Ihmisen evoluution hyvin alkukantaisessa vaiheessa yksilöt käyttivät feromoneja eri sukupuolten erottamiseen. Miehet oppivat yhdistämään vastakkaisen sukupuolen tyypilliset ominaisuudet seksuaalisen suuntautumisensa osaksi naisten erittämien feromonien perusteella, sama päti naisten suhteen päinvastaisesti.
Ihmisen aivojen kehittyessä aloimme enenevässä määrin muodostaa myös kulttuurillisia ja sosiaalisia rakenteita, jotka perustuivat meidän kykyymme kategorisoida ja ymmärtää abstrakteja käsitteitä. Aloimme yhä enenevässä määrin toimia identiteettimme pohjalta.
Varsinkin yksilön varhaisessa kehitysvaiheessa tärkein identiteettimme oli kuuluminen jompaankumpaan sukupuoleen. Tämän sosiaalisen identifioitumisen takia feromoneihin perustuva sukupuolten erottaminen menetti evoluutiossa merkitystään. Sen takana oleva geeni (tai geenit) alkoi valintapaineen heikentyessä rappeutua. Kyky erottaa eri sukupuolet feromonien perusteella heikkeni voimakkaasti, kunnes tietyssä vaiheessa ihmisen evoluutiota sosiaaliset identiteettiprosessit kumosivat kokonaan paljon alkukantaisempaan kemialliseen erottamiseen perustuvan seksuaalisen suuntautumisen.
Tällainen yhden ominaisuuden tai piirteen vahvistuminen jonkun toisen ominaisuuden/piirteen kustannuksella on tavallista evoluutiossa. Yksinkertainen esimerkki on ihmisen kyvyttömyys valmistaa C-vitamiinia. Tämähän johtuu siitä, että esi-isämme alkoivat syömään hyvin C-vitamiinipitoista ravintoa. Näin ollen geeni, joka vastasi C-vitamiinin valmistuksesta elimistössämme, alkoi rappeutua, lopulta menetimme kokonaan kyvyn valmistaa C-vitamiinia, koska saimme sitä riittävästi ravinnosta muutenkin.
Samalla tapaa on ehkä käynyt ihmisen seksuaalisen suuntautumisen kohdalla. Toisin kuin monilla eläimillä, ihmisen kohdalla ei ole todisteita siitä, että feromoneilla olisi mitään merkitystä meille.
Homoseksuaalisen suuntautumisen suhteen on tutkimuksissa monesti paljastunutkin homoseksuaaleiksi kehittyneiden yksilöiden lapsuuden sukupuolisen identiteetin ristiriidat. Samaistumiseen liittyvät ongelmat isähahmon ja samansukupuolisten ikätovereiden suhteen ovat homoseksuaaleilla olleet erittäin tyypillisiä. Feminiiniset piirteet, kuten empatia ("homot ovat kilttejä"), ovat homoilla selvästi yleisempiä. Tällaiset luonteenpiirteet ovat myös suuressa määrin geneettisiä.
Joku voisi sanoa homoseksuaaleja olevan silti niin paljon, että pelkkään sosiaaliseen identifioitumiseen pohjautuva seksuaalinen suuntautuminen ei tunnu uskottavammalta (vaan feromoneilla tai jollain muulla samankaltaisella mekasnismillä täytyisi olla myös osansa). Toisaalta taas feromoneihinkaan perustuva tunnistaminen ei välttämättä toimisi aina luotettavasti, koska itse erittyvät feromonit ja niiden tunnistaminen voivat tietysti myös olla tasoltaan eri yksilöillä erilaisia (joillakin miehillä saattaisi esimerkiksi olla huono erotuskyky, jolloin naisen ja miehen feromonit sekaantuisivat usein, eli tuloksena olisi biseksuaalinen suuntautuminen, joskus jopa homoseksuaalinen).
Toiseksi, homoseksuaaliksi kehittyminen merkitsee yksilön epäonnistunutta identifioitumista, joka taas kielisi epämiehisistä/epänaisellisista geneettisistä piirteistä, jotka taas tietysti olisivat itsessään haitaksi yksilön sopeutumiselle. Tällaiset epämiehiset "homoseksuaaliset" miehet olisivat esimerkiksi huonompia metsästäjiä, näin ollen he useammin epäonnistuisivat perheensä ruokkimisessa. Tällöin he saisivat vähemmän lapsia. Toisin sanoen heidän epämiehiset ominaisuudet olisivat pullonkaulana feromoniin perustuvan erottelun tuomalle hyödylle: he olisivat huonosti sopeutuvia joka tapauksessa. Feromonien tuoma hyöty tässä tapauksessa siis minimoituisi.
