Muurahaiset ja muut elävät metsän olennot muodostavat kiertokulun, johon nämä elävät olennot eivät voi suuresti vaikuttaa. Muurahaiset eivät ihmisen näkökulmasta ole juurikaan kehittyneet, ainakaan sinä aikana kun me olemme muurahaisia saaneet tarkkailla. Voitaisiin jopa sanoa, että ihminen on ainoa eläinlaji, joka on vaikuttanut elämän kiertokulkuun todella aktiivisesti. Ihmisen kehitys ei ole ollut vain määrällistä, vaan ihmiset ovat ottaneet luonnon haltuunsa, valtaansa. Elämän kiertokulku saa voimansa auringosta, fotosynteesi tuo elämän voiman elämän kiertokulkuun maapallolle. Ihminen muuttaa tätä kiertokulkuprosessia aktiivisesti ja jatkuvasti. Mikään muu laji ei vaikuta tähän kiertokulkuun yhtä nopeasti. Onhan se selvää, että myös muut elävät olennot vaikuttavat kiertokulkuun, mutta suhteessa ihmisiin muut lajit ovat olleet todella passiivisia.
Muurahaisten talous on osa metsän kiertokulkua, muurahaiset syövät runsaasti toukkia ja tuholaisia. Muurahaiset levittävät myös siemeniä ja ovat monien lintujen, esim. palokärjen, tärkeää ravintoa. Muurahaisten talous on järjestynyt toteuttamaan sen omaa osaa kiertokulussa, muurahaisillakin täytyy olla jonkinlaista käytännöllistä järkeä, koska niillä on tahtoa ja ne voivat vaikuttaa maailmaan. Muurahaiset eivät tunne sellaisia ongelmia mitä ihmisillä on ilmaantunut. Muurahainen ei voi joutua työttömäksi, toisaalta muurahaiset voivat kyllä joutua orjiksi toiseen pesään, muurahaispesä kykenee elättämään ja tarjoamaan kaikille asukkaillensa tehtävän, joka voidaan palauttaa aina perimmäiseen tarkoitukseen, eli muurahaispesän ja lajin säilyttämiseen. Muurahaiset ovat organisoituneet hyvin tehokkaasti (valitettavasti minulla ei ole nyt tällä hetkellä tietoa muurahaisten organisaation toteutumistavasta, mikäli sellaista tietoa edes voi olla ihmisillä ylipäätänsä olemassa?), itse asiassa muurahaiset syntyvät tehtäviänsä varten, mutta se ei silti selitä miten organisaatiossa toteutuu käskynjako. Muurahaiset kommunikoivat toistensa kanssa ja niillä on jokin kieli, jolla ne voivat viestittää käskyjä.
Muurahaiset eivät koskaan voi ajatella itseään, muurahaiset ovat kiinteästi yhteisöllisiä olentoja. Muurahaisilla on tietysti omaa ruumistaan koskevia tarpeita, nämä tarpeet ovat muurahaispesän tarpeita. Muurahaispesä on kuin oma itsenäinen olento, joka huolehtii itsestään. Kuningataräiti on pesän ”sielu”, elää vain muniakseen lisää munia. Kaikki ovat peräisin samasta ja toimivat yhden ja ainoan tavoitteen eteen, muurahaispesän olemassaolon turvaamiseksi.
Muurahaisten talous toimii niin, että on olemassa sotilaita ja työläisiä. Sotilaat puolustavat pesää ja metsästävät ruokaa pesälle, työläiset kuljettavat ja varastoivat sekä rakentavat pesää. Muurahaiset elävät talven maan alla pesässään ja yleensä ne eivät ruokaile talvisin, vaan elävät syksyn aikana hankkimansa rasvakerroksen avulla.
Muurahaisten talous on aina jonkinlaisessa suhteessa muiden metsän olentojen talouteen, sillä kasvit tuottavat ravintoa muurahaiselle ja hyönteiselle, joita muurahaiset myös syövät. Muurahaiset ottavat sen minkä he antavat. Talous tarkoitta sitä, että laji suhteuttaa oman olemassaolonsa tarpeelliset tarpeet elämän kiertokulkuun, jolloin laji kuluttaa sen mitä tarvitsee ja sitä kautta mahdollistaa erilaisten elämän muotojen olemassaolon. Kaikki metsän olennot ovat ikään kuin samassa veneessä tässä elämän kiertokulussa. Kun joku haluaa laajentaa omaa reviiriään ja vaikuttaa kiertokulkuun aggressiivisesti voi tästä seurata ikävyyksiä muille kiertokulun osapuolille. Kuitenkaan eläimet eivät pysty kovinkaan helposti vaikuttamaan kiertokulkuun, niin että itse metsän elämä siitä suuresti vaarantuisi.
