Pitsa-aterioiden aatelia

Lihottaakos pizza?

Pizza sitten kirjoitti:

Lihottaakos pizza?

Kaikki ruoka lihottaa jos syö liikaa.

Kaikkia limppareita saa light-versioina.

Niissä kcal määrät vaihtelevat 0-6 kcal/dl

Vain tyhmä juo sokerilimpparia ja valittaa lihomista.

Siinä tapauksessa sitä voi juoda jos ei liho millään konstilla.

Paras juoma pizzan kanssa on PepsiMax tai Rainbow light cola.

kaarinamaaria kirjoitti:

Kaikkia limppareita saa light-versioina.

Niissä kcal määrät vaihtelevat 0-6 kcal/dl

Vain tyhmä juo sokerilimpparia ja valittaa lihomista.

Siinä tapauksessa sitä voi juoda jos ei liho millään konstilla.

Paras juoma pizzan kanssa on PepsiMax tai Rainbow light cola.

Lue lisää

lightinä!!!!!!!!!!!!!!!!!

Kyllä se tuore ja hyvin paistettu pohja on oleellista pizzassa.

Tällä hetkellä yksinkertainen ja vähäeleinen ruoka tuntuu taas hyvältä ja ajan hengen mukaiselta. Kalliilla ja runsailla täytteillä mässäily tuntuu jotenkin moukkamaiselta tässä laman keskellä. Savuporo ja kanttarellit ovat hienoja raaka-aineita, jotka ovat parempia muulla tavoin kuin pizzan täytteinä.

Pizzaan yhdistettynä ne jotenkin assosioituvat äkkirikastumiseen, valkoihoiseen lihavaan ökysyömäriin ja juustonrasvasta tihkuvaan junttimaisuuteen.

Nuori kokki kirjoitti:

Kyllä se tuore ja hyvin paistettu pohja on oleellista pizzassa.

Tällä hetkellä yksinkertainen ja vähäeleinen ruoka tuntuu taas hyvältä ja ajan hengen mukaiselta. Kalliilla ja runsailla täytteillä mässäily tuntuu jotenkin moukkamaiselta tässä laman keskellä. Savuporo ja kanttarellit ovat hienoja raaka-aineita, jotka ovat parempia muulla tavoin kuin pizzan täytteinä.

Pizzaan yhdistettynä ne jotenkin assosioituvat äkkirikastumiseen, valkoihoiseen lihavaan ökysyömäriin ja juustonrasvasta tihkuvaan junttimaisuuteen.

Lue lisää

Olen kyllä tästä salaisuus-asiasta samaa mieltä, pohja on se tärkein juttu. Vaan eiköhän aloittajan junttiviestin tarkoitus ollutkin provosoida meidät hienostelevat kulinaristit vastaamaan juuri siten :)

Pizzassa voi hyvin olla myös hienoja täytteitä. Tosin jos elää pohjoisimmassa Suomessa, poro voi olla tylsää arkea eikä hienoa, samoin kantarelli hyvien sienimaastojen läheisyydessä asuvalle. -Jaa, tarttiskin keksiä mihin upottaa loput sienet pakastimesta, jotta mahtuu taas uusia. Pizzaankaan en niitä saa kun ei ole pizzauunia.

Eli minusta pizzassa periaatteessa voi olla vaikka savuporoa ja kantarellia. Mutta minä olenkin valkoihoinen lihava junttimainen juustorasvaa rakastava ökysyöjä. Valitettavasti en äkkirikastunut; miksi juuri sen listasi ominaisuuksista pitääkin puuttua?

sekasyöjä kirjoitti:

Olen kyllä tästä salaisuus-asiasta samaa mieltä, pohja on se tärkein juttu. Vaan eiköhän aloittajan junttiviestin tarkoitus ollutkin provosoida meidät hienostelevat kulinaristit vastaamaan juuri siten :)

Pizzassa voi hyvin olla myös hienoja täytteitä. Tosin jos elää pohjoisimmassa Suomessa, poro voi olla tylsää arkea eikä hienoa, samoin kantarelli hyvien sienimaastojen läheisyydessä asuvalle. -Jaa, tarttiskin keksiä mihin upottaa loput sienet pakastimesta, jotta mahtuu taas uusia. Pizzaankaan en niitä saa kun ei ole pizzauunia.

Eli minusta pizzassa periaatteessa voi olla vaikka savuporoa ja kantarellia. Mutta minä olenkin valkoihoinen lihava junttimainen juustorasvaa rakastava ökysyöjä. Valitettavasti en äkkirikastunut; miksi juuri sen listasi ominaisuuksista pitääkin puuttua?

