Se mitä minä täällä pohdin ja haluaisin asiallista keskustelu, on juuri tuo puhumattomuus ja pakoilu, mitä ex tekee. Voisin kyllä keskustella mutta hän ei halua olla tekemisissä. Jopa nykyinen vaimoni (joka on psykiatrisella alalla) tietää että asiat pitäisi puhua, jottei tulisi mielenterveysongelmia myöhemmin. Ex ei eden puhu puhelimessa, vain tekstiviestein ja meilein. Juhlat erikseen, lasten kautta kierrättää asiat. Ei pääse erosta eteenpäin, ei tapaa ihmisiä, ei uutta suhdetta. Minua pelottaa että jos hän sairastuu tms. niin mitä lapsille käy. Hän on ehkä liian ripustautuva ollut aina, ja avioliitossakin sain patistaa häntä harrastamaan ym. kun näytti viihtyvän vaan kotona lasten kanssa. Luulen että exän sukulaiset ovat ihan yhtä huolissaan hänestä ja haluaisivat minun tekevän jotain, en tiedä mitä. Olisin valmis puhumaan exän kanssa, mikäli se auttaisi mutta hän on niin loukkaantunut edelleen ettei halua jutella saati sitten nähdä.

        ihmisten surkeutta. Syvä huokaus... lainaus: Ex ei eden puhu puhelimessa, vain tekstiviestein ja meilein. Juhlat erikseen, lasten kautta kierrättää asiat. Ei pääse erosta eteenpäin, ei tapaa ihmisiä, ei uutta suhdetta. Minua pelottaa että jos hän sairastuu tms. niin mitä lapsille käy.

        Siis jos Ex vaimosi sairastuu niin tietenkin sinä "rehtinä" miehenä otat lapsistasi täyden vastuun, vai mitä?
        Jos ex-vaimosi ei halua kertakaikkiaan kuunnella ääntäsi niin anna hänen jo olla rauhassa. Lopeta se tyhjänpäiväinen jauhaminen.

      • sun on..
        mies ap kirjoitti:

        Niin, exäni täyttää tänä vuonna 45. Hänellä on ammatti ym. asunto jäi hänelle. Meillä yhteishuoltajuus. Lapset luonamme melkein yhtä paljon kun äitinsä luona, joten lapsia en ole hylännyt. Vaihdoin nuorempaan, myönnän. Nuorena kun menimme naimisiin emme tienneet elämästä tai rakkaudesta mitään. Olimme liian erilaisia ja jopa ex sanoi ettei ole kanssani onnellinen. Puhuimme ennen eroa jo pari vuotta, muttemme päässeet ratkaisuun. Yritin niinsanotusti kaikkeni, mutta päätös kypsyi pikkuhiljaa ja henkisesti kun on jo eronnut, on helppo rakastua uuteen. Väitän että se ei ole mahdollista jos liitossa on tunteita ja kaikki hyvin, ei mahdu kolmatta osapuolta.
        Se mitä minä täällä pohdin ja haluaisin asiallista keskustelu, on juuri tuo puhumattomuus ja pakoilu, mitä ex tekee. Voisin kyllä keskustella mutta hän ei halua olla tekemisissä. Jopa nykyinen vaimoni (joka on psykiatrisella alalla) tietää että asiat pitäisi puhua, jottei tulisi mielenterveysongelmia myöhemmin. Ex ei eden puhu puhelimessa, vain tekstiviestein ja meilein. Juhlat erikseen, lasten kautta kierrättää asiat. Ei pääse erosta eteenpäin, ei tapaa ihmisiä, ei uutta suhdetta. Minua pelottaa että jos hän sairastuu tms. niin mitä lapsille käy. Hän on ehkä liian ripustautuva ollut aina, ja avioliitossakin sain patistaa häntä harrastamaan ym. kun näytti viihtyvän vaan kotona lasten kanssa. Luulen että exän sukulaiset ovat ihan yhtä huolissaan hänestä ja haluaisivat minun tekevän jotain, en tiedä mitä. Olisin valmis puhumaan exän kanssa, mikäli se auttaisi mutta hän on niin loukkaantunut edelleen ettei halua jutella saati sitten nähdä.

        enään mitään puhua, se on myöhäistä.
        Jos sää olet henkisesti eronnut, niin anna exäsi olla rauhassa, miksi se sua vaivaa, jos hällä ei ole kumppania,, voi olla ettei tahdokkaan on varmaan luottamus hävinnyt sun takiasi.Tulee hyvin toimeen yksinkin.
        En minäkään haluaisi olla tekemisissä noin itsekkään ja omahyväisen kanssa, joka piti naistaan naurunalaisena ja säälin kohteena jonkin aikaa.
        Jos hän sairastuu, niin onhan lapsilla isä joka tietty ottaa täyden vastuun lapsistaan.