Vielä kolmanneksi, ihmiselle on varmasti myös edullista mukauttaa seksuaalinen käyttäytymisensä kulttuurillisiin normeihin sopivaksi. Yksilöt, jotka eivät tähän pystyneet, eivät olleet yhtä sopeutuvia. Historiassa onkin eri kulttuureissa hyvinkin erilaisia seksuaalisia normeja tai ihanteita (aina huulenvenyttäjistä jopa homoseksuaalisia akteja suosiviin). Joku voisi sanoa, että silloinhan persoonallisuudenkin ajattelisi olevan täysin kulttuurin muokattavissa. Toisaalta persoonallisuus on taas se tekijä, joka usein määrän sen, kuinka halukkaita me olemme mukautumaan kulttuurillisiin normeihin, joten se itsessään määrää meidän taipumukset tässä mielessä. On myös tietysti todisteita siitä, että homoseksuaalitkin ovat eläneet usein parisuhteessa naisen kanssa ja saaneet jälkeläisiä! Heteronormatiivinen kulttuuri vähentäisi feromonien vaikutusta paitsi tämän suhteen, myös vaikuttamalla biseksuaaleihin siten, että he valitsisivat vastakkaisen sukupuolen. Näin ollen biseksuaalit entisestään vähentäisivät feromonien merkittävyyttä ihmisen evoluutiossa.
Eli näin yhteenvetona voisi todeta, että luonnontieteellinen näkemys seksuaalisesta suuntautumisesta (sekä homo-, bi- että heteroseksuaalisuudesta) ei tarkoita vankkumatonta uskoa "synnynnäiseen homouteen". Asia on päinvastoin.
Ihmisen aivojen kehittyessä aloimme enenevässä määrin muodostaa myös kulttuurillisia ja sosiaalisia rakenteita, jotka perustuivat meidän kykyymme kategorisoida ja ymmärtää abstrakteja käsitteitä. Aloimme yhä enenevässä määrin toimia identiteettimme pohjalta.
Varsinkin yksilön varhaisessa kehitysvaiheessa tärkein identiteettimme oli kuuluminen jompaankumpaan sukupuoleen. Tämän sosiaalisen identifioitumisen takia feromoneihin perustuva sukupuolten erottaminen menetti evoluutiossa merkitystään. Sen takana oleva geeni (tai geenit) alkoi valintapaineen heikentyessä rappeutua. Kyky erottaa eri sukupuolet feromonien perusteella heikkeni voimakkaasti, kunnes tietyssä vaiheessa ihmisen evoluutiota sosiaaliset identiteettiprosessit kumosivat kokonaan paljon alkukantaisempaan kemialliseen erottamiseen perustuvan seksuaalisen suuntautumisen.
Tällainen yhden ominaisuuden tai piirteen vahvistuminen jonkun toisen ominaisuuden/piirteen kustannuksella on tavallista evoluutiossa. Yksinkertainen esimerkki on ihmisen kyvyttömyys valmistaa C-vitamiinia. Tämähän johtuu siitä, että esi-isämme alkoivat syömään hyvin C-vitamiinipitoista ravintoa. Näin ollen geeni, joka vastasi C-vitamiinin valmistuksesta elimistössämme, alkoi rappeutua, lopulta menetimme kokonaan kyvyn valmistaa C-vitamiinia, koska saimme sitä riittävästi ravinnosta muutenkin.
Samalla tapaa on ehkä käynyt ihmisen seksuaalisen suuntautumisen kohdalla. Toisin kuin monilla eläimillä, ihmisen kohdalla ei ole todisteita siitä, että feromoneilla olisi mitään merkitystä meille.
Homoseksuaalisen suuntautumisen suhteen on tutkimuksissa monesti paljastunutkin homoseksuaaleiksi kehittyneiden yksilöiden lapsuuden sukupuolisen identiteetin ristiriidat. Samaistumiseen liittyvät ongelmat isähahmon ja samansukupuolisten ikätovereiden suhteen ovat homoseksuaaleilla olleet erittäin tyypillisiä. Feminiiniset piirteet, kuten empatia ("homot ovat kilttejä"), ovat homoilla selvästi yleisempiä. Tällaiset luonteenpiirteet ovat myös suuressa määrin geneettisiä.
Joku voisi sanoa homoseksuaaleja olevan silti niin paljon, että pelkkään sosiaaliseen identifioitumiseen pohjautuva seksuaalinen suuntautuminen ei tunnu uskottavammalta (vaan feromoneilla tai jollain muulla samankaltaisella mekasnismillä täytyisi olla myös osansa). Toisaalta taas feromoneihinkaan perustuva tunnistaminen ei välttämättä toimisi aina luotettavasti, koska itse erittyvät feromonit ja niiden tunnistaminen voivat tietysti myös olla tasoltaan eri yksilöillä erilaisia (joillakin miehillä saattaisi esimerkiksi olla huono erotuskyky, jolloin naisen ja miehen feromonit sekaantuisivat usein, eli tuloksena olisi biseksuaalinen suuntautuminen, joskus jopa homoseksuaalinen).
Toiseksi, homoseksuaaliksi kehittyminen merkitsee yksilön epäonnistunutta identifioitumista, joka taas kielisi epämiehisistä/epänaisellisista geneettisistä piirteistä, jotka taas tietysti olisivat itsessään haitaksi yksilön sopeutumiselle. Tällaiset epämiehiset "homoseksuaaliset" miehet olisivat esimerkiksi huonompia metsästäjiä, näin ollen he useammin epäonnistuisivat perheensä ruokkimisessa. Tällöin he saisivat vähemmän lapsia. Toisin sanoen heidän epämiehiset ominaisuudet olisivat pullonkaulana feromoniin perustuvan erottelun tuomalle hyödylle: he olisivat huonosti sopeutuvia joka tapauksessa. Feromonien tuoma hyöty tässä tapauksessa siis minimoituisi.
