"Ajattelen siis olen" "Vain se mitä näen on", tässäpä kaksi samaa asiaa. Olenko siis vain Minä joka ajattelee tai kuvittelee ja mitään ei ole olemassa tämän kuvittelun ulkopuolella. "Näen" käsitetään tässä "koen" merkityksessä.
Olenko siis vain Minä joka harrastaa jakomielitautista moneuden kokemista ja yksinpuhelua? Onko liian pelottavaa olla yksin ja ainoa ja siksi luodaan hallusinaatio moneudesta, sinusta ja teistä?
Olenko siis vain Minä joka harrastaa jakomielitautista moneuden kokemista ja yksinpuhelua? Onko liian pelottavaa olla yksin ja ainoa ja siksi luodaan hallusinaatio moneudesta, sinusta ja teistä?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Eihän siinä sanota, ettei muuta olisi. Todetaan vain, että ainakin ajatteleva minä on. Ei voi tietää onko muuta - luultavasti on. Ainakin havainto maailamsta on olemassa. Jokin aiheuttaa havainnon. Jos sitä vain kutsutaan maailmaksi, maailma on.
"Minä" ja "mitään ei ole olemassa kuvitteluni ulkopuolella" ovat tietoisuusakteja, toimintoja. Sanotaan mielummin näin että kaikki tietoisuutemme kohteet ovat mielekkäitä sellaisenaan. Esimerkiksi "omena", "uiminen" ja "Hallitus on rahoituskriisissä".
Oppikirjojen kartesiolaisuus taitaa perustua virheelliseen käsitykseen herra D:n oivalluksesta. Toisaalta "kartesiolaisuus" on sellaisenaan mielen representaatio, kuva, joka on sellaisenaan täysin reaalinen.
On olemassa myös perin toisenlaisia lähtökohtia hahmottaa maailmaa ja ihmisen asemaa siitä.
Vaikkapa Ludwig Feuerbach mukaan ihminnen on sekä ruumiillinen että sielullinen olento, ei suinkaan kartesiolainen kahden substanssin liittymä vaan yksi kokonaisuus. Esimerkiksi syödessään ihminen toteuttaa sekä sieluaan että ruumistaan.
Feuerbachin mukaan ihminen on myös kanssaihminen. Minä toteutuu viime kädessä vain Sinän kautta, ihmisyys ihmisten välisessä rakkaudessa. Ihminen voi ehkä ajatella yksin, mutta ei rakastaa - ja juuri tähän "yksin ajattelevien" ryhmään voinemme lukea myös Descartesin.
On huomattava, että lopulta jopa Descartes päätyi uskomaan ulkomaailman olemassaloon. Toisaalta voitaisiin todeta, että koko epäily on järjetöntä. Ihminen, maailma on sinun - ja sinä siinä - ota elämäsi haltuun!
Ihan hyvä, mutta missä tuo "ulkomaailma" tai maailman ulkoisuus on? Ulkomaailmassako?
..sun sisälläsi, ei aivoissa kun nekin on ulkomaailmaa vaan sun tietoisessa hengessä. Järjestyneen ulotteisen maailman sä luot perustyypeistä. Miksi näyttää että nykyään on hienommat autot jne. no siksi että sun tietoisuutesi keksii aina enemmän muotojen yhdistelmiä arkkityypeistä kun mieli kehittyy. Ennen kun sä opit vaikka englannin, sitä kieltä ei ole olemassakaan vaan sun luomasi hahmot puhuu siansaksaa. Kun opit kielen, luot samalla sen rakenteet. Sama kaiken oppimisen kanssa, sä kuvittelet ne eli ymmärtäessäsi samalla luot ne, aiempi tieto on vain merkityksetöntä siansaksaa jota hahmosi keskenään mölisevät. Oppiminen on luomista.