      • tähän...
        samaa mieltä kirjoitti:

        että hän haluaa etenpäin, mutta ap haluaa jotain ihmeen ystävyttä ja olla tekemisissä, eihän sillon pääse eteen eikä taakse jos toinen ei anna olla rauhassa.
        Hän haluaa tehdä asiat omalla tavallaan eikä ap tavalla, ap haluu pitää narut käsissään eikä anna toisen eheytyä.
        Kun ollaan erottu niin ollaan erottu ja piste.
        Lasten juhlia voi ihan hyvin pitää erikseen kummallakin, lapset vaan tykkää tulee lahjoja ja rahaa ehkä enemmän kun yhteisissä juhlissa. Tekstiviestit ja meilit on hyvä tapa pitää yhteyttä. Olisihan ap voinut alkaa lähihuoltajaksi..
        Ap olisi voinut erota reilummin, eikä olla säälistä toisen kaa, jos kerran ei kiinostanut. Heilastamaan ap olisi kerinnyt myöhemminkin, kaikista kauhiampaa on pitää kahta yhtaikaa naida kumpaakin. Senverran olis pitänyt olla munaa, että ekaksi ero ja sitte vasta uusi kumppani.

        oma ukko teki samoin. En ole pahasta olosta päässyt vieläkään eroon,vaikka
        asunut jo vuosia erillään. Edelleen haluaa herätellä toiveita minussa,vaikka tiedän ettei meistä enää mitään tule, koska liikaa aikaa jo kulunut. Kaiken huipuksi olemme silti vielä naimisissa. Mullakin x ihmettelee miksi teen sitä tai tätä ja miksen ole ILOINEN, kun käy lapsia kattomassa yhteisessä kodissa. Eipä koskaan aiemmin puhunut, vaan otti vaan ja lähti, ilman mitään puheita. Tässä on lopputulos. En pysty luottamaan keneenkään, kun tuntuu etten enää luota edes omiin tekemisiini.

      • kostonkohde
        * * * * * * * kirjoitti:

        "Taitaa ex olla tyytyväinen aiheuttamastaan huolesta. Hän sitoo sinua yhä manipuloimalla. Sinä annat hänen tehdä niin!"

        Tuo kuvastaa enemmän omaa ajatusmaailmaasi. Itse olet ilmeisesti sellainen, joka haluaisi kostaa, jos joutuisit samanlaiseen tilanteeseen (?!). Se, että hän ei halua enää nähdä ex-miehensä on merkki siitä, että hän haluaa mennä elämässä eteenpäin. Se onnistuisi, jos hän ei joutuisi koko ajan elämään sen painostuksen alla että kaikki pitäisi olla niin kuin mitään ei olisi tapahtunut.

        Aloittajalle: Jos ex-vaimo haluaa eri juhlat, niin pitäkää eri juhlat.


        Ongelman ydin on aloittajan itse kirjoittamassa:

        "henkisesti kun on jo eronnut, on helppo rakastua uuteen. Väitän että se ei ole mahdollista jos liitossa on tunteita ja kaikki hyvin, ei mahdu kolmatta osapuolta"

        Niin, mikset eronnut ENNEN kuin aloitit uuden suhteen? Jos uskottelee kumppanille, että vielä yrittää pelstaaa suhdetta, vaikka ajatukset ovat muualla (mikä on tietenkin varsin epäreellistä), niin se on sama kuin kysysi tällaisia ongelmia.

        Esittämäni mahdollisuus voi olla väärä, en ole ap:n ex:ää tavannut. Mahdollinen ei ole teidän vallassa.

        En ole koston asialla. Haluan herättää pohtimaan miten katkeruudesta lähtevä paha vähenisi haitattomaksi tai pahuus lakkaisi. Anteeksiannon lähtökohta on että kykenee löytämään kivun lähteen ja sen löydettyään kykenee ensin antamaan anteeksi itselleen.