Vielä kolmanneksi, ihmiselle on varmasti myös edullista mukauttaa seksuaalinen käyttäytymisensä kulttuurillisiin normeihin sopivaksi. Yksilöt, jotka eivät tähän pystyneet, eivät olleet yhtä sopeutuvia. Historiassa onkin eri kulttuureissa hyvinkin erilaisia seksuaalisia normeja tai ihanteita (aina huulenvenyttäjistä jopa homoseksuaalisia akteja suosiviin). Joku voisi sanoa, että silloinhan persoonallisuudenkin ajattelisi olevan täysin kulttuurin muokattavissa. Toisaalta persoonallisuus on taas se tekijä, joka usein määrän sen, kuinka halukkaita me olemme mukautumaan kulttuurillisiin normeihin, joten se itsessään määrää meidän taipumukset tässä mielessä. On myös tietysti todisteita siitä, että homoseksuaalitkin ovat eläneet usein parisuhteessa naisen kanssa ja saaneet jälkeläisiä! Heteronormatiivinen kulttuuri vähentäisi feromonien vaikutusta paitsi tämän suhteen, myös vaikuttamalla biseksuaaleihin siten, että he valitsisivat vastakkaisen sukupuolen. Näin ollen biseksuaalit entisestään vähentäisivät feromonien merkittävyyttä ihmisen evoluutiossa.
Eli näin yhteenvetona voisi todeta, että luonnontieteellinen näkemys seksuaalisesta suuntautumisesta (sekä homo-, bi- että heteroseksuaalisuudesta) ei tarkoita vankkumatonta uskoa "synnynnäiseen homouteen". Asia on päinvastoin.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Ihan vihjeeksi: nykyisin tiedetään että homoseksuaalisten ihmisten aivot ovat ristiinsukupuolittuneita. Homomiehen aivot toimivat tietyissä asioissa naisen aivojen, lesbon aivot miehen aivojen tavoin. Tämän arvellaan johtuvan sikiökaudella saadusta poikkeavasta hormoniannoksesta (tätä tukee useampikin löytö) tai mahdollisesti erityisistä altistavista geenimutaatioista. Homomiehet ja heteronaiset muuten reagoivat miehen hikeen samalla tavoin, joten ongelmia sukupuolen tunnistamisessa ei selvästikään ole. Lisäksi homoseksuaalisuus on jotakuinkin yhtä yleistä myös monilla eläimillä, joilla feromonien osuus seksuaalikäytökseen on todistettu.
Mutta ihan hauska hypoteesi noin muuten sinulla.
"Ihan vihjeeksi: nykyisin tiedetään että homoseksuaalisten ihmisten aivot ovat ristiinsukupuolittuneita. Homomiehen aivot toimivat tietyissä asioissa naisen aivojen, lesbon aivot miehen aivojen tavoin. Tämän arvellaan johtuvan sikiökaudella saadusta poikkeavasta hormoniannoksesta (tätä tukee useampikin löytö) tai mahdollisesti erityisistä altistavista geenimutaatioista. "
Odotinkin jotain tällaista. Itse asiassa tämä on juuri sitä mitä väitinkin (viittasin tekstissä homojen feminiinisiin piirteisiin). En tiedä luitko tekstiä lävitse, tai sitten et vain ymmärtänyt. Homoseksuaaleilla miehillä on tosiaan todettu olevan ikään kuin "naisten aivot", samoin homoseksuaaleilla naisilla on todettu olevan "miehekkäämmät" aivot kuin naisilla muuten. Ongelma on vain siinä, että media tahallaan tuntuu pyrkivän harhauttamaan ihmisiä siinä, mitä tämä todella tarkoittaa. No, minäpä sanon miten tulkitsen asian: homoseksuaaleilla miehillä on naisellisia piirteitä, kun taas homoseksuaalisilla naisilla miehisiä piirteitä. Nämä ovat tosiaan synnynnäisiä.
"Homomiehet ja heteronaiset muuten reagoivat miehen hikeen samalla tavoin, joten ongelmia sukupuolen tunnistamisessa ei selvästikään ole."
Minusta olisi varsin ihmeellistä, jos asia ei olisi näin. Mitä tämä sitten todistaa feromonien asemasta ihmisillä? Ei itse asiassa mitään. Yhtä hyvin voitaisiin esittää homomiehille kuvia miehistä ja väittää, että molemmat reagoivat kuviin samalla tavoin. Takuulla tämä pitäisi paikkansa. Tarkoittaisiko se kuitenkaan sitä, että ihmisellä on jo syntyjään aivoissa jonkinlainen visuaalinen kuva seksuaalisen kohteensa ulkomuodosta? Siis että geeneissä olisi "kuvattuna" miehisiä piirteitä, kuten lyhyt tukka, lihaksikkuus, jopa penis? Käsittääkseni tämä on kovimman luokan "geneettistä taikauskoa". Geenit eivät vaikuta kuin jokin tietokoneohjelma tai rakennuspiirrustus.