Muurahaisten talous on kiinteässä suhteessa metsän elämän kiertokulkuun. Ihmisten talous taas on riistäytynyt käsistä, me emme välitä elämän kiertokulusta tuon taivaallista. Kuvittelemme olevamme maailman herroja ja tuhoamme useita lajeja päivittäin teoillamme, elämän kiertokulku vaarantuu, kun ihmisten talous ei enää ota sitä mitä se antaa takaisin, vaan poistamme lajeja kiertokulusta. Tämä on vaarallista myös ihmiselle itselleen, ehkäpä jossain vaiheessa jokin elämälle välttämätön linkki katkeaa ja silloin koko elämän kiertokulku katuu kuin korttitalo tuhoten kaiken elämän maapallolta. Tämänpä takia kysymys siitä, että minkälaiset olot ihmiselle pitäisi taata, ovat triviaaleja. Ennemminkin kaikkein tärkein kysymys on, kuinka ihmisen tulisi suhteuttaa oma taloutensa elämän kiertokulkuun? Eikö meidän pitäisi olla se kaikkein viisain ja kehittynein lajimuoto, mutta silti olemme tuhoisimpia ja vaarallisimpia itse elämälle?
Muurahaisten talous on osa metsän kiertokulkua, muurahaiset syövät runsaasti toukkia ja tuholaisia. Muurahaiset levittävät myös siemeniä ja ovat monien lintujen, esim. palokärjen, tärkeää ravintoa. Muurahaisten talous on järjestynyt toteuttamaan sen omaa osaa kiertokulussa, muurahaisillakin täytyy olla jonkinlaista käytännöllistä järkeä, koska niillä on tahtoa ja ne voivat vaikuttaa maailmaan. Muurahaiset eivät tunne sellaisia ongelmia mitä ihmisillä on ilmaantunut. Muurahainen ei voi joutua työttömäksi, toisaalta muurahaiset voivat kyllä joutua orjiksi toiseen pesään, muurahaispesä kykenee elättämään ja tarjoamaan kaikille asukkaillensa tehtävän, joka voidaan palauttaa aina perimmäiseen tarkoitukseen, eli muurahaispesän ja lajin säilyttämiseen. Muurahaiset ovat organisoituneet hyvin tehokkaasti (valitettavasti minulla ei ole nyt tällä hetkellä tietoa muurahaisten organisaation toteutumistavasta, mikäli sellaista tietoa edes voi olla ihmisillä ylipäätänsä olemassa?), itse asiassa muurahaiset syntyvät tehtäviänsä varten, mutta se ei silti selitä miten organisaatiossa toteutuu käskynjako. Muurahaiset kommunikoivat toistensa kanssa ja niillä on jokin kieli, jolla ne voivat viestittää käskyjä.
Muurahaiset eivät koskaan voi ajatella itseään, muurahaiset ovat kiinteästi yhteisöllisiä olentoja. Muurahaisilla on tietysti omaa ruumistaan koskevia tarpeita, nämä tarpeet ovat muurahaispesän tarpeita. Muurahaispesä on kuin oma itsenäinen olento, joka huolehtii itsestään. Kuningataräiti on pesän ”sielu”, elää vain muniakseen lisää munia. Kaikki ovat peräisin samasta ja toimivat yhden ja ainoan tavoitteen eteen, muurahaispesän olemassaolon turvaamiseksi.
Muurahaisten talous toimii niin, että on olemassa sotilaita ja työläisiä. Sotilaat puolustavat pesää ja metsästävät ruokaa pesälle, työläiset kuljettavat ja varastoivat sekä rakentavat pesää. Muurahaiset elävät talven maan alla pesässään ja yleensä ne eivät ruokaile talvisin, vaan elävät syksyn aikana hankkimansa rasvakerroksen avulla.
Muurahaisten talous on aina jonkinlaisessa suhteessa muiden metsän olentojen talouteen, sillä kasvit tuottavat ravintoa muurahaiselle ja hyönteiselle, joita muurahaiset myös syövät. Muurahaiset ottavat sen minkä he antavat. Talous tarkoitta sitä, että laji suhteuttaa oman olemassaolonsa tarpeelliset tarpeet elämän kiertokulkuun, jolloin laji kuluttaa sen mitä tarvitsee ja sitä kautta mahdollistaa erilaisten elämän muotojen olemassaolon. Kaikki metsän olennot ovat ikään kuin samassa veneessä tässä elämän kiertokulussa. Kun joku haluaa laajentaa omaa reviiriään ja vaikuttaa kiertokulkuun aggressiivisesti voi tästä seurata ikävyyksiä muille kiertokulun osapuolille. Kuitenkaan eläimet eivät pysty kovinkaan helposti vaikuttamaan kiertokulkuun, niin että itse metsän elämä siitä suuresti vaarantuisi.
Muurahaisten talous on kiinteässä suhteessa metsän elämän kiertokulkuun. Ihmisten talous taas on riistäytynyt käsistä, me emme välitä elämän kiertokulusta tuon taivaallista. Kuvittelemme olevamme maailman herroja ja tuhoamme useita lajeja päivittäin teoillamme, elämän kiertokulku vaarantuu, kun ihmisten talous ei enää ota sitä mitä se antaa takaisin, vaan poistamme lajeja kiertokulusta. Tämä on vaarallista myös ihmiselle itselleen, ehkäpä jossain vaiheessa jokin elämälle välttämätön linkki katkeaa ja silloin koko elämän kiertokulku katuu kuin korttitalo tuhoten kaiken elämän maapallolta. Tämänpä takia kysymys siitä, että minkälaiset olot ihmiselle pitäisi taata, ovat triviaaleja. Ennemminkin kaikkein tärkein kysymys on, kuinka ihmisen tulisi suhteuttaa oma taloutensa elämän kiertokulkuun? Eikö meidän pitäisi olla se kaikkein viisain ja kehittynein lajimuoto, mutta silti olemme tuhoisimpia ja vaarallisimpia itse elämälle?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Muurahaiset ovat mielenkiintoisia.
"Tämä on vaarallista myös ihmiselle itselleen, ehkäpä jossain vaiheessa jokin elämälle välttämätön linkki katkeaa ja silloin koko elämän kiertokulku katuu kuin korttitalo tuhoten kaiken elämän maapallolta."
Muuten hyvä kirjoitus, mutta tuo ei taida onneksi olla kovin todennäköistä. Nykymenolla ihmiset todennäköisesti tuhoavat itsensä ja vievät mukanaan monta muuta lajia, mutta eivät suinkaan kaikkea elämää. Elämällä on tapana selviytyä.
Uskon silti, että ihmisten olisi mahdollista elää kohtuullisen mukavasti kulkematta kuitenkaan kohti tuhoaan. Mutta saa nyt sitten nähdä keksitäänkö sitä ennen kuin on liian myöhäistä. Eipä toistaiseksi siltä näytä...
Olihan tuo aika hätiköity johtopäätös. Teksti oli tosiaan kirjoitettu kiireellisesti. Ajatus oli kuitenkin se, että muurahaiset järjestävät taloutensa suhteessa yhteiskunnan olemassaoloon. Tietysti muurahaiset ovat petollisia ja murhaavat jopa toisiaan joskus, mutta kuitenkaan ne eivät useinkaan tee mitään sellaista mikä olisi muurahaisten yhteiskunnalle vaarallista. Rationaalisten ihmisten pitäisi tajuta, että talous ei koskaan voi olla sellaista, että se rikkoo elämän kiertokulkua. Tietysti kiertokulku muuttuu koko ajan, mutta kun ihminen voi vaikuttaa siihen niin radikaalisti ja siis me tosiaan voimme vaikuttaa asioihin. Juuri sen takia me voimme myös toimia järkevästi ja ajatella elämän parasta ja lopettaa maapallon tuhoaminen.
Muurahaiset ovat muuten varmaan sen takia niin mielenkiintoisia kun ne ovat niin rationaalisia olentoja. Ne sotivat jatkuvasti ja niillä on oma talous. Ne muistuttavat niin hirveästi ihmisiä jatkuvilla sodillansa ja luokkayhteiskunnallansa, mutta kuitenkin eroavat siinä, että muurahaiset eivät kuitenkaan koskaan voi erota yhteiskunnastaan. Mikään ei oikein voi motivoida muurahaista eroamaan yhteiskunnasta, kun sen ulkopuolella ei ole yhtään mitään. Ihminenhän nykyään ikään kuin kuvittelee, että olisi jotain elämää ilman yhteiskuntaa, että ihmisen oikeudet voisivat olla jotenkin yhteiskunnasta riippumattomia. Thatcher taisi jopa sanoa että mitään yhteiskuntaa ei ole olemassa.
Muurahaisten yhteiskunta perustuu täydelliseen totalitarismiin. Tällaisessa yhteikunnassa ei oikein mielyttäisi elää. Muurahaiset ovat siinä varmaankin, en ole kysynyt, erittäin tyytyväisiä, koska eivät omaa samanlaista järkeä kuin ihmis olio. Mutta ihmiselle tuollainen poliittinen asetelma ei oikein sovi. Huomattiinhan se Stalinin aikana jo ja vaikka Platon olisi kuinka viisas mies niin oli jo todellista "utopiaa" hänenkin ehdottaa totalitarismia valtiomuodoksi. Toiseksi muurahaisiakin on erilaisia, rotuja nimittäin. Aivan niin kuin ihmisiäkin. Esimerkiksi vaeltaja muurahaiset aivan nimensäkin mukaisesti vaeltavat eivätkä näin omaa vakituista pesää. Vaeltaessa tämä kaaos armeija tuhoaa ja tappaa kaiken eteensä saavan. Heidän taakse jää vain niin kutsuttu kuollut maa. Turhaa meidän on ottaa mitään esimerkkejä, edes hyviä ja käytännölisiä, eläimiltä. Emme kuitenkaan pysty saavuttamaan samanlaista harmoniaa tekojemme välille, kuin eläimet saavat. Ajattelemmehan aivan erilaisesti, moniulotteisemmin. Jos ihminen tuhoaa itsensä tai jos ihminen tuhotaan, niin ei hätää. Kyllä evoluutio tuo uuden rodun esille, joka mahdollisesti on häikäilemättömämpi, kuin ihminen tai sitten ei.