        Mikä on ero teidän mielessä ja ap:n mielessä siinä voi olla syy miksi puhutte eri asiasta. Ei ap. mainitse suhteen alkaneen ennen eron aloittamista. Ette ehkä ymmärrä paljonkaan miehiä jotka oikeasti kantavat vastuutaan lapsista, he voivat pinnistää voimavaransa loppuun kuluttavassakin liitossa juuri lasten vuoksi. Yhtä hyvin voidaan kysyä miksi nainen ei eronnut kun ei ollut tyytyväinen ja siksi "rasitti" toista.

        Pyörittelenpä näitä asioita ja esitän pohdintoja. Pohdintani oikeellisuus on olemassa vain avun saaneiden kohdalla. No kaikkia ei voi auttaa, hyväksyn sen.

      • a.p:n
        kostonkohde kirjoitti:

        Esittämäni mahdollisuus voi olla väärä, en ole ap:n ex:ää tavannut. Mahdollinen ei ole teidän vallassa.

        En ole koston asialla. Haluan herättää pohtimaan miten katkeruudesta lähtevä paha vähenisi haitattomaksi tai pahuus lakkaisi. Anteeksiannon lähtökohta on että kykenee löytämään kivun lähteen ja sen löydettyään kykenee ensin antamaan anteeksi itselleen.

        Mikä on ero teidän mielessä ja ap:n mielessä siinä voi olla syy miksi puhutte eri asiasta. Ei ap. mainitse suhteen alkaneen ennen eron aloittamista. Ette ehkä ymmärrä paljonkaan miehiä jotka oikeasti kantavat vastuutaan lapsista, he voivat pinnistää voimavaransa loppuun kuluttavassakin liitossa juuri lasten vuoksi. Yhtä hyvin voidaan kysyä miksi nainen ei eronnut kun ei ollut tyytyväinen ja siksi "rasitti" toista.

        Pyörittelenpä näitä asioita ja esitän pohdintoja. Pohdintani oikeellisuus on olemassa vain avun saaneiden kohdalla. No kaikkia ei voi auttaa, hyväksyn sen.

        ensimmäisestä vuodatuksesta : "Päivä jolloin ero astui voimaan, tuntui kuin olisi päässyt vankilasta ( älkää käsittäkö väärin). Kaikki tuntui niin oikealta. Tällöin olin jo tavannut uuden, rakkaan nykyisen vaimoni."

        Siis lasten takia on se 6 kuukauden pakollinen miettimisaika ja sinä aikana a.p. tapasi jo uutta vaimoaan.

        Huuhaa kaveri, antaisi jo ex-vaimolleen rauhan olla ja elää haluamallaan tavalla.

      • mieti aika
        a.p:n kirjoitti:

        ensimmäisestä vuodatuksesta : "Päivä jolloin ero astui voimaan, tuntui kuin olisi päässyt vankilasta ( älkää käsittäkö väärin). Kaikki tuntui niin oikealta. Tällöin olin jo tavannut uuden, rakkaan nykyisen vaimoni."

        Siis lasten takia on se 6 kuukauden pakollinen miettimisaika ja sinä aikana a.p. tapasi jo uutta vaimoaan.

        Huuhaa kaveri, antaisi jo ex-vaimolleen rauhan olla ja elää haluamallaan tavalla.

        Ajatella eroa
        halu erota
        päätös erota
        erosta puhuminen
        eroprosessin käynnistäminen
        eroprosessin tiedoksisaanti
        kakkosvaiheen haku
        eron vahvistaminen oikeudessa
        muutto erilleen

        Mitähän jos eroaisit ennen kuin satut ajattelemaan
        *ojentaa kiven*

      • * * * * * * *
        kostonkohde kirjoitti:

        Esittämäni mahdollisuus voi olla väärä, en ole ap:n ex:ää tavannut. Mahdollinen ei ole teidän vallassa.

        En ole koston asialla. Haluan herättää pohtimaan miten katkeruudesta lähtevä paha vähenisi haitattomaksi tai pahuus lakkaisi. Anteeksiannon lähtökohta on että kykenee löytämään kivun lähteen ja sen löydettyään kykenee ensin antamaan anteeksi itselleen.

        Mikä on ero teidän mielessä ja ap:n mielessä siinä voi olla syy miksi puhutte eri asiasta. Ei ap. mainitse suhteen alkaneen ennen eron aloittamista. Ette ehkä ymmärrä paljonkaan miehiä jotka oikeasti kantavat vastuutaan lapsista, he voivat pinnistää voimavaransa loppuun kuluttavassakin liitossa juuri lasten vuoksi. Yhtä hyvin voidaan kysyä miksi nainen ei eronnut kun ei ollut tyytyväinen ja siksi "rasitti" toista.