Tietysti siis homomiehet kiihottuvat miesten hiestä samalla tavoin kuin heteronaiset. Syy-seuraus-suhde ei kuitenkaan ole välttämättä niin kuin kuvittelet, kuten tuo analogia miesten visuaalisista piirteistä osoittaa. Toisin sanoen, homomiehet ovat OPPINEET yhdistämään miesten hienhajun osaksi seksuaalisen kiinnostuksensa kohdetta samalla tavoin kuin he ovat oppineet yhdistämään miesten visuaaliset piirteet osaksi seksuaalista kiinnostustaan. Monissa kulttuureissa on aivan erityisiä miehiseen tai naiselliseen viehätysvoimaan yhdistettyjä piirteitä. Näiden olettaminen synnynäisiksi on sama kuin olettaisi minkä tahansa kulttuurillisen tekijän (meemin) olevan geeneissä. Tätä voisi kutsua moderniksi taikauskoksi, jossa geeneillä on yliluonnollisen haltijan tai jumalolennon asema.
"Lisäksi homoseksuaalisuus on jotakuinkin yhtä yleistä myös monilla eläimillä, joilla feromonien osuus seksuaalikäytökseen on todistettu."
Feromonitkaan eivät tosiaan välttämättä takaa täsmällistä tai yhtenäistä seksuaalista käyttäytymistä. Varsinkin kun monilta eläimiltä puuttuu ihmismielen kyky kategorisoida. Näin ollen kyse voi olla vain siitä, että eläimet ajoittain erehtyvät. Tämä on toisaalta yleisesti tiedossa, sillä esimerkiksi sonni/lehmä voi "vahingossa" astua traktoria. Evoluutio ei tässä mielessä tuota täydellistä käyttäytymistä. Hyvin monessa muussakin suhteessa esiintyy marginaalista "virhekäyttäytymistä". Sitä ei välttämättä tapahdu tarpeeksi usein, jotta evoluutio olisi sen karsinut pois.
Toisin sanoen, homomiehet ovat OPPINEET yhdistämään miesten hienhajun osaksi seksuaalisen kiinnostuksensa kohdetta samalla tavoin kuin he ovat oppineet yhdistämään miesten visuaaliset piirteet osaksi seksuaalista kiinnostustaan"
Jo 3-6 vuotiaanako ?
Keskellä suomalaista heterokylää..
En tarkoita oppimista kopioimalla toisia, vaan oppimista omien kokemusten ja niiden tulkinnan kautta. Voihan pistäviä muurahaisiakin "oppia" välttämään, vaikkei olisi koskaan kenenkään nähnyt niitä välttelevän tai vaikkei kukaan olisi karttakepin kanssa niitä opettanut välttämään. Tulkitset minun käyttämäni termin tarkoittaneen samaa kuin "oppiminen toisten opetuksia noudattamalla", vaikka muun kirjoitukseni perusteella en uskoisi tuollaista harhakuvaa älykkäälle lukijalle jäävän. Siinä mielessä ehkä ihmetyksesi on vähän teennäistä?
Jos seksuaalinen kiinnostus herää vastakkaista sukupuolista identiteettiä kohtaan, silloin on tärkeä merkitys sillä, miten on "oppinut" näkemään oman sukupuolisen identiteettinsä. Jos ei ole samaistunut muihin samansukupuolisiin, herää tietysti tämän teorian valossa kiinnostus heitä kohtaan. Monet uskovaiset kyllä kannattavat tämänkaltaista näkökantaa seksuaaliseen suuntautumiseen, mutta toisaalta tieteellinen tutkimus tarkoittaa usein ideologiset rajat ylittävää avoimuutta. Totuus ei välttämättä ole niin mustavalkoinen, vaan se saattaa olla "pirstaloitunut". Useinhan jotain tiettyä poliittista tarkoitusperää kiivaasti ajamalla ajaudutaan epätieteellisyyksiin. Jos ainoa peruste vastustaa tiettyä tieteellistä tulkintaa on sen saama tuki "hihhuloiden piireissä", ajaudutaan samaan kuin natsit tai kommunistit, jotka vastustivat jotain tiettyä tieteenalaa vain koska se oli "juutalaista"/"porvarillista". Tosiasiassa tiede ei voi olla "kristillistä", "juutalaista", "arjalaista" yms.. vaan on vain yhdenlaista tiedettä.
On jotkut heterotkin enemmän käytökseltään "vastakkaista sukupuolta", eli esim. joku nainen hyvin kiinnostunut matematiikasta, fysiikasta jne. ja joku mies ryhtyy lähihoitajaksi. Ärsyttää ihmisten lokeroiminen sukupuoleen. Kaikki on sekoituksia ja niinhän sitä sanotaan, että kaikki ovat aavistuksen verran bi. Se taitaa pitää paikkansa. Telkkarista tuli juuri dokumentti siitä, että sotatilanteissa ja vankiloissa heteromiehistäkin tulee homoja, että silleen. Turha sitä faktaa on hävetä. Tuntuu enempi siltä, että kaikki karskit miehet, jotka brassailee tissilehdillä ja julistaa heterouttaan jatkuvasti, pelkää kohdata totuutta.