Lue lisää

Hyvin kommentoitu - kysehän on tässäkin tietysti makuasioista ylipäänsä. Hyvä pizzapohja vaatiikin päällensä harkiten hankittuja, hyviä päällisiä - vaikka nyt poroa ja kantarellejä. Mutta yhtä hyvin muita alkuperäisiä ja mietittyjä makuja.

Mutta jos pizzan syvin olemus on päällisissä ja leipään käytetään pakastealtaan lättyjä, ollaan jossain kaukana halutusta. Tätä koetin sanoa omassa kommentissani, johon ilmeisesti myös yhdyit. Pizza on edelleenkin leipä ja leivässä on sen salaisuus.

Kävisikö tänne pizzasivulle erään parhaimmista, tietämistäni pizzoista - elsassilaisen Flam-leivonnaisen - resepti; näillä sivuilla kun ei ole aikoihin näkynyt enää kuin Kotipizzan ostovinkkejä ja pakastepizzatarinoita:

250 gr jauhoja
20 gr hiivaa
5 rl maitoa
puolikas rl sokeria
kananmuna
rl oliiviöljyä
200 gr Creme Fraichea
mustapippuria
muskottia
shalottisipulia
pekonia

Tee taikina - jauhot kulhoon ja hiiva kädenlämpöiseen maitoon turpoamaan. Hivaseos tovin päästä jauhojen joukkoon, vaivataan hyvin sekaan, lisätään sokeri, suola, kananmuna ja öljy.

Taikinaan lisätään vähitellen vähän vettä ja vaivataan siten, että taikina irtoaa kulhon reunoista hyvin. Taikinan annetaan kohota lämpöisessä paikassa pyyhkeen alla puolisen tuntia.

Kohotuksen jälkeen taikina kaulitaan aivan ohueksi ja levitetään öljytylle uunipellille. Päälle sivellään Creme Fraiche, jauhetaan myllystä paljon mustapippuria, sirotellaan vähän muskottia ja päälle asetellaan pieniksi silputtu pekoni ja ohuen ohueksi viipaloitu sipuli.

Paistetaan uunissa keskilämmöllä, 200 astetta, 254 minuuttia.

Perinteisesti tämä paistetaan puu-uunissa puulevyillä, mutta ei sovi meillä näin brassailla.

Tämä on hyvää ja yksinkertaista - kannattaa kokeilla.

Pahoittelen, että tässä ei ole ananasta eikä aurajuustoa - ei myöskään kebablihaa. Nöitä pizzoja ovat aikojen sivu tehneet saksalaiset mamut Ranskan puolella.

crudo kirjoitti:

Hyvin kommentoitu - kysehän on tässäkin tietysti makuasioista ylipäänsä. Hyvä pizzapohja vaatiikin päällensä harkiten hankittuja, hyviä päällisiä - vaikka nyt poroa ja kantarellejä. Mutta yhtä hyvin muita alkuperäisiä ja mietittyjä makuja.

Mutta jos pizzan syvin olemus on päällisissä ja leipään käytetään pakastealtaan lättyjä, ollaan jossain kaukana halutusta. Tätä koetin sanoa omassa kommentissani, johon ilmeisesti myös yhdyit. Pizza on edelleenkin leipä ja leivässä on sen salaisuus.

Kävisikö tänne pizzasivulle erään parhaimmista, tietämistäni pizzoista - elsassilaisen Flam-leivonnaisen - resepti; näillä sivuilla kun ei ole aikoihin näkynyt enää kuin Kotipizzan ostovinkkejä ja pakastepizzatarinoita:

250 gr jauhoja
20 gr hiivaa
5 rl maitoa
puolikas rl sokeria
kananmuna
rl oliiviöljyä
200 gr Creme Fraichea
mustapippuria
muskottia
shalottisipulia
pekonia

Tee taikina - jauhot kulhoon ja hiiva kädenlämpöiseen maitoon turpoamaan. Hivaseos tovin päästä jauhojen joukkoon, vaivataan hyvin sekaan, lisätään sokeri, suola, kananmuna ja öljy.

Taikinaan lisätään vähitellen vähän vettä ja vaivataan siten, että taikina irtoaa kulhon reunoista hyvin. Taikinan annetaan kohota lämpöisessä paikassa pyyhkeen alla puolisen tuntia.

Kohotuksen jälkeen taikina kaulitaan aivan ohueksi ja levitetään öljytylle uunipellille. Päälle sivellään Creme Fraiche, jauhetaan myllystä paljon mustapippuria, sirotellaan vähän muskottia ja päälle asetellaan pieniksi silputtu pekoni ja ohuen ohueksi viipaloitu sipuli.

Paistetaan uunissa keskilämmöllä, 200 astetta, 254 minuuttia.

Perinteisesti tämä paistetaan puu-uunissa puulevyillä, mutta ei sovi meillä näin brassailla.

Tämä on hyvää ja yksinkertaista - kannattaa kokeilla.