        Pyörittelenpä näitä asioita ja esitän pohdintoja. Pohdintani oikeellisuus on olemassa vain avun saaneiden kohdalla. No kaikkia ei voi auttaa, hyväksyn sen.

        Vastauksesi ei vaikuttanut miltään "eri mahdollisuuksien esittelystä", vaan aggressiiviselta syyttelyltä. Itse en voi tajuta, että jos ei halua olla tekemisissä, niin tämä olisi sitten joku manipulointiyritys. Ihan kun se mahdollisuus ei olisi olemassa, että suhteiden katkaiseminen on ihan oikeasti se mitä ex-vaimo haluaa. Ikuisesti. Jos ex-vaimo tarvitsee sen, niin miksei tämä mies yritä siihen suostua?

        Kaikki tapaukset ovat yksilöllisiä. Sellaisia valitettavasti ovat mahdollisia ja olemassa, että jättäjä suoraan sanottuna harhauttaa toista, jotta hän saa itse olla se joka jäättää, eikä tarvitse tulla jätetyksi. Eroon ei suostuta yhteisymmärryksessä, vaan uskottellaan kumppanille että "kyllä meidän pitää vielä yrittää". Sitten kun itse löytää uuden kumppanin, niin otetaan yksipuolinen ero.

        Mahdollisten skenaarioiden esittäminen on minun vallassa yhtä paljon kuin sinun. Mikä totuus ap:n ja hänen ex-kummpaninsa kohdalla on, ei ole meidän kummankaan vallassa.

      • kostonkohde
        * * * * * * * kirjoitti:

        Vastauksesi ei vaikuttanut miltään "eri mahdollisuuksien esittelystä", vaan aggressiiviselta syyttelyltä. Itse en voi tajuta, että jos ei halua olla tekemisissä, niin tämä olisi sitten joku manipulointiyritys. Ihan kun se mahdollisuus ei olisi olemassa, että suhteiden katkaiseminen on ihan oikeasti se mitä ex-vaimo haluaa. Ikuisesti. Jos ex-vaimo tarvitsee sen, niin miksei tämä mies yritä siihen suostua?

        Kaikki tapaukset ovat yksilöllisiä. Sellaisia valitettavasti ovat mahdollisia ja olemassa, että jättäjä suoraan sanottuna harhauttaa toista, jotta hän saa itse olla se joka jäättää, eikä tarvitse tulla jätetyksi. Eroon ei suostuta yhteisymmärryksessä, vaan uskottellaan kumppanille että "kyllä meidän pitää vielä yrittää". Sitten kun itse löytää uuden kumppanin, niin otetaan yksipuolinen ero.

        Mahdollisten skenaarioiden esittäminen on minun vallassa yhtä paljon kuin sinun. Mikä totuus ap:n ja hänen ex-kummpaninsa kohdalla on, ei ole meidän kummankaan vallassa.

        Ei ole meidän vallassa. Jos esittämäni mahdollisuus teki kipeää, olet havainnut oman kipupisteesi, voit lähteä purkamaan siitä.

        On eri asia, jos kyseessä on halu olla tekemättömissä, kuin tehdä toimillaan haittaa. Jos on lapsia, niin lasten oikeuksia ei saa polkea. Lasten oikeus on tavata molempia vanhempiaan tasapuolisesti, anteeksi vaan mutta tämä on jollain tavalla hoidettava, ei saa jäädä tuleen makaamaan. Jos ei halua olla tekemisissä, niin miksei voi ottaa asiamiestä järjestämään asia? Tai sitten voi rehellisesti luovuttaa lasten asioiden hoidon kokonaan toiselle, niin ei tarvitse sitten neuvotella.

    • toinen ihmettelevä

      On joo kokemuksia. Exäni oli katkera jo ainakin 10 vuotta ennen kuin erosimme. Silti ero oli hänelle yllätys. Hänen sisaruksensa oli odottaneet eroamme jo vuosia.

      Kun sitten sain itsestäni irti tehdä eroaloitteen, luuli exä että mulla on toinen nainen. Ei ollut silloin mutta pian tuli (ja on edelleen, ollut siis 7 vuotta se sama). No siitä tämä uusi nainen sai kaikki syyt niskoilleen. Kummallisinta on että exä sai lapsetkin uskomaan uuden naiseni "syyllisyyteen".