"On jotkut heterotkin enemmän käytökseltään "vastakkaista sukupuolta", eli esim. joku nainen hyvin kiinnostunut matematiikasta, fysiikasta jne. ja joku mies ryhtyy lähihoitajaksi."
Yksittäiset seikat eivät paina, vaan kokonaisuus. Lisäksi seksuaalisen suuntautumisen muodostumisessa on kyse siitä, miten yksilö identifioi itsensä, eikä siitä, miten muut hänet identifioivat. Tässä onkin luonteenpiirteillä merkityksensä.
"Ärsyttää ihmisten lokeroiminen sukupuoleen. Kaikki on sekoituksia ja niinhän sitä sanotaan, että kaikki ovat aavistuksen verran bi. Se taitaa pitää paikkansa."
Jotain naista saattaa myös ärsyttää esimerkiksi miesten pinnallisuus ("he vain katsovat ulkonäköä, miehet on sikoja"), mutta koska keskimäärin miehillä on voimakas taipumus toimia näin (suhteessa naisiin), ei miehet silti tämän suhteen muutu. Et voi ottaa yhtä poikkeusta ja yleistää sitä kaikkiin tapauksiin. Tilastot säilyttävät merkityksensä.
"Telkkarista tuli juuri dokumentti siitä, että sotatilanteissa ja vankiloissa heteromiehistäkin tulee homoja, että silleen. Turha sitä faktaa on hävetä."
Tuo on totta. He tosiaan harrastavat seksiä toistensa kanssa, koska naisia ei ole saatavilla. Toisaalta sama pätee enemmän tai vähemmän muutenkin: homoseksuaalisuuden hyväksyminen on toisaalta johtanut siihen, että heterotkin yhä useammin hakevat seksiseuraa homo-/bimiehistä tai toisista heteromiehistä, sillä naisilta satunnaista seksiseuraa on paljon vaikeampi saada.
Tälläkin on kulttuuriin vaikutuksensa. Ehkäpä nuoret miehet kuluttavat yhä useammin aikansa harrastaen seksiä toistensa kanssa, sen sijaan, että pyrkisivät kehittämään itseään. Heteromies voi kohdata valinnan joko lähteä kuntosalille, lukea kirjaa tai harrastamaan seksiä toisen miehen kanssa. Kaksi ensimmäistä ovat tietysti niitä kehittävempiä aktiviteetteja, joilla voisi olla positiivinen vaikutus naisiinkin, jälkimmäinen on taas lyhytnäköinen päätös ottaa "pala kakku" samantien, sen sijaan että maksimoisi mahdollisuutensa saada myöhemmin "parempaa kakkua".
Eli toisin sanoen myönteinen suhtautuminen homoseksuaalisuuteen on johtanut siihen, että miehet ovat saaneet mahdollisuuden "livistää" naisten heihin kohdistamaa seksuaalivalintaa. Ehkäpä tällä on rappeuttava vaikutus, samoin kuin olisi rappeuttava vaikutus sillä, että pienipyrstöisille riikinkukkouroille keinotekoisesti tehtäisiin suurempi pyrstö. Naaraat valitsisivat nyt yksilöitä, joiden pyrstöt eivät olisi aitoja. Koska suuren pyrstön ajatellaan seuraavan suoraan yksilön suuresta sopeutuvuudesta (ts. hyvistä geeneistä), johtaisi tällainen keinotekoinen "avustaminen" dysgenistisiin seurauksiin (eli lajin rappeutumiseen). Homoseksuaalisuuden hyväksyminen voi mahdolisesti samoin nähdä rappeuttavana.
"Tuntuu enempi siltä, että kaikki karskit miehet, jotka brassailee tissilehdillä ja julistaa heterouttaan jatkuvasti, pelkää kohdata totuutta."
Vastenmielisyyden tunteminen omasta mielestään epäkorrektia käytöstä kohtaan on ihan normaalia. Sekin on varmasti ollut evoluutiossa hyödyllistä. Tosin, useimmiten enemmistö on voittanut, enemmistöhän on tässä tapauksessa tietysti heteroita, joten lajia on hyödyttänyt tämä heteroiden vuoksi.
Ehkäpä nuoret miehet kuluttavat yhä useammin aikansa harrastaen seksiä kätensä kanssa, sen sijaan, että pyrkisivät kehittämään itseään. Heteromies voi kohdata valinnan joko lähteä kuntosalille, lukea kirjaa tai harrastamaan seksiä tissilehden ja oman kouransa kanssa. Masturbaatio siis rappeuttaa lajimme, ja pitäisi kieltää.
Mikä helvetti tässä kesässä on, että se saa kaikki hörhöt liikkeelle? Sulattaako helle ihmisten aivot?