Pahoittelen, että tässä ei ole ananasta eikä aurajuustoa - ei myöskään kebablihaa. Nöitä pizzoja ovat aikojen sivu tehneet saksalaiset mamut Ranskan puolella.

Lue lisää

Vastaa please.

crudo kirjoitti:

Hyvin kommentoitu - kysehän on tässäkin tietysti makuasioista ylipäänsä. Hyvä pizzapohja vaatiikin päällensä harkiten hankittuja, hyviä päällisiä - vaikka nyt poroa ja kantarellejä. Mutta yhtä hyvin muita alkuperäisiä ja mietittyjä makuja.

Mutta jos pizzan syvin olemus on päällisissä ja leipään käytetään pakastealtaan lättyjä, ollaan jossain kaukana halutusta. Tätä koetin sanoa omassa kommentissani, johon ilmeisesti myös yhdyit. Pizza on edelleenkin leipä ja leivässä on sen salaisuus.

Kävisikö tänne pizzasivulle erään parhaimmista, tietämistäni pizzoista - elsassilaisen Flam-leivonnaisen - resepti; näillä sivuilla kun ei ole aikoihin näkynyt enää kuin Kotipizzan ostovinkkejä ja pakastepizzatarinoita:

250 gr jauhoja
20 gr hiivaa
5 rl maitoa
puolikas rl sokeria
kananmuna
rl oliiviöljyä
200 gr Creme Fraichea
mustapippuria
muskottia
shalottisipulia
pekonia

Tee taikina - jauhot kulhoon ja hiiva kädenlämpöiseen maitoon turpoamaan. Hivaseos tovin päästä jauhojen joukkoon, vaivataan hyvin sekaan, lisätään sokeri, suola, kananmuna ja öljy.

Taikinaan lisätään vähitellen vähän vettä ja vaivataan siten, että taikina irtoaa kulhon reunoista hyvin. Taikinan annetaan kohota lämpöisessä paikassa pyyhkeen alla puolisen tuntia.

Kohotuksen jälkeen taikina kaulitaan aivan ohueksi ja levitetään öljytylle uunipellille. Päälle sivellään Creme Fraiche, jauhetaan myllystä paljon mustapippuria, sirotellaan vähän muskottia ja päälle asetellaan pieniksi silputtu pekoni ja ohuen ohueksi viipaloitu sipuli.

Paistetaan uunissa keskilämmöllä, 200 astetta, 254 minuuttia.

Perinteisesti tämä paistetaan puu-uunissa puulevyillä, mutta ei sovi meillä näin brassailla.

Tämä on hyvää ja yksinkertaista - kannattaa kokeilla.

Pahoittelen, että tässä ei ole ananasta eikä aurajuustoa - ei myöskään kebablihaa. Nöitä pizzoja ovat aikojen sivu tehneet saksalaiset mamut Ranskan puolella.

Lue lisää

Siis piti olla 25 minuuttia. Sormi joskus lipsuu tiukoissa mutkissa.

Käsittääkseni pohjataikina hyvin tehtynä on (vähintään) puolen vuorokauden projekti. Aiheesta oli joku nettisivukin käyden kaikki vaiheet yksityiskohtaisesti läpi (hiivan herätyksestä useisiin nostatuksiin jne.), en nyt vaan valitettavasti muista, minkä niminen se oli. Heston Blumenthal käyttää vuorokauden vanhaa taikinaa osana uutta (http://www.youtube.com/watch?v=8uOng2plzZA ), joka ajanee samaa asiaa. Pointtina siis, että suoraan tehty tuore pohja ei olisi niin hyvä.

Liekö Suomessa joku ravintola, joka tekee tuolla tavoin itse pohjansa?

perin pohjin? kirjoitti:

Käsittääkseni pohjataikina hyvin tehtynä on (vähintään) puolen vuorokauden projekti. Aiheesta oli joku nettisivukin käyden kaikki vaiheet yksityiskohtaisesti läpi (hiivan herätyksestä useisiin nostatuksiin jne.), en nyt vaan valitettavasti muista, minkä niminen se oli. Heston Blumenthal käyttää vuorokauden vanhaa taikinaa osana uutta (http://www.youtube.com/watch?v=8uOng2plzZA ), joka ajanee samaa asiaa. Pointtina siis, että suoraan tehty tuore pohja ei olisi niin hyvä.

Liekö Suomessa joku ravintola, joka tekee tuolla tavoin itse pohjansa?

Lue lisää

Tokkopa kukaan tekee pizzataikinan näin. Kunnollisen pizzataikinan tekoon ei toki mene puolta päivää aikaa vaan hyvää saa aikaan paljon nopeamminkin. Kuitenkaan taikinassa ei kannata fuskata yhtään.

Tässä on eräs ohje, joka ei ole aivan ortodoksisen oikea, mutta oikein mielenkiintoinen ja kannattaa kokeilla:

4 kuppia durumvehnäjauhoja
15 g hiivaa
3/4 kuppia valkoviiniä
2 kuppia kädenlämpöistä vettä
2 ruokalusikallista neitsytoliiviöljyä
1 teelusikallinen suolaa
ripaus sokeria

Taikinan teon kannattaa opetella jotensakin sormituntumalla teoksi, koska monasti käytetyt jauhot saattavat käyttäytyä eri tavalla ja silloin sormi sanoo ajan myötä, mikä on oikein.

Pane kuppiin kädenlämpöistä vettä loraus ja murenna sinne hiiva, sekoita ja ripottele päälle jauhoja. Anna "alkupanoksen" turvota ja panna hiiva toimintakuntoon.

Kaada jauhot pöydälle keoksi, tee keskelle syvennys. Kaada syvennykseen hiivaseos, valkoviini, oliiviöljy, suola, sokeri ja vähän vettä. Aloita taikinan vaivaaminen ja lisää aina vähän vettä taikinaan kunnes saat aikaiseksi kauniin kiiltävän ja kimmoisan taikinan. Vaivaa riittävän kauan, ainakin kymmenisen minuuttia käsin, viitisen minuuttia, jos teet koneella.

Jaa taikina annospaloihin, jauhota ja peitä liinalla kohoamaan lämpöiseen paikkaan noin puoleksi tunniksi.

Kauli tai taputtele kohoamisen jälkeen pizzoiksi.

Noissa Hestonin pizzoissa on juuri kaikki se, mitä hyvään pizzaan kuuluu: hyvä taikina, joka on pääosassa pizzassa - reunoilta kuplille kohonnut, vähän jopa kärventynyt; hyvät selkeät täytteet, jotka eivät ole sekoittuneet yhdeksi mössöksi, juusto on mozzarellaa ja pizzassa isoina, revittyinä klimppeinä, yrttejä antamassa makuaan...

Viis siitä, minkä muotoinen pizza on kunhan leipä on hyvää ja maut selkeästi eroittuvia.

crudo kirjoitti:

Hyvin kommentoitu - kysehän on tässäkin tietysti makuasioista ylipäänsä. Hyvä pizzapohja vaatiikin päällensä harkiten hankittuja, hyviä päällisiä - vaikka nyt poroa ja kantarellejä. Mutta yhtä hyvin muita alkuperäisiä ja mietittyjä makuja.

Mutta jos pizzan syvin olemus on päällisissä ja leipään käytetään pakastealtaan lättyjä, ollaan jossain kaukana halutusta. Tätä koetin sanoa omassa kommentissani, johon ilmeisesti myös yhdyit. Pizza on edelleenkin leipä ja leivässä on sen salaisuus.

Kävisikö tänne pizzasivulle erään parhaimmista, tietämistäni pizzoista - elsassilaisen Flam-leivonnaisen - resepti; näillä sivuilla kun ei ole aikoihin näkynyt enää kuin Kotipizzan ostovinkkejä ja pakastepizzatarinoita:

250 gr jauhoja
20 gr hiivaa
5 rl maitoa
puolikas rl sokeria
kananmuna
rl oliiviöljyä
200 gr Creme Fraichea
mustapippuria
muskottia
shalottisipulia
pekonia

Tee taikina - jauhot kulhoon ja hiiva kädenlämpöiseen maitoon turpoamaan. Hivaseos tovin päästä jauhojen joukkoon, vaivataan hyvin sekaan, lisätään sokeri, suola, kananmuna ja öljy.

Taikinaan lisätään vähitellen vähän vettä ja vaivataan siten, että taikina irtoaa kulhon reunoista hyvin. Taikinan annetaan kohota lämpöisessä paikassa pyyhkeen alla puolisen tuntia.

Kohotuksen jälkeen taikina kaulitaan aivan ohueksi ja levitetään öljytylle uunipellille. Päälle sivellään Creme Fraiche, jauhetaan myllystä paljon mustapippuria, sirotellaan vähän muskottia ja päälle asetellaan pieniksi silputtu pekoni ja ohuen ohueksi viipaloitu sipuli.

Paistetaan uunissa keskilämmöllä, 200 astetta, 254 minuuttia.

Perinteisesti tämä paistetaan puu-uunissa puulevyillä, mutta ei sovi meillä näin brassailla.

Tämä on hyvää ja yksinkertaista - kannattaa kokeilla.

Pahoittelen, että tässä ei ole ananasta eikä aurajuustoa - ei myöskään kebablihaa. Nöitä pizzoja ovat aikojen sivu tehneet saksalaiset mamut Ranskan puolella.

Lue lisää

Toi on muuten oikeasti hyvää.