      Olen lasten kanssa puhunut ja ovat kertoneet etteivät jaksaneet aina äidin käytöstä ja riidan haastamista, ja minun (isän) vähättelyä. Monesti he olivat toivoneet meidän eroa.

      Kun se sitten tuli, eivät osanneet selittää miksi kuitenkin kokivat äidin kärsineen vääryyttä. Olen kysynyt (lapset ovat jo aikuisia) että eikö heidän mielestään ole hienoa ettei äidin tarvitse enää kärsiä näin surkeasta miehestä joka silloin päivittäin olin ja siitä kuulin. Eivät he osaa sanoa mitään.

      Edelleenkään kumpikaan lapsista ei halua olla tekemisissä uuden vaimoni kanssa. He tapasivat hänet kaksi kertaa pari vuotta sitten, mutta eivät edes tervehtineet. Naiseni tervehti kyllä ja yritti olla ystävällinen, mutta luovutti kun ei saanut vastakaikua. Lapset ei osaa kertoa syytä tähän. Vain että vihaavat sitä naista. Heitä ei kiinnosta että isä on onnellinen. Aivan kuten olen minäkin myötäelänyt heidän poikaystävät ja erot, ja lohdutellut ja rohkaissut.

      Exä on siis edelleen hapan ja katkera. Naurettava, voisi sanoa. Onneksi ei ole enää mitään syytä olla hänen kanssa tekemisissä. En ymmärrä miten ihminen voi niin muuttua siitä kun mentiin naimisiin. Itse hän kertoi syyn olleen minussa. Mutta ei tarkemmin. Että ole siinä sitten. Mutta kun ei osaa mitään sanoa niin ei minun pidä siitä enää välittää enkä ole välittänytkään.

      Uusi vaimoni on ihana. Meillä on kaikki aivan ihmeellistä vielä näinkin monen vuoden jälkeen. Elämme kuin symbioosissa. Ei siamilaisina kaksosina, mutta henkisinä kaksosina.

      • ajat

        takaa näillä lauseilla: "...Lapset ei osaa kertoa syytä tähän. Vain että vihaavat sitä naista. Heitä ei kiinnosta että isä on onnellinen. Aivan kuten olen minäkin myötäelänyt heidän poikaystävät ja erot, ja lohdutellut ja rohkaissut."

      • se olet

        tosi katkera exällesi, ja aikuiset lapsesi tekevät omat johtopäätöksenä, ja jos ne ei vaan pidä sinun uudesta muijastasi,siis ei kemiat kohtaa, ei kaikki voi tykätä kaikista, niin mitä välii ja mitä lapsillesi kuuluu sun onnesi, vai pitääkö sinun joteski todistaa lapsillesi, että tää uusi olis parempi kuin lastesi äiti???Lapset rakastavat omia vanhempiaan, eikä niiden ole pakko tykätä niistä uusista puolisoista, edes väkisin. Tietty hyvät käytöstavat kunniaan.
        Miulle ei oikeen muutekaan avautunut tää sun vuodattelusi.

    • olen kai

      minäkin exälle "katkera". Lähti ja löysi uuden. Minä jäin taloon velkojen ja lasten kanssa. (kohta jo aikuisia). Eli hoidan kotia nyt yksin. Tavallaan nautin siitä kun saan tehdä asiat omassa tahdissa ja elää omaa elämääni.
      Olen siis onnellinen suurimman osan ajastani, mutta sitä iloa en exälleni ikinä suo, että olisin hänen kanssaan missään tekemisissä. Niin paskamaisen tempun teki.
      Ei minulla ole hänelle mitään asiaa, lapset hoitaa tapaamiset itse. En ehkä koskaan osallistu juhliin jossa hän on mukana. Ei minun ole pakko.
      Kyllä, rakastan jollakin tavalla exääni vieläkin, ehkä siksi en halua "hyvää eroa" .
      En pysty, koska hän on onnellinen uuden naisensa kanssa. Mutta ei halunnut millään tavalla hoitaa liittoamme.
      Mieti sitä!

