Kirjassaan "Kilpajuoksu kuuhun" Ilpo Lagerstedt kertoo, että murheellisen Apollo I tulipalon jälkeen puhdas happi -ilmakehä korvattiin typen ja hapen sekoituksella silloin, kun alus on maassa.
Käytettiinkö avaruudessa edelleen puhdasta happea? Painottomuudessa tulipalo ei kai etene niin räjähdysmäisesti, mutta entäs kun laskeutumismoduuli oli kuun pinnalla ja heikon painovoiman vaikutuksen alaisena?
PS. Pyydän kuuhoaxien hengittämään syväään ja olematta sotkeutumatta tähän
Käytettiinkö avaruudessa edelleen puhdasta happea? Painottomuudessa tulipalo ei kai etene niin räjähdysmäisesti, mutta entäs kun laskeutumismoduuli oli kuun pinnalla ja heikon painovoiman vaikutuksen alaisena?
PS. Pyydän kuuhoaxien hengittämään syväään ja olematta sotkeutumatta tähän
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ymmärtääkseni USA käyttää avaruudessa edelleenkin puhdasta happea 0.2 barin paineessa. Silloin happea on ihmisen kannalta saman verran kuin ilmassa merenpinnan tasolla, mutta paineen alukseen aiheuttama rasitus paljon pienempi kuin 1 barin (ilman) paineessa. Myös palovaara on huomattavasti alempi.
Apollo 1:n tapauksessa paine oli muistaakseni 1.2 baria. Tällöin aluksessa oli sama ylipaine kuin avaruudessa ja kaikki järjestelmät voitiin testata mahdollisimman todenmukaisesti. Tuossa hapen paineessa palaminen on lähes räjähdysmäistä. Ylipaine myös esti nopean luukun avaamisen.
Olisi pitänyt tarkistaa ensin.
Jenkit käyttivät 0.35 barin paineista puhdasta happea Skylabiin asti (paitsi avaruuspuvuissa 0.25 bar). Skylabissa happipitoisuus oli 70 %:iin. Avaruussukkulassa on ilmaa 1 barin paineessa.
Neuvostoliiton (ja Venäjän) aluksissa on aina ollut ilmaa 1 barin paineessa.
Oliko siis niin, että apollo 2-17 moduleissa käytettiin typpi-happi-seosta ainoastaan maanpinnalla ja harjoitustilanteissa. Ja modulien sisäosien materiaalien muutos ei-tulenaroiksi riitti ehkäisemään palovaaran?
Wikipedian mukaan puhtaan hapen paine avaruudessa olisi kuitenkin ollut se 0.2 bar eli sama kuin hapen osapaine merenpinnan tasolla. Tämä hapen osapaine on ehkä kaikkein tärkein paloturvallisuuteen vaikuttava tekijä. Apollo 1:n olosuhteissa puhdas alumiinikin palaa eli alus ei voi olla palamaton. Apollo 1 muuten nimettiin vasta onnettomuuden jälkeen uhrien kunniaksi. Tapahtumahetkellä se oli AS-204.
Onnettomuus johti mittaviin muutoksiin aluksessa, materiaaleissa, ohjeissa, käytännöissä, laadunvalvonnassa jne. Jälkiviisaasti arvioituna koko tapaus oli veren kaivua nenästä. Kiireellä rakennettuun aluksen "koekappaleeseen", jossa oli mm. 25 km sähköjohtoa ja jonka luukkua ei saa nopeasti auki, laitettiin suojattomia ihmisiä, palavia materiaaleja ja paineistettua happea. Koe oli ns. "töpseli irti"-testi, jossa alus toimi itsenäisesti lähtösimulaation ajan, mutta miehillä ei kuitenkaan ollut suojaavia painepukuja ja kypäriä kuten oikeassa laukaisussa. Miesten asut eivät olleet edes paloturvallisia. Onnettomuuden jälkeen käytettiin tietääkseni aina oikeita avaruuspukuja myös harjoituksissa.
Kiitos perusfyysikolle faktoista.