Ehkäpä nuoret miehet kuluttavat yhä useammin aikansa harrastaen seksiä kätensä kanssa, sen sijaan, että pyrkisivät kehittämään itseään. Heteromies voi kohdata valinnan joko lähteä kuntosalille, lukea kirjaa tai harrastamaan seksiä tissilehden ja oman kouransa kanssa. Masturbaatio siis rappeuttaa lajimme, ja pitäisi kieltää.
Mikä helvetti tässä kesässä on, että se saa kaikki hörhöt liikkeelle? Sulattaako helle ihmisten aivot?
Ihmisen persoonallisuus, temperamentti, kuten muusiikilliset ja matem taipumukset jne ovat paljolti synnynnäisiä.
On jo 80-luvulta tutkimuksia että jopa asenne aborttiin, kuolemanrangaistukseen jne (republikaanisia käsityksiä) on enempi synnynnäinen biol. vanhemmilta perittyä kuin adopt. vanhemmilta opittua (ja siis näiden harmiksi jos ovat liberaalivasureita).
Joten en pitäisi enää ihmeenä jos homous tai lesbous olisi jotenkin synnynnäisesti altistunutta.. (synnynäisyys ei tarkoita välttämättä geneettistä vaan kohtulolosuhteita).
Ilmeisesti kuvittelet, että sukupuolinen identiteetti jotenkin opitaan. Kuitenkin nykyisin on kertynyt aineistoa joka tukee oletusta, että se on muodostunut ihmiselle jo syntymän aikoihin ja on sidoksissa aivojen rakenteisiin. Tästä surullinen esimerkki (surullinen koska lapsiparasta tehtiin koekaniini seksologisen hypoteesin testausta varten) on David Reimer, josta ei kasvatuksella, kirurgialla eikä hormoneilla saatu naisidentitteettistä vaan onneton ja silvottu poikalapsi.
Kannattaa muuten muistaa, ettei ihmisen tarvitse oppia sitäkään, miltä vauva näyttää (kaikilla nisäkkäillä on yhteinen poikasten tunnistamiseen tarkoitettu synnynnäinen järjestelmä) tai miten näihin vauvoihin suhtaudutaan, joten miksi olisi sen oudompaa, että ihmisillä olisi myös synnynnäinen kyky erottaa naiset miehistä? Onhan oikean sukupuolen löytäminen parittelua varten jotakuinkin yhtä olennainen ominaisuus suvun jatkumiselle kuin lapsista huolehtiminenkin.
"Kannattaa muuten muistaa, ettei ihmisen tarvitse oppia sitäkään, miltä vauva näyttää (kaikilla nisäkkäillä on yhteinen poikasten tunnistamiseen tarkoitettu synnynnäinen järjestelmä) tai miten näihin vauvoihin suhtaudutaan, joten miksi olisi sen oudompaa, että ihmisillä olisi myös synnynnäinen kyky erottaa naiset miehistä?"
Jos ihmistä pidettäisiin vauvasta lähtien autiolla saarella, missä koiraeläimet toisivat tälle ruokaa, ei tämä ihminen aikuisena omaisi noita kykyjä. Ei sellainen ihminen osaisi edes kävellä. Aivan selvästikään siis me emme syntyjämme voi olla homoja, emmekä voi syntyjämme erottaa miestä naisesta.
Itse ikään kuin taas näytät olettavan, että ilman tätä "absoluuttisen synnynnäistä tunnistamisjärjestelmää" ihminen ei voisi myöskään oppia erottamaan sukupuolia toisistaan. Jos ihminen kuitenkin voisi aivan yhtä hyvin myös oppia saman asian, silloin tämä "tunnistamisjärjestelmä" olisi evoluution myötä "surkastunut" pois.
että miehet ovat pelkkiä k.llinsa orjia, eikä heidän päässään liiku mitään muuta kuin seksi, eivätkä he edes kiinnostu ihmisistä persoonina vaan pelkkinä panopuina... Mietis nyt vähän, ihmisiä tässä sentään ollaan, tai ainakin minä olen.
Ja tiedän, että vähänkin järkeä omaava mies EI käyttäydy noin, kuten kuvailit. Monet nuoret ja täysin kasvatusta vaille jääneet miehet saattavat LUULLA, että miesten päässä ei kuulu liikkuakaan muuta kuin pano, mutta se on harhaluulo. Monet olisivat varmasti fiksumpia kuin uskoisivatkaan jos miehistä ei niin kovasti "koulittaisi miehiä."
Ja onhan se evoluutiossa aina mennyt niin, että naiset viehättyvät nimenomaan älykkäistä miehistä (ulkonäölläkin on tietysti osuutta asiaan.) Kannattaisi miesten alkaa treenaamaan aivojaan enemmän.
Ihmisillä on myös kyky rakastua, joka erottaa meidät eläimistä, eli juuri se, että osaa nähdä toiset yksilöina eikä vaan kopioina toisistaan.
"Jos ihmistä pidettäisiin vauvasta lähtien autiolla saarella, missä koiraeläimet toisivat tälle ruokaa, ei tämä ihminen aikuisena omaisi noita kykyjä."
Jos väität, ettei ihminen tunnistaisi vauvaa poikaseksi, jos olisi vaikkapa susien kasvattama, olet väärässä. Veikkaanpa, että kyseinen susilapsi erottaisi myös miehen urokseksi ja naisen naaraaksi. Tietenkin tämän testaaminen olisi epäeettistä, joten toistaiseksi jäämme hypoteesin tasolle.
"Itse ikään kuin taas näytät olettavan, että ilman tätä "absoluuttisen synnynnäistä tunnistamisjärjestelmää" ihminen ei voisi myöskään oppia erottamaan sukupuolia toisistaan."
Ai millä perusteella näytän? En missään vaiheessa väittänyt mitään noin absurdia. Tietenkin geneettisen vaistotasoisen tunnistuskyvyn päälle voi kehittyä myös tietoista ymmärrystä. Ne eivät ole poissulkevia. Voithan sinäkin oppia tunnistamaan sammakonpoikasen vaikka ihmisen vauvantunnistusjärjestelmä ei toimi niiden kohdalla.
"Jos ihminen kuitenkin voisi aivan yhtä hyvin myös oppia saman asian, silloin tämä "tunnistamisjärjestelmä" olisi evoluution myötä "surkastunut" pois."
Miksi ihmeessä se olisi surkastunut pois?
"Ihmisillä on myös kyky rakastua, joka erottaa meidät eläimistä, eli juuri se, että osaa nähdä toiset yksilöina eikä vaan kopioina toisistaan."
Väitätkö, että yksiavioisen lajin edustaja, joka vuosi toisensa jälkeen etsii oman kumppaninsa eikä suostu pariutumaan jos tämä kuolee, pitää toisia lajitovereitaan pelkkinä kopioina toisistaan? Jos näin olisi, miksi se ei parittelisi jokaisen vastaantuljian kanssa tilaisuuden tullen?
Rakkauskin on pariutumisen kemiaa, ei mikään mystinen ihmislajin yksinoikeus.
Evoluutio ei vain toimi noin. Oletetaan, että meillä on ominaisuus A, joka auttaa lajia selviytymään tietyn haasteen X suhteen. Evoluution myötä laji saa uuden haasteen Y, jota vastaamaan sen ominaisuus B kehittyy. Jos kuitenkin ominaisuus B vastaa yhtä hyvin myös haasteeseen X, tällöin ominaisuus A (varsinkin jos oletetaan ettei sillä ole muuta funktiota) tietysti menettää evoluutiossa merkitystään, eli se alkaa surkastumaan, koska sitä ei samalla tavalla enää tarvita. Ei ole mieltä evoluution kannalta, että ominaisuus B syntyisi A:n "päälle". Eihän evoluutiota ole mikään prosessi, jolla olisi ikään kuin jonkinlainen tavoite "luoda sveitsin linkkkuveitsi".
Tämä "tietoinen ymmärrys" on geneettinen ominaisuus myös, eikä ole geneettisenä ominaisuutena yhtään sen vähempiarvoisempi evoluution kannalta kuin vaistomaisemmat toiminnotkaan. Sitäpaitsi identiteettiprosessit ovat aivan samalla tavalla "vaistonvaraisia". Ei lapset identiteettejä muodostaessaan niitä tosiaan tee minkään opetuksen tuloksena, vaan sellaista tapahtuu aivan itsestään sosiaalisessa ympäristössä kasvaessa. Tältä kannalta ihmisen homoseksuaalisuus puhtaasti psykologisena ilmiönä ei ole yhtään sen huonommin evoluutioteorian raameihin sopiva kuin banaanikärpäsen tai hiiren sukupuolen tunnistamisen perustuminen kemiallisiin prosesseihin.
Koska kypsän hedelmän voi tunnistaa makuaistin perusteella, värinäkö muuttuu hyödyttömäksi ja surkastuu pois. Tämän vuoksi kaikki ihmisapinat ovatkin värisokeita.
"tällöin ominaisuus A (varsinkin jos oletetaan ettei sillä ole muuta funktiota) tietysti menettää evoluutiossa merkitystään, eli se alkaa surkastumaan, koska sitä ei samalla tavalla enää tarvita."
Ei ole olemassa mitään geneettistä automaattia, joka rappeuttaisi ominaisuudet jotka eivät ole välttämättömiä. Ne eivät välttämättä katoa vaikka olisivat aivan turhiakin, mikäli niistä ei ole vastaavasti haittaa selviytymiselle. Varsinkin kun nuo ominaisuudet voivat olla sidoksissa geeneihin, joiden rikkoutuminen voisi aiheuttaa jonkin haitallisen vaikutuksen, tai toimivat eräänlaisena "failsafe"-mekanimina. Evoluutiogenetiikka on hyvin sotkuista, ei mikään siististi muotoiltu DNA-bonsai.
Siksi toisekseen, kuvitteletko ihan oikeasti, että ihmisen kyky oppia asioita on tuhonnut kaikki vaistonvaraiset ominaisuudet, joiden vaikutus on saavutettavissa myös kognitiivisen prosessoinnin kautta?
"Ei ole olemassa mitään geneettistä automaattia, joka rappeuttaisi ominaisuudet jotka eivät ole välttämättömiä. Ne eivät välttämättä katoa vaikka olisivat aivan turhiakin, mikäli niistä ei ole vastaavasti haittaa selviytymiselle."
Paljon suurempi osa mutaatioista on haitallisia kuin hyödyllisiä. Näin ollen rappeutuminen on väistämätöntä. Ei ole mitään geneettistä automaattia, joka säilyttäisi merkityksettömät piirteet ikään kuin evoluutio pitäisi näitä piirteitä säilyttämisen arvoisina muistoina.
"Varsinkin kun nuo ominaisuudet voivat olla sidoksissa geeneihin, joiden rikkoutuminen voisi aiheuttaa jonkin haitallisen vaikutuksen, tai toimivat eräänlaisena "failsafe"-mekanimina. Evoluutiogenetiikka on hyvin sotkuista, ei mikään siististi muotoiltu DNA-bonsai."
Evoluution kannalta tällainen monimutkainen kytkeytyminen ei välttämättä ole edullista, koska se vähentää monimuotoisuutta. Jos esimerkiksi kaikki sarvien pituuteen vaikuttavat geenit vaikuttaisivat myös jalkojen pituuteen ja päinvastoin, silloin ei voisi olla pitkäsarvisia ja lyhytjalkaisia yksilöitä (ja päinvastoin, lyhyet sarvet ja pitkät jalat olisivat mahdottomuus). Jos taas ominaisuudet voivat muuttua toisista riippumatta, on lajilla paremmat mahdollisuudet sopeutua ympäristöön.
Totta on kuitenkin, että monet geenit vaikuttavat useampaan ominaisuuteen. Evoluutio voi kuitenkin toimia tasapainottavasti siten, että se suosii vain geenejä, jotka aiheuttavat sopeuttavan muutoksen, mutta jotka eivät vaikuta haitallisesti johonkin toiseen kriittiseen ominaisuuteen.
"Siksi toisekseen, kuvitteletko ihan oikeasti, että ihmisen kyky oppia asioita on tuhonnut kaikki vaistonvaraiset ominaisuudet, joiden vaikutus on saavutettavissa myös kognitiivisen prosessoinnin kautta?"
Ymmärrät minua pahasti väärin, jos kuvittelet ajattelevani noin. Älykkyyshän on pelkkä kyky, jota vaistonvaraisemmat tunteet ikään kuin käyttävät hyväkseen.
Sosiaaliset identiteettiprosessit ovat vaistonvaraisia toimintoja ihmisellä. Kyse ei siis ole siitä, että vaistonvaraiset toiminnot olisivat ihmisellä kadonneet, vaan pikemminkin siitä, että ne ovat ihmisellä toisenlaisia. Älykkyys on varmasti ollut vaatimuksena niiden synnylle (ts. ihmisen älykkyys ja tällaiset taipumukset ovat todennäköisesti kehittyneet rinnakkain), vähän samaan tapaan kuin majavien padonrakennusvietti ei olisi kuviteltavissa ilman sitä tukevia fyysisiä ominaisuuksia.
On paljon käytännöllisempää erotella kypsät hedelmät värin kuin maun perusteella. Jos perustat erottelun näköön, voit jo kaukaa havaita, mikäli puussa on paljon kypsiä hedelmiä. Pelkkään makuun turvautumalla aikaa ja energiaa kuluu paljon enemmän ja joudut vieläpä syömään raakoja hedelmiä.
Toisaalta taas ihmisen seksuaalisen suuntautumisen suhteen ei tuollaisia rajoittavia tekijöitä ole. Itsemme kategorisointi sosiaalisesti tai stereotypisesti tapahtuu paljon aikaisemmin kuin seksuaaliset tunteet alkavat orastamaan.
Tällainen kategorisointi on ollut erittäin tärkeää ihmisen evoluutiossa! Se on auttanut mm. omaksumaan evoluution kannalta parhaat roolimallit. Esimerkiksi miehen ei olisi fyysisesti vahvempana ja visuospatiaalisesti kyvykkäämpänä sukupuolena järkevää omaksua tehtävää ruuan valmistajana metsästäjäksi ryhtymisen sijaan.
On todettu yhden ja saman geenin voivan koodata jopa tuhatta eri proteiinia, ja että kaksi geeniä voi yhdessä tuottaa proteiinia jota ne eivät erikseen pysty tuottamaan, eivätkä yleensä tuota.
Genetiikka on paljon monimutkaisempaa kuin luulitkaan.
että ne ovat edelleen olemassa ja toimivat hyvin. Liiankin hyvin - ihmsiet ovat kehittäneet monimutkaisia kulttuurisopeutumia vähentääkseen feromonien vaikutusta (karvojen ajelu tai nyppiminen, eniten feromoneja tuottavien ruumiin alueiden peittäminen, hajusteiden käyttö).
Sieraimissa on erityinen elin feromonien aistimista varten. Sen nimi on vomeronasaalielin.
ihan juutalaiselta!