    • Anonyymi

      Mieheni jätti minut, kun olin kuudennella raskauskuukaudella. Rakastamme molemmat toisiamme ja se oli shokki minulle, ja se todella särki sydämeni ja masensi minut, yritin soittaa hänelle ja hänen linjansa olivat tavoittamattomia. Yritin tavoittaa hänet myös sosiaalisessa mediassa, mutta tajusin, että hän esti minut myös sosiaalisessa mediassa. Otin yhteyttä hänen vanhempiinsa ja he kertoivat minulle, että heidän poikansa oli sanonut, ettei hän rakastanut minua enää eikä halunnut nähdä minua, vaikka tiesi, että olin raskaana, ja he olivat myös yllättyneitä hänen teoistaan ​​ja päätöksestään, että he ei tiennyt mikä oli vialla. Itkin niin paljon ihmetellen, kuinka hän jättäisi minut syntymättömän lapsemme kanssa ja kuinka tulen toimeen ilman häntä, koska rakastan häntä niin paljon. Ennen kuin synnytin ja vauva oli vuoden ikäinen, mieheni ei vieläkään palannut tarkastamaan minua ja vauvaa, ja olin taas hämmentynyt. En tiedä mitä tehdä, olen menettänyt työpaikkani, eikä minulla ole rahaa hoitaa vauvaa. Olin kurja, en tiennyt mitä tehdä ennen kuin aloin etsiä apua Internetistä ja lukea upeita todistuksia Voodoo Lordista. Otin häneen yhteyttä sähköpostitse ja hän sanoi auttavansa minua, ja hän kertoi minulle, että toinen nainen manipuloi miestäni ja hän loitsi hänet. Voodoo Lord sanoi, että hän auttaisi minua murtamaan loitsun, jotta mieheni palaisi luokseni ikuisesti ja hän olisi jälleen minun. Hän kertoi minulle, että minun täytyy ostaa esineitä murtaakseni mieheni kipsin, ja annoin hänelle kaiken, mitä hän pyysi. Suurimmaksi yllätykseksi muutamaa päivää myöhemmin mieheni koputti oveen, joka näytti muutokselta ja tunteellisesta, oli ilmeistä, että hän juuri palasi tajuihinsa ja itki polvilleen anteeksiantoani. Kiitos Voodoo Lordille, hän on erittäin voimakas ja aito loitsuilija . Rukoilen, että hän elää pitkään jatkaakseen hyvää, luotettavaa ja aitoa työtään. Jos sinulla on ongelma, joka vaivaa sinua, ota yhteyttä tähän aidoon loitsuntekijään, hän voi auttaa sinua, hän ei petä sinua. Ota häneen yhteyttä sähköpostitse: [email protected] tai whatsappin kautta: 234 8097014925

      • Anonyymi

        Hauska trolli 😂😂

    Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Et olisi piilossa enää

      Vaan tulisit esiin.
      Ikävä
      66
      3055

    2. Sinä saat minut kuohuksiin

      Pitäisiköhän meidän naida? Mielestäni pitäisi . Tämä värinä ja jännite meidän välillä alkaa olla sietämätöntä. Haluai
      Tunteet
      25
      2123

    3. Minä en ala kenenkään perässä juoksemaan

      Voin jopa rakastaa sinua ja kääntää silti tunteeni pois. Tunteetkin hälvenevät aikanaan, poissa silmistä poissa mielestä
      Ikävä
      67
      1709

    4. Loukkaantunut lapsi on yhä kriittisessä tilassa

      Seinäjoella Pohjan valtatiellä perjantaina sattuneessa liikenneonnettomuudessa loukkaantunut lapsi on yhä kriittisessä t
      Kauhava
      25
      1587

    5. Tiedän, että emme yritä mitään

      Jos kohtaamme joskus ja tilaisuus on sopiva, voimme jutella jne. Mutta kumpikaan ei aio tehdä muuta konkreettista asian
      Ikävä
      16
      1317

    6. Miten hetki

      Kahden olisi paras
      Ikävä
      28
      1301

    7. Näin pitkästä aikaa unta sinusta

      Oltiin yllättäen jossain julkisessa saunassa ja istuttiin vierekkäin, siellä oli muitakin. Pahoittelin jotain itsessäni
      Ikävä
      6
      1226

    8. Mitä, kuka, hä .....

      Mikähän sota keskustassa on kun poliiseja on liikkeellä kuin vilkkilässä kissoja
      Kemi
      28
      1180

    9. Taisit sä sit kuiteski

      Vihjata hieman ettei se kaikki ollutkaan totta ❤️ mutta silti sanoit kyllä vielä uudelleen sen myöhemmin 😔 ei tässä oik
      Ikävä
      10
      1127

    10. Noh joko sä nainen oot lopettanut sen

      miehen kaipailun jota sulla EI ole lupa kaivata. Ja teistä ei koskaan tule mitään. ÄLÄ KOSKAAN SYÖ KUORMASTA JNE! Tutu
      Ikävä
      62
      